Älkää hyvät ihmiset deittailko, jos koette sen ahdistavana!
Minulla oli muutama sääntö kun vielä deittailin:
1. En koskaan tavannut ketään, ellei tullut selkeä tunne keskustellessa että todellakin haluan tavata ko. henkilön.
2. En edes avannut Tinderiä, jos huomasin että koko laitos kyllästytti. Käytin sitä vain hyväntuulisena ja silloin, kun käyttäminen tuntui ihanalta seikkailulta.
3. En lähtenyt toisille treffeille, jos ei tullut tunnetta että ehdottomasti haluan nähdä uudelleen.
Näillä säännöillä minulla oli oikein kiva deittailuntäyteinen vuosi, jonka päätteeksi löysin elämän rakkauden. Uusien ihmisten tapaaminen oli hauskaa, ei pakkopullaa tai ahdistavaa. Kuvittelisin, että tämän vuoksi olin myös deittikumppanien silmissä viehättävimmilläni, ja minuun oli helpompaa rakastua kuin jos olisin pakottanut itseni etsimään seuraa vastoin omia fiiliksiä.
Kommentit (4)
Minä olen noudattanut noista ihan jokaista, mutta silti treffeille lähteminen jännittää ihan järjettömästi. Ei ole kysymys siitä, että se ihminen ei olisi kiinnostava enkä haluaisi tutustua, vaan sosiaalisen tilanteen pelosta ja epävarmuudesta. Viestitellessä tuntuu tosi kivalta ja haluan ehdottomasti tutustua ja tavata, mutta sitten kun oikeasti pitäisi lähteä treffeille, iskee sellainen paniikki, että taju meinaa lähteä.
Olet oikeassa.
Menen nyt alimpaan helvettiin mylvimään ja kierimään yksinäisyydessäni. En deittaile.