Lue keskustelun säännöt.
Miksi 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun työllistämistukijärjestelmä romutettiin?
29.12.2017 |
Joo, on palkkatuki, mutta se toimii eri tavalla. Silloinkin sai karenssin, jos kieltäytyi työstä ilman pätevää syytä. Tähän on nyt kenenkään turha tulla valehtelemaan muuta, sillä olin itse työkkärissä juuri tukityöllistettynä 90-luvun lopulla ja meitä oli paljon. Yhdistelmätukea parjattiin paljon, mutta se oli monelle kuitenkin mieluista saada edes jotain tekemistä ja usein ne yhdistelmätukipaikat olivat sopivia juuri esim. niille, jotka odottivat eläkepäätöstä. Jotkut hommista olivat leppoisaa toimistotyötä neljä tuntia päivässä. Miksi, oi miksi tämä loppui?
Yhdistyksistä löytyisi kyllä töitä ja tätä voisi kehittää niin, että ihmiset ehdottaisivat itse, missä yhdistyksessä voisivat töitä tehdä ja yhdistys tuntimäärän, jonka mukaan saisi palkan ja erotuksen soviteltuna päivärahana ilman viivettä. Valitettavasti aktiivimalli ei toimi vapaaehtoistyössä, kun harvalla yhdistykselläkään on vara maksaa palkkaa. Ehkä olisi 18 tunnista kolmessa kuukaudessa, mutta niin vähää työmäärää taas on harvalla tarjota. Ehkä jotain kirjanpitoa korkeintaan.
Sitten oli loistava osa-aikalisä, jonka avulla työllistettiin työttömiä osa-aikatöihin. Sai työllistää kokoaikatyöhönkin, kunhan työllisti ehdot täyttäneen työttömän. Siinä työntekijät saivat tehdä osa-aikatyötä ja saivat lopulta aikaa työttömyystuen, tilalle piti vain palkata työtön, jolle maksettiin normaalisti palkkaa työajalta. Se ei ollut edes kallis järjestelmä, sillä itse olin noita papereita hoitelemassa tukityöllistettynä ja niiden läpikäynti ei vienyt kauan.
Kai tähän voi senkin ihmetellä, että miksi aktiivimalli on käännetty työttömien työhaluttomuudeksi? Juuri eilen kohtasin yhden nuoren, jolla on loppunut työkokeilu kesällä ja on sen jälkeen ollut työtön. Hän on joulukuun alusta ollut työssä, määräaikaisessa, mutta työssä kuitenkin ja huokasi helpotuksesta, että onneksi hänen ei tarvitse ruveta nyt mitään osa-aikatöitä etsimään. Ei tämä ole mikään harvinainen tapaus, vaan erittäin yleinen. Suurin osa työttömistä on onnellisia, kun saa sen työn ja moni saakin ajan myötä.
Kommentit (10)
Ai onko se loppunut? Muistan kuinka meidän yhdistyksessämme 90-luvulla oli tuollainen tempputyöllistetty nelikymppinen nainen. Sanon tempputyöllistetty, koska hänelle maistui kalja enemmän kuin työ. Ei sen puoleen, eipä meillä mitään välttämätöntä työtä ollut tarjotakaan. Hyvin olisimme pärjänneet ilmankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole perillä näistä tukijutuista, mutta 90-luvulla et päässyt mihinkään töihin, ellei sinusta maksettu jotain rahaa. Työmarkiinat vääristyivät aivan omituiseksi.
Kokoomus vastusti tätä "tempputyöllistämistä" ideologisista syistä, ja Vanhasen kakkoshallituksen ajoista lähtien se on kieltämättä myös näkynyt.
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että raha ei kasva puissa tai tupsahda järjestelmään jostain tyhjästä, toisin kuin jotkut tuilla elävät tuntuvat kuvittelevan, vaan se revitään meidän työssäkäyvien ihmisten selkänahasta. Ja sillekin on rajansa, paljonko meiltä voi repiä muiden elättämiseen. Jossain tulee raja vastaan ja silloin tukia on vähennettävä, eikä voida enää ylläpitää ylikalliita järjestelmiä. Ei sellaista olekaan kuin ilmainen palvelu - on kyse sitten työttömyys/työllistämispalveluista, päivähoidosta, joukkoliikenteestä, toisen asteen koulutuksesta tai terveydenhuollosta. Me työssäkäyvät maksamme nuo palvelut itsemme elättämisen ohessa, ja pikku hiljaa näitä vaaimuksia kuunnellessa alkaa nyppiä se, miten jotkut ovat vain käsi ojossa haluamassa kaikkea ilmaiseksi ja odottavat, että me muut hymyssä suin vain maksamme lisää ja lisää.
Mutta silti moni kuvittelee, että kun tekee töitä pelkällä työttömyyskorvauksella, se olisi ilmaista ja raha alkaa tulla puusta? Noissa systeemeissä oli sellainen juttu, että moni jäi noihin tukityöpaikkoihinsa pl. yhdistykset vakinaisiin töihin, myös muualle kuin julkiselle sektorille. Systeemi oli huomattavasti yksinkertaisempi kuin nykyään ja alimman tuen sai jo viiden kuukauden työttömyyden jälkeen. Tämä oli siitä hyvä, ettei tuossa ajassa ehtinyt pitkäaikaistyöttömäksi ja juuri nämä alimmilla tuilla tukipaikan saaneet työllistyivät parhaiten. Työpaikat eivät lisäänny sillä, että korvakset otetaan pois tai työllistämistuki lopetetaan ja itseni on vaikea uskoa, etteikö työvoimaa olisi saatavilla. Omaankin nykyiseen työpaikkaani sitä on riittävästi tyrkyllä, vaikka paikka on pieni ja tuntematon sekä vaatii alan koulutusta. Ei tuon järjestelmän lopettaminen ole tuonut merkittäviä säästöjä ja lisäksi sillä oli työllistävämpi vaikutus kuin nykyisellä.
Itse olin vastavalmistuneena vuonna 2010 lompakkoloinen, eli puolison tulojen takia jäin nollille. Se ei lisännyt pätkääkään työnantajien halukkuutta ottaa minua koulutusta alemman tason töihin. Sain kyllä oman alan paikan ja kaiken lisäksi sellaisen, mitä olin jo hakenut hyvissä ajoin opiskeluaikana, mutta projektin alkaminen pitkittyi. Kun olin saanut töitä ja ollut vähän aikaa, alkoi haastattelukutsuja sataa ja nykyiseen paikkaani, jossa olen ollut kuusi vuotta, minut jo pyydettiin tähän työhön hakematta. Olisi otettu tukikelpoinen, mutta sellaista tarpeeksi työkokemusta omaavaa ja oikean koulutuksen käynyttä ei ollut tarjolla juuri silloin, sillä alan työllisyys oli noususuhdanteessa. Koin konkreettisesti itse, min paljon helpompaa työtä on saada töissä kuin työttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Ai onko se loppunut? Muistan kuinka meidän yhdistyksessämme 90-luvulla oli tuollainen tempputyöllistetty nelikymppinen nainen. Sanon tempputyöllistetty, koska hänelle maistui kalja enemmän kuin työ. Ei sen puoleen, eipä meillä mitään välttämätöntä työtä ollut tarjotakaan. Hyvin olisimme pärjänneet ilmankin.
Minä olin mukana vanhempainyhdistyksessä, joka piti ip-kerhoa. Hyvin löytyi sopivia tekijöitä jatkuvasti. Haastattelussa kyllä kävi sopimattomia, mutta ei ollut mitään ongelmia löytää sopivia. Kuinkahan moni tiesi, että työvoimaneuvojistakin melko moni oli työllistetty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai onko se loppunut? Muistan kuinka meidän yhdistyksessämme 90-luvulla oli tuollainen tempputyöllistetty nelikymppinen nainen. Sanon tempputyöllistetty, koska hänelle maistui kalja enemmän kuin työ. Ei sen puoleen, eipä meillä mitään välttämätöntä työtä ollut tarjotakaan. Hyvin olisimme pärjänneet ilmankin.
Jonkinlaista tukea yhdistykset saavat nykyäänkin, mutta systeemi on monimutkaisempi ja jotain rahaa pitänee löytyä itseltäkin, en ole ihan varma.
Yksi syy romutukseen on se, että julkista sektoria halutaan pienentää ja on vähennetty sieltä rajusti työpaikkoja, 1990-luvun jälkeen lähes 10 000 kpl. Sinne ei suunnata palkkatukea eikä muitakaan tukia ihan kansalaisten tahdon mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksityiselle tukea sai vain, jos tehtiin toistaiseksi voimassa työsopimus. Toka tätä ehtoa pystyi kiertämään. Tuki myös porrastui sen mukaan, miten kauan palkattu oli ollut työttömänä. Kyllähän mullakin kävi niin, että kun olin tuolla työkkärissä töissä, en saanut yhtä paikkaa vain siksi, etten ollut tukikelpoinen, joten kyllä, olihan siinäkin vääristymää. Mutta vielä suurempi vääristymä on nykysysteemissä, missä kenet tahansa tietyn aikaa työttömänä olleen voi ottaa tekemään töitä ilman, että tarvitsee maksaa mitään palkkaa. Tuohon aikaan harjoitteluun pääsi vain, jos se oli oikeasti harjoittelua, eli oman alan töihin ei ainakaan ko. työkkäri luvannut.
Koska se ei toimi työllistäjänä. Ainoa tulos oli se että valtio maksoi (ja maksaa edelleenkin) yhä isonevan potin työtehtävistä kaikenmaailman järjestöille tai muille yrittäjille ja "duunarilla" ei ole mitään mahdollisuutta työllistyä noihin vakituseksi ja oikealla palkalla koska noilla firmoilla tai järjestöillä ei ole budjetoitua rahaa palkkaamiseen eikä pienintäkään aikomusta sellaista budjetoida kun ilmaiseksikin saa duunarin.
Loppujenlopuksi siis tuo raha on pelkkää piiloyritystukea eikä siitä ole "duunarille" juurikaan hyötyä.
Siksi, että raha ei kasva puissa tai tupsahda järjestelmään jostain tyhjästä, toisin kuin jotkut tuilla elävät tuntuvat kuvittelevan, vaan se revitään meidän työssäkäyvien ihmisten selkänahasta. Ja sillekin on rajansa, paljonko meiltä voi repiä muiden elättämiseen. Jossain tulee raja vastaan ja silloin tukia on vähennettävä, eikä voida enää ylläpitää ylikalliita järjestelmiä. Ei sellaista olekaan kuin ilmainen palvelu - on kyse sitten työttömyys/työllistämispalveluista, päivähoidosta, joukkoliikenteestä, toisen asteen koulutuksesta tai terveydenhuollosta. Me työssäkäyvät maksamme nuo palvelut itsemme elättämisen ohessa, ja pikku hiljaa näitä vaaimuksia kuunnellessa alkaa nyppiä se, miten jotkut ovat vain käsi ojossa haluamassa kaikkea ilmaiseksi ja odottavat, että me muut hymyssä suin vain maksamme lisää ja lisää.