Miten päästä yli äidin kuolemasta, kun sairaalahoito oli aivan yhtä tyhjän kanssa?
Sen kummemmin kamaliin yksityiskohtiin menemättä menetin äitini pari viikkoa sitten ja hän oli sairaskohtauksen saatuaan sairaalassa jonkin aikaa. Koko aikana en saanut mitään järkevää vastausta siihen, miksi äitini sairastui tai miksi hän ei parane, vaan sairaalahoidossa meni päivä päivältä huonompaan kuntoon, kunnes lopulta menehtyi. Hoitohenkilökunta vain nosteli käsiään ja kun kysyin milloin mitäkin, niin aina vähäteltiin (tämä ei ollut vain minun kokemukseni, vaan ihan jokaisen joka äitiäni kävi katsomassa). Olen aina uskonut Suomen terveyden- ja sairaanhoitoon kunnes vastassa oli suorat sanat "emme tiedä mikä hänellä on ja suosittelemme saattohoitoa". Tutkimukset olivat vähäisiä, koska sen ikäisen hoitamiseen ei kannata laittaa rahaa, vaikka syy sairastumiseen ja kuolemaan jäi ikuiseksi mysteeriksi. Hoidosta myös paljastui virheitä, joita ei minulle koskaan selvitetty.
Mun on tosi vaikea hyväksyä tätä. Kuolema tuntuu niin turhalta ja sairaalahoito ja sen taso oli järjenvastaista. Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia? Jos syy olisi selvillä ja kuolinsyy ilmeinen seuraus sairastumisesta eikä heikosta hoidosta voisi olla helpompi hyväksyä. Nyt kuitenkin se on hankalaa ja asia pyörii mielessä alati. Minulla ei ole voimia lähteä oikeusteitse asiaa selvittelemään sillä äitini on jo haudattu eikä ruumiinavausta tehty. Jotenkin tämä vain pitäisi osata hyväksyä.
Kommentit (31)
Minkä ikäinen äitisi oli? Sanoisin että 80-vuotiaan kohdalla tuo on ymmärrettävää toimintaa sairaalalta, 60-vuotiaan ei.
Kuulostaa siltä, että sinulla on jolin shokkivaihe päällä. Ei saattohoitoon ryhdytä jos ei edes tiedetä mikä vaivaa. Mikä on laitettu kuolinsyyksi? Mitä sairauksia äidilläni oli? Joku tässä tarinassasi mättää.
Samassa tilanteessa olin isän kanssa. Hoito oli ala-arvoista ,mihinkään ei puututtu, sai taistella ihan lääkärin paikalle saamisesta.Lääkärit ei tienneet yhtään missä mennään ja hoitajat nuokkuivat kansliassa. Isä kuoli, valitimme hoitovirheestä ja saimme yksityissairaalan puolentoista viikon sairaalamaksut takaisin. Asia häiritsi vuosia eteenpäin :(.
Kaverini oli myös samantapaisessa tilanteessa äitinsä kanssa, siinä tosin tiedettiin diagnoosi mutta hoito ja kipulääkitys oli ala-arvoista ja järkyttävää seurata vierestä.
Tsemppiä ap !
Äidin ikä oli? Varmasti sinulla on paperit ja sinulle on kerrottu, mikä on. Mitään ei vain ollut tehtävissä enää.
Korkealaatuisinkaan terveydenhoito ei voi pelastaa kaikkia potilaita, vaikka kaikki tehtäisiin mitä voidaan potilaan hengissä pitämiseksi. Ihmiset ovat vieraantuneet kuolemasta.
Suomen terveydenhoito from ass!
t. 2:ssa muussa maassa asunut
Vierailija kirjoitti:
Suomen terveydenhoito from ass!
t. 2:ssa muussa maassa asunut
Monessako maassa vakavaa sairattasi on hoidettu?
En kerro yksityiskohtia, varmasti ymmärrätte. Toki kuolinsyy on merkitty papereihin mutta se oli hoitavan lääkärin tulkinta, ilman ruumiinavausta ei voitu tietää varmasti. Koska kuolema tuli yllättäen ja suru oli valtava, en jaksanut edes ajatella sitä avausta, sillä ei se olisi kuolemaa kuitenkaan muuttanut. Sen takia nyt on vain jotenkin tultava toimeen tämän asian ja menetyksen kanssa. Ikää oli 68. Saattohoitoa ehdotettiin, kun hänen kuntonsa vain huononi ja huononi. Olin aivan shokissa juuri siksi, että ehdottivat sitä vaikkei syytä tiedetty, mikä äidilläni oikein oli. Jos tämä kaikki sairastumisessa olisi vesiselvää, en kirjoittaisi tänne ja olisin varmasti enemmän sinut kuoleman kanssa. Mutta kun kaikki oli niin järjenvastaista ja täysin vailla vastauksia! Hoito oli huonoa, jopa vääränlaista, mun huoltani vähäteltiin, annettu tieto oli aivan ristiriidassa riippuen siitä, kuka milloinkin jotain selkoa edes antoi. Joku kirjoitti kommentissaan, että joku tässä mättää. No todella, siinäpä minun ajatukseni hyvin kiteytettynä. Siksi tämä vaivaakin.
Ja olen hankkinut sekä saanut keskusteluapua.
Ihan varmasti tehdään ruumiinavaus jos kuolinsyytä ei tiedetä.
Ja aika harvoin ehditään hautaamaan kahden viikon kuluttua kuolemasta.
Miksi kirjoitat tällaisia?
Tutulta kuulostaa ja kirjoituksesi nosti tuskalliset muistot pintaan isäni kuolemasta. Ison kaupungin sairaalassa hoito oli kuin painajaisessa. Meillekin ehdotettiin saattohoitoa vaikka tutkimukset olivat vielä kesken, koska isä oli jo miltei 80-vuotias. Miten voi ihmisiä kohdella noin? Kävin sairaalassa viikon ajan joka päivä, kerran sain tavata hoitavan lääkärin vaikka joka päivä sitä pyysin. En voi kuvitellakaan, miten hirveältä isästä siellä tuntui, heitteillejätettynä.
Trolli leikkii vakavilla asioilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen terveydenhoito from ass!
t. 2:ssa muussa maassa asunut
Monessako maassa vakavaa sairattasi on hoidettu?
Tässä viimeisessä. Kontrollikäynnit joka kuukausi, samoin verikokeet, lisäksi pari infotilaisuutta millainen sairaus on.
Suomessa käynnit puolen vuoden välein, samoin verikokeet. Aika vähän.
Vierailija kirjoitti:
Ihan varmasti tehdään ruumiinavaus jos kuolinsyytä ei tiedetä.
Ja aika harvoin ehditään hautaamaan kahden viikon kuluttua kuolemasta.
Miksi kirjoitat tällaisia?
Kyllä tuo on ihan normaalia. Jos kuolinsyy ei ole 100% selvä, perustuu se lääkärin tekemään arvioon ja tällöin annetaan omaisille mahdollisuus vaatia ruumiinavausta. Ei se lääkäri niitä syitä kuitenkaan hatusta nosta, vaan perustelut pitää olla.
Lapsille ei lääkäri eikä hoitaja saa kertoa mitään,
äitisi olisi sinulle voinut kertoa.
Hoitoasioissa on laki salassa pitämisestä!
Mahdollisesti hänellä oli alkoholin liikakäyttö ja esim. haima loppu.
Tuolloin ei voida enää tehdä mitään hoitoja.
Oletpa hölmö, anteeksi vaan.
Tai jos on sydän loppu-niin loppu se on.
Liikalihavuus-sokeriarvot, tupakointi-keuhkoahtautuma.
Ap, otan osaa suruusi. Mutta joku tuolla sanoikin, että ihmiset ovat vieraantuneet kuolemasta, kaikki me kuolemme, ennemmin tai myöhemmin, tämä asia pitäisi jokaisen tehdä itselleen selväksi ja ymmärtää se.
Olet ap shokkivaiheessa, kun kerran kuolemasta on vain vähän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan varmasti tehdään ruumiinavaus jos kuolinsyytä ei tiedetä.
Ja aika harvoin ehditään hautaamaan kahden viikon kuluttua kuolemasta.
Miksi kirjoitat tällaisia?Kyllä tuo on ihan normaalia. Jos kuolinsyy ei ole 100% selvä, perustuu se lääkärin tekemään arvioon ja tällöin annetaan omaisille mahdollisuus vaatia ruumiinavausta. Ei se lääkäri niitä syitä kuitenkaan hatusta nosta, vaan perustelut pitää olla.
Ei vaan pyydetään lupa avaukseen. Avaus tehdään kyllä herkästi. Myös ilman omaisen lupaa
Ihan varmasti avataan, kun kyseessä on lyhyt sairastaminen. Tässä oli jokin sairaskohtaus? Aivoinfarkti? Hoidetaan aina tehokkaasti ja tutkitaan hyvin.
Ei ole mahdollista tämä tarina
Samat kokemukset oman äitini kuollessa.
Yli 80 vuotias lonkkamurtuman vuoksi sairaalaan joutunut nainen. Kotiutui sairaalabakteerin saaneena ja yritti tulla kodissaa toimeen vuodepotilaana, Ala-arvoista hoitoa kotipalvelulta ja ilmiselvää vastenmielisyyttä vaihdella vaippoja ym. ym.
Vastoin äitini tahtoa, hänelle soitettiin muutamia kertoja ambulanssi ja lääkärin tutkimuksen jälkeen hänet uudelleen kotiutettiin.
Sitten uusi aivoinfarkti ja sairaalaan, jossa lääkäri oli määrännyt äidilleni saattohoidon. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt saattohoitopäätöksestä, sillä siitä ei kerrottu meille omaisille. Ihmettelin eräälle sairaanhoitajalle miksi äidilleni ei oltu laitettu tippaa nesteytyksestä huolehtimaan ja ihmettelin kun sairaanhoitaja tuli äitini vuoteen viereen kysymään äidiltä, haluaako hän elää. Mutsi vastasi tottakai kyllä ja hoitaja asensi tipan tämän kafkamaisen episodin jälkeen kysyttyään asiaa jostakin.
Muutama päivä tämän jälkeen tippa oli poistettu ja äitini vajonnut tajuttomuuteen. Ihmetellessäni asiaa, sain nähdä äitini hoitosuunnitelman tietsikan näytöltä.
Äidilleni oli määrätty saattohoito ja voimakas kipulaastari, fentanyyli ihoon kiinnitettäväksi.
Papereihin oli merkitty ettei äitini halua syödä tai juoda ja ihmettelin asiaa, sillä fentanyylin tajuttomaksi saaneelle potilaallle syöminen ja juominen oli mahdoton tehtävä.
Olin surusta sekaisin kuin seinäkello, enkä tiennyt mitä tehdä.
Muutamaa päivää myöhemmin äitini kuoli ja asia jäi selvittämättä. Fentanyylin ja saattohoidon määrännyt lääkäri soitti minulle äitini kuolemaa seuranneena päivänä ja kysyi vaadinko ruumiinavausta kuolemansyyn selvittämiseksi, mutta en jaksanut alkaa taistelemaan byrokratiaa vastaan ja sanoin suurinpiirtein, tehkää niin kuin parhaaksi näette.
Ehkä lopputulos oli äidilleni armeliaampi kuin ehkä vuosikausien huonosti toteutettu kotihoito ja hän sai armeliaan lopun tajuttomana.
Eivät vanhukset näytä nykypäivänä saavan kunnon hoitoa, sen enempää kotona kuin sairaalassakaan.
Fentanyyli peffaan, tajuttomuus ja saattohoitopäätös.
Annetaanhan eläimillekin se viimeinen piikki, mutta siinä tilanteessa toimitaan ainakin rehellisesti ja suoraan ja lopetetaan eläimen kärsimykset. Ei jaksa käsittää.
No esim. massiiviseen aivo- tai sydäninfarktiin ei välttämättä kuole samalla hetkellä kun se tulee, mutta tuhot voivat olla sellaiset, että elimistö ei siitä enää selviydy. Tee kantelu Valviraan ja Potilasvakuutuskeskukseen niin saat selvyyden jos lääkärin antama informaatio ei ole sinulle riittävästi avautunut. Toki lääkärin kanssa voi ja kannattaa asiasta keskustella vielä jälkikäteen kun shokkivaihe on ohi.
Ehkä kannattaisi hakeutua keskusteluavun piiriin? Monissa kunnissa on maksuton kriisikeskus, jossa voi muutamia kertoja käydä ammattilaisen kanssa juttelemassa ja selventämässä omia ajatuksia. Pääsisit surussa eteenpäin.