Miten entisaikaan pysyttiin lämpimänä? Etenkin naiset?
Joskun 1800-luvun vielä ymmärrän, kun hameet oli nilkkoihin asti ja niitä pystyi siten kerrostamaan huomaamattomasti. Mutta jos ajattelee vaikka 50-lukua, jolloin hameet oli polviin asti, niin miten paukkupakkasilla suojattiin jalat? Kuvia kun katselee, niin pikkutytöt saattaa olla nilkkamittaisilla kengillä liikenteessä, ehkä jotkut lyhyet villasukat jalassa ja sitten polvimittainen hame, ja takkikin samaa mittaa. Miten pysyttiin lämpimänä? Itselläni paleltuisi koivet kyllä ihan tasan. Olkootkin vaikka jotkus villaiset sukkahousut siinä vielä lisäksi, siltikin.
Kommentit (42)
Olen muuten huomannut sen että leggingsit tai paksut sukkahousut ovat itse asiassa paljon lämpimmät kuin farkut.
Vierailija kirjoitti:
Olen muuten huomannut sen että leggingsit tai paksut sukkahousut ovat itse asiassa paljon lämpimmät kuin farkut.
Ja pitkä hame on lämpimämpi kuin housut. Juuri jouluna seisoskelin pihalla -5 asteessa, ei sukkahousuja hameen (paksua puuvillaa) alla, hyvin tarkeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs kengät sitten! Musta tuntuu, että vasta joskus 90-luvulla olen saanut jalkaani ensimmäiset oikeasti lämpimät talvikengät, jotka kestävät sekä pakkasta että kosteutta. Siihen asti jalat palelivat joka talvi ja kastuivat suojakeleillä.
Miten sitten, jos käytössä on ollut lähinnä isommilta sisaruksilta & vanhemmiltä jääneitä käytettyjä nahkakenkiä ja villasukkia? Onko niillä saanut jalkansa pidettyä lämpiminä? Pakkaskelin huopatöppöset erikseen, ne nyt varmasti saikin topattua.
Luulisi että monella kiertäneet kengät olisi jo niin kuluneet, että varmasti päästää jo jotain kosteutta läpi. Jostain luin, että entisaikoina käytettiin kengissä sisällä sellaisia omanlaisiaan huopatöppösiä eristeenä. En nyt muista mikä niiden nimi oli, mutta sellainen kuulosti lämpimältä! Itselläni on nyt turkisvuoriset kengät, ja ne on kyllä lämpimät.
ApEi ennen tarvinnut liikkua kun busseja kulki joka nurkalla. 1950-luvulla oli jo naisilla housut. Oli toppahousujakin. Mutta ei niissä haluttu tulla kuvatuksi. Hiihtohousujakin oli. Alla tietysti villahousut. Ja onhan nykyäänkin naisilla jaloilla kylmä. Mutta kuka hitto sitä valittaisi.
Oletko elänyt pitkäänkin 1950-lukua? Jos olisit viettänyt silloin parhaita nuoruusvuosia, voisit varmaan kertoa meille tarinan siitä, kuinka nailonsukat jäätyivät jalkoihin. Se oli silloin yhtä tuttu kuin nykyään ilman pipoa pakkasessa kulkeneen koululaisen aivojen paleltuminen.
1950-60-luvuilla hienot naiset käyttivät nailonsukkia, vaikka olisi ollut turkishattu ja lämmin takki. En käsitä, miten tarkenivat. Busseja tuskin kulki paljon enempää kuin nykyään muualla kuin maaseudulla, jossa niitä ei kulje enää ollenkaan.
Lapsilla sentään oli jo housut, tytöilläkin. Oli myös lämpimiä villasukkia, siis pitkiä ja villa- ja toppahousuja. Vielä 1960-luvulla moni lapsi käytti enemmän villapaitaa kuin toppatakkia.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli taaperona turkislakki ja turkki.
Minulla oli lapsena huopikkaat ja muistan myös sellaiset kippurakärkiset nahkasaappaat. Huopikkaita voisin pitää edelleenkin, jos vain sellaiset löytäisin.
Vierailija kirjoitti:
Entäs kengät sitten! Musta tuntuu, että vasta joskus 90-luvulla olen saanut jalkaani ensimmäiset oikeasti lämpimät talvikengät, jotka kestävät sekä pakkasta että kosteutta. Siihen asti jalat palelivat joka talvi ja kastuivat suojakeleillä.
Miten sitten, jos käytössä on ollut lähinnä isommilta sisaruksilta & vanhemmiltä jääneitä käytettyjä nahkakenkiä ja villasukkia? Onko niillä saanut jalkansa pidettyä lämpiminä? Pakkaskelin huopatöppöset erikseen, ne nyt varmasti saikin topattua.
Nahkakenkiähän pitää rasvata säännöllisesti, että ne pysyvät pehmeinä ja eivät murru ja rasvaaminen myös pitää veden loitolla. Kyllä ne jalat pysyvät lämpiminä, kunhan kenkään mahtuu tarpeeksi villasukkia ja jalkarätit ovat myös hyvät, jossain päin on käytetty myös kenkäheiniä lämmikkeenä. Minä käytän nahkasaappaita ja rasvaan niitä ainakin kerran kuukaudessa, olen myös laittanut tervaa siihen pohjan ja nahan väliin tiivisteeksi, eipä tullut vesi kenkään kun oli edelliset loskakelit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli taaperona turkislakki ja turkki.
Minulla oli lapsena huopikkaat ja muistan myös sellaiset kippurakärkiset nahkasaappaat. Huopikkaita voisin pitää edelleenkin, jos vain sellaiset löytäisin.
Oli mullakin turkisten lisäksi huopatossut ja lapikkaat:) Käsissä oli hanskat, missä oli nahkaa ja turkista. Naurattaa lapsuuskuvat, kun näytän pieneltä eskimolta.
Entisajan naiset, nilkat paljaana
Joku paremmin muistava voisi valaista tikkitakit olivat hiukan kovempia ja painavampia kuin nykyään.
Pomppa oli nimitys vanhalle hirveälle miesten talvitakille jota kukaan ei huolinut enää 70-luvulla.
Äiti on kertonut joskus, että hänen nuoruudessaan monella nuorella naisella jäätyi nailonit sääriin kiinni, kun kävivät talvella tanssireissuilla.
Hui kauhistus.
Vierailija kirjoitti:
Äiti on kertonut joskus, että hänen nuoruudessaan monella nuorella naisella jäätyi nailonit sääriin kiinni, kun kävivät talvella tanssireissuilla.
Hui kauhistus.
Nää on kyllä urbaani legendoja. Ei vaatteet jäädy ihoon kiinni. Jos iho on niin kylmä, että vaate jäätyy kiinni siihen, niin silloin ihminen on joko kuollut, tai ainakin verenkierto on loppunut raajassa, ja olisi jouduttu ambutoimaan. Mutta ehkä se on opettavaista pelotella muita tällaisilla tarinoilla.
Jos ei kestänyt kylmyyttä jouti kuolla pois. Lapsella ei entisaikaan ollut juuri ihmisarvoa. Niitä tuli ja niitä meni. Talot eivät olleet aina lämpimiä mutta toisaalta perheet olivat suuria ja jos kymmenenkin nukkuu samassa huoneessa niin johan siinä lämpötila nousee. Kurjuutta ja nälänhätää, sitä se on Suomen historia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti on kertonut joskus, että hänen nuoruudessaan monella nuorella naisella jäätyi nailonit sääriin kiinni, kun kävivät talvella tanssireissuilla.
Hui kauhistus.
Nää on kyllä urbaani legendoja. Ei vaatteet jäädy ihoon kiinni. Jos iho on niin kylmä, että vaate jäätyy kiinni siihen, niin silloin ihminen on joko kuollut, tai ainakin verenkierto on loppunut raajassa, ja olisi jouduttu ambutoimaan. Mutta ehkä se on opettavaista pelotella muita tällaisilla tarinoilla.
Jospa kulkivat pyörän tarakalla pienessä lumituiskussa niin saattoipa jäätyäkin.
Lapsuudessani 60-luvun lopulla tytöillä oli vierailureissuilla valkoiset, kudotut villahousut, jotka puettiin sukkisten päälle mekon kanssa. Muistaakseni niitä sanottiin damaskeiksi. Ulkoleikeissä olikin sitten paksut pihahousut paksujen villasukkisten päällä.
Kengät olivat kyllä aika huonoja tuohon aikaan, muistan miten varpaat olivat aivan tunnottomat kylmyydestä. Useimmiten syy mennä ulkoleikeistä sisälle oli kun "varpaat on jäässä". Vasta parina viime vuosikymmenenä on ollut saatavana sellaisia talvikenkiä ja pohjallisia, että jalat eivät helposti palele.
Naisilla oli hameen kanssa villasukat tai -sukkikset, joiden päälle vedettiin sellaiset villahousut, joiden lahkeet eivät näkyneet hameen alta. Aivan järkyttävän kylmä on ollut talvipakkasilla kyllä.
60-luvun lapsena minulla oli pitkät villahousut, en itse muista pitäneeni pitkiä sukkia ja sukkanauhoja, mutta muistan ne säilytetyn.
Kyllähän entisaikana villavaatteissa tarkeni, 1900 syntynyt isoäitini käytti pitkiä villasukkia, pitkälahkeisia alushousuja, villahousuja, villa alushametta, talvimekkokin oli villakangasta, villatakki päälle ja talvitakissa oli lämmin vuori, nykyisen kaltaiset villakangastakit olivat kevättakkeja, niistä kun yleensä puuttuu se lämmin vuori, useimmilla oli myös turkki, isoäitini turkki oli tehty omista lampaista.
Jalkaan lämmin vuoriset talvisaappaat, monot tai huopikkaat. Monoillakin tarkeni kun niissä oli villasukat ja tilaa.
Eri asia tietysti oli kun hienosteltiin nyloneissa, palelihan niissä, niinkuin nykyisin nilkat paljaana.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani 60-luvun lopulla tytöillä oli vierailureissuilla valkoiset, kudotut villahousut, jotka puettiin sukkisten päälle mekon kanssa. Muistaakseni niitä sanottiin damaskeiksi. Ulkoleikeissä olikin sitten paksut pihahousut paksujen villasukkisten päällä.
Kengät olivat kyllä aika huonoja tuohon aikaan, muistan miten varpaat olivat aivan tunnottomat kylmyydestä. Useimmiten syy mennä ulkoleikeistä sisälle oli kun "varpaat on jäässä". Vasta parina viime vuosikymmenenä on ollut saatavana sellaisia talvikenkiä ja pohjallisia, että jalat eivät helposti palele.
Naisilla oli hameen kanssa villasukat tai -sukkikset, joiden päälle vedettiin sellaiset villahousut, joiden lahkeet eivät näkyneet hameen alta. Aivan järkyttävän kylmä on ollut talvipakkasilla kyllä.
Sinulla on ollut liian pieniä kenkiä, joihin ei villasukat ole mahtuneet.
Turkikset oli arkipäivää, oli huopikkaita. Kyllä niissä tarkeni. Suurten kaupunkien hienostelijat olivat erikseen. Täällä maalla mentiin tansseihin seurantalolle villavarusteissa ja turkeissa, vasta paikanpäällä kaivettiin nailonpeitteiset jalat esiin villojen alta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne oikein pysynytkään, siihen sukkanauhan ja sukan väliin jäi reisiin sellainen paljas kaistale ja ne yläreidet oli ihan punaisena pakkasella. Pienemmillä oli usein sitten pitkälahkeiset kutittavat villahousut.
Sukkahousujen keksiminen tai olikohan ne ensimmäiset sellaisia niinkuin legginsin tapaisia oli todella hieno keksintö.
Vielä 50-luvulla tytöt ja naiset käyttivät pitkiä housuja vain urheillessa.
Kummillani oli opettaja, joka ei antanut tyttöjen käyttää housuja. Se oli yleistymään päin 1940-luvun kovina lumitalvina, mutta ko. nainen oli muutenkin ilkeä. Hiihtää piti silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani 60-luvun lopulla tytöillä oli vierailureissuilla valkoiset, kudotut villahousut, jotka puettiin sukkisten päälle mekon kanssa. Muistaakseni niitä sanottiin damaskeiksi. Ulkoleikeissä olikin sitten paksut pihahousut paksujen villasukkisten päällä.
Kengät olivat kyllä aika huonoja tuohon aikaan, muistan miten varpaat olivat aivan tunnottomat kylmyydestä. Useimmiten syy mennä ulkoleikeistä sisälle oli kun "varpaat on jäässä". Vasta parina viime vuosikymmenenä on ollut saatavana sellaisia talvikenkiä ja pohjallisia, että jalat eivät helposti palele.
Naisilla oli hameen kanssa villasukat tai -sukkikset, joiden päälle vedettiin sellaiset villahousut, joiden lahkeet eivät näkyneet hameen alta. Aivan järkyttävän kylmä on ollut talvipakkasilla kyllä.
Sinulla on ollut liian pieniä kenkiä, joihin ei villasukat ole mahtuneet.
Kengät oli ohuita, usein muiden vanhoja ja samoin vaatteet. Ne ei enää lämmittäneet. Saappaista hajosi vetskarit. Näin meillä 70-luvulla ja varmaan muillakin.
Muistan kuvan vuodelta 63 oli keltainen toppatakki, mustavalkoinen kuva tietysti, mutta jäi mieleen. Eivät ne tietenkään olleet ominaisuuksiltaan semmoisia kuin nykyään.
En muista olleen myynnissä ihan joka paikassa.
Naisten villakangastakeissa oli vuorin saumassa nauhat. Äiti selitti jonkun syyn siihen.