Lue keskustelun säännöt.
Millainen äiti nauraa, kun lapsensa itkee?
27.12.2017 |
Pieni lapsi vaikka vierastaa, törmää oveen (ei satu pahasti) tai toinen lapsi vie lelun kädestä. Ja siksi pieni lapsi alkaa itkeä. Millainen äiti nauraa tälle lapsen itkulle?
Minua vähän karmii tuo äidin reaktio, jota olen todistanut eri tilanteissa moneen kertaan. Itse toki reagoisin toisin: lohduttaisin lasta ja selittäisin tapahtumaa lapselle.
Onko kyse vain erilaisista tavoista olla lapsen kanssa? Vai onko muitakin, jotka eivät pidä lapselle nauramisesta noissa tilanteissa?
Kommentit (33)
Kyllä minä olen monta kertaa vähän pidätellyt hymyä kun lapsi esim. kiukuttelee jostain ja on todella hellyttävän näköinen itkiessään harmiaan. En silti koe olevani hirviöäiti tai häiriintynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olen monta kertaa vähän pidätellyt hymyä kun lapsi esim. kiukuttelee jostain ja on todella hellyttävän näköinen itkiessään harmiaan. En silti koe olevani hirviöäiti tai häiriintynyt.
No mutta jos saat pidäteltyä, niin sehän meni sitten hyvin. Tuo äiti nauraa räkättää ääneen.
Ja on eri asia, jos lapsi itkee vierastamista kuin uhmakohtausta. Vaikka ei sille uhmakiukkuajallekaan pidä ääneen nauraa.
Ap
Minun äitini nauroi minulle välillä ihan katketakseen. Ei todellakaan tuntunut hyvältä...
Vierailija kirjoitti:
eli näytä sinä jos voit, että lohduttamista on olemassa.
Näin toki teenkin. Mutta en vietä lapsen kanssa ihan niin paljon aikaa. Hyvä asia on, että hän on paljon sukulaisilla hoidossa. Se on tässä tapauksessa ehkä hyvä asia.
Ap
Jos lapsi itkee pienestäkin kolhusta voi äiti ajatella että nauramalla lapselle "voi kun olet hassu"- tyylisesti opettaisi että pikkukolhut eivät oikeasti satu? Kyllä minä ainakin iloisesti naurahtaen menin nostamaan kävelemään opettelevat lasta maasta tämän kaaduttua ennen kuin itku edes ehti alkaa. Toki jos oikeasti sattuu niin ei silloin saa nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset naurahtavat hermostuessaan, jotkut naurahtavat vaistomaisesti rauhoittaakseen tilannetta. Näihin ei voi ihminen oikeastaan vaikuttaa tahdonalaisesti. Ulkopuolisen on toisen vaistotoimintoja turha tuomita.
Kyseinen äiti ei ole itse saanut osoittaa tunteitaan tai edes tutustua omiin tunteisiinsa lapsena. Voi olla että kotonaan on kaikki negatiiviset tunteet kielletty kokonaan. Lapsen itku voi olla hänelle hyvin hämmentävä kokemus. Eikä hän osaa reagoida siihen kuin nauramalla paniikkinaurua.
Minulle on naurettu lapsena jos olen ollut vihainen tai surullinen. Joskus otettiin ihan valokuvia muistoksi kun olin niin hassun näköinen.
Omien lasten kanssa on sitten ihan tosissaan saanut opetella tunteita ja niiden kanssa pärjäämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini. Pahimmalta tuntuu, että nauru on tekonaurua. Tarkoituksena on vain nolata ja saada itsensä satuttanut/pahalla nielellä oleva tuntemaan itsensä typeräksi.
Omien lasteni kohdalla en tätä anna tehdä.
No mun äitini suuttui, jos itkin. "Lopeta toi, naapurit kuulee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistikuva: Toinen lapsi löi minua yhtäkkiä tahallaan lujaa eräällä esineellä. Menin itkien äidin luokse. Hän nauroi, koska olin niin huvittavan näköinen vollottaessani.
Kerran hän oli ollut koko päivän poissa kotoa. Kotona hänen koiransa oli sitten oikein hyppinyt ja haukkunut, koska ei ollut päässyt koko päivänä käymään tarpeillaan. Äitini nauroi kertoessaan. Koira oli ollut niin huvittavan näköinen.
Oma maallikon teoriani on, että äiti ei kykene empatiaan. Hän ei eläydy kärsivän luontokappaleen tunteisiin vaan kokee luontokappaleen (lapsen, koiran) ikään kuin ulkokohtaisesti ja tilanteesta riippuen joko nauraa huvittuneena tai raivostuu ja haluaa hiljentää.
Mielestäni Ap olet aivan oikeassa. On riipivää että millään tavoin kenenkään kurjalle ololle voi nauraa - tai hymyillä.
Valitettavasti tulee mieleen eräät narsistien perusoireet, joihin kuuluu mm. mielihyvä toisen ihmisen pahoinvoinnista. Oma äitini hymyili ja nauroi kun seurustelusuhteeni meni rikki ja olin kerta kaikkiaan maassa. Äitini nauroi asialle. Olinko "herttaisen näköinen"?
Se tapahtuma on jäänyt ikuisesti mieleeni eikä takuulla ole ollut ensimmäinen lajissaan. Äitini on ihminen joka nauttii draaman aiheuttamisesta, hän nauttii voidessaan loukata muita (etenkin tiettyjä kohteita) - ja valitettavasti tällaisia äitejä ON OLEMASSA.
Kyse on erittäin vakavasta asiasta sen lapsen kannalta. Kuka suojelee häntä? Kuka lohduttaa häntä - kun oma äiti ei sitä tee?
Tämä on TODELLA VAKAVA ASIA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä äitinä tiedän sattuuko lapseeni oikeasti. Myös itkusta kuulee onko tilanne hätä vai "yhyy" meininkiä. Nauran kyllä, en pilkallisesti vaan juuri asenteella "Mitä sä nyt tosta karjut, mitään ei tapahtunut" En halua vetää draamaa tilanteeseen, jota sitten esim tutun lapsi on oppinut hyödyntämään. 9v kirkuu täyttä kurkkua kun 3v tönii "isiii, aaaaiiiii aaaaiii" Sama vässykkä ei voinut pelata jalista, kun siinähän otetaan niinku snadisti kontaktia tai kentällä voi jopa kaatua...
No onhan se ihan witun koomisen näköistä, kun joku kakara toilailee ja sitten alkaa rääkyä naama hirveässä virneessä!
Minä ainakin nauraisin ensin, vastan sitten lohduttaisin. Riippuu tietysti miten ilkeä lapsi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon hymyillyt kun vieras lapsi kiukuttelee.
Muistatteko valokuvaaja Jill Greenbergin, joka sai mammat triggeröitymää? Hän pani lapsen itkemään ja otti sitten todella hienoja kuvia.
https://www.jillgreenberg.com/end-times/
Sen lisäksi, että ne on hienoa, ne on hauskoja! Nauran ihan katketakseni joillekin, esim sille tytölle, joka venyttää suunsa ihan apposen auki :)
Mun äiti. Mitä vakavampi juttu niin alkaa sen hysteerisemmin nauraa, pienille hankalille tilanteille naurahtelee. Estynyt. Ei osaa käyttäytyä muuten. Kun tulin verissä päin kotiin kaaduttuani alakoululaisena kotiin alkoi nauraa. Edelleen sama tapa, esim. kun yritän vaikka puhua vaikeista asioista esim. isäni/miehensä sairaudesta, alkaa naurahdella.
Voi kuule, on paljon näitä MÄTÄMUNA äitejä joiden ei koskaan olisi pitänyt saadakaan lapsia. Harmi vaan kun itse siinä häviävät kun lapset kasvaa niin he muistavat millainen äitee oli ja voi arvata käydäänkö luona, ei käydä eikä soitetakaan.
Ette voi väittää etteikö esim tämä Greenbergin kuva olisi todella hauska:
https://assets.rbl.ms/2566826/980x.jpg
Siinä on kyllä yksi pikku drama queen ollut aluillaan. Mikä instagram-narsisti mahtaa olla tänä päivänä...
Minä nauran, en voi sille mitään. Oikeasti menen ihan paniikkiin, jos lapsille sattuu joku onnettomuus, vaikka pienikin. Nauran suurinpiirtein helpottuneena, jos ei silmät puhjenneetkaan tai käsi katkennut.
On meitä monenlaista hullua ja vaikka tieto lisääntyy ja lastensuojelu kehittyy niin aina kasvaa häiriintyneitä lapsia koska on niin paljon häiriintyneitä vanhempia.
Saattaa vähän lieventää ja oikaista vammoja jos lähellä on aidosti empaattisia aikuisia eli näytä sinä jos voit, että lohduttamista on olemassa.