Naiset, mitä mieltä olette outdoor-miehistä?
En tarkoita siis puistokemistejä, vaan esim. patikointia, retkeilyä, kalastusta, luontomatkailua(koti/ulkomaat), mökkeilyä yms. ja näihin liittyviä asioita harrastavia ja elämäntapanaan pitäviä miehiä. Mitä ajatuksia herättävät? En viihdy baareissa, eikä tuolla pusikoissa kauheasti naisia tule vastaan. Ja jos tulee, niin heille on suotava se rauha ja tila minkä vuoksi luonnossa muutenkin ovat, enkä ryhdy siksi ketään pokailemaan siellä. Nettideittailussa moni on suhtautunut asiaan aluksi positiivisin mielin, mutta kun on tullut ilmi, että se ihan oikeasti tarkoittaa sitä, että suuri osa vapaa-ajasta kuluu luonnon helmassa, eikä Eränkävijöitä telkkarista katsellessa, niin ongelmallisuutta on ilmaantunut. Mitä sinä ajattelet tällaisista miehistä parisuhdemielessä ja miksi?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Akkojen homma pysyä kämpillä. Ottaa päähän kun joku tuo tulille ämmiä pilaamaan tunnelman.
Sinulla ei taida omaa ämmää olla?
Ap oletko mies? Kerro lisää itsestäsi.
No en haluaisi ämmänä mihinkään vakiintuneeseen miesporukkaan tunkea, mutta miehen kanssa kahdestaan, tai toisen pariskunnan kanssa olisi kiva lähteä.
Niin, mitä metsämies hakee naisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisessä miesystävässäni on lähes kaikki, mitä mieheltä toivoin, paitsi että hän ei ole erityisen kiinnostunut retkeilystä. En minäkään ole mikään varsinainen outdoor-ihminen, mutta haaveilen siitä, että tulisi enemmän vaellettua ja retkeiltyä ja patikoitua. Viime vuoden lomamatkoista kaikkein ikimuistoisimpana jäi mieleen ne hetket, kun majoituttiin teltassa ja syötiin "leirimuonaa", vaikka vuoteen sisältyi paljon ulkomaanmatkoja, kaupunkilomia ja erinomaisia ravintoloita.
Mutta enpä tuota miestä olisi silti outdoor-mieheen vaihtamassa.
(Metsästävää tai kalastavaa miestä en voisi kuvitella tapailevani.)
Miehesi tulee olla kasvissyöjä? Vai logiikka tasoa: kassilohi ja lihantuotanto ok, riista ja villikala ei?
Kuule Maija, en lähde tähän keskusteluun kanssasi ollenkaan. Ketjun aihe on ihan muu kuin fleece tai veganismi. Enkä lähde keskusteluun kanssasi vaikka avaisit uuden ketjun niistä aiheista.
Itse alleviivasit nimenomaan tuota asiaa, muttet pysty perustelemaan miksi. Et tietenkään lähde, koska argumentteja ei joko ole, tai ne ontuvat pahasti. Toivottavasti myös itsellesi on ok, jos joku mies ei hyväksy lapsityövoimarättejä, epäreilunkaupan viinejä, tehotuotettua ruokaa ja sen lisäksi asettaa omat sääntönsä koskemaan myös sinua. Tosin nuo mainitut siis samaa sarjaa kassilohien sun muiden kanssa joten juttusi ovat vielä hämärämpiä.
Oi, tykkäisin! Ja sieltä metsästä voit löytää minutkin :) Hyvin harvoin siellä kyllä keneenkään törmää, harmi. Yleensä aina viikonloppuisin vietän aamupäivästä muutaman tunnin metsässä ennen päivän muita askareita, juuri äskenkin palasin kaupan kautta metsästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisessä miesystävässäni on lähes kaikki, mitä mieheltä toivoin, paitsi että hän ei ole erityisen kiinnostunut retkeilystä. En minäkään ole mikään varsinainen outdoor-ihminen, mutta haaveilen siitä, että tulisi enemmän vaellettua ja retkeiltyä ja patikoitua. Viime vuoden lomamatkoista kaikkein ikimuistoisimpana jäi mieleen ne hetket, kun majoituttiin teltassa ja syötiin "leirimuonaa", vaikka vuoteen sisältyi paljon ulkomaanmatkoja, kaupunkilomia ja erinomaisia ravintoloita.
Mutta enpä tuota miestä olisi silti outdoor-mieheen vaihtamassa.
(Metsästävää tai kalastavaa miestä en voisi kuvitella tapailevani.)
Miehesi tulee olla kasvissyöjä? Vai logiikka tasoa: kassilohi ja lihantuotanto ok, riista ja villikala ei?
Ei tarvita mitään logiikkaa kun tunnepohjalla mennään. Kalavedet ja riistakannat pysyvät myös ihan itsestään kunnossa, että senkin puolesta olisi nuo touhut hyvä lopettaa. :D
Kun on itsekkin aktiivinen luonnossa liikkuja ja asuu maalla ja 99% ajasta kulkee mettävaatteet päällä niin erästelevä mies oli ainoa mahdollinen valinta. Meillä luonnossa liikkuminen on aika kokonaisvaltainen elämäntapa kun molemmat metsästää, marjastaa ja sienestää, mies vielä lisäksi kalastaa ja yhdessä käydään joka kesä lapissa tekemässä 1-2 viikon erämaavaellus. Ja turha vissiin mainita että meillä on myös läjä näihin harrasteisiin liittyviä koiria joita treenataan myös aktiivikauden ulkopuolella säännöllisesti.
Mutta joo, suosittelen siis että katselet ihan suosiolla itselles eränaisen etkä haaveile mistään kaupunkiprinsessasta. Facesta löytyy tosiaan tuo vaellussinkut ja toinen mikä kannattaa katsoa on erästelevät sinkut.
Onnea etsintään :)
sänkiposkinen toiminnan Mies, ei kysy saako pussata, pussaa vaan.
Pidän erittäin paljon ja menin naimisiin sellaisen kanssa. En ole koskaan viihtynyt ravintoloissa.
Tapasin oman mieheni vaellusreissulla lapissa. Oltiin majoituttu samaan hotelliin. Selvisi että asutaan molemmat Helsingissä, tultiin hyvin juttuun hotellilla ja päädyttiin vaeltamaan yhdessä reitin. Sovittiin sitten jatkotapaaminen Helsinkiin ja siitä se lähti.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei sano itseään outdoor-mieheksi niin ok :D Nimittäin seurustelin täälaisen outdoor-miehen kanssa, ja hänelle tuntui luontoa ja rauhaa tärkeämpää olevan se, minkä merkkisiä vaatteita ja varusteita käytti ja kerran vuodessa vaellusreissu Lappiin. Siinäkin reissussa pääpointti näytti olevan se, että voi laittaa kuvia someen ja "olla outdoor-henkinen". Lisäksi jos halusin vaikka ihan kävelylle lähimetsiin muutamaksi tunniksi, olisi pitänyt miettiä ikuisuus varusteita yms, ja lähteä " patikoimaan" ei kävelemään, vaikka käytännössä ovat samaa asiaa. Puuh...
Eli vastaukseni siis: jos oikeasti tykkäät ulkoilla luonnossa ja se on luontevaa, niin hyvä. Jos se on yllä kuvattua "erämiesroolipeliä", niin sitten huono.
Ja sori avautuminen :D Trauma varmaan tuosta jäänyt :D
Ollaan taidettu seurustella samanlaisen tyypin kanssa :) Ensimmäinen (ja viimeinen) patikkareissumme oli kyllä... mulla oli vääränmerkkisiä ja liian vanhoja varusteita, joten niitä piti siirtää some-kuvista pois outdoor-henkeä pilaamasta. Jälkeenpäin hupaisaa, mutta silloin en meinannut uskoa korviani.
Vierailija kirjoitti:
sänkiposkinen toiminnan Mies, ei kysy saako pussata, pussaa vaan.
Miten Hakkarainen tähän liittyy?
Jaa, minä olin pesunkestävä kaupunkilaisdaami, lapseton uradynamo tekokynsineen kun tapasin mieheni baarissa. Naurettiin että me oltaisiin ihan mahdoton kombinaatio. Ja rakastuttiin älyttömästi. Minä vietän nykyään useimmat lomat pohjoisessa mistä mieheni on kotoisin, metästellään, kalastellaan, patikoidaan, melotaan ja ollaan parista kuuteen viikkoon kairassa ihmisten ja kuuluvuuden ulkokehällä, siellä jäärän persiissä.
Minä puolestani raahasin mieheni tutustumaan maailman kolkkiin ja opetin hänet valokuvaamaan, sukeltamaan ja tutustumaan elämään kaukana kotona. Yhteinen sävel löytyi ja tultiin toimeen kun kumpikaan ei ollut nipo. Mitä karumpaa sen parempaa.
Nyt ollaan tasoitettu rytmi, enemmän Suomessa ja luonnossa, työ on vielä kaupungissa. Naimisiinkin mentiin kun ei yhtään sovittu toisillemme ;)
Ideaalimiehiä, jotka rakastavat luontoa ja kauniita maisemia.
Minulle sopii hyvin mies, joka viihtyy myös kotona ja minun seurassani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei sano itseään outdoor-mieheksi niin ok :D Nimittäin seurustelin täälaisen outdoor-miehen kanssa, ja hänelle tuntui luontoa ja rauhaa tärkeämpää olevan se, minkä merkkisiä vaatteita ja varusteita käytti ja kerran vuodessa vaellusreissu Lappiin. Siinäkin reissussa pääpointti näytti olevan se, että voi laittaa kuvia someen ja "olla outdoor-henkinen". Lisäksi jos halusin vaikka ihan kävelylle lähimetsiin muutamaksi tunniksi, olisi pitänyt miettiä ikuisuus varusteita yms, ja lähteä " patikoimaan" ei kävelemään, vaikka käytännössä ovat samaa asiaa. Puuh...
Eli vastaukseni siis: jos oikeasti tykkäät ulkoilla luonnossa ja se on luontevaa, niin hyvä. Jos se on yllä kuvattua "erämiesroolipeliä", niin sitten huono.
Ja sori avautuminen :D Trauma varmaan tuosta jäänyt :D
Ollaan taidettu seurustella samanlaisen tyypin kanssa :) Ensimmäinen (ja viimeinen) patikkareissumme oli kyllä... mulla oli vääränmerkkisiä ja liian vanhoja varusteita, joten niitä piti siirtää some-kuvista pois outdoor-henkeä pilaamasta. Jälkeenpäin hupaisaa, mutta silloin en meinannut uskoa korviani.
Olis monia juttuja kyllä tuosta miehestä, sekä tähän "outdoor-henkisyyteen", että muihin harrastuksiin liittyen...tuntui ettei mitään tehty siksi, että se tuntui kivalta, vaan siksi, että se näytti/kuulosti muille kivalta.
Itse en tykkää yhtään tehdä numeroa asioistani, vaan just olla rauhassa jossain " piilossa" niin ei oikein sovittu sit yhteen :) Menin vaan lankaan kun vaikutti ensin olevan aidosti vaikkapa siitä luonnossa oleilusta kiinnostunut :)
Että jos ap olet sinkkumies, niin sovitaan treffit jonnekin pusikkoon ja katsotaan miten menee :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei sano itseään outdoor-mieheksi niin ok :D Nimittäin seurustelin täälaisen outdoor-miehen kanssa, ja hänelle tuntui luontoa ja rauhaa tärkeämpää olevan se, minkä merkkisiä vaatteita ja varusteita käytti ja kerran vuodessa vaellusreissu Lappiin. Siinäkin reissussa pääpointti näytti olevan se, että voi laittaa kuvia someen ja "olla outdoor-henkinen". Lisäksi jos halusin vaikka ihan kävelylle lähimetsiin muutamaksi tunniksi, olisi pitänyt miettiä ikuisuus varusteita yms, ja lähteä " patikoimaan" ei kävelemään, vaikka käytännössä ovat samaa asiaa. Puuh...
Eli vastaukseni siis: jos oikeasti tykkäät ulkoilla luonnossa ja se on luontevaa, niin hyvä. Jos se on yllä kuvattua "erämiesroolipeliä", niin sitten huono.
Ja sori avautuminen :D Trauma varmaan tuosta jäänyt :D
Ollaan taidettu seurustella samanlaisen tyypin kanssa :) Ensimmäinen (ja viimeinen) patikkareissumme oli kyllä... mulla oli vääränmerkkisiä ja liian vanhoja varusteita, joten niitä piti siirtää some-kuvista pois outdoor-henkeä pilaamasta. Jälkeenpäin hupaisaa, mutta silloin en meinannut uskoa korviani.
Olis monia juttuja kyllä tuosta miehestä, sekä tähän "outdoor-henkisyyteen", että muihin harrastuksiin liittyen...tuntui ettei mitään tehty siksi, että se tuntui kivalta, vaan siksi, että se näytti/kuulosti muille kivalta.
Itse en tykkää yhtään tehdä numeroa asioistani, vaan just olla rauhassa jossain " piilossa" niin ei oikein sovittu sit yhteen :) Menin vaan lankaan kun vaikutti ensin olevan aidosti vaikkapa siitä luonnossa oleilusta kiinnostunut :)
Että jos ap olet sinkkumies, niin sovitaan treffit jonnekin pusikkoon ja katsotaan miten menee :)
Noita poseeraajia riittää ikävä kyllä nykyään joka porukasta. Helpointa olisi vain virittää semmoinen sininen taustakangas mitä tv-studioillakin ja vaihtaa kuvaksi milloin paratiisirantaa, shampanjapulloa, Eiffel-tornia sun muuta.
Kuule Maija, en lähde tähän keskusteluun kanssasi ollenkaan. Ketjun aihe on ihan muu kuin fleece tai veganismi. Enkä lähde keskusteluun kanssasi vaikka avaisit uuden ketjun niistä aiheista.