Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koulupsykologilleko ja saako sinne edes aikaa tällaisesta?
02.01.2018 |
Kyseessä 8lk poika jolla mättää moni asia jossakin määrin vaikka koulu sujuukin kohtalaisesti. Mutta nyt oli todistus huonompi kuin koskaan keskiarvon ollessa alle 8 ja esim.äidinkielen numero laski 6 mikä on kyllä hälyttävää ja noloakin.
Poika on todella välinpitämätön monia asioita kohtaan, koulunkäynti tuntuu olevan yksi niistä ja jos emme olisi "kimpussa" ja huolehtisi niin enpä tiedä...
Toinen asia on sosiaalinen erakkous, evvk kontaktit koulun ulkopuolella. Sitten hygienia, ei pahemmin haittaa jos hiki haisisi eikä haittaa kuontalon epäsiisteys ja ylikasvaneisuus.
Itselläni on suuriri pelko pojan syrjäytymisestä yms ja että ei 9lk mihinkään kouluun pääse eikä se edes häntä välttämättä paljoa kaivelisi, en tiedä.
Onko tuohon jokin syntyperäinen "syy", jokin mikä selittäisi asioita, minä en tiedä.
Väkisin vain tulee kaikenlaista mieleen koska ei ole perheen ainoa lapsi mutta ainoa jolla tuollaisia piirteitä ja ainoa jolla koulu sujuu miten sujuu ja ylipäänsä kiinnostus ja motivaatio on noin heikkoa.
Ahdistaa, tämäkin.
Kommentit (20)
Meidän lapsi ei hygieniasta välittänyt, vaikka siitä hänelle alituiseen sanoin.
Sitten 8. Luokalla kaverit sanoivat hyvin varovaisesti asiasta. Lapseni järkyttyi syvästi. Sit käytiin kouluterkalla moneen kertaan juttelemassa siitä noloudesta, mikä seurasi ja lapsi alkoi välittömästi olla hyvin tarkka pesuista ja deodorantista ja pukeutumisesta ja ihan kaikesta ulkonäöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologina sanoisin, että todennäköisesti saisitte ajan koulupsykologilta. Mutta siellä käynnit vaativat pojalta omaakin motivaatiota. Myös pelkkä vanhempien tapaaminen on mahdollista. Voi myös olla murrosiän normaali notkahdus, mikä pojilla osuu juuri tuohon kasiluokkaan. Mutta oman itsesi vuoksi ole vaan yhteydessä koulupsykologiin.
Kuulostaa ihan murrosiältä.
Koulupsykologi keskittyy oppimisvaikeuksiin ja niihin liittyvien tutkimusten tekoon eikä ole mikään terapeutti.
Suosittelen, että otatte yhteyttä koulukuraattoriin, joka voi jututtaa poikaa ja kertoa teille, mitä tukea teidän kunnassa on tarjolla. Jos poika on muun kuin satunnaisen kuulumisten kyselyn tarpeessa, koulu ei ole oikea taho. Mutta kuten sanottu, sieltä saa neuvoja.
Tosin monet murkkupojat eivät ole yhteistyökykyisiä. Voi olla, ettei poika suostu puhumaan.
Viitonen puhuu potaskaa. Koulupsykologille voi AINA mennä, jos henkinen puoli mietityttää!
Eikä koulupsykologi todellakana "keskity" oppimisvaikeuksiin, vaan niihin keskittyy koulussa ennen kaikkea laaja-alainen erityisopettaja.
Koulupsykologi voi antaa kuitenkin vain muutamia aikoja per teini, yleensä pidempikestoisen terapian ja tuen tarpeessa olevat ohjataan omalääkärin kautta nuorisopsykiatriseen arvioon. Ne muutamatkin kerrat voivat olla kumminkin riitävä toimi, jos niiden aikana saadaan selville se, onko teinilläsi esim. masennusta vai onko hänellä vain normaalin rajoissa olevaa murrosiän kapinaa.
Minusta jos teinisi on mennyt alamäkeen jaksamisessa ja sosiaalisissa kontakteissa, se on aivan hyvä syy hakea apua. Iso osa peruskoululaisista kärsii henkisistä kriiseistä ja käy jossakin vaiheessa juttelemassa koulupsykologin kanssa, joten siinä ei ole mitään noloa! Voisit vanhempana kirjoittaa viestin koulupsykologille tai jos teinisi vain sallii, olla mukana ekalla käynnillä. Jos ei halua sinua mukaan, vaan menee yksin, niin sekin on ok, kunhan saat viestittyä psykologille huolesi sitten vaikka soittamalla tai sähköpostilla, mikä yhteydenottokanava koulussa nyt onkin käytössä koulupsykologille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viitonen puhuu potaskaa. Koulupsykologille voi AINA mennä, jos henkinen puoli mietityttää!
Eikä koulupsykologi todellakana "keskity" oppimisvaikeuksiin, vaan niihin keskittyy koulussa ennen kaikkea laaja-alainen erityisopettaja.
Koulupsykologi voi antaa kuitenkin vain muutamia aikoja per teini, yleensä pidempikestoisen terapian ja tuen tarpeessa olevat ohjataan omalääkärin kautta nuorisopsykiatriseen arvioon. Ne muutamatkin kerrat voivat olla kumminkin riitävä toimi, jos niiden aikana saadaan selville se, onko teinilläsi esim. masennusta vai onko hänellä vain normaalin rajoissa olevaa murrosiän kapinaa.
Minusta jos teinisi on mennyt alamäkeen jaksamisessa ja sosiaalisissa kontakteissa, se on aivan hyvä syy hakea apua. Iso osa peruskoululaisista kärsii henkisistä kriiseistä ja käy jossakin vaiheessa juttelemassa koulupsykologin kanssa, joten siinä ei ole mitään noloa! Voisit vanhempana kirjoittaa viestin koulupsykologille tai jos teinisi vain sallii, olla mukana ekalla käynnillä. Jos ei halua sinua mukaan, vaan menee yksin, niin sekin on ok, kunhan saat viestittyä psykologille huolesi sitten vaikka soittamalla tai sähköpostilla, mikä yhteydenottokanava koulussa nyt onkin käytössä koulupsykologille.
Missä sanoin, ettei koulupsykologille voi mennä? Käytännössä se on kuitenkin täysin turhaa, koska lähinnä hän ohjaa oppilaan eteenpäin. Lisäksi kuraattorille on useimmiten paljon helpompaa ja nopeampaa päästä.
Enkä todellakaan tarkoittanut, että psykologi opettaa. Hän käy koululla muutaman tunnin viikossa. Sinä aikana hän osallistuu erilaisiin kokouksiin ja palavereihin ja tekee oppilaille oppimisvaikeuksiin liittyviä tutkimuksia ja tulkitsee niiden tuloksia jne. Hän ei todellakaan ehdi kuin korkeintaan hieman jututtaa oppilasta.
Olen työskennellyt yläkoulussa parikymmentä vuotta, joten jotain tietoa aiheesta on. Psykologi ei ala oppilasta terapoimaan vaan se tehdään esim. nuorisoasemalle tms. paikassa, jonne myös kuraattori voi ohjata.
Vierailija kirjoitti:
Viitonen puhuu potaskaa. Koulupsykologille voi AINA mennä, jos henkinen puoli mietityttää!
Eikä koulupsykologi todellakana "keskity" oppimisvaikeuksiin, vaan niihin keskittyy koulussa ennen kaikkea laaja-alainen erityisopettaja.
Koulupsykologi voi antaa kuitenkin vain muutamia aikoja per teini, yleensä pidempikestoisen terapian ja tuen tarpeessa olevat ohjataan omalääkärin kautta nuorisopsykiatriseen arvioon. Ne muutamatkin kerrat voivat olla kumminkin riitävä toimi, jos niiden aikana saadaan selville se, onko teinilläsi esim. masennusta vai onko hänellä vain normaalin rajoissa olevaa murrosiän kapinaa.
Minusta jos teinisi on mennyt alamäkeen jaksamisessa ja sosiaalisissa kontakteissa, se on aivan hyvä syy hakea apua. Iso osa peruskoululaisista kärsii henkisistä kriiseistä ja käy jossakin vaiheessa juttelemassa koulupsykologin kanssa, joten siinä ei ole mitään noloa! Voisit vanhempana kirjoittaa viestin koulupsykologille tai jos teinisi vain sallii, olla mukana ekalla käynnillä. Jos ei halua sinua mukaan, vaan menee yksin, niin sekin on ok, kunhan saat viestittyä psykologille huolesi sitten vaikka soittamalla tai sähköpostilla, mikä yhteydenottokanava koulussa nyt onkin käytössä koulupsykologille.
Erityisopet eivät todellakaan tee mitään tutkimuksia tai oppimisvaikeusdiagnooseja. Se on koulupsykologin tehtävä.
Näköjään edes kaikki psykologit eivät tajua, että ammattikunnassa on paljon ihmisiä, joiden työ ei ole ainakaan pääasiassa asiakkaan tunne-elämän pähkäily ja terapiatyö.
Koulussa ei ole ketään, jonka tehtävänä on ryhtyä edes pitkäjänteisempään supportiiviseen terapiaan jostain syvällisemmästä puhumattakaan. Koulu on koulu ja sen tehtävä on opetus. Sieltä toki saa tukea ja neuvoja eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viitonen puhuu potaskaa. Koulupsykologille voi AINA mennä, jos henkinen puoli mietityttää!
Eikä koulupsykologi todellakana "keskity" oppimisvaikeuksiin, vaan niihin keskittyy koulussa ennen kaikkea laaja-alainen erityisopettaja.
Koulupsykologi voi antaa kuitenkin vain muutamia aikoja per teini, yleensä pidempikestoisen terapian ja tuen tarpeessa olevat ohjataan omalääkärin kautta nuorisopsykiatriseen arvioon. Ne muutamatkin kerrat voivat olla kumminkin riitävä toimi, jos niiden aikana saadaan selville se, onko teinilläsi esim. masennusta vai onko hänellä vain normaalin rajoissa olevaa murrosiän kapinaa.
Minusta jos teinisi on mennyt alamäkeen jaksamisessa ja sosiaalisissa kontakteissa, se on aivan hyvä syy hakea apua. Iso osa peruskoululaisista kärsii henkisistä kriiseistä ja käy jossakin vaiheessa juttelemassa koulupsykologin kanssa, joten siinä ei ole mitään noloa! Voisit vanhempana kirjoittaa viestin koulupsykologille tai jos teinisi vain sallii, olla mukana ekalla käynnillä. Jos ei halua sinua mukaan, vaan menee yksin, niin sekin on ok, kunhan saat viestittyä psykologille huolesi sitten vaikka soittamalla tai sähköpostilla, mikä yhteydenottokanava koulussa nyt onkin käytössä koulupsykologille.
Missä sanoin, ettei koulupsykologille voi mennä? Käytännössä se on kuitenkin täysin turhaa, koska lähinnä hän ohjaa oppilaan eteenpäin. Lisäksi kuraattorille on useimmiten paljon helpompaa ja nopeampaa päästä.
Enkä todellakaan tarkoittanut, että psykologi opettaa. Hän käy koululla muutaman tunnin viikossa. Sinä aikana hän osallistuu erilaisiin kokouksiin ja palavereihin ja tekee oppilaille oppimisvaikeuksiin liittyviä tutkimuksia ja tulkitsee niiden tuloksia jne. Hän ei todellakaan ehdi kuin korkeintaan hieman jututtaa oppilasta.
Olen työskennellyt yläkoulussa parikymmentä vuotta, joten jotain tietoa aiheesta on. Psykologi ei ala oppilasta terapoimaan vaan se tehdään esim. nuorisoasemalle tms. paikassa, jonne myös kuraattori voi ohjata.
Kuraattorilla ei ole minkäänlaisia valmiuksia analysoida, onko ap:n pojalla mahdollisesti masennusta tms. Siksi on aivan taulapäistä ensisijaisesti ohjata teiniä kuraattorille, joka nyt VARSINKAAN ei osaa sanoa asiasta yhtikäs mitään.
Koulupsykologin aikojen saaminen riippuu täysin koulusta. Joissain kouluissa hän on jopa enemmän paikalla kuin kuraattori.
Se on totta, että terapiaa koulupsykologi ei anna, mutta keskusteluapua ja alkuvaiheen seulontaa hän kyllä tekee. Tämän tietäisit, jos oikeasti jotakin asiasta tietäisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viitonen puhuu potaskaa. Koulupsykologille voi AINA mennä, jos henkinen puoli mietityttää!
Eikä koulupsykologi todellakana "keskity" oppimisvaikeuksiin, vaan niihin keskittyy koulussa ennen kaikkea laaja-alainen erityisopettaja.
Koulupsykologi voi antaa kuitenkin vain muutamia aikoja per teini, yleensä pidempikestoisen terapian ja tuen tarpeessa olevat ohjataan omalääkärin kautta nuorisopsykiatriseen arvioon. Ne muutamatkin kerrat voivat olla kumminkin riitävä toimi, jos niiden aikana saadaan selville se, onko teinilläsi esim. masennusta vai onko hänellä vain normaalin rajoissa olevaa murrosiän kapinaa.
Minusta jos teinisi on mennyt alamäkeen jaksamisessa ja sosiaalisissa kontakteissa, se on aivan hyvä syy hakea apua. Iso osa peruskoululaisista kärsii henkisistä kriiseistä ja käy jossakin vaiheessa juttelemassa koulupsykologin kanssa, joten siinä ei ole mitään noloa! Voisit vanhempana kirjoittaa viestin koulupsykologille tai jos teinisi vain sallii, olla mukana ekalla käynnillä. Jos ei halua sinua mukaan, vaan menee yksin, niin sekin on ok, kunhan saat viestittyä psykologille huolesi sitten vaikka soittamalla tai sähköpostilla, mikä yhteydenottokanava koulussa nyt onkin käytössä koulupsykologille.
Erityisopet eivät todellakaan tee mitään tutkimuksia tai oppimisvaikeusdiagnooseja. Se on koulupsykologin tehtävä.
Näköjään edes kaikki psykologit eivät tajua, että ammattikunnassa on paljon ihmisiä, joiden työ ei ole ainakaan pääasiassa asiakkaan tunne-elämän pähkäily ja terapiatyö.
Koulussa ei ole ketään, jonka tehtävänä on ryhtyä edes pitkäjänteisempään supportiiviseen terapiaan jostain syvällisemmästä puhumattakaan. Koulu on koulu ja sen tehtävä on opetus. Sieltä toki saa tukea ja neuvoja eteenpäin.
Koulupsykolgit eivät TEE mitään oppimisvaikeusdiagnooseja. Ne tehdään kyllä terveydenhoidon piirissä. Alkuvaiheen seulontaa tekee kouluissa laaja-alainen erityisopettaja. Jos jotakin häikkää esimerkiksi hahmotuksessa tai keskittymiskyvysäs ilmenee, lapsi tapaa myös psykan. Yhdessä erityisopettaja ja koulupsykologi allekirjoittavat lähetteen varsinaisiin tutkimuksiin.
Toistan: koulupsykologi ei tee diagnooseja.
Ja ainakana hän ei "keskity" oppimisvaikeuksien tutkimiseen, vaan myös ihan yhtä lailla ennaltaehkäisee ja seuloo lasten psyykkisiä ongelmia ja ohjaa jatkotutkimuksiin sillä saralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viitonen puhuu potaskaa. Koulupsykologille voi AINA mennä, jos henkinen puoli mietityttää!
Eikä koulupsykologi todellakana "keskity" oppimisvaikeuksiin, vaan niihin keskittyy koulussa ennen kaikkea laaja-alainen erityisopettaja.
Koulupsykologi voi antaa kuitenkin vain muutamia aikoja per teini, yleensä pidempikestoisen terapian ja tuen tarpeessa olevat ohjataan omalääkärin kautta nuorisopsykiatriseen arvioon. Ne muutamatkin kerrat voivat olla kumminkin riitävä toimi, jos niiden aikana saadaan selville se, onko teinilläsi esim. masennusta vai onko hänellä vain normaalin rajoissa olevaa murrosiän kapinaa.
Minusta jos teinisi on mennyt alamäkeen jaksamisessa ja sosiaalisissa kontakteissa, se on aivan hyvä syy hakea apua. Iso osa peruskoululaisista kärsii henkisistä kriiseistä ja käy jossakin vaiheessa juttelemassa koulupsykologin kanssa, joten siinä ei ole mitään noloa! Voisit vanhempana kirjoittaa viestin koulupsykologille tai jos teinisi vain sallii, olla mukana ekalla käynnillä. Jos ei halua sinua mukaan, vaan menee yksin, niin sekin on ok, kunhan saat viestittyä psykologille huolesi sitten vaikka soittamalla tai sähköpostilla, mikä yhteydenottokanava koulussa nyt onkin käytössä koulupsykologille.
Missä sanoin, ettei koulupsykologille voi mennä? Käytännössä se on kuitenkin täysin turhaa, koska lähinnä hän ohjaa oppilaan eteenpäin. Lisäksi kuraattorille on useimmiten paljon helpompaa ja nopeampaa päästä.
Enkä todellakaan tarkoittanut, että psykologi opettaa. Hän käy koululla muutaman tunnin viikossa. Sinä aikana hän osallistuu erilaisiin kokouksiin ja palavereihin ja tekee oppilaille oppimisvaikeuksiin liittyviä tutkimuksia ja tulkitsee niiden tuloksia jne. Hän ei todellakaan ehdi kuin korkeintaan hieman jututtaa oppilasta.
Olen työskennellyt yläkoulussa parikymmentä vuotta, joten jotain tietoa aiheesta on. Psykologi ei ala oppilasta terapoimaan vaan se tehdään esim. nuorisoasemalle tms. paikassa, jonne myös kuraattori voi ohjata.
Olisiko kuitenkin hyvä muistaa, että Suomessa on alueellisia eroja palvelujen saatavuudessa. Vielä on kuntia, joissa koulupsykologi hoitaa myös terveyskeskuspsykologin tehtäviä ja käyvät koululla joinakin päivinä kuukaudessa/viikossa. Joillakin vastaanottohuone ei ole edes koulun tiloissa. Sitten on kuntia, joissa on pelkkään koulupsykologin työhön keskittyneitä psykologeja ja isossa koulussa hän voi olla paikalla ma-pe. Kyllä silloin voi olla eroa siinä mitä palveluita on saatavilla. Eteenpäinohjausta ja psykologisia tutkimuksia esim oppimisvaikeuksiin saa ainakin.
Ottamatta kantaa muuhun: on äitinä aika paska mutsi matskua jos aattelee että lapsen numerot on noloja. Kaikkien ei tarvii olla insinöörejä eikä ne numerotkaan loputtomasti rajota maailmaa. Joten ottaisin vanhempanakin vähän erinlaisen asenteen lasta kohtaan.
T: alle 8 ka lukemassa valtiotieteitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viitonen puhuu potaskaa. Koulupsykologille voi AINA mennä, jos henkinen puoli mietityttää!
Eikä koulupsykologi todellakana "keskity" oppimisvaikeuksiin, vaan niihin keskittyy koulussa ennen kaikkea laaja-alainen erityisopettaja.
Koulupsykologi voi antaa kuitenkin vain muutamia aikoja per teini, yleensä pidempikestoisen terapian ja tuen tarpeessa olevat ohjataan omalääkärin kautta nuorisopsykiatriseen arvioon. Ne muutamatkin kerrat voivat olla kumminkin riitävä toimi, jos niiden aikana saadaan selville se, onko teinilläsi esim. masennusta vai onko hänellä vain normaalin rajoissa olevaa murrosiän kapinaa.
Minusta jos teinisi on mennyt alamäkeen jaksamisessa ja sosiaalisissa kontakteissa, se on aivan hyvä syy hakea apua. Iso osa peruskoululaisista kärsii henkisistä kriiseistä ja käy jossakin vaiheessa juttelemassa koulupsykologin kanssa, joten siinä ei ole mitään noloa! Voisit vanhempana kirjoittaa viestin koulupsykologille tai jos teinisi vain sallii, olla mukana ekalla käynnillä. Jos ei halua sinua mukaan, vaan menee yksin, niin sekin on ok, kunhan saat viestittyä psykologille huolesi sitten vaikka soittamalla tai sähköpostilla, mikä yhteydenottokanava koulussa nyt onkin käytössä koulupsykologille.
Erityisopet eivät todellakaan tee mitään tutkimuksia tai oppimisvaikeusdiagnooseja. Se on koulupsykologin tehtävä.
Näköjään edes kaikki psykologit eivät tajua, että ammattikunnassa on paljon ihmisiä, joiden työ ei ole ainakaan pääasiassa asiakkaan tunne-elämän pähkäily ja terapiatyö.
Koulussa ei ole ketään, jonka tehtävänä on ryhtyä edes pitkäjänteisempään supportiiviseen terapiaan jostain syvällisemmästä puhumattakaan. Koulu on koulu ja sen tehtävä on opetus. Sieltä toki saa tukea ja neuvoja eteenpäin.
Koulupsykolgit eivät TEE mitään oppimisvaikeusdiagnooseja. Ne tehdään kyllä terveydenhoidon piirissä. Alkuvaiheen seulontaa tekee kouluissa laaja-alainen erityisopettaja. Jos jotakin häikkää esimerkiksi hahmotuksessa tai keskittymiskyvysäs ilmenee, lapsi tapaa myös psykan. Yhdessä erityisopettaja ja koulupsykologi allekirjoittavat lähetteen varsinaisiin tutkimuksiin.
Toistan: koulupsykologi ei tee diagnooseja.
Ja ainakana hän ei "keskity" oppimisvaikeuksien tutkimiseen, vaan myös ihan yhtä lailla ennaltaehkäisee ja seuloo lasten psyykkisiä ongelmia ja ohjaa jatkotutkimuksiin sillä saralla.
Ihme kyllä oma lapseni sai lukihäiriödiagnoosin ihan koulupsykologilta. ADD tai ADHD tai mt-ongelmat ovat lääkärin heiniä tietenkin. Sen sijaan muut oppimisvaikeudet edelleen diagnosoi psykologi.
On totta, että teoriassa koulupsykologilla pitäisi olla aikaa muihinkin asioihin mutta kun ei ole! Jos hän on koululla esimerkiksi neljä tuntia viikossa, josta kaksi menee oppilashuoltoryhmän kokouksissa, ja koulussa on vaikkapa 400 oppilasta, niin voit siitä laskea millä todennäköisyydellä hän ehtii mitään muuta.
8lk on pojille usein se pahin. Silloin kaikki on evvk ja murrosikä jyllää täysillä. Yläkoulun rehtori sanoi samaa puheessaan, että 8lk on haastavin, sillä silloin yleensä on jo koko luokalla murrosikä päällä.
Meillä oli myös 8lk vaikein ja poika heräsi 9.lk syyskaudella koulunkäyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viitonen puhuu potaskaa. Koulupsykologille voi AINA mennä, jos henkinen puoli mietityttää!
Eikä koulupsykologi todellakana "keskity" oppimisvaikeuksiin, vaan niihin keskittyy koulussa ennen kaikkea laaja-alainen erityisopettaja.
Koulupsykologi voi antaa kuitenkin vain muutamia aikoja per teini, yleensä pidempikestoisen terapian ja tuen tarpeessa olevat ohjataan omalääkärin kautta nuorisopsykiatriseen arvioon. Ne muutamatkin kerrat voivat olla kumminkin riitävä toimi, jos niiden aikana saadaan selville se, onko teinilläsi esim. masennusta vai onko hänellä vain normaalin rajoissa olevaa murrosiän kapinaa.
Minusta jos teinisi on mennyt alamäkeen jaksamisessa ja sosiaalisissa kontakteissa, se on aivan hyvä syy hakea apua. Iso osa peruskoululaisista kärsii henkisistä kriiseistä ja käy jossakin vaiheessa juttelemassa koulupsykologin kanssa, joten siinä ei ole mitään noloa! Voisit vanhempana kirjoittaa viestin koulupsykologille tai jos teinisi vain sallii, olla mukana ekalla käynnillä. Jos ei halua sinua mukaan, vaan menee yksin, niin sekin on ok, kunhan saat viestittyä psykologille huolesi sitten vaikka soittamalla tai sähköpostilla, mikä yhteydenottokanava koulussa nyt onkin käytössä koulupsykologille.
Missä sanoin, ettei koulupsykologille voi mennä? Käytännössä se on kuitenkin täysin turhaa, koska lähinnä hän ohjaa oppilaan eteenpäin. Lisäksi kuraattorille on useimmiten paljon helpompaa ja nopeampaa päästä.
Enkä todellakaan tarkoittanut, että psykologi opettaa. Hän käy koululla muutaman tunnin viikossa. Sinä aikana hän osallistuu erilaisiin kokouksiin ja palavereihin ja tekee oppilaille oppimisvaikeuksiin liittyviä tutkimuksia ja tulkitsee niiden tuloksia jne. Hän ei todellakaan ehdi kuin korkeintaan hieman jututtaa oppilasta.
Olen työskennellyt yläkoulussa parikymmentä vuotta, joten jotain tietoa aiheesta on. Psykologi ei ala oppilasta terapoimaan vaan se tehdään esim. nuorisoasemalle tms. paikassa, jonne myös kuraattori voi ohjata.
Kuraattorilla ei ole minkäänlaisia valmiuksia analysoida, onko ap:n pojalla mahdollisesti masennusta tms. Siksi on aivan taulapäistä ensisijaisesti ohjata teiniä kuraattorille, joka nyt VARSINKAAN ei osaa sanoa asiasta yhtikäs mitään.
Koulupsykologin aikojen saaminen riippuu täysin koulusta. Joissain kouluissa hän on jopa enemmän paikalla kuin kuraattori.
Se on totta, että terapiaa koulupsykologi ei anna, mutta keskusteluapua ja alkuvaiheen seulontaa hän kyllä tekee. Tämän tietäisit, jos oikeasti jotakin asiasta tietäisit.
Taulapäistä? Ei ole mitään rakettitiedettä tunnistaa huonosti voivaa nuorta. Kuraattorit ja terveydenhoitajat on koulutettu tunnistamaan tyypillisiä oireita ja ohjaamaan asiakasta eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viitonen puhuu potaskaa. Koulupsykologille voi AINA mennä, jos henkinen puoli mietityttää!
Eikä koulupsykologi todellakana "keskity" oppimisvaikeuksiin, vaan niihin keskittyy koulussa ennen kaikkea laaja-alainen erityisopettaja.
Koulupsykologi voi antaa kuitenkin vain muutamia aikoja per teini, yleensä pidempikestoisen terapian ja tuen tarpeessa olevat ohjataan omalääkärin kautta nuorisopsykiatriseen arvioon. Ne muutamatkin kerrat voivat olla kumminkin riitävä toimi, jos niiden aikana saadaan selville se, onko teinilläsi esim. masennusta vai onko hänellä vain normaalin rajoissa olevaa murrosiän kapinaa.
Minusta jos teinisi on mennyt alamäkeen jaksamisessa ja sosiaalisissa kontakteissa, se on aivan hyvä syy hakea apua. Iso osa peruskoululaisista kärsii henkisistä kriiseistä ja käy jossakin vaiheessa juttelemassa koulupsykologin kanssa, joten siinä ei ole mitään noloa! Voisit vanhempana kirjoittaa viestin koulupsykologille tai jos teinisi vain sallii, olla mukana ekalla käynnillä. Jos ei halua sinua mukaan, vaan menee yksin, niin sekin on ok, kunhan saat viestittyä psykologille huolesi sitten vaikka soittamalla tai sähköpostilla, mikä yhteydenottokanava koulussa nyt onkin käytössä koulupsykologille.
Erityisopet eivät todellakaan tee mitään tutkimuksia tai oppimisvaikeusdiagnooseja. Se on koulupsykologin tehtävä.
Näköjään edes kaikki psykologit eivät tajua, että ammattikunnassa on paljon ihmisiä, joiden työ ei ole ainakaan pääasiassa asiakkaan tunne-elämän pähkäily ja terapiatyö.
Koulussa ei ole ketään, jonka tehtävänä on ryhtyä edes pitkäjänteisempään supportiiviseen terapiaan jostain syvällisemmästä puhumattakaan. Koulu on koulu ja sen tehtävä on opetus. Sieltä toki saa tukea ja neuvoja eteenpäin.
Koulupsykolgit eivät TEE mitään oppimisvaikeusdiagnooseja. Ne tehdään kyllä terveydenhoidon piirissä. Alkuvaiheen seulontaa tekee kouluissa laaja-alainen erityisopettaja. Jos jotakin häikkää esimerkiksi hahmotuksessa tai keskittymiskyvysäs ilmenee, lapsi tapaa myös psykan. Yhdessä erityisopettaja ja koulupsykologi allekirjoittavat lähetteen varsinaisiin tutkimuksiin.
Toistan: koulupsykologi ei tee diagnooseja.
Ja ainakana hän ei "keskity" oppimisvaikeuksien tutkimiseen, vaan myös ihan yhtä lailla ennaltaehkäisee ja seuloo lasten psyykkisiä ongelmia ja ohjaa jatkotutkimuksiin sillä saralla.
Yläkoulun erkkari kyllä tee mitään alkuvaiheen seulontaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viitonen puhuu potaskaa. Koulupsykologille voi AINA mennä, jos henkinen puoli mietityttää!
Eikä koulupsykologi todellakana "keskity" oppimisvaikeuksiin, vaan niihin keskittyy koulussa ennen kaikkea laaja-alainen erityisopettaja.
Koulupsykologi voi antaa kuitenkin vain muutamia aikoja per teini, yleensä pidempikestoisen terapian ja tuen tarpeessa olevat ohjataan omalääkärin kautta nuorisopsykiatriseen arvioon. Ne muutamatkin kerrat voivat olla kumminkin riitävä toimi, jos niiden aikana saadaan selville se, onko teinilläsi esim. masennusta vai onko hänellä vain normaalin rajoissa olevaa murrosiän kapinaa.
Minusta jos teinisi on mennyt alamäkeen jaksamisessa ja sosiaalisissa kontakteissa, se on aivan hyvä syy hakea apua. Iso osa peruskoululaisista kärsii henkisistä kriiseistä ja käy jossakin vaiheessa juttelemassa koulupsykologin kanssa, joten siinä ei ole mitään noloa! Voisit vanhempana kirjoittaa viestin koulupsykologille tai jos teinisi vain sallii, olla mukana ekalla käynnillä. Jos ei halua sinua mukaan, vaan menee yksin, niin sekin on ok, kunhan saat viestittyä psykologille huolesi sitten vaikka soittamalla tai sähköpostilla, mikä yhteydenottokanava koulussa nyt onkin käytössä koulupsykologille.
Missä sanoin, ettei koulupsykologille voi mennä? Käytännössä se on kuitenkin täysin turhaa, koska lähinnä hän ohjaa oppilaan eteenpäin. Lisäksi kuraattorille on useimmiten paljon helpompaa ja nopeampaa päästä.
Enkä todellakaan tarkoittanut, että psykologi opettaa. Hän käy koululla muutaman tunnin viikossa. Sinä aikana hän osallistuu erilaisiin kokouksiin ja palavereihin ja tekee oppilaille oppimisvaikeuksiin liittyviä tutkimuksia ja tulkitsee niiden tuloksia jne. Hän ei todellakaan ehdi kuin korkeintaan hieman jututtaa oppilasta.
Olen työskennellyt yläkoulussa parikymmentä vuotta, joten jotain tietoa aiheesta on. Psykologi ei ala oppilasta terapoimaan vaan se tehdään esim. nuorisoasemalle tms. paikassa, jonne myös kuraattori voi ohjata.
Kuraattorilla ei ole minkäänlaisia valmiuksia analysoida, onko ap:n pojalla mahdollisesti masennusta tms. Siksi on aivan taulapäistä ensisijaisesti ohjata teiniä kuraattorille, joka nyt VARSINKAAN ei osaa sanoa asiasta yhtikäs mitään.
Koulupsykologin aikojen saaminen riippuu täysin koulusta. Joissain kouluissa hän on jopa enemmän paikalla kuin kuraattori.
Se on totta, että terapiaa koulupsykologi ei anna, mutta keskusteluapua ja alkuvaiheen seulontaa hän kyllä tekee. Tämän tietäisit, jos oikeasti jotakin asiasta tietäisit.
No mikä ihme sitten mielestäsi on kuraattorin tehtävä? Itse olen tähän asti luullut, että juurikin huonosti voivien oppilaiden jututtaminen, auttaminen ja eteenpäin ohjaaminen. Mutta ilmeisesti olen ollut vallan väärässä, kun se oikeasti onkin.. niin mikä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viitonen puhuu potaskaa. Koulupsykologille voi AINA mennä, jos henkinen puoli mietityttää!
Eikä koulupsykologi todellakana "keskity" oppimisvaikeuksiin, vaan niihin keskittyy koulussa ennen kaikkea laaja-alainen erityisopettaja.
Koulupsykologi voi antaa kuitenkin vain muutamia aikoja per teini, yleensä pidempikestoisen terapian ja tuen tarpeessa olevat ohjataan omalääkärin kautta nuorisopsykiatriseen arvioon. Ne muutamatkin kerrat voivat olla kumminkin riitävä toimi, jos niiden aikana saadaan selville se, onko teinilläsi esim. masennusta vai onko hänellä vain normaalin rajoissa olevaa murrosiän kapinaa.
Minusta jos teinisi on mennyt alamäkeen jaksamisessa ja sosiaalisissa kontakteissa, se on aivan hyvä syy hakea apua. Iso osa peruskoululaisista kärsii henkisistä kriiseistä ja käy jossakin vaiheessa juttelemassa koulupsykologin kanssa, joten siinä ei ole mitään noloa! Voisit vanhempana kirjoittaa viestin koulupsykologille tai jos teinisi vain sallii, olla mukana ekalla käynnillä. Jos ei halua sinua mukaan, vaan menee yksin, niin sekin on ok, kunhan saat viestittyä psykologille huolesi sitten vaikka soittamalla tai sähköpostilla, mikä yhteydenottokanava koulussa nyt onkin käytössä koulupsykologille.
Erityisopet eivät todellakaan tee mitään tutkimuksia tai oppimisvaikeusdiagnooseja. Se on koulupsykologin tehtävä.
Näköjään edes kaikki psykologit eivät tajua, että ammattikunnassa on paljon ihmisiä, joiden työ ei ole ainakaan pääasiassa asiakkaan tunne-elämän pähkäily ja terapiatyö.
Koulussa ei ole ketään, jonka tehtävänä on ryhtyä edes pitkäjänteisempään supportiiviseen terapiaan jostain syvällisemmästä puhumattakaan. Koulu on koulu ja sen tehtävä on opetus. Sieltä toki saa tukea ja neuvoja eteenpäin.
Koulupsykolgit eivät TEE mitään oppimisvaikeusdiagnooseja. Ne tehdään kyllä terveydenhoidon piirissä. Alkuvaiheen seulontaa tekee kouluissa laaja-alainen erityisopettaja. Jos jotakin häikkää esimerkiksi hahmotuksessa tai keskittymiskyvysäs ilmenee, lapsi tapaa myös psykan. Yhdessä erityisopettaja ja koulupsykologi allekirjoittavat lähetteen varsinaisiin tutkimuksiin.
Toistan: koulupsykologi ei tee diagnooseja.
Ja ainakana hän ei "keskity" oppimisvaikeuksien tutkimiseen, vaan myös ihan yhtä lailla ennaltaehkäisee ja seuloo lasten psyykkisiä ongelmia ja ohjaa jatkotutkimuksiin sillä saralla.
Tavallisissa isommissa yläkouluissa erityisopettaja ei voi mitenkään seuloa yhtään mitään, koska ei ikinä näe suurinta osaa oppilaista. Yleensä homma menee niin, että aineenopettaja ottaa yhteyttä kotiin ja koulupsykologiin, jos epäilee, että oppilaalla on diagnosoimaton ongelma. Sitten psykologi ehkä tutkii ja mahdollisesti lähettää jatkotutkimuksiin. Voi olla että vasta sen jälkeen, jos sittenkään, oppilas päätyy erityisopettajalle.
Poikasi on murrosikäinen. Silloin on vähän muut mielessä kuin koulu/kotihommat. Ei silti psykologi olisi pahitteeksi, jos kärsii vaikka jonkinlaisesta alakuloisuudesta? Muistatko millaista oli olla murrosiässä? Voisitko olla pojallesi myös kaveri, eikä aina se vaativa vanhempi. Niin että hän sitten uskaltaisi kertoakin sinulle, jos joku mättää.
Peruskoulumenestys ei -takaa- mitään. Muistan kuinka nipin napin peruskoulun luokalta päässeet ovat löytäneet mieleisensä alan ja nyt jo yrityksien johdossa. Pari hikipinkoa ovat menestyneet, mutta jossain vaiheessa loppuun palaneet.
Voisitko sinä olla poikasi tukena, ja laskea vaatimuksia. 8 on ihan hyvä numero, jos yhdessä vaikka lukisitte. Milloin olette teheet jotain pojan mielestä kivaa?
Vaikka muut perheessä olisikin lukupäitä, poikasi saattaa loppupeleissä menestyä paremminkin kuin muut.
Vanhempien panostusta ja käskytystä kaivataan. Seuraa myös mielialaa.
Alue: Aihe vapaa
En osaa neuvoa koulupsykologeista kun asia ei itselle mitenkään ajankohtainen.
Maalaisjärkeni sanoo, että kun/jos pojalla on vaikeuksia ja oireita pahoinvoinnista, totta kai pitää ottaa yhteys jonnekin! Kouluissa on kai koulu terveydenhoito? Sinne kannattaa olla yhteydessä. Sieltä käsin voidaan ohjata eteenpäin.
Ilman muuta pitää asiaa alkaa selvittää heti kun epäilyksiä syntyy ja asia ahdistaa! Miksi odottaa että tilanne pahenisi?! Kyseessä kuitenkin nuori poika jolla elämä edessä!
Vaadi saada apua! Käsittääkseni koulu- ja opiskelija terveydenhuolto toimii vielä kohtuullisesti Suomessa. Monet mt-ongelmat esim. alkavat nuorena ja murrosiässä, tai pian sen jälkeen. Kyseessähän ei tarvitse olla mitään vakavampaa, mutta miksi jäädä kärsimään? Mietityttää tuo mainitsemasi hygienian ja ulkonäön laiminlyönti.
Ota ihmeessä yhteyttä sinne terveydenhoitajalle tai kuka siellä nyt sitten onkin!