Perheen perustaminen ja suunnittelu
Maisterin tutkinto tuli kouraan nelisen vuotta sitten, sen jälkeen freelancer-töitä ympäri maailmaa pikkupalkalla (noin 15 000€ / vuosi) ja nyt nyt kun täytin 30, niin ajattelin että tämä saa riittää.
Löysin vakituisen työpaikan ja minulla on ensimmäsitä kertaa vakituiset tulot. Minulla on ollut lyhyitä suhteita, säätöjä, seurustelusuhteita, seksisuhteita ja kaikenlaista, vaan ei avopuolisoa.
Huomaan haluavani vakituisen työn lisäksi vakituisen puolison, ja jopa perheen. Aika uskomaton fiilis ja vähän hymyilyttää. Tulee käytyä treffeilläkin ihan eri asenteella nykyään.
Miten teidän kumppanin löytäminen ja perheen perustaminen sujui?
m30v
Kommentit (7)
Sinun ikäisenäsi aikuistuin ja pohdin, mitä elämältä todella haluan. Sitten soitin varatakseni ajan vasektomiaan ja latasin Tinderin.
Aikamoisen työn ja "haastattelurumban" (lue treffit) sai tehdä ennen kuin sopiva löytyi. Minullakin nuorempana kyllä seuraa riitti aina, mutta silloin kun alkaa etsiä sitä tyyppiä kenen kanssa jälkikasvua voisi tehdä, homma meneekin ihan eri tavalla vaikeaksi, koska täytyy olla niin paljon tarkempi monista asioista.
Kai mulla toista vuotta se aktiivinen etsintä kesti, sitten onneksi löytyi. Mutta se kannattaa kyllä hyvin tarkkaan harkita kenen kanssa lisääntyy, muuten on loppuelämä pilalla, joidenkin kavereiden sekoiluja kun on seurannut.
Vakiinnu vain, mutta älä hanki lapsia. Tämä on vakava neuvo. Älä tee sitä koskaan. Nauti elämästäsi. Oma elämä loppuu siihen, kun saa lapsia. Sitä ei voi mitenkään arvata ennalta. Lapsen myötä menettää kaiken. Kaiken. Joten nauti siitä, mitä sinulla on. Älä heitä sitä hukkaan.
Ap kuulostaa vastuuntuntoiselta ihmiseltä. Toivottavasti nappaa!
Mä tapailen nyt miestä jonka kanssa ekaa kertaa kaikista miesseikkailuistani ja seurusteluista, voisin harkita että muutettaisiin yhteen ja oltaisiin yhessä hamaan tappiin.
Kauhean suunnitelmallinen en oo mutta selkeesti menty elämää isojen linjojen mukaan.. Maisteriksi valmistuminen, oma koira, yhteenmuuttohaave...
Tulevaisuus on tosin aina avoinna.
Minulle perhehaaveet olivat nimenomaan sitä lapsellista fantasiointia, josta kasvoin ulos. Kun oikeasti mietin konkretiaa ja seuraavan 20 vuoden suunnitelmaa, aika pian sitä tajusi, että lapset olisivat tosi typerä idea ja täysin toiveideni vastaista elämää.
Ihmisillä ilmeisesti luetunymmärtämisessä vikaa: "Miten teidän kumppanin löytäminen ja perheen perustaminen sujui?" kuului kysymys.
Onneksi olkoon vakituisesta työsuhteesta! Kyllä se muuttaa elämää. Itse uskallauduin silloin ottamaan asuntolainaa.
Mutta ei se kyllä ihmissuhteisiini vaikuttanut mitenkään.
Mutta kuulostat joka tapauksessa kaverilta, joka on nyt jotenkin aikuistunut ja huomannut haluavansa perheen. Toivottavasti saat sellaisen!