Kuvaile tuntemasi työtön

Itseni lisäksi 150 työtoveriani, jotka yhtäaikaa "ulkoistettiin". Olen 60 ja työttömyyskokenus on ensimmäinen, 40v työuraa, siitä 35v viimeisessä työpaikassa. Nuorena sai työn kuin työn, oli valinnanvaraakin. Nyt on toisin. Työtä ei tunnu saavan kuin joku satunnaisesti, oli nuori tai vanha. Olen amk-koulutettu. Lähettelen aktiivisesti hakemuksia aina kun sopiva paikka ilmaantuu. Jonkun verran on oman alan ja sitä sivuavia paikkoja tarjolla mutta voin kuvitella hakijamäärät täällä pk-seudulla ja myös sen että 60v ei ole ensimmäinen valittu.

Aktiivimalli on juosten kustu ja kiireellä joulunpyhien alla hyväksytetty. Minusta on ok, että työttömältä edellytetään aktiivista hakeutumista työhön tai koulutukseen. Ei kuitenkaan tule rangaista siitä, että työpaikkoja ei ole tarpeeksi. Pitäisi edellyttää myös tukea saavilta yrityksiltä työllistämistä. Pilipalikurssit ovat myös verorahojen tuhlausta. Kunnon kursseja tarjolle ja työstä tai harjoittelusta on maksettava palkka. Nykyinen orjatyömeininki ei sovi hyvinvointivaltiolle. Kyllä tässä asiassa voi sanoa, että ennen oli kaikki paremmin. Itse aion hakea eläkettä heti kun mahdollista.

Luovan alan ammattilainen. Kaikkina työttömyysjaksoina vaatinut päästä työnhakukursseille, työkokeiluihin ja nyt opiskelee työllisyyttään edistääkseen. Perheellinen.

Toinen myös samantapaisella alalla. Hakee koko ajan mihin tahansa työpaikkoihin. On päässyt haastatteluihinkin, mutta ei töihin. Hakenut myös koulutuksiin, mutta ei ole tärpännyt. Harrastuksenaan opiskelee iltaisin itsenäisesti edistääkseen työllisyyttään. Perheellinen.

Kolmas tällä hetkellä työkokeilussa kaupungilla. Perheetön.

Neljäs ison perheen vanhempi,  viimeistelee opintojaan (siis kirjoittaa gradua) työttömyysjaksoina.

Viides juuri täysi-ikäistynyt, ammattikoulusta valmistunut nuori, joka on vasta muuttanut omilleen.

jne.

50+ nainen, pääkaupunkiseutu. Työkyvytön (useita fyysisiä sairauksia), mutta ei saa eläkepäätöstä. Tehnyt erilaisia matalapalkka-alojen töitä, nyt jo lähes 10 vuotta ollut työttömänä.

50+ mies, pääkaupunkiseutu. Alkoholisoitunut, ei hae töitä. Akateeminen koulutus, ollut hyväpalkkaisissa töissä vielä pari vuotta sitten. Nyt pudonnut ansiosidonnaiselta perustyöttömyyskorvauksen piiriin.

40+ mies, pääkaupunkiseutu. Ei hae töitä aktiivisesti, valittaa kun yhteiskunta kyykyttää. Graafisen alan koulutus, mutta ei ole tehnyt töitä ainakaan 5 vuoteen. Haluaa vain oman alan töitä.

20+ nainen, pääkaupunkiseutu. Mt-ongelmainen, koulut jäi kesken. Ei pysty tekemään mitään töitä ainakaan tällä hetkellä.

En taida tuntea enempää työttömiä.

En tunne juuri työttömiä. Melkein kaikki ovat joko koulussa tai sitten töissä jossain. Joo osa pitää työstään ja joku ei, mutta silti käyvät töissä.

Tyylikäs, kaunis, huumorintajuinen, upea nainen. Ainoa vika, että nuoremmat miehet pelkäävät häntä siksi, että hänen rautainen ammattitaitonsa riittäisi korvaamaan 2-3 näistä golffaavista turhakemiehistä, jotka edenneet asemaansa reittä pitkin.

Oksettavan ruma, ei kavereita, välttelee joutumasta ihmisten kanssa tekemisiin, ellei ole pakko. Miettii paljon mitä muut ajattelee hänestä, hyvin epävarma.

26, ei ammattia. Lukion jälkeen ollut työtön ja kuntouttavissa työtoiminnoissa.

Teinistä lähtien ollut aina jotenkin väsynyt "luonne", mutta ei tiedä mistä johtuu, kun ei verikokeet paljastanut. Välillä tulee energian vierailuja, mutta ne ei riitä mihinkään muutokseen elämässä, ei voi ennustaa millon virtaa tulee ja menee, eikä osaa ylläpitää jaksamista. Ikisinkku ja -neitsyt häpeän vuoksi omasta tahdosta. Säästeliäs (ikävät muistot lapsuuden köyhyydestä takaa, ettei anna rahojen loppua) ja päihteetön, mutta herkut paheena. Huono kunto. Siinä varmaan osasyy väsyyn, mutta kun yrittää liikkua ja syödä terveellisesti, ei silloinkaan ole virtaa. Syömisen jälkeen väsyttää, ja liikunta piristää vain itsensä ajan eikä silloinkaan aina.

Virran saaminen myös pelottaa, koska silloin joutuisi tekemään pelottavia asioita kuten menemään töihin tai opiskelemaan. Mistä itsetunto, rohkeus ja itsekuri ihmisten kohtaamiseen ja liian suurten vaatimusten toistuvaan täyttämiseen

Miettii onko vain yksi laiska paska tukipummi muiden joukossa, kun ei voi mitään konkreettista vikaa osoittaa.

Kuvaa tässä itseään, mutta halusi nyt irtautua minästään hetkeksi.

Yliopiston massairtisanomisissa potkittiin viime vuonna pois töistä satoja korkeasti koulutettuja, fiksuja ihmisiä, joista tunnen useampia henkilökohtaisesti. Kaikki ovat täysijärkisiä, tunnillisia, ammattitaitoisia ja työkykyisiä ihmisiä. Suurin osa yli nelikymppisiä.

Ironista on, että työpaikkansa sai säilyttää pahimmat lusmut ja työpaikkakiusaajat. Tärkeimpinä kriteereinä yliopiston rekrytoinnissa on ruskeakielisyys, oikea sukupuu, puoluekirja ja sukupuolinen suuntautuminen.

Koska olen "nörtti", mutta en sieltä pahimmasta päästä, niin tiedän peliporukoista vaikka kuinka monta entistä nuorta, nykyään kolmikymppisiä, joiden elämä on mennyt hukkaan nettipeliaddiktion takia. Vuorokausirytmiä ei ole ollut vuosiin, fyysinen olemus on kuin eläkeläisillä ja sosiaaliset taidot olemattomat. Työhaluja ei ole ollenkaan, koska kelasta saa tarpeeksi rahaa elämiseen joka on liikkumista tietokoneen, sängyn ja jääkaapin välillä. 

Näen aina punaista kun joku selostaa kuinka nykyään pelaajasta voi tulla vaikka ammattilainen. Ehkä niin, mutta jokaista onnistujaa kohti on kymmeniä syrjäytyneitä.

55-v Di, älykäs, tekee paljon vapaaehtoistyötä, boheemi ulkonäkö, ei käytä alkoholia eikä tupakoi. Aavistuksen katkeroitunut.

Töissäni tapaan paljon työttömäksi joutuneita henkilöitä. Koulutusta laidasta laitaan. Jotkut harvat työn pakoilijoita, suurin osa huolissaan tilanteestaan ja epätoivoisiakin jo. Tarve selittää miksi on työttömänä ja turhaan anteeksipyytelevä asenne. Hakevat epätoivoisesti töitä, eivätkä kaipaa hallituksen esityksen kaltaista lyödyn lyömistä. Osa sairauden vuoksi työttömänä, ei todellista toivoa työllistymisestä. Päihdeongelmaiset sitten erikseen.

Ystäväni, nainen n. 50v. Yrittäjätausta, mutta joutui lopettamaan liiketoiminnan kannattamattomuuden vuoksi. Jonkin verran fyysistä kremppaa mutta olisi työkykyinen ja -haluinen. Nuoremmat saa paikat :(

Noin 30 v ollut työttömänä, 60 vuotias nainen. Työkkäri laittaa hänet aina välillä töihin, mutta joutuu (mystisesti) kiusatuksi jokaisessa työpaikassa. Uhkailee työnantajia/työkkäriä oikeuteen haastamisesta.

Asuu erossa miehestään koska silloin saa tukia enemmän. Vainoharhainen, jos näkee esim kahden ihmisen puhuvan työpaikalla, luule automaattisesti näiden puhuvan pahaa hänestä.

Käyttää poikansa kanssa runsaasti terveydenhuollon palveluja. Mm poika lihonut valtavasti, syö jatkuvasti sipsejä ja karkkia jne. Äitinsä ei usko että pojan elämäntavoilla on mitään vaikutusta lihomiseen;( Kohta 2 v

poika juossut tutkimuksissa. Nainen epäilee jokaisen sairauden olevan syöpää.

Kuka niistä? En kerro tarkkaan, koska kukaan näistä ei ole minä itse, niin en halua toisten asioita täsmentää.

- No parikymppinen tyttö, valmistunut vuosi sitten alalle, missä on ylitarjontaa. Vähän ujo, kiltti ja ahkera, mutta ujohko. Tosin saamassa nyt palkkatuella töitä joksikin aikaa.

- Sähkötekniikan DI. Käynyt haastatteluissa, vielä ei ole tärpännyt. Alle 30 ikää.

- Kielten opettaja. Saa joskus sijaisuuksia, muutama tunti kerrallaan, alle 30 hänkin tai ehkä tasan.

- lähihoitaja. Saa välillä sijaisuuksia.

- entinen paperimies * muutama. En tiedä koulutustaustoja, mutta paperitehtaalla olivat töissä

Näistä kukaan ei ole juoppo ja kaikki hakevat töitä, lukuunottamatta paria paperimiestä, jotka olivat kyllä juoppoja jo ennen työttömyyttäkin. Entinen kotikuntani oli lakkautettu paperitehdas -paikka.

Saamaton ikiopiskelija, jolla periaatteessa erinomaisen laadukas koulutus kesken. Kärsii ilmeisen isosti motivaatio-ongelmista valmistua, mutta samalla kuitenkin nöyryys ei riitä työskennellä ns. paskaduuneissa. Perittyä rahaa on kohtuullisesti, mikä sumentaa harkintakykyä ja kasvattaa vanhuusköyhyyden riskiä, jos ei kohta aktivoidu. Ei tyhmä, mutta heikolla asenteella liikkeellä ja turhan suurin luuloin itsestään.

35 yh äiti, joka ollut työtön 6kk ajan. Yt oli firmassa ja kenkää tuli. Hakemuksia omalta alalta ja alan vierestä sekä sellaisiin paikkoihin, joita kaikki voi tehdä (myynti, toimistoassari, myyntiassari ym.) Haastatteluissa käynyt vain oman alan työpaikoissa myös oman kotikaupungin ulkopuolella. Aina kärkikaksikossa/-kolmikossa. Vielä ei ole tärpännyt. Haluaa tehdä työtä ja työllistyä, mutta hankalaa on. Aktiivimalli harmittaa häntä, sillä omalla paikkakunnalla ei järjestetä juurikaan mitään te toimintaa ja pätkätöihin ei pääse edim. kauppaan kun kokemusta löytyy ja mäin isompi palkka. Muita pätkätöitä niukasti tarjolla ja työttömyys paikkakunnalla korkea. Kos kadulla tulisi teitä vastaan niin ette profiloisi työttömäksi.

en taida oikein tuntea ketään työtöntä koska mielestäni on eri asia olla työkyvytön sairastamisen vuoksi

Yhden opettajan tiedän (kuvaamataito), ei ole työllistynyt, joitain sijaisuuksia saanut.

minä itse ja yksi ystäväni ollaan molemmat sairauden takia sairaseläkkeellä ja olemme alle 25v. Tilanne on harmillinen mutta kuntoutumisprosessi on pitkä ja ollut jo monta vuotta käynnissä.

Keski-ikäinen nainen. FM aineenopettaja. Oli pitkään kotiäitinä. Välissä teki pätkätöitä sen verran, että pääsi ansiosidonnaiselle. Käytti ansiosidonnaiset rauhassa loppuun, kukaan ei hätyytellyt töihin. Nyt lähes 50v. eikä saa mitään töitä, ei varsinkaan oman alansa töitä. Tunnit jaetaan muille opettajille, joilla opetusoikeus. Ikäluokat pieniä, kouluja lakkautetaan.

Ihan superturhautunut, ylimääräinen ja turha ihminen tässä yhteiskunnassa. Työhaluinen ja -kykyinen, jopa tarmokas nainen on. Ei kelpaa mihinkään.

Masentunut. Kuin varjo entisestä iloisesta, energisesta itsestään. Saa jatkuvasti kuulla, että "mee töihin", "hanki elämä", "kyllä tekevälle aina töitä löytyy".

50+ nainen jolla nuorempi mies työelämässä, yksi lapsista enää kotona.

37v työelämää takana, 3 viimeistä vuotta freelancerina yt:n jälkee. Aina antanut 110% panoksen sillä tuloksella että on menettänyt terveytensä lopullisesti. Silti myönnettiin vain 1/2 eläke ja jätettiin roikkumaan työttömänä toisen puolen. Hakenut n 100 osa-aikaista työtä mutta ei ole natsannut, yritykset eivät ota kun aina pitäisi pyrkiä eteenpäin uralla, ei downsiftata. Liian pätevä ja liian monipuolinen tausta.

Peilistähän tuo katsoo joka päivä

Vierailija kirjoitti:

Yliopiston massairtisanomisissa potkittiin viime vuonna pois töistä satoja korkeasti koulutettuja, fiksuja ihmisiä, joista tunnen useampia henkilökohtaisesti. Kaikki ovat täysijärkisiä, tunnillisia, ammattitaitoisia ja työkykyisiä ihmisiä. Suurin osa yli nelikymppisiä.

Ironista on, että työpaikkansa sai säilyttää pahimmat lusmut ja työpaikkakiusaajat. Tärkeimpinä kriteereinä yliopiston rekrytoinnissa on ruskeakielisyys, oikea sukupuu, puoluekirja ja sukupuolinen suuntautuminen.

Samat kriteerit valtion virastossa josta lensi ulos 150hlöä. Lähinnä hallinnosta.

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtään työtöntä....

En minäkään.