Lue keskustelun säännöt.
Apua, miten reilut 2-vuotiaalle lapselle puhutaan niin, että hän ymmärtää?
En tiedä lapsista mitään ov.
01.01.2018 |
Apua nyt kaikki vanhemmat, lastenhoitajat ja muut lapsista jotain tietävät ihmiset! Tänne on tulossa pian kylään perhe, jossa on lapsi joka on laskujeni mukaan noin 2v4kk vanha. Miten sen ikäiselle puhutaan niin, että hän ymmärtää? Tarkoitan, että mistä tiedän, että kun puhun hänelle, että en puhu liian yksinkertaisia lauseita ja liian lapsellista kieltä, mutta toisaalta taas en liian monimutkaisesti, että hän ei ymmärrä? Tietenkin lapsissa on eroja, mutta tällä lapsella ei pitäisi olla mitään puheen ymmärtämisen erityisvaikeutta tms. Eli hän siis ymmärtää puhetta yhtä hyvin kuin muutkin tuon ikäiset, mutta minä kun en tiedä, että minkä verran puhetta tuon ikäinen lapsi ymmärtää! Olen itse unohtanut, että miltä tuntui olla tuon ikäinen (tosin minä olen aina ollut lapsena hiukan muita jäljessä kehityksessä) eikä minulla ole juuri lainkaan kokemusta lapsista, eli minulle tapaaminen lapsen kanssa on kuin tapaisin toiselta planeetalta tulleen muukalaisen, josta en tiedä, että minkä verran tämä ymmärtää puhetta, vaikka tiedän tämän sitä jonkin verran ymmärtävän.
Kommentit (40)
Omani kyllä puhui kolmen sanan lauseita puolitoistavuotiaana ja siitä vuotta myöhemmin puhe oli ihan sujuvaa ja lapsi oli hyvin kiinnostunut juttelemaan aivan kaikesta mahdollisesta. Erityisesti kiinnosti luonto ja kaikki eläimiin liittyvä. Dinosaurukset olivat myös kova juttu ja niistä lapsi tiesi jo enemmän kuin minä, koska itselle ei niin hyvin jäänyt mieleen kaikki allosaurukset ja muut, vaikka niistä hänelle luin. Tuon ikäisen muisti ja kyky oppia uutta on aivan huikea. Ihan olisi menneet hukkaan tämmöiset katsopas tämä on nalle -jutut.
Mutta tämä selviää, kun puhuu kyseisen lapsen kanssa. Yleisempää varmaan on, että lapsen ymmärrystä aliarvioidaan kuin toisinpäin. Yksilöiden erot ovat toki suuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha kunnon haistattelu toimii aina ja johan sen mukulan on jo tuossa iässä oppia sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksivuotiaskin ymmärtää jo puhetta tosi hyvin, vaikka ei osaisikaan itse sanoa sanaakaan. Kaksivuotias siis ymmärtää jo tosi paljon.
Puhut ystävällisesti ja jos lapselle "pitää" jotain jutella, niin vaikka tällaisia asioita:
- Oliko kiva uusivuosi? Katsoitteko raketteja? Oliko hienoja?
- Sullahan on hieno lelu siinä, mistäs oot sen saanut? Onko se sun lempilelu?
- Onpas sulla hieno paita!Mulla ei itselläni ole lapsia, mutta tuollaista ihan tavallista small talkia voi lapsillekin jutella. Tietysti aiheet pitää vaan olla lapseen liittyviä. Jos lapsi ei ymmärrä tai osaa itse vastata kysymyksiin, vanhemmat varmaan vastaavat lapsen puolesta. Ja jos lapsi ei halua ottaa sinuun kontaktia lainkaan, niin älä yritä väkisin vaan sano vaikka vaan "terve, minä olen Minna" ja anna lapsen sitten olla ja seurailla sivusta.
Ei 2-vuotiaalta kysytä: "oliko kiva uusi vuosi".. Tai saahan sitä kysyä, mutta aivan liian abstrakti keskustelun aloitus parivuotiaalle.
Jos lapsi hahmottaa uuden vuoden juhlana ja se tosiaan juuri oli, niin voi kysyä: söitkö nakkeja? Lähestyä siis tosi konkreettisesti asioita ja mieluiten ihan juuri käsillä olevia asioita. Pienen on vaikea hahmottaa, mikä oli eilen ja mikä viime viikolla
Lasten muistissa sinänsä ei ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta eivät pysty sijoittamaan tapahtumia aikajärjestyksessä.
Tosiaan ei ole lapsia :D
just tällästen pätijöiden takia lapsettomat joutuu panikoimaan et mitä sille lapsukaiselle nyt uskaltaa sanoa.. eikö se ole kiva kun lapsi kuitenkin huomioidaan jotenkin, mitä väliä vaikka se ei ihan kaikkea ymmärrä?? sitten kun ei lapselle puhuta mitään niin valitetaan koska "se ei yhtään ole kiinnostunut meidän lapsesta, kauhee lapsivihaaja"!
mitä tässä nyt enää uskaltaa sanoa kun tuntuu olevan niin kamalaa jos sanoo väärin...
t. myös lapseton eikä kokemusta lapsista ylipäätään
PS. enpä tiennyt että tässäkin asiassa pystyy mokaamaan niin monella tavalla teidän täydellisten vanhempien silmissä, että parempi pysyä jatkossakin erossa lapsista eikä yrittää ottaa heitä huomioon mitenkään kun väärin saattaa mennä joka tapauksessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksivuotiaskin ymmärtää jo puhetta tosi hyvin, vaikka ei osaisikaan itse sanoa sanaakaan. Kaksivuotias siis ymmärtää jo tosi paljon.
Puhut ystävällisesti ja jos lapselle "pitää" jotain jutella, niin vaikka tällaisia asioita:
- Oliko kiva uusivuosi? Katsoitteko raketteja? Oliko hienoja?
- Sullahan on hieno lelu siinä, mistäs oot sen saanut? Onko se sun lempilelu?
- Onpas sulla hieno paita!Mulla ei itselläni ole lapsia, mutta tuollaista ihan tavallista small talkia voi lapsillekin jutella. Tietysti aiheet pitää vaan olla lapseen liittyviä. Jos lapsi ei ymmärrä tai osaa itse vastata kysymyksiin, vanhemmat varmaan vastaavat lapsen puolesta. Ja jos lapsi ei halua ottaa sinuun kontaktia lainkaan, niin älä yritä väkisin vaan sano vaikka vaan "terve, minä olen Minna" ja anna lapsen sitten olla ja seurailla sivusta.
Ei 2-vuotiaalta kysytä: "oliko kiva uusi vuosi".. Tai saahan sitä kysyä, mutta aivan liian abstrakti keskustelun aloitus parivuotiaalle.
Jos lapsi hahmottaa uuden vuoden juhlana ja se tosiaan juuri oli, niin voi kysyä: söitkö nakkeja? Lähestyä siis tosi konkreettisesti asioita ja mieluiten ihan juuri käsillä olevia asioita. Pienen on vaikea hahmottaa, mikä oli eilen ja mikä viime viikolla
Lasten muistissa sinänsä ei ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta eivät pysty sijoittamaan tapahtumia aikajärjestyksessä.
Tosiaan ei ole lapsia :D
just tällästen pätijöiden takia lapsettomat joutuu panikoimaan et mitä sille lapsukaiselle nyt uskaltaa sanoa.. eikö se ole kiva kun lapsi kuitenkin huomioidaan jotenkin, mitä väliä vaikka se ei ihan kaikkea ymmärrä?? sitten kun ei lapselle puhuta mitään niin valitetaan koska "se ei yhtään ole kiinnostunut meidän lapsesta, kauhee lapsivihaaja"!
mitä tässä nyt enää uskaltaa sanoa kun tuntuu olevan niin kamalaa jos sanoo väärin...
t. myös lapseton eikä kokemusta lapsista ylipäätään
PS. enpä tiennyt että tässäkin asiassa pystyy mokaamaan niin monella tavalla teidän täydellisten vanhempien silmissä, että parempi pysyä jatkossakin erossa lapsista eikä yrittää ottaa heitä huomioon mitenkään kun väärin saattaa mennä joka tapauksessa
Minulla on lapsia neljäkin. Viittasin huonosti tuohon edelliseen kommentoijaan.
Eli lapselle voi, saa ja pitääkin puhua kaikenlaista.
Oletin vain, että aloittaja kysyy mitä parivuotias voi ymmärtää ja vastata siihen.
Eli jos haluaa lähestyä lasta keskustelun merkeissä, niin on hyvä konkretisoida asiat mahdollisimman pitkälle.
Eli ei tällaista "mitä teit viikonloppuna" -juttua. Ei kukaan kaksivuotias hahmota tästä mitään.
Ohis. Itse olin ihmeissäni enkä ymmärtänyt, kun 2v lapsenlapsi vaati jääkaapista pippijaata. Oli pakko soittaa tyttärelle, että mitä se pippijaa on. Se oli ketsuppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä puhua pälpättelin/len suvun nuorimmaiselle ihan sujuvasti jo heti muutaman viikon ikäisenä. Kun tavattiin eka kerran. Nyt on jotain vajaa 9kk. ja leikittiin lattialla uuden nallen ja muiden lelujen kanssa. Välillä käytiin ihmettelemässä keitä ihmeitä peilistä kurkistelee. Tutti sai kyytiä joten jotain ihmetystä oli ilmassa. Mulla ei lapsia ole mutta olen aina tullut toimeen heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Ohis. Itse olin ihmeissäni enkä ymmärtänyt, kun 2v lapsenlapsi vaati jääkaapista pippijaata. Oli pakko soittaa tyttärelle, että mitä se pippijaa on. Se oli ketsuppi.
;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parivuotiaalle puhutaan kuten kenelle tahansa ihmiselle. Jos hän ei kaikkea ymmärrä, se ei haittaa, silloin selität vähän yksinkertaisemmin. Huomaat kyllä, jos hän ei jotakin ymmärrä.
Miksi ylipäätään murehdit moista? Joudutko vahtimaan lasta ilman hänen vanhempiaan?
Abstraktit aiheet ja ajan hahmottamista vaativat aiheet tosiaan menevät helposti vielä tuon ikäiseltä yli hilseen, mutta so what? Siitähän lapsi oppii, että hänelle vaikka silloin selitetään, että tarkoitin uuden vuoden vietolla sitä, mitä teitte eilen illalla, eilen kun oli uudenvuoden aatto ja silloin usein vähän juhlitaan vaikkapa syömällä herkkuja, ammutaan raketteja ja valvotaan vähän myöhempään kuin normaalisti.
Tähän tapaan. Jos alkaa liikaa ennakkosensuroida aiheita ja sanojaan, ei lapsi opi elävää kieltä ja aikuisten keskinäiset puheet ovat hänelle käsittämättömiä paljon pidempään kuin jos hänelle selitetään asioita ja ilmiöitä. Tietenkään sinun ei satunnaisena emäntänä/lapsenvahtina tarvitse tästä kantaa minkäänlaista stressiä, puhun yleisellä tasolla vanhemmuuteen liittyen. Lapset kuulevat myös aikuisten välistä puhetta ja vaikkapa televisiosta puhetta, jota he vähitellen alkavat ymmärtää. Siksi on täysin turha alkaa vältellä "vaikeita" juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattuipa sopivasti, että tuossa aamupäivällä kävin veljeni perheen luona. Hänellä on about 2- ja 5-vuotiaat lapset. Kysyin kaksivuotiaalta juurikin tuon yhden kommentoijan mainitseman "oliko kiva uusi vuosi, katsoitteko raketteja" mikä oli jonkun mielestä taas aivan liian abstraktia noin pienelle. Ilmeisesti napero kuitenkin tunnisti tuon raketti-sanan, koska alkoi innoissaan osoitella taivaalle. Ja vanhemmat selvensivät että kyllä, kävivät kuuden aikaan katsomassa porukalla kaupungin ilotulitusta pienempi oli ihan ihmeissään. Isompi lapsi osasi luonnollisesti itse kertoa enemmänkin eilisen puuhista.
Ihan vaan rohkaisuna ap:lle siis tämä, että kyllä pieneltäkin voi rohkeasti kysyä tuollaista. Lapsi saattaa poimia sieltä niitä tuttuja sanoja ja reagoida niihin. Jos lapsi ei reagoi, niin yleensä vanhemmat ohjaavat "keskustelua" luontevasti kyllä siitä eteenpäin. Näin ainakin omassa lähipiirissäni, enkä ole kokenut mokaavani lasten kanssa vaikka kokemusta ei paljoa olekaan.
Eikä sekään haittaa vaikka lapseen ei saisi mitään kontaktia. Tosiaan siinä ymmärryksessä on hirmuisesti eroja lasten välillä, ja monet ujostelevatkin. Niin älä ota henkilökohtaisesti lapsen reagoimattomuutta vaan keskitä sitten huomiosi vanhempiin lapsen sijaan.
Kuulostat kuitenkin mukavalta, kun haluat ottaa lapseen kontaktia vaikket lapsista mitään tiedäkään. Yleensä se riittääkin sekä lapselle että vanhemmille, kun edes vähän yrittää sosialisoida sen lapsen kanssa. :)
En tiedä lapsista mitään ov. kirjoitti:
Apua nyt kaikki vanhemmat, lastenhoitajat ja muut lapsista jotain tietävät ihmiset! Tänne on tulossa pian kylään perhe, jossa on lapsi joka on laskujeni mukaan noin 2v4kk vanha. Miten sen ikäiselle puhutaan niin, että hän ymmärtää? Tarkoitan, että mistä tiedän, että kun puhun hänelle, että en puhu liian yksinkertaisia lauseita ja liian lapsellista kieltä, mutta toisaalta taas en liian monimutkaisesti, että hän ei ymmärrä? Tietenkin lapsissa on eroja, mutta tällä lapsella ei pitäisi olla mitään puheen ymmärtämisen erityisvaikeutta tms. Eli hän siis ymmärtää puhetta yhtä hyvin kuin muutkin tuon ikäiset, mutta minä kun en tiedä, että minkä verran puhetta tuon ikäinen lapsi ymmärtää! Olen itse unohtanut, että miltä tuntui olla tuon ikäinen (tosin minä olen aina ollut lapsena hiukan muita jäljessä kehityksessä) eikä minulla ole juuri lainkaan kokemusta lapsista, eli minulle tapaaminen lapsen kanssa on kuin tapaisin toiselta planeetalta tulleen muukalaisen, josta en tiedä, että minkä verran tämä ymmärtää puhetta, vaikka tiedän tämän sitä jonkin verran ymmärtävän.
Älä ainakaan jaarittele tällä tavalla piitkään ja paljon sanoja yhteen pötköön. Noup!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mää lörpöttelen kaksivuotiaalleni pitkiäkin pätkiä. Ymmärtää osan ja osa menee täysin ohi. Mutta entä sitten? Lapsi kuitenkin pitää siitä että saa huomiotani ja ymmärtää kyllä äänenpainoista ja muusta non-verbaalisesta viestinnästä myös osansa. Ei lapselle tarvitse kaikkea pureskella valmiina!
Jos taas haluat selvästi vastauksen johonkin kysymykseen, kannattaa käyttää yksinkertaisia sanoja ja lyhyitä lauseita. Riippuu ihan lapsesta mikä on ymmärryksen taso tuon ikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Ohis. Itse olin ihmeissäni enkä ymmärtänyt, kun 2v lapsenlapsi vaati jääkaapista pippijaata. Oli pakko soittaa tyttärelle, että mitä se pippijaa on. Se oli ketsuppi.
Voi jessus mikä palikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on nyt tasan 2-vuotias lapsi ja ei tuo nyt kovin moninmutkaisia juttuja ymmärrä. Jokapäiväiset esineet, asiat ja tekemiset kyllä. Värit osaa. En tiedä ymmärtääkö jos sanoo, että onpa sulla hieno takki. Ymmärtääkö siis sanaa ”hieno”. Ymmärtää jos sanoo, että mennään ulos, hae lelu, missä on muumipappa, ota sukat pois, jne. En tiedä onko hän jotenkin jäljessä vai ei. Kauheasti ei osaa puhua vielä.
Minullakin on tasan 2 vuotias poika, ja hänen tasonsa on aikalailla sama kuin sinunkin lapsellasi. Ei osaa värejä mutta nimeää vartalon osat ja vaatekappaleet, menee keittiöön kun sanoo syömään ja ottaa haalarit kun sanotaan lähdetään, ei toki aina mutta suurimman osan ajasta :)
pissa/kakka yhdistää pottaan ja käykin nyt potalla seisoaltaan pissalla.
joten en usko ettämeillä on huolta, ovathabn lapsemme vielä niin pieniä, ja opettelevat kovasti, sanavarasto on ihan mukava mutta kahden sanan lauseita ei ole kahta enempää vielä. Oma kieli on niin vahva vielä ja mdeillää ollaan kaksi kielisiä niin sekin vaikuttaa, eli huoli pois :D !
ja en kyllä yajua tässäkään noita alapeukuttajia, pikkusieluisia hölmöjä vissiinkin , jotka ei näistä jutuista mitään tajua. tsemppiä !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis. Itse olin ihmeissäni enkä ymmärtänyt, kun 2v lapsenlapsi vaati jääkaapista pippijaata. Oli pakko soittaa tyttärelle, että mitä se pippijaa on. Se oli ketsuppi.
Voi jessus mikä palikka.
Tuossa ainoa palikka olet sinä.
Kaksivuotiailla ja vähän vanhemmillakin on paljon omakeksimiä sanoja. Siis normikielen RINNALLA. Se on älykkään ja verbaalisesti taitavan lapsen merkki, muuten - ei suinkaan tyhmän tai huonon puhujan. Usein ne jääväy elämään perheen sisällä, ikäänkuin omina sisäpiirin vitseinä. Meillä esimerkiksi puhuttiin tompuista ja rali-ralista. Lapset toki tiesivät myös ne "oikeat" sanat.
29
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis. Itse olin ihmeissäni enkä ymmärtänyt, kun 2v lapsenlapsi vaati jääkaapista pippijaata. Oli pakko soittaa tyttärelle, että mitä se pippijaa on. Se oli ketsuppi.
Voi jessus mikä palikka.
Tuossa ainoa palikka olet sinä.
Kaksivuotiailla ja vähän vanhemmillakin on paljon omakeksimiä sanoja. Siis normikielen RINNALLA. Se on älykkään ja verbaalisesti taitavan lapsen merkki, muuten - ei suinkaan tyhmän tai huonon puhujan. Usein ne jääväy elämään perheen sisällä, ikäänkuin omina sisäpiirin vitseinä. Meillä esimerkiksi puhuttiin tompuista ja rali-ralista. Lapset toki tiesivät myös ne "oikeat" sanat.
29
Varmaankin yhtä toimiva ratkaisu olisi ollut avata jääkaapin ovi ja pyytää lasta näyttämään mitä haluaa. Kyllä hän sen ketsuppipullon olisi sieltä bongannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis. Itse olin ihmeissäni enkä ymmärtänyt, kun 2v lapsenlapsi vaati jääkaapista pippijaata. Oli pakko soittaa tyttärelle, että mitä se pippijaa on. Se oli ketsuppi.
Voi jessus mikä palikka.
Tuossa ainoa palikka olet sinä.
Kaksivuotiailla ja vähän vanhemmillakin on paljon omakeksimiä sanoja. Siis normikielen RINNALLA. Se on älykkään ja verbaalisesti taitavan lapsen merkki, muuten - ei suinkaan tyhmän tai huonon puhujan. Usein ne jääväy elämään perheen sisällä, ikäänkuin omina sisäpiirin vitseinä. Meillä esimerkiksi puhuttiin tompuista ja rali-ralista. Lapset toki tiesivät myös ne "oikeat" sanat.
29
Varmaankin yhtä toimiva ratkaisu olisi ollut avata jääkaapin ovi ja pyytää lasta näyttämään mitä haluaa. Kyllä hän sen ketsuppipullon olisi sieltä bongannut.
No kun ei pongannut, ei ollut ketsuppi näkyvillä. Mummot voikin olla vähän palikoita välillä:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä aloita keskustelua kvanttifysiikasta, astrologiasta äläkä talouspolitiikasta.
Relax, kyllä sulle sitten selviää, kun olet sen muksun kanssa. Ei tuollaisesta ole mitään järkeä stressata etukäteen.
Kyllä näistäkin voi puhua.
On vain sovitettava sanansa ikätasoisesti. Eli hyvinkin voi selittää horoskooppimerkit ja tuon ikäiset ovat huimia oppimistaidoiltaan. Kohta osaa luetella ne.
Taloustieteenkin perusteita voi valottaa esim. rahayksikön käsitteellä. Tämä on euro ja tämä vähemmän.. jne. Niillä saa kaupasta omenan tai puolikkaan omenan.
Ihmiset usein aliarvioivat lapset ja lässyttävät vain jostain nallesta. Olen huomannut, että pari- kolmivuotiaan ymmärrys voi olla jotain ihan toista, kun vain itse asennoituu toisin.
Tää on niin totta! Kaksivuotias lapsenlapseni ilmoitti minulle lumimajaa rakentaessamme, että " tämä maja lämpiää tuolla lämpöpumpulla!" Vieressä oli talon ilmalämpöpumppu ja olin aikaisemmin päivällä selittänyt lapselle mikä se on ja miten se toimii.
Meillä on 2v7kk ikäinen ja sen kanssa voi kyllä puhua vaikka mitä, puhuu pitkiä lauseita ja se miksi-kysymysten tulva on ihan loputon. Puhuu ilmeisesti jonkun verran keskivertoa paremmin ikäisekseen, mutta vieraiden kanssa ei kyllä todennäköisesti puhu juuri mitään, koska ujostelee. Suosikkipuheenaiheita, joista todennäköisimmin innostuu puhumaan, on meidän koira tai toki muut eläimet jos on, oma nalle, vaatteet, ajankohtaiset asiat kuten ne ilotulitusraketit tai joululahjat tai päiväkoti, tai jos tarjoat heille jotain voi kysyä mitä haluaa syödä/juoda (toki kannattaa varmistaa miten tarkkoja vanhemmat on syömisistä). Muuten ihan normaali juttelu riittää, jos lapsi ei puhu niin kannattaa ehkä antaa olla ja keskittyä niihin aikuisiin, kyllä se lapsi osallistuu sitten keskusteluun jos haluaa.
Pitkät virkkeet, jossa useita sivulauseita. Sarkasmia kannattaa viljellä, ja kaksoismerkityksen sisältäviä viestejä. Palkitsevaa itselle on puhua ivallisesti, esim. sullapa valuu komeasti räkä nenästä, ja räkänen nauru päälle. Oppii lapsi aikuisten tavoille jo pienenä.