Lue keskustelun säännöt.
Olenko turhaan pettynyt/loukkaantunut?
01.01.2018 |
Eli, ollaan miehen kanssa oltu nyt vuosi yhdessä. Hän on itse syksystä asti puhunut monta kertaa että mennään uutena vuotena kihloihin, siis ihan suoraan sanonut ei mitään vihjaillut. En ottanut näitä puheita tosissani, mutta mies oli jopa siskolleni tästä sanonut, ja siitä aloin miettiä että aikooko oikeasti kosia.
Eilisen tietenkin sitten odotin että mitä tapahtuu. EI MITÄÄN. Yöllä nukkumaan mennessä sitten sanoin että eikö sellaisesta ollut puhetta, niin mies vaan sanoi:" ootko nyt sitten pettynyt? Sori." Ja aamulla "rakastan sua kuitenki tosi paljon ja kyllä me joskus mennään kihloihin ja naimisiinki".
En nyt tiedä mitä ajatella?! En tietenkään olisi mitään kosintaa odotellut, mutta kun hän itse siitä niin monesti sanoi..ja sitten ihmettelee miksi sitä odottelin.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Sopikaa että menette kihloihin ja menette yhdessä ostamaan sormukset kummallekin, saatte kumpikin mieluisan sormuksen. Näin me tehtiin ja kosinta avioliittoon tuli myöhemmin. ei ehkä ihan oppikirjojen mukaista mutta naimisissa ollaan oltu vuosikymmen.
Kihloihin mennään kun kysytään toista avioliittoon, ei kysymällä toista kihloihin. Miten tuo on niin vaikeaa ymmärtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma arvelu: miehen mielestä kihloihin ja naimisiin "pitää" mennä jos on tosissaan toisen kanssa. Ja onkin varmasti tosissaan kanssasi, mutta silti niin suuri sitoutuminen pelottaa. Yrittää totutella ajatukseen ottamalla asian puheeksi aina välillä, mutta ei ole ehkä kuitenkaan vielä valmis.
Älkää hätäilkö asian kanssa, vuosi yhdessä on kuitenkin tosi lyhyt aika.
Vierailija kirjoitti:
Sopikaa että menette kihloihin ja menette yhdessä ostamaan sormukset kummallekin, saatte kumpikin mieluisan sormuksen. Näin me tehtiin ja kosinta avioliittoon tuli myöhemmin. ei ehkä ihan oppikirjojen mukaista mutta naimisissa ollaan oltu vuosikymmen.
Mikä pointti on kosinnassa, jos kihloissa jo ollaan?
On se hankalaa! Me puhuimme miehen kanssa keväällä, että juhannuksena mennään kihloihin (miehen syntymäpäivä) ja kesäkuun alussa mentiin yhdessä ostamaan sormukset, kaiverrutettiin siihen tuleva kihlajaispäivä. Sitten juhannusaattona kaivettiin sormusrasiat esille, pujotettiin sormukset sormeen ja oltiin vähän täpinöissämme, että kukakohan sen ensimmäisenä huomaa.
Tavallaanhan me olimme kihloissa jo silloin keväällä, koska asiasta oli sovittu, mutta olkoot tuo virallinen kihlajaispäivä vaikka "sormuksenpujotuspäivä". Miehen ei tarvinnut polvistua, hankkia balettityttöjä viskomaan ruusun terälehtiä, ei viulunsoittajaa katolle eikä pianistia parkkihalliin. Ihan sovittiin tulevasta taloussopimuksesta eli avioliitosta pöydän ääressä kuten on sovittu asuntolainat ja muutkin rahanmenoa tietävät asiat.