Lue keskustelun säännöt.
Mitä te muut yksinäiset puuhaatte tänään?
31.12.2017 |
Ajattelin käydä kaupungin ilotulitusta katsomassa. Muuten varmaan olen yksin kämpillä. Suunnitelmat peruuntui ja ystäviä ei ole monia, ei ole parisuhdetta ja suurin osa vanhoista kavereista perheellistyneitä...
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nukun pois noroa.
Hyi saakeli tsemppiä! Kauhea tauti :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta menen vielä käymään kaupassa. Ostan ruokaa ja eväät ensi viikon työpäiville kun viime reissulla unohin ne.
Sitten nopeasti koirat pissatuslenkille klo 17 aikaan. Silloin harmillisesti jo vähän paukkuu usein vaikkei saisi, joten lenkki on hyvin lyhyt. Vanhempi koirani säikähti lähes päin viereisestä puskasta ammuttua rakettia nuorena vaikkei sitä ennen raketteja noteerannut ees - nykyään pelkää. Onneksi nuorempi ei . Vaan kun eka pamaus kuuluu, suuntaa vanhempi kotiin läähättäen turvaan. Vaan pakkohan ne ulkoiluttaa, seuraava lenkki sitten pahimman paukkeen loputtua klo 2 yöllä ettei raukat ihan jalat ristissä joudu olemaan pitempään. Radio on jo päällä ja pysyy päällä aamuun asti ja verhot kiinni, jottei pauke niin paljon kuuluisi ja ainakaan näy.
Loppuillan ajattelin ihan rauhaksiin oppariani vääntää kasaan ja ehkä katsella telkkaria ja laittaa ruokaa. Palapelinkin voisin koota. Varmaan puoliltaöin käyn pihalla pari minuuttia katsomassa isointa rakettitulvaa taivaalla.
Tämmöisissä merkeissä olen viimeset pari uutta vuotta vietellyt. Muuten ihan mukavaa, ei minua niin haittaa yksin olla, on tähän jo tottunut että harvoin on seuraa muulloinkaan mihinkään, saati uutena vuotena. Mutta koiraparka säälittää kun läähättää yleensä saunaan tai jalkohini turvaa vetäytyneenä täristen koko pitkän illan, niin tuleehan siitä vähän surkeat fiilikset itselleenkin.
Kotona kökötän, issekseen. Flunssaa pukkaa ja huomenna pitkä työpäivä. Naapurit varmaan ampuu raketteja että menee unet sitten kuitenkin. Kuuntelen musiikkia, kun telkkaristakaan ei tule mitään katsottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aion istua kotona sekäbolla kiltti ja kunnollinen mies ja toivon että kelpaisin jollekin. Sama juttu jälleen ihan kuin muinakin uusina vuosina.
Vierailija kirjoitti:
Kohta menen vielä käymään kaupassa. Ostan ruokaa ja eväät ensi viikon työpäiville kun viime reissulla unohin ne.
Sitten nopeasti koirat pissatuslenkille klo 17 aikaan. Silloin harmillisesti jo vähän paukkuu usein vaikkei saisi, joten lenkki on hyvin lyhyt. Vanhempi koirani säikähti lähes päin viereisestä puskasta ammuttua rakettia nuorena vaikkei sitä ennen raketteja noteerannut ees - nykyään pelkää. Onneksi nuorempi ei . Vaan kun eka pamaus kuuluu, suuntaa vanhempi kotiin läähättäen turvaan. Vaan pakkohan ne ulkoiluttaa, seuraava lenkki sitten pahimman paukkeen loputtua klo 2 yöllä ettei raukat ihan jalat ristissä joudu olemaan pitempään. Radio on jo päällä ja pysyy päällä aamuun asti ja verhot kiinni, jottei pauke niin paljon kuuluisi ja ainakaan näy.Loppuillan ajattelin ihan rauhaksiin oppariani vääntää kasaan ja ehkä katsella telkkaria ja laittaa ruokaa. Palapelinkin voisin koota. Varmaan puoliltaöin käyn pihalla pari minuuttia katsomassa isointa rakettitulvaa taivaalla.
Tämmöisissä merkeissä olen viimeset pari uutta vuotta vietellyt. Muuten ihan mukavaa, ei minua niin haittaa yksin olla, on tähän jo tottunut että harvoin on seuraa muulloinkaan mihinkään, saati uutena vuotena. Mutta koiraparka säälittää kun läähättää yleensä saunaan tai jalkohini turvaa vetäytyneenä täristen koko pitkän illan, niin tuleehan siitä vähän surkeat fiilikset itselleenkin.
Palapeli on kyllä yksinäisyyden huippu. Ja lemmikkieläinten kautta eläminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kyllä kelpaisi palapelin rakentelu. Ja lemmikkiä ei enää ole, kaipaan kyllä kovasti sitä karvakasaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta menen vielä käymään kaupassa. Ostan ruokaa ja eväät ensi viikon työpäiville kun viime reissulla unohin ne.
Sitten nopeasti koirat pissatuslenkille klo 17 aikaan. Silloin harmillisesti jo vähän paukkuu usein vaikkei saisi, joten lenkki on hyvin lyhyt. Vanhempi koirani säikähti lähes päin viereisestä puskasta ammuttua rakettia nuorena vaikkei sitä ennen raketteja noteerannut ees - nykyään pelkää. Onneksi nuorempi ei . Vaan kun eka pamaus kuuluu, suuntaa vanhempi kotiin läähättäen turvaan. Vaan pakkohan ne ulkoiluttaa, seuraava lenkki sitten pahimman paukkeen loputtua klo 2 yöllä ettei raukat ihan jalat ristissä joudu olemaan pitempään. Radio on jo päällä ja pysyy päällä aamuun asti ja verhot kiinni, jottei pauke niin paljon kuuluisi ja ainakaan näy.Loppuillan ajattelin ihan rauhaksiin oppariani vääntää kasaan ja ehkä katsella telkkaria ja laittaa ruokaa. Palapelinkin voisin koota. Varmaan puoliltaöin käyn pihalla pari minuuttia katsomassa isointa rakettitulvaa taivaalla.
Tämmöisissä merkeissä olen viimeset pari uutta vuotta vietellyt. Muuten ihan mukavaa, ei minua niin haittaa yksin olla, on tähän jo tottunut että harvoin on seuraa muulloinkaan mihinkään, saati uutena vuotena. Mutta koiraparka säälittää kun läähättää yleensä saunaan tai jalkohini turvaa vetäytyneenä täristen koko pitkän illan, niin tuleehan siitä vähän surkeat fiilikset itselleenkin.
Palapeli on kyllä yksinäisyyden huippu. Ja lemmikkieläinten kautta eläminen.
Ai? Minä tykkään palapeleistä, harmi jos sinusta se on noin negatiivinen juttu. Viime vuonna tein palapeliä jouluna sisarusteni kanssa, ei se minusta ole mitään erikoisen yksinäistä hommaa? Toki nyt kun asun yksin ja en halua koiriani pelkäämään jättää niin sitä yksin tekee, heh. Ja miten mielestäsi elän lemmikkien kautta? En nyt ihan ymmärrä sinua.
Imuroin kohta. Pesen ehkä myös lattiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin justiin kotiin, olin pitkällä kävelylenkillä ja kaupassa. Nyt pitäis jaksaa tehdä jotain ruokaa ja ajattelin leipoa jotain helppoa & nopeaa. Mulle, ihan yksin! Uudenvuodenherkun.
No oikeastaan söin pari nakkia kylmänä ja avasin viinipullon. Istun sohvalla ensi vuoteen, leivon kyllä välillä vähän. Mulla on netti, radio, tv, kissa, luettavaa...
Tuttu juttu kaikkina juhlapäivinä, yleensä sama seura Joulu meni samoissa merkeissä, ensimmäistä kertaa ei paljoa harmittanut, pärjäsin ihan hyvin. Ekat yksinäiset joulut ym. meni masennuslääkkeen turvin, nyt saa viini olla ystävä. Olen ain tykännyt juhlia, mutta jotenkin nyt ei oikein jaksaiskaan. Ihanaa olla kotona, ulkona on märkää, pimeää ja liukasta. Toivon silti aina, että olis joku vieressä.
Katson telkkaria ja olen netissä.
Nautiskelen sipseistä ja käyn myös katsomassa ilotulitusta kaupungilla.
Teen sushia, katson leffaa ja yöllä katson ikkunasta ilotulituksia (asuntoni on vähän kuin aitiopaikalla, ei tarvii mennä edes ulos palelemaan).
Ja jos Helsingissä tapahtuu jotain muuta mikä ei ole yksinäiselle vaivaannuttavaa seurata niin saa vinkata.