Oliko 3€ konvehtirasia hyvä joululahja kummilapselle?
Kommentit (16)
70-luvulla kummien lahjat mulle ja veljille oli usein tyyliä suklaalevy ja itse vietiin heille joulukukat. Eiä kukaan valittanut.
Siivoojalle voi antaa kolmen euron konvehtirasian. Kummilapselle voi antaa jos haluaa oikein vittuilla sille.
On ihan sama, onko lahja 3€ konvehtirasian ja muu 300€ lahja, sillä nykyään ihmiset valittavat kaikesta, eikä lahjat ole koskaan ole mieluisia. Jo parivuotiaat ovat imeneet asenteen ja mielensäpahoittajan viitan vanhemmiltaan. Tuntuu, että pahinta mitä ihminen voi kohdata, on iloita saamastaan lahjasta. ja etsimällä etsitään vikoja.
En ole vuosiin ostanut lahjoja, en edes kummilapsille, kun mikään ei enää kelpaa ja aina on jotakin vialla.
Ainoa poikkeus on isäni, sillä hän rakastaa lahjoja ja haluan nähdä sen ilon ja onnen hänen kasvoiltaan, kun hän avaa lahjan, oli lahja millainen tahansa.
On jos kummin perheeseen muuten yhteydenpito on nolla, molemmin puolin
On myös jos kummi on rahaton. Tai sairas.
Onhan se muistamista kuitenkin. Sitä ei rahalla mitata.
Jos kummi ei juuri muutenkaan ole lapsen kanssa tekemisissä, niin pieni muistaminen on ihan kiva joka tapauksessa.
Toisaalta, jos kummi vie usein lasta tapahtumiin, ravintolaan syömään jne., niin silloinkin jouluna voi jättää vähemmälle huomiolle.
Eli suklaarasia voi olla ihan ok monissa tilanteissa. Suklaarasia on tietysti melko persoonaton lahja kummilapselle. Sellainen työkaverille viedyn tuntu...
Mä annoin mutta myös lahjakortin jos saaja sen huomasi. Tämä joulu olikin viimeinen kun kummilapsi lahjotaan. Kummilapsen vanhemmat kuten lapsikin käyttäytyvät meitä kohtaan niin törkeästi että olkoot. Eivät edes tervehdi.
Pari joulua sitten ostin muutamalle suklaata plus leffalipun, olivat laittaneet suklaat kiertoon huomaamatta edes lippuja. Kannattasi katsoa vähän tarkemmin niihin paketteihin.... edes avata ne.
Mitä muuta muistamista kummilapsi kaipaa kuin että kummi hänen puolestaan rukoilee? Ja opettaa kristinuskoa. Sehän on kummin tehtävä.
Ei kummit ole mtn lahja-automaatteja.
Totta kai on hyvä lahja, sillä lahjan arvoa ei mitata edes rahassa, vaan lahja kertoo, että olet ajatuksissani ja on ystävyyden ja rakkauden osoitus.
Ilolla ja suurella mielihyvällä olen ottanut lahjat vastaan, johon on kuulunut suklaa rasioita, jopa käsin tehtyjä makeisia tai kasvien siemeniä, joista lahjanantaja ei ole maksanut mitään, kun on itse kerännyt puutarhastaan, mutta minulle ne ovat olleet kallisarvoisia, ei niinkään rahallisesti, mutta aina nähdessäni kasvit, ne muistuttavat rakkaasta ystävästäni ja sitä arvoa ei voi edes mitata rahassa, vaan onnellisuudesta ja mielihyvässä.
Kyllä meidän lapset tykkäisivät.
Meillä lapset saivat toisen lapsen kummeilta hauskat karkkireet. Tykkäsivät. Toisen lapsen kummeilta ei tullut mitään joulumuistamista (yleensä on tullut kortti).
Ukilta saivat yhteiseksi ison suklaarasian. Kohta se on jo syöty. Tykkäsivät.
Meillä on teini-ikäiset lapset. Lahjat ostamme pääsääntöisesti itse.
Vierailija kirjoitti:
Mä annoin mutta myös lahjakortin jos saaja sen huomasi. Tämä joulu olikin viimeinen kun kummilapsi lahjotaan. Kummilapsen vanhemmat kuten lapsikin käyttäytyvät meitä kohtaan niin törkeästi että olkoot. Eivät edes tervehdi.
Pari joulua sitten ostin muutamalle suklaata plus leffalipun, olivat laittaneet suklaat kiertoon huomaamatta edes lippuja. Kannattasi katsoa vähän tarkemmin niihin paketteihin.... edes avata ne.
Ostin joku vuosi sitten kirpparilta kirjan ja sen välissä oli 200€ lahjakortti erääseen liikkeeseen ja lahjakirjaa ei oltu edes avattu, kun lahjakortti oli jo ensimmäisellä sivulla. Palautin lahjakortin liikkeeseen, mutta kertoivat, ettei sen omistajaa tavoiteta.
ihan hyvä lahja. Ap kai luuli saavansa jotain älypuhelinta vai? LOL.
Tosin minusta Raamattu, Virsikirja tai katekismus tai joku hengellinen kirja on se kummilahja. Risti sitten riparilla. Kai hopelusikkakin /vuosi joskus ihan ok.
joku kirkkomusiikki cd kin oisi ihan kiva.
Mulle on niin outo ajatus tuo että kummit ostaisi lahjoja. Olen 70-luvun lapsi ja kummeinani on kaksi tätiäni miehineen ja minä en ole saanut heiltä koskaan ainuttakaan lahjaa. En jouluna enkä syntymäpäivänäni. En edes korttia.
Ei