Minut on jätetty porukan ukkopuolelle täysin

Minun ystävät ovat kuulema olleet kovinkin huolissaan minusta. Aihettakin on ollut, parisen vuotta sitten varsinkin, ei siinä mitään. Kumma kyllä kukaan heistä huolestuneista ei vaan tullut ottaneeksi yhteyttä ilmaistakseen huolensa saati auttaakseen tai tukeakseen.

Syykin siihen on selvinnyt: en ole sosiaalisessa mediassa.

Päättelin, että jos ystävyys on kiinni appista ja teknologiasta, niin en tarvitse sitä ystävyyttä.

Semmoinen ei ole ystävyyttä, sillä ei ole virkaa eikä merkitystä.

Ap hyvä. Tarkastele kriittisesti niitä muka-ystäviäsi.

Sullon mies ja työpaikka, mihin tarvit muiden hyväksyntää? Lue "ohutnahkainen narsisti" .

Teet mitä tahansa, et tarvi muiden hyväksyntää. Lähde matkoille, aloita uusi vaikka kamppailuharrastus, keskity omaan elämään. Ei muiden vaan itsesi takia. Keskity omaan elämään.

Vaikutat nuorelta, onko taustalla sisarkateus? Ja kyllä, parisuhde on asia jota voi kadehtia.

Unohda nuo ihmiset. Joskus pakka täytyy sekoittaa uudestaan. Voit sulkea koko facebook tilisi. Päästä irti, elä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Sullon mies ja työpaikka, mihin tarvit muiden hyväksyntää? Lue "ohutnahkainen narsisti" .

Teet mitä tahansa, et tarvi muiden hyväksyntää. Lähde matkoille, aloita uusi vaikka kamppailuharrastus, keskity omaan elämään. Ei muiden vaan itsesi takia. Keskity omaan elämään.

Vaikutat nuorelta, onko taustalla sisarkateus? Ja kyllä, parisuhde on asia jota voi kadehtia.

Unohda nuo ihmiset. Joskus pakka täytyy sekoittaa uudestaan. Voit sulkea koko facebook tilisi. Päästä irti, elä eteenpäin.

Jaa että nykyään ihan jo se että haluaisi pitää ystävät ystävinään ja elämässään on jo läheisriippuvuutta ja hyväksynnän hakemista? Saako enää kenestäkään ihmisestä edes pitää? Mihin sitä puolisoakaan tarvitsee? Ihme riippuvaisuutta taas sekin!

Mutta ap:n kaverit ja sisko käyttäytyvät nyt kyllä puhtaan ääliömäisesti. En halua kirjoittaa edes lapsellisesti koska kaikki tuntemani lapsetkin osaavat käyttäytyä paremmin. Jos olisin ap niin selvittäisin syyn tälle eristämiselle ja samalla aloittaisin uusien ystävien etsimisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama tarina. Olen mies minkä äiti sairastui syöpään. Tämä vaikutti mielialaani ja minusta tuli masentunut.

Alkoi seläntakana puhuminen, selkäänpuukotus, hylkiminen ja naureskelu. Meni vähän aikaa niin tajusin homman nimen. Jätin kaikki ''ystäväni''. Vajosin vielä syvempään masennukseen, koska olo oli niin petetty, pidin näitä ystäviä ''veljinä''. Meni vuosia ja nousin varjoista yksin vahvempana kuin koskaan. Vastaan tulevat entiset ''ystävät'' ovat peloissaan, katsovat maahan kohdallani pelon ja häpeän sekoituksessa ja se on hyvä niin sillä minä murskaan heidät jos he kehtaavat edes yhden sanan sanoa minulle. Ei ole niin suurta petosta mitä minun ''veljet'' tekiv't minulle kun suru heikenti minut. Se on anteeksiantamatonta.

Hienoa että olet selvinnyt vaikeasta elämäntilanteesta. Tekstisi kuulostaa kuitenkin hyvin katkeralta, ja nuo murskaamis-, petos- ja veljeysajatukset piirtävät sinusta jopa aika maanisen kuvan. Oman hyvinvointisi kannalta sinun kannattaisi päästää irti noista menneistä ihmissuhteista ja jättää ex-ystäväsi täysin omaan arvoonsa. Puhtaalta pöydältä lähtemällä ja negatiivisen painolastin jättämällä saat itsellesi huomattavasti positiivisempia ihmissuhteita tulevaisuudessa ja olet ennen kaikkea itse paljon onnellisempi. Tsemppiä sinulle!

Ei sä et ymmärrä. Mä oon jo päästänyt irti. Mulle ystävyys on sitä, että jos sulla on nälkä niin sä voit syödä mun jääkaapista, sulla on rahat loppu? Tuossa ota 50€ ja syö tai tee mitä haluat. Tarvitset kyydin? Okei 10min menee. Olet ongelmissa? Joku uhkaa sinua? Okei olen siellä 15min niin hoidetaan asia.

Tätä on todellinen ystävyys, i got your back bro. Et sä voi sitä ymmärtää. Me ollaan ihan eri maailmoista.

En ole tuo edellinen, mutta tuotahan siis on ihan kaikkien ystävyys. Jaetaan omasta, lainataan tarvittaessa, autetaan hädässä. Jos noi ei täyty, niin ystävyys on aika heikoissa kantimissa. Ei tuossa ole mitään erityispiirrettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko facetykkääminen noin tärkeää? Miksi et vaikka vanhanaikaisesti vaikkapa soittaisi ystävillesi ja pyytäisi kävelylle tai kylään?

Soitettu on moneen kertaan koko porukka läpi, kukaan ei vastaa tai vetää luurin korvaan.

Olet tehnyt jotain tai he luulevat sinun tehneen jotain "kiellettyä", mikään muu ei selitä kaikkien hyljeksimäksi joutumista.

Yksi kaveripiirini alkoi vetää piriä ja itse en tykkää.

Yksi kaveri taas on melko sekaisin  ja uhkailee väkivallalla. Ehkä jatkamme ystävyyttä myöhemmin.

Yksi on vaan kotona ja ei tapaa ketään.

Moniin en vaan jaksa pitää yhteyttä, vaikka ovat tosi mukavia tyyppejä.

Fiilis on yksinäinen, mutta pitkältä itse aiheutettu. 

-M33

nainen on naiselle susi, heikot ja kauniit syödään

Kyllä siihen yleensä jokin syy on, jos kaverit laittavat joukolla välit poikki. He ovat saattaneet pitkään kärsiä tilanteesta ja voida todella huonosti. Itse asiassa paljon huonommin kuin ns. hankala kaveri voi ikinä ymmärtääkään. Voivat olla mielenterveyden luhistumisen partaalla. 

Tällaisia syitä voi olla: raivokohtaukset, ilkeily, itsensä korottaminen, nolaaminen, omien asioiden jatkuva valittaminen, henkilökohtaiset loukkaukset, välillä yletön kehuminen, puhelinterrori... Kukaan ei halua ottaa luonnehäiriöistä käytöstä puheeksi ja kaikki haluavat vain vähin äänin eroon tällaisesta kaverista. Tällaisen kaverin sitkeät yhteydenotot ja selitysvaatimuksetkin tuntuvat tosi ahdistavilta, suorastaan pelottavilta ja tunkeilevilta. Jos on kyse tällaisesta, kaverit eivät halua enää vastata mihinkään yhteydentottoihin, jos ovat päättäneet katkaista välit.

Jos ei ole kyse tällaisesta kiertokulusta, olen pahoillani enkä osaa arvata mistä voisi olla kysymys. Oletko jotenkin pelottava? Oletko loukannut heitä jotenkin?