Miltä paniikkikohtaus tuntuu? (Ja vähän introverttiydestä)

Olen melko introvertti tapaus. En harrasta sosiaalisia tapaamisia kuin hyvin harvoin. Yleensä tykkään, että esim. vieraat lähtevät viimeistään kahden tunnin kuluttua kotiinsa ja tätä pidemmät vierailut alkavat ahdistaa suunnattomasti. Monesti tulevat vierailut ahdistavat minua jo etukäteen. Joskus olen jättänyt menemättä juhliin, koska en ole jaksanut niitä tilanteita sillä hetkellä. Joskus saan ahdistus-/raivokohtauksia muutama tunti ennen vieraiden tuloa.

Itse tapaamisissa hikoilen tiedostamatta kuin pieni sika, jos joudun olemaan pitkiä aikoja sosiaalisessa kanssakäymisessä kavereiden/sukulaisten tai vähän tuntemattomien ihmisten kanssa. Ainoat ihmiset, joiden seurassa en hikoile ovat omat vanhempani, sisarukseni, mieheni ja lapseni.

Muuten osaan kyllä mielestäni käyttäytyä melko hyvin sosiaalisissa tilanteissa ja minusta saattaakin saada sellaisen kuvan, että nautin tilanteista (nauran paljon ja heitän vitsejä ym). Jälkikäteen olen kuitenkin aivan poikki, enkä halua nähdä ketään pitkiin aikoihin.

Siinä siis hieman taustatietoa tuntemuksistani sosiaalisissa tilanteissa. Nyt minusta tuntuu, että nämä ”kohtaukset”, joita saan pelkästään ajattelemalla tulevia sosiaalisia koettelemuksia ovat muuttuneet ns. paniikkikohtauksiksi. Lupauduin nimittäin myötätunnosta ottamaan sukulaisen lapset yökylään viikonlopuksi, jotta vanhemmat pääsevät viettämään vapaa-aikaa kahdestaan. Ajatuksena tämä oli täysin vastenmielinen, mutta en kehdannut olla suostumatta, sillä häpeän tuntemuksia, joita sosiaaliset tilanteet minussa aiheuttavat. En halua, että muut saavat tietää näistä.

Lupautuminen aiheutti minulle sydämentykytystä, palan nousemista kurkkuun ja ajatusten ”puuroutumista”. Menin yllättäen vain sänkyyn makaamaan, sillä en kyennyt tehdä muuta kuin makaamaan. Siinä maatessa kurkkua kuristi ja päässä oli inhottava tunne siitä, että en halua olla siinä juuri sillä hetkellä, enkä ajatella niitä ajatuksia, mutten pääse siitä poiskaan. Tätä jatkui mielestäni todella pitkään. Nyt olo on kuitenkin jo rauhoittunut, mutta jäin miettimään oliko tämä paniikkikohtaus?

Ehkä joku jaksoi lukea.