Lue keskustelun säännöt.
Miten herkkiä lapsia komennetaan?
31.12.2017 |
Siskoni lapset ovat melko usein meillä hoidossa. Lapset ovat herkkiä mutta huonotapaisia. Miten ihmeessä heitä pitäisi komentaa? Siskoni on tarkka että lapsille ei saa sanoa "pahoista teoista", koska he herkkinä pahoittavat voimakkaasti mielensä. Jos esim. kiellän ja sanon että noin ei saa tehdä koska lelu menee rikki, niin tästä tulee painajaisia ja pelkotiloja.
Kommentit (13)
Juu, tiedän äänenkorottamisen olevan paha. En tietoisesti huuda, joskus olen kyllä kiljaissut, kun jotain tosi vaarallista on tapahtumassa. Huono juttu. Vihainen ilme on kuulemma myös paha. Mutta kun lapset ovat herkkiä, he kuulemma aistivat myös ajatukseni, vaikka en niitä näyttäisi.
Tuota ...koska rakastan sinua... en ole kokeillut. En tosin koe rakastavani siskon lapsia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka usein herkkä lapsi on huonotapainen? Mitä tässä maailmassa tapahtuu?
Vierailija kirjoitti:
Siskoni lapset ovat melko usein meillä hoidossa. Lapset ovat herkkiä mutta huonotapaisia. Miten ihmeessä heitä pitäisi komentaa? Siskoni on tarkka että lapsille ei saa sanoa "pahoista teoista", koska he herkkinä pahoittavat voimakkaasti mielensä. Jos esim. kiellän ja sanon että noin ei saa tehdä koska lelu menee rikki, niin tästä tulee painajaisia ja pelkotiloja.
No voi kyynel!
Rajat ovat rakkautta, jopa tuollaisille uniikeille lumihiutaleille.
Komennat ihan normaaliin tapaan. Koko maailma ei tule koulussakaan pyörimään heidän herkkyytensä ympärillä. Huonotapaisuus johtuu rajattomasta elämästä, kun lapsille ei ole asetettu rajoja ja pidetty niistä kiinni, vaan kuvitellaan jotain ertyisherkkyyksiä, jotka estävät kasvattamasta lapsia ihmisten tavoille.
Itsekin lapsena olin äärimmäisen herkkä. Toisaalta olin myös ihan kiltti. Tuo pahatapaisuus ja herkkyys ei oikein käy yhteen, jos muka mielensä niin kovasti pahoittaa, mutta silti harrastaa lisää kolttosia, niin taitaa kyseessä olla vain taipumusta draamakuningattaruuteen.
Jos minulle sanoi mitään toruvaan sävyyn (esim. "ettäs kehtaat tuolla lailla!") niin saattoi mennä kuukausia, ennen kuin uskalsin olla samassa huoneessa torujan kanssa. Useimmiten välit katkesivat kokonaan, koska lapsena pelkäsin ja häpesin niin paljon, etten saattanut enää koskaan uskaltaa puhua heille. Ja mitään pahaahan nämä ihmiset eivät tehneet, olin (ja olen) vain yltiönössö.
Älä ainakaan huuda tai vaikuta vihaiselta. Useimmiten riittää, että sanoo neutraalilla äänensävyllä, että "älä tee noin, koska X". Ja case closed, ei tosiaankaan tulla enää tuntien päästä mäkättämään kesken leikkien, että kun tuolla lalla nyt menit tekemään.
Varmaan kyllä ainakin huomaavat sen jos et aidosti välitä vaan pomottelet vaan. Itse olen herkkä ja ongelma siinä että jos pelkästään lähdetään komentelemaan on auktoriteetin menetys pahimmillaan. Oma äitini menetti otteensa minuun kun hoiti asiansa huutamalla ja tunteidensa vallassa. Mutta olen varma että se voi tapahtua helpomminkin. Siinä on myös se elementti että ei aidosti ole opettamassa lasta vaan kertomassa mitä ei tehdä ja mitä tehdä. Mutta en sitten tiedä kasvattajan näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni lapset ovat melko usein meillä hoidossa. Lapset ovat herkkiä mutta huonotapaisia. Miten ihmeessä heitä pitäisi komentaa? Siskoni on tarkka että lapsille ei saa sanoa "pahoista teoista", koska he herkkinä pahoittavat voimakkaasti mielensä. Jos esim. kiellän ja sanon että noin ei saa tehdä koska lelu menee rikki, niin tästä tulee painajaisia ja pelkotiloja.
No voi kyynel!
Rajat ovat rakkautta, jopa tuollaisille uniikeille lumihiutaleille.
Komennat ihan normaaliin tapaan. Koko maailma ei tule koulussakaan pyörimään heidän herkkyytensä ympärillä. Huonotapaisuus johtuu rajattomasta elämästä, kun lapsille ei ole asetettu rajoja ja pidetty niistä kiinni, vaan kuvitellaan jotain ertyisherkkyyksiä, jotka estävät kasvattamasta lapsia ihmisten tavoille.
No kuinka tämän voisi herkälle siskolle sanoa? Valittaa siis jatkuvasti kuinka muualla (koulussa, päikyssä, isovanhemmilla, toisilla kummeilla) lapsia ei ymmärretä. Lapset ovat siis ihan mahdottomia.
Ap
Siihen tarvitaan herkkää mieltä ja herkkää sydäntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siihen tarvitaan herkkää mieltä ja herkkää sydäntä.
Tunnistan, että en ole itse enää erityisen herkkä. Lapsena olin, eli jos tätini olisi minua joskus kieltänyt tai moittinut, niin olisin ollut kauhuissani (ja muistan edelleen yhden tuollaisen tilanteen, ihan nätisiti minulle mainitiin asiasta). Mutta minä olin lapsena ihan ylikiltti. En sotkenut, rikkonut tai ollut tottelematon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni lapset ovat melko usein meillä hoidossa. Lapset ovat herkkiä mutta huonotapaisia. Miten ihmeessä heitä pitäisi komentaa? Siskoni on tarkka että lapsille ei saa sanoa "pahoista teoista", koska he herkkinä pahoittavat voimakkaasti mielensä. Jos esim. kiellän ja sanon että noin ei saa tehdä koska lelu menee rikki, niin tästä tulee painajaisia ja pelkotiloja.
No voi kyynel!
Rajat ovat rakkautta, jopa tuollaisille uniikeille lumihiutaleille.
Komennat ihan normaaliin tapaan. Koko maailma ei tule koulussakaan pyörimään heidän herkkyytensä ympärillä. Huonotapaisuus johtuu rajattomasta elämästä, kun lapsille ei ole asetettu rajoja ja pidetty niistä kiinni, vaan kuvitellaan jotain ertyisherkkyyksiä, jotka estävät kasvattamasta lapsia ihmisten tavoille.No kuinka tämän voisi herkälle siskolle sanoa? Valittaa siis jatkuvasti kuinka muualla (koulussa, päikyssä, isovanhemmilla, toisilla kummeilla) lapsia ei ymmärretä. Lapset ovat siis ihan mahdottomia.
Ap
Lapset eivät ole tyhmiä. Siskosi pikkuhirviöt ovat oppineet, mistä napista äidin kanssa painaa.
Olen koulussa töissä ja törmään joka vuosi vastaaviin tapauksiin kun uusia ekaluokkalaisia tulee kouluun. Näitä pikkuhirviöitä, joille on annettu valta pyörittää asioita ja joille tulee uutena asiana sana EI. Siinä ne sitten ovat hämmästyneitä, kun itku, kitinä tai vitinä ei autakaan saamaan tahtoa läpi. Suurin osa oppii ihmisten tavoille, kunhan on määrätietoinen asettamissaan rajoissa eikä lipsu johdonmukaisuudessa. Mitä enemmän möyhöilee, sitä tiukemmat rajat. Lapsi ei mene itkusta tai kiukusta rikki, jos se aiheutuu hänen itsensä tekemästä pöllöilystä ja siitä seuranneesta sanktiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä on myös se elementti että ei aidosti ole opettamassa lasta vaan kertomassa mitä ei tehdä ja mitä tehdä.
En oikein ymmärrä tuota. Eikö se aito opettaminen ole juuri yksittäisiä ohjeita ja kieltoja? Esim. älä nuole raesokereita pullien päältä (pullat pellillä). Odota hetki, niin kohta saat itsellesi pullan, jonka voit syödä.
Sana kirjoitti:
Olin lapsena äärimmäisen herkkä. Annan sellaisen ohjeen, että älä korota ääntäsi, kun kiellät tekemästä jotain. Herkät yleensä pelkäävät kovia ääniä. Kannattaa myös aina sanoa "kiellän tämän, koska rakastan sinua / välitän sinusta" tms.
Höpö höpö.
Lapselle saa ja pitää korottaa ääntänsä jos on tekemässä jotain oikeasti vaarallista. Tilanteen jälkeen kerrotaan miksi autotielle ei juosta, miksi kuumaan hellanlevyyn ei kosketa, miksi pistorasiaan ei työnnetä mitään, jne.
Ääntä saa myös korottaa jos lapsi ei noista höpötyksistä huolimatta usko. Useat lapset eivät usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on myös se elementti että ei aidosti ole opettamassa lasta vaan kertomassa mitä ei tehdä ja mitä tehdä.
En oikein ymmärrä tuota. Eikö se aito opettaminen ole juuri yksittäisiä ohjeita ja kieltoja? Esim. älä nuole raesokereita pullien päältä (pullat pellillä). Odota hetki, niin kohta saat itsellesi pullan, jonka voit syödä.
Minä selitin omaa perhetilannettani, josta en ollut varma liittyykö aloitukseen, mutta koin relevanttina mainita, koska olen herkkä itse. Mutta tarkoitin siis sitä että vanhempi sanoo ensimmäisen kirjoittamasti lauseen esimerkissä, mutta jättää sanomatta toisen eli selityksen eli sen minkä olit lisännyt tuohon perään. Minä pidin oppimisesta ja siitä että osasin tehdä asiat "oikein" joten vanhemman ei tarvitse ryhtyä pelkäksi määräilijäksi kuin vain hätätapauksissa. Tunnen jotain hengenheimolaisuutta tuohon ylempään joka kertoi olleensa kiltti lapsi. Kaipa minäkin olin.
Olin lapsena äärimmäisen herkkä. Annan sellaisen ohjeen, että älä korota ääntäsi, kun kiellät tekemästä jotain. Herkät yleensä pelkäävät kovia ääniä. Kannattaa myös aina sanoa "kiellän tämän, koska rakastan sinua / välitän sinusta" tms.