Lue keskustelun säännöt.
Siis oikeesti, haluaako aikuiset ihmiset uusia kavereita ja muutenkin tutustua uusiin ihmisiin?
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä haluaa, mutta aidolla tasolla. Silloin saa ihmisiä, jotka susta välittää. Seura sinänsä vain ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei?
koska sosiaalisten suhteiden merkitys ei aikuisena ole enää niin tärkeää kuin lapsena ja teininä
En mä ainakaa halua. Mulla on jo riittävästi ja riittävän hyviä ystäviä. Lisäksi oma perhe. Eihän tässä aika riitä enemmälle.
No en todellakaan halua. Sukulaiset ja vanhat tutut riittää ihan hyvin. Sitten jos vävy ilmaantuu, niin siinähän riittää tutustumista pitkäksi aikaa.
Lähtökohtaisesti en välitä muista ihmisistä. Haluan olla kotona rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua jännittää jutella kavereille en tiedä miksi välttelen yhteyden otammista ihan kuin pelkäisin jääväni yksin? En ole riippuvainen kavereista enkä halua kaveri olisi riippuvainen minusta. Mulla oli pitkä kaverisuhde parhaaseen kaveriin näimme ja juttelimme taukoamatta, mutta miksi välimme viilentyivät kyllästyin olemaan riippuvainen kaverin asioihin. Pelkästää puhuimme kaverin asioista ihan jatkuvasti eikä ollut tilaa kertoa omista asioista... Lopulta huomasin meidän yhteiset asiat olivat vaan kaverin tilanne tai murhe... Mä lopetin yhteyden pidon että jäisi aikaa muuhun kuin kaverin elämä.
Siksi en halua olla roikkuja että mulle voi kaataa maailman murheet enkä keskittyisi omaan elämään...
Haluaisin koska vanhat kadonneet perhekupliinsa.Muttei tunnu löytyvän kun en tiedä mistä etsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan halua. Vastustan uusia ihmisiä. Työyhteisökin vaihtui enkä oikeasti halua tutustua uusiin työkavereihin, en tunne heitä edes ulkonäöltä. Muutimme myös puolisen vuotta sitten ja onneksi tässä on niin paljon naapureita, ettei ole mikään pakko heihin tutustua. Saa olla ihan rauhassa, toisin kuin edellisessä talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Kyllä minä haluan. - Jos esim. muutan nykyisestä asunnostani, niin kyllä minä pidän sanoisinko luontevana, että haluan tutustua uusiin naapureihin. Tai jos vaihdan työpaikkaa, niin toivon, että hieman voin tutustua uusiin työkavereihini. - En tietenkään tavoittele, että kaiksita heistä pitäisi tulla sydänystäviäni tai muutoin erinomaisen läheisiä.
Toisaalta en ymmärrä, miksi uusiin ihmisiin tutustumiselle, tai jos hyvin käy, niin uusien kavereiden tai jopa ystävien saamiselle olisi olemassa jokin erityinen ikäraja, johon mennessä ei enää haluaisi tutustua uudempiin ihmisiin. Toki se on nyt vanhempana vähän erilaista kuin nuorempana, mutta ei mitenkään mahdotonta nytkään. Oma haasteensa on myös siinä, että miten pysyyä väleissä vanhojen kavereiden ja ystävien kanssa. En itse muista koskaan varsinaisesti muista katkaisseeni välejä kenenkään kanssa. Mutta osa kaveruus ja ystävyyssuhteista on vain hiipunut. Toivon ystävyydeltä, jonkinlaista vastavuoroisuutta ja on kovin raskasta, jos tai kun huomaa, että on aina "se" jonkan pitäsi ottaa yhteyttä, kenties virlä järjestää ja toteuttaa. Toki sekin luonnistuu toisten kohdalla paremmin, kuin toisten kanssa.
Joidenkin kanssa se on hyvin vaivaannuttavaa. En esimerkiksi oikein jaksa enää vanhaa ystävääni, jonka kanssa minulla oli aikanaan paljonkin yhteistä. Mutta tänään tuntuu, että hän elää ja toivoisi meidän muidenkin elävän samaa kuin missä me kaikki olimme reilu parikymmentä vuotta sitten. Toki vanhoja on toisinaan hauska ja kiva muistella, mutta kyllä minä nautin ja iloitsen nykyhetkestäkin niin paljon, että en haluaisi siirtyä takaisin elämään pelkästään, niikuin ennen, tai niinkuin ystäväni sanoo "vanhaan hyvään aikaan...."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä haluan. Olen muuttanut pois paikkakunnalta, jossa suurin osa ystävistä asuu. Olen myös eronnut, joten siinä putosi yhtäkkiä suuri osa sukulaisista pois. Yksi hyvä ystävä on, mutta hänellä on tosi pienet lapset ja nousujohteinen ura, joten häntä on todella vaikeaa saada esimerkiksi matkaseuraksi tai edes elokuviin.
Kaikki hyvät ystävät on muuttaneet muualle. Haluan uusia kavereita ja tavata kavereita. Ei vain ole niin helppoa. Kuulun useampaa ystävä -faceryhmään. Ei vain ole ketään täältä päin niissä. Jotenkin surku. Olen tänä vuonna käyttänyt hirveästi aikaa ja energiaa ottamalla yhteyttä vanhoihin kavereihin ja yrittämällä tutustua uusiin ihmisiin mm liittymällä noihin ryhmiin ja selaamalla päivittäin ryhmien viestejä. Ei ole helppoa. Ihmettelen kun jollain tympeilläkin ihmisillä on laaja kaveripiiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei?
koska sosiaalisten suhteiden merkitys ei aikuisena ole enää niin tärkeää kuin lapsena ja teininä
Jännää... Siksikö siis laputetaan mielenterveysongelmaiseksi jos ei ole ystäviä aikuisena?
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksa pitää yhteyttä vanhoihinkaan:(
miksi?
Mä en jaksa pitää yhteyttä vanhoihinkaan:(