Onko sinua pidetty valehtelijana, kun elämästäsi kertomasi asiat ovat olleet tietämättäsi ristiriidassa sinusta liikkuvien juorujen kanssa?
Kommentit (14)
Kyllä on, nämä ihmiset eivät tienneet että taru on totuutta ihmeellisempi....
Ei mutta minua on pidetty valehtelijana kun en halunnut avautua elämäni yksityiskohdista yhdelle juoruajalle. Kostoksi tämä sitten rupesi levittämään juorua että valehtelen jatkuvasti. En siis valehdellut mutten kyllä kertonutkaan tiettyjä asioita.
On kyllä sen jälkeen kun työpaikan ilkeä juoruämmä keksi lajityypilleen ominaisia juttuja minustakin.
Olin monta kertaa todistamassa muiden käytöstä hänen ja meidän muiden seurassa. Kuulin sitten jälkeenpäin kuinka joku oli ollut muka ivallinen häntä kohtaan. Ei ollut. Hänellä oli tosi huono itsetunto, vaikka aikalailla itse töksäytteli ikävänlaisesti. Hän keksi muista juoruja ja liioitteli tapahtumia. Aina sanoi jotakin ikävää vaivihkaa toisista selän takana. Miehistä ei, koska oli paras kaveri näiden kanssa. Muista kertoili näille miehille perättömiä "huo*aamis-" ja muita aletavia juttuja.
No en nyt tiedä onko pidetty valehtelijana, mutta sen olen huomannut että ihmisten itse tekemiä vääriä päätelmiä on lähes mahdoton korjata jälkikäteen. Esimerkki. Otin töistä vapaata yhden päivän korjatekseni auton katsastusta varten. Auto tuli korjattua ja ruokaa tehdessä viilsin veitsellä käeteen, josta syystä käsi tikattiin ja sain pari päivää saikkua. Töissä joku oli päätellyt että loukkasin itseni autoa korjatessa ja tämä juttu elää viläkin, vaikka olen oikonut se ainakin kymmenen kertaa eri yhteyksissä kun se on tullut puheeksi. Kun ihminen ehtii muodostaa jonku mielikuvan, niin sitä on todella vaikea muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä sen jälkeen kun työpaikan ilkeä juoruämmä keksi lajityypilleen ominaisia juttuja minustakin.
Olin monta kertaa todistamassa muiden käytöstä hänen ja meidän muiden seurassa. Kuulin sitten jälkeenpäin kuinka joku oli ollut muka ivallinen häntä kohtaan. Ei ollut. Hänellä oli tosi huono itsetunto, vaikka aikalailla itse töksäytteli ikävänlaisesti. Hän keksi muista juoruja ja liioitteli tapahtumia. Aina sanoi jotakin ikävää vaivihkaa toisista selän takana. Miehistä ei, koska oli paras kaveri näiden kanssa. Muista kertoili näille miehille perättömiä "huo*aamis-" ja muita aletavia juttuja.
Meillä oli kans töissä tuollainen tyyppi. Aina juoruamassa muiden asioista ja päin naamaakin töksäytteli mitä sattuu. Mutta auta armias mikä mielensä pahoitus siitä syntyyi jos joku sanoi hänelle pahasti tai laski leikkiä hänen kustannuksellaan. Onneksi tämä ihminen on jäänyt eläkkeelle.
Minusta yksi rouvasihminen teki arvion, jonka mukaan minulla on huono itsetunto ja ripustaudun reppanamiehiin hoivaamaan heitä. Todellisuudessa olen opiskelut useamman tutkinnon, kielitaitoinen sekä elämässäni on menossa vasta kolmas vakava miessuhde. Ensimmäinen mies opettaa yliopistolla, toinen oli opiskelukaverini ja kolmannen tapasin opiskeluromanssieni jälkeen ja olen ollut hänen kanssaan naimissa. Nykyinen mieheni on toimitusjohtaja.
Rouvasihminen levittelee meistä muun muassa perheväkivaltajuttuja, alkoholiongelmajuttuja, mielenterveysongelmajuttuja ja pitää minua totaalisena ummikkona. Käytännössä käytän joka ikinen päivä vähintään neljää kieltä jne. Mieheni ei ole ikinä ollut väkivaltainen minua ja perhettä kohtaan jne.
Monesti on tehnyt mieli mennä tekemään poliisille tutkintapyyntöä kunnianloukkauksesta mutta toisaalta tuntuu järjettömältä jatkaa itse ongelmallisen ihmisen keksimiä juttuja.
Ihan sama, ei paljon juorut kiinnosta.
Minua on joskus pidetty valehtelijana, kun vietin ihan ystävyydestä paljon aikaa erään miehen kanssa, ja kyselijöille sanoin että ollaan vain hyviä ystäviä. Mainittakoon vielä, että mies ja minä olimme tuolloin keskenämme asetelmassa, jossa romantiikka olisi ollut vähintäänkin kyseenalaista.
Vuosia myöhemmin tapasimme uudestaan tällä kertaa ilman mitään asetelmia, ja rakkaushan siitä leimahti. Pieni paikkakunta, joten heti lähtivät juorut uudelleen jylläämään lähipiirissä - 'tiedettiinhän, että niillä oli koko ajan suhde'!
Eksäni levitteli minusta eron jälkeen suuren määrän juttuja. Hyvin tuli tuttavapiiri koeteltua: kuka halusi mielellään uskoa villeimmätkin tarinat, kuka taas mieluummin harkitsi, onko kostonhaluinen eksä sittenkään luotettavin tietolähde. En tajunnut, miten uutterasti ja laajalti eksä teki töitä parjauskampanjassaan. Oli siis oikein ottanut asiakseen mm. soittaa sukulaisilleni ja työkavereilleni ja valistaa heitä "tosiasioista".
Kun olen vähitellen saanut tietää, olen entistäkin tyytyväisempi siihen, että sain repäistyä itseni suhteesta irti. Olen myös ihan suosiolla antanut suhteiden hiipua niihin ihmisiin, jotka ilomielin uskoivat kaikki jutut. Kertoohan se heistäkin jotain.
Vierailija kirjoitti:
Minua on.
Joo älä täällä levittele juoruja! Lopeta valehtelu!!
Joo, on varmaan. Olen nuori pappi. Kävin eräällä 60v mummolla, minkä jälkeen uteliaat levittivät juorua, että käyn naimassa häntä (todellisuudessa en kertonut heille mitään käynnistäni enkä syystä).
Samaan aikaan minusta kiersi huhu, että olen homo ja haluaisin naida kylän miehiä. Sata muutakin perätöntä juorua kulki. En kyllä edes viitsinyt yrittää korjata niitä.
Jooh, oon onneksi nyt poissa sieltä pikkukylältä ja opiskelen uutta ammattia.
Millaisia juoruja ja mikä oli totuus?