Miten entisaikaan pysyttiin lämpimänä? Etenkin naiset?
Joskun 1800-luvun vielä ymmärrän, kun hameet oli nilkkoihin asti ja niitä pystyi siten kerrostamaan huomaamattomasti. Mutta jos ajattelee vaikka 50-lukua, jolloin hameet oli polviin asti, niin miten paukkupakkasilla suojattiin jalat? Kuvia kun katselee, niin pikkutytöt saattaa olla nilkkamittaisilla kengillä liikenteessä, ehkä jotkut lyhyet villasukat jalassa ja sitten polvimittainen hame, ja takkikin samaa mittaa. Miten pysyttiin lämpimänä? Itselläni paleltuisi koivet kyllä ihan tasan. Olkootkin vaikka jotkus villaiset sukkahousut siinä vielä lisäksi, siltikin.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs kengät sitten! Musta tuntuu, että vasta joskus 90-luvulla olen saanut jalkaani ensimmäiset oikeasti lämpimät talvikengät, jotka kestävät sekä pakkasta että kosteutta. Siihen asti jalat palelivat joka talvi ja kastuivat suojakeleillä.
Miten sitten, jos käytössä on ollut lähinnä isommilta sisaruksilta & vanhemmiltä jääneitä käytettyjä nahkakenkiä ja villasukkia? Onko niillä saanut jalkansa pidettyä lämpiminä? Pakkaskelin huopatöppöset erikseen, ne nyt varmasti saikin topattua.
Luulisi että monella kiertäneet kengät olisi jo niin kuluneet, että varmasti päästää jo jotain kosteutta läpi. Jostain luin, että entisaikoina käytettiin kengissä sisällä sellaisia omanlaisiaan huopatöppösiä eristeenä. En nyt muista mikä niiden nimi oli, mutta sellainen kuulosti lämpimältä! Itselläni on nyt turkisvuoriset kengät, ja ne on kyllä lämpimät.
ApSyylingit
Kiitos! Nämä ne oli!
Ap
Ne töppöset on syylingit.
Joskus ammoisna aikoina kun oli vain luonnonkuituja, oli kankaat paksuja mutta hengittäviä. Silti naiset palellutti itsensä säännöllisesti haarovälistä, jos eivät "salaa" suojanneet itseään- kai niinkin tehtiin. Olen odottanut realistista romaania, jossa kuvailtaisiin miltä 1800-luvun naisesta tuntuu kylmällä ilmalla. Pitkät alushousut oli usein vain 2 lahjetta, ikäänkuin mikään ei olisi saanut koskettaa ns. kaikkein pyhintä.
Lasten palelu oli pitkään pelkkää reippauden puutetta, onneksi tuosta bullshitistä on päästy. Nykyään ymmärretään myös viiman merkitys.