Minut on jätetty porukan ukkopuolelle täysin
Ja yllättäen. Mielestäni en ole tehnyt mitään ansaitakseni tätä, että kaveriporukka, jonka olen tuntenut jo pitkään, on syrjäyttänyt minut kokonaan.
Facessa kukaan heistä ei enää vastannut kun yritin kysellä kuulumisia.
Kukaan ei tykännyt enää kuvistani, mutta toistensa julkaisuista kyllä.
Pahimmalta tuntuu että mukana tässä "hylkäys ringissä" on mukana myös sisareni.
Olemme kaikki aikuisia, enkä nyt itke sitä että facekuvistani ei tykätä, vaan sitä että he kaiki käyttäytyvät yllättäen kuin minua ei olisi enää edes olemassa.
Mikä saa aikuiset ihmiset käyttäytymään tuolla tavoin?
Tuntuu masentavalta, mutta samalla v*tuttaa ihan suunnattomasti.
Mitä pahaa olen muka heille tehnyt?!
Olen aina yrittänyt kannustaa ja tukea jokaista heistä, toiminut kriisipuhelimena keskellä yötä ja kiitos tässä.
Kommentit (48)
Yritä löydä uusia kavereita. On mahdollista myös aikuisena, olen itse elävä esimerkiksi tästä.
Voi olla, että jos muut ovat sinkkuja, ne eivät ehkä ymmärrä että sinun prioriteettisi ovat muuttuneet. On luonnollista että sinä haluat viettää aikaa miehesi kanssa, eikä olla heidän kanssaan aina. Tämä voi aiheuttaa yllättävän paljon mielipahaa monelle. (Näin se oli minun tapauksessani). Tai sitten he jostain syystä ei pidä miehestäsi, ja kostavat sen sinulle?
Oikeita ystäviä he eivät ole kun käyttäytyvät tuolla tavalla.
Uuden harrastuksen kautta voisit löytää uusia tuttavuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyövät luurin korvaan jos soitat? Siis mitä ihmettä???
Kyllä, siskoni myös. En ymmärrä mitä ihmettä tässä on tapahtunut.
Ap
Veikkaan, että joku porukasta on loukkaantunut jostain, mitä olet tehnyt tai sanonut (tai mitä joku on väittänyt sinun tehneen tai sanoneen...), eikä heistä kenelläkään ole tarpeeksi sosiaalisia taitoja käydä asiaa läpi kuin aikuiset.
Helvetti mitä persläpiä.
Anteeksi kielenkäyttöni mutta rupesi tosissaan suututtamaan ap:n puolesta :/
Kuulostaa siltä että joku on puhunut pahaa sinusta ja muut uskovat.
Tuollaista tapahtuu ihmisille, jotka ovat joutuneet joukkovainoamiseen liittyvän mustamaalauskampanjan kohteeksi. En tiedä, onko sinun kohdalla niin, mutta tutustu aiheeseen.
Voi olla kyse myös ihan siitä, että joku yksittäinen narsisti, joka on kuulunut kaveripiiriisi, on jostain syystä suuttunut sinulle ja aloittanut siksi mustamaalauskampanjan. Hännystelijät uskovat narsistin ilkeitä puheita, tai vaikka eivät uskoisikaan, niin silti tekevät niin kuin hän tahtoo, koska narsisti osaa manipuloida muut puolelleen.
Menit sitten kritisoimaan maahanmuuttoa?
Ei kai kukaan heistä ole kertonut sinulle mitään sellaista, jota nyt katuu? Jos siis olet ollut kriisipuhelimena. Jos joku on kertonut sinulle jotain, jonka pelkää nyt tulevan muiden tietoon tms. Ja siksi sinut pitää heivata jotenkin pois.
Vierailija kirjoitti:
Helvetti mitä persläpiä.
Anteeksi kielenkäyttöni mutta rupesi tosissaan suututtamaan ap:n puolesta :/
Älä suotta pyytele kielenkäyttöäsi anteeksi, tiivistit myös omat ajatukseni erittäin hyvin :)
Monessa tiiviissä ystäväporukassa esiintyy sitä, että kaikkien siihen kuuluvien pitäisi tehdä samat asiat samaan aikaan ja olla yhtä mieltä kaikista asioista. Jos joku poikkeaa yleisesti hyväksytystä linjasta, niin valitettavan usein muut potkivat tämän rangaistukseksi pois porukasta. Varsinkin naisporukoissa tämä tuntuu olevan yleistä, tosin eivät miehetkään aina mitenkään enkelimäisesti kohtele kavereitaan.
Itselläni on sen verran huonoja kokemuksia tällaisista tiiviistä porukoista, että nykyisiä ystäviäni tapaan mieluiten yksitellen. Ei heistä ihan kohta mitään porukkaa saisikaan koottua, sillä kaikki heistä olen tavannut eri yhteyksissä ja ovat myös keskenään huomattavan erilaisia (ikä, elämäntilanteet, kiinnostuksenkohteet, asuinpaikka jne.) Tämä toimii omalla kohdallani huomattavasti paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan heistä ole kertonut sinulle mitään sellaista, jota nyt katuu? Jos siis olet ollut kriisipuhelimena. Jos joku on kertonut sinulle jotain, jonka pelkää nyt tulevan muiden tietoon tms. Ja siksi sinut pitää heivata jotenkin pois.
Eräs heistä on aika kova puhumaan muista seläntakana, mutta on harjoittanut sitä iät ja ajat, joten en usko että siitä on kyse.
Ap
Syy miksi en "harrasta" kaveriporukoita. Ihme touhua :(
Pakko vielä avautua, että tuntuu ihan hemmetin yksinäiseltä, kuin olisi tyhjän päällä.
Harmittaa että tuli valvottua useat illat myöhään, vaikka aamulla oli aikainen herätys töihin, kuunnellet erinäisiä kriisejä ja ongelmia.
Hyväksikäytetty olo.
Ap
Tää sama tapahtuu sinulle kerran kuukaudessa. Vastailet itsellesi kannustavasti ja unohdat, että eihän sinulla ole edes facessa ainuttakaan ystävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyövät luurin korvaan jos soitat? Siis mitä ihmettä???
Kyllä, siskoni myös. En ymmärrä mitä ihmettä tässä on tapahtunut.
Ap
Minulle tulee mieleen, että joko väärinkäsityksestä alkanut tai sitten ihan jonkun "kaverisi" omasta pahantahtoisuudesta alkanut juoru on mustannut maineesi. Esim. että olet muka kohdellut jotain ystäväporukan jäsentä pahasti, ja nyt muuta on saatu yhtenä rintamana puolustamaan tätä "uhria" katkaisemalla välit sinuun. Joka tapauksessa kuulostaa ihan joltain teini-ikäisten ihmissuhdedraamalta. Sinuna yrittäisin ensijaisesti saada siskoltasi selitystä, hän ei kuitenkaan voi vältellä sinua loppuikäänsä.
T. eri
Sama tarina. Olen mies minkä äiti sairastui syöpään. Tämä vaikutti mielialaani ja minusta tuli masentunut.
Alkoi seläntakana puhuminen, selkäänpuukotus, hylkiminen ja naureskelu. Meni vähän aikaa niin tajusin homman nimen. Jätin kaikki ''ystäväni''. Vajosin vielä syvempään masennukseen, koska olo oli niin petetty, pidin näitä ystäviä ''veljinä''. Meni vuosia ja nousin varjoista yksin vahvempana kuin koskaan. Vastaan tulevat entiset ''ystävät'' ovat peloissaan, katsovat maahan kohdallani pelon ja häpeän sekoituksessa ja se on hyvä niin sillä minä murskaan heidät jos he kehtaavat edes yhden sanan sanoa minulle. Ei ole niin suurta petosta mitä minun ''veljet'' tekiv't minulle kun suru heikenti minut. Se on anteeksiantamatonta.
No varmaan tämä paskanpuhuja on suuttunut sinulle jostain, on katkera tai kateellinen ja puhunut sinusta muile paskaa, muut uskoneet, lipputulos tässä.
Hanki uusia kavereita, esim uuden harrastuksen kautta ja postaa illan istujaisista iloisia kuvia faceen näiden muiden kiusaksi. Sitten niitä vituttaa ;)
Vierailija kirjoitti:
Sama tarina. Olen mies minkä äiti sairastui syöpään. Tämä vaikutti mielialaani ja minusta tuli masentunut.
Alkoi seläntakana puhuminen, selkäänpuukotus, hylkiminen ja naureskelu. Meni vähän aikaa niin tajusin homman nimen. Jätin kaikki ''ystäväni''. Vajosin vielä syvempään masennukseen, koska olo oli niin petetty, pidin näitä ystäviä ''veljinä''. Meni vuosia ja nousin varjoista yksin vahvempana kuin koskaan. Vastaan tulevat entiset ''ystävät'' ovat peloissaan, katsovat maahan kohdallani pelon ja häpeän sekoituksessa ja se on hyvä niin sillä minä murskaan heidät jos he kehtaavat edes yhden sanan sanoa minulle. Ei ole niin suurta petosta mitä minun ''veljet'' tekiv't minulle kun suru heikenti minut. Se on anteeksiantamatonta.
Hienoa että olet selvinnyt vaikeasta elämäntilanteesta. Tekstisi kuulostaa kuitenkin hyvin katkeralta, ja nuo murskaamis-, petos- ja veljeysajatukset piirtävät sinusta jopa aika maanisen kuvan. Oman hyvinvointisi kannalta sinun kannattaisi päästää irti noista menneistä ihmissuhteista ja jättää ex-ystäväsi täysin omaan arvoonsa. Puhtaalta pöydältä lähtemällä ja negatiivisen painolastin jättämällä saat itsellesi huomattavasti positiivisempia ihmissuhteita tulevaisuudessa ja olet ennen kaikkea itse paljon onnellisempi. Tsemppiä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tarina. Olen mies minkä äiti sairastui syöpään. Tämä vaikutti mielialaani ja minusta tuli masentunut.
Alkoi seläntakana puhuminen, selkäänpuukotus, hylkiminen ja naureskelu. Meni vähän aikaa niin tajusin homman nimen. Jätin kaikki ''ystäväni''. Vajosin vielä syvempään masennukseen, koska olo oli niin petetty, pidin näitä ystäviä ''veljinä''. Meni vuosia ja nousin varjoista yksin vahvempana kuin koskaan. Vastaan tulevat entiset ''ystävät'' ovat peloissaan, katsovat maahan kohdallani pelon ja häpeän sekoituksessa ja se on hyvä niin sillä minä murskaan heidät jos he kehtaavat edes yhden sanan sanoa minulle. Ei ole niin suurta petosta mitä minun ''veljet'' tekiv't minulle kun suru heikenti minut. Se on anteeksiantamatonta.
Hienoa että olet selvinnyt vaikeasta elämäntilanteesta. Tekstisi kuulostaa kuitenkin hyvin katkeralta, ja nuo murskaamis-, petos- ja veljeysajatukset piirtävät sinusta jopa aika maanisen kuvan. Oman hyvinvointisi kannalta sinun kannattaisi päästää irti noista menneistä ihmissuhteista ja jättää ex-ystäväsi täysin omaan arvoonsa. Puhtaalta pöydältä lähtemällä ja negatiivisen painolastin jättämällä saat itsellesi huomattavasti positiivisempia ihmissuhteita tulevaisuudessa ja olet ennen kaikkea itse paljon onnellisempi. Tsemppiä sinulle!
Ei sä et ymmärrä. Mä oon jo päästänyt irti. Mulle ystävyys on sitä, että jos sulla on nälkä niin sä voit syödä mun jääkaapista, sulla on rahat loppu? Tuossa ota 50€ ja syö tai tee mitä haluat. Tarvitset kyydin? Okei 10min menee. Olet ongelmissa? Joku uhkaa sinua? Okei olen siellä 15min niin hoidetaan asia.
Tätä on todellinen ystävyys, i got your back bro. Et sä voi sitä ymmärtää. Me ollaan ihan eri maailmoista.
Jos koko kaveriporukka lyö luuria korvaan kun yrität soittaa, niin todellakin olisi syytä katsoa peiliin. Mitä olet tehnyt? Ovatko "auttamiskeskustelusi" olleet sitä, että olet haukkunut yhdelle kaverille muita selän takana? Vai oletko yrittänyt aggressiivisesti tuputtaa omia mielipiteitäsi ja lytännyt muita? Ei tuollaista nyt ihan ilman syytä voi tapahtua.
Tehän voisitte alkaa ystäviksi?