35v.+ perheettömät sinkut - Miksi olette sinkkuja?

Vierailija kirjoitti:

No tuota. Olen oppinut, että minunlaiselle ihmiselle se parisuhde ei ole mikään positiivinen asia. Saan vain tavallisia miehiä, joten mistään suurista rakkaustunnekuohuista ei voi edes haaveilla. Tai siis ainahan voi haaveilla, mutta oikeasti en saa mitään kauhean upeita miehiä, ja tavalliset ei vaan jaksa niin kiinnostaa, niin siinäpä sitten ollaan.

Ja sitten on sekin, että ne tavallisetkin edellyttävät että käyttäisin jokaisesta päivästäni suuren osan tukkani ja naamani laittamiseen, puhumattakaan siitä, että käyttäisin epäkäytännöllisiä, mutta seksikkäitä vaatteita. Ei vaan jaksa nähdä niin suurta vaivaa sen eteen että saisi jonkin tavis kaljavattaääliöduunariluuserin nurkkiin pyörimään.

Että taitaa nyt olla kaikille parempi että jätän nää parisuhteet ihan kokonaan väliin.

Toinenkin totuustäytteinen viesti! Tämähän on mahtava ketju! Vihdoinkin ne normaalit valheet eivät täytä jokaista ketjua, vihdoinkin puhutte asioista niin kuin ne oikeasti ovat. 

Sydämestäni toivotan hyvää uutta vuotta ja iloa ensi vuodelle, teille totuuden paljastajille. Hiiteen valehtelijat, eläköön totuus!

Vierailija kirjoitti:

Kaikki te yli 35v. sinkut - naiset ja miehet yhtälailla - miksi olette sinkkuja? Onko kyse valinnasta vai kaipaatteko puolisoa ja/tai perhettä? Miksi ette omasta mielestänne ole löytäneet Sitä Oikeaa? Uskotteko vielä löytävänne hänet?

Ja siis tämä ketju ei ole täällä kenenkään tuomitsemiseksi vaan ihan mielenkiinnosta asiaa kohtaan! Itse olen naimisissa ja yhden lapsen äiti, mutta tunnen muutaman yli 40v. sinkun (sekä naisen että miehen), jotka ovat mielestäni tosi mukavia tyyppejä ja tietääkseni haluaisivat ainakin parisuhteen, jos ei nyt välttämättä lapsia. Olen monesti ajatellut heidän kohdallaan, miksi on niin vaikeaa löytää kumppania? Mutta toisaalta, kun ajattelen, niin jos itse olisin nyt sinkku en tod.näk. itsekään löytäisi ketään, koska mielestäni kaikki parhaat ovat varattuja - sekä naisissa että miehissä... =)

Nuorempana tosi ujona sain haukut aika monelta pojalta, vaikka en mitään tehnyt.

Jossain vaiheessa sanottiin kovin kauniiksi...

Oli masennus pitkään, koska tuntui ettei kuulu mihinkään.

Tapahtui jotain, joka sai aikaan todella suuren ahdistuksen. Yrittäessäni korjata sitä tilanne meni aivan pieleen. Nyt joka päivä on kärsimystä.

Olen kuulemma todella mukava nainen, josta moni mies mielellään ottaisi naisen itselleen. 

Herkkänä ihmisenä loukkaamisen jälkeen on vaikea alkaa minkäänlaiseen suhteeseen pitkiin aikoihin. Aivan vääriin miehiin tulee useimmiten törmättyä...

Yksin on aika vaikea parisuhdetta solmia, pitäisi olla se toinenkin osapuoli, mutta minkäs teet, jos kukaan ei huoli. Siinähän istut sitten puhtaan kaulan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole löytänyt hyvää miestä, huonoa en pidä. Ja olen kokeillut eri yhteiskuntaluokista ja eri näköisiä, eli mielestäni en ole kovin nirso. Ikää 37, jollei ole miestä parin vuoden kuluessa niin yritän lapsia "pankin" kautta.

Minä hankin. Olin 38-vuotias, kun aloitin hoidot. Suosittelen kaikille fiksuille naisille, jotka haluavat äidiksi mutta eivät ole onnistuneet löytämään lapselle isää. On niin monia tapoja perustaa perhe.

Ja sehän ei poissulje sitä, etteikö se mieskin voisi jossain vaiheessa löytyä.

Onnistuisipa tämä myös miehiltä.  Tiedostan sen, että sinkkumiestä joka erehtyy sanomaan, että jollei naista löydy rinnalle voisi vaikka sitten adoptoida lapsen, tai vielä raadikaalimmin eipä naisellla (kumppanilla) niin väljä, kunhan saisi "vain" itselleen jälkikasvua, niin kyllä sitä enemmän kuin kulmakarvat ja otsa rypistyy useammalla kuulijalla. Sinkkumiestä joka itsekseen haaveilee avoimesti lapsista, vaikka ilman kumppania saatetaan mätkiä ja epäillä ties miksi kieroutuneeksi perverssiksi ja lasten sekaantujaksi. Tai sitten "vain" kaappihomoksi, joka ei uskalla kertoa todellisia tunteitaan. - Jonka taloudellinen ahdinko ja syrjäytyminen on rampauttanut kaiken aivotoiminnanm jos sellaista miehell koskaan on ollutkaan.

Jos tai kun sinkkunainen ilmoittaa, että hän muuten voisi harkita hankkivansa lapset ilman kumppania ja miestä, niin aika moni nyökyttelee ja hymistelee kuinka ihailtava ja suuremmoinen moderni ja nykyaikainen nainen. Varmasti syväsi koulutettu ja taloudellisesti hyvin pärjväävä; kun mihin sitä oikeastaan yksikään nainen oikeasti miestä tarvitsisikaan, ainakaan silloin kun on kyse lasten saamisesta. - Ja lapsetkaan ei varmasti tarvitse isää tuskin toista naistakaan toiseksi vanhemmakseen.          

Olen täysin, täysin tietoinen, että tässä suhteessa elämä ei ole reilua. Nainen voi miestä helpommin päättää haluavansa lapsen yksin. Melkein nainen kuin nainen saa esimerkiksi seksiä hyvin helposti. Nainen voi siis päättää hankkiutua raskaaksi sitä kautta.

Mies ei voi.

Ymmärrän myös pointtisi siitä, että sitä pidetään enemmän normaalina, jos nainen haluaa lapsen yksin kuin jos mies suunnittelee hankkivansa lapsen yksin.

Toisaalta nainen ei voi loputtomiin lykätä lapsihaaveitaan, koska biologia tulee nopeammin vastaan kuin miehillä. 40-vuotias lapseton mies voi hyvinkin vielä jonain päivänä olla isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole löytänyt hyvää miestä, huonoa en pidä. Ja olen kokeillut eri yhteiskuntaluokista ja eri näköisiä, eli mielestäni en ole kovin nirso. Ikää 37, jollei ole miestä parin vuoden kuluessa niin yritän lapsia "pankin" kautta.

Minä hankin. Olin 38-vuotias, kun aloitin hoidot. Suosittelen kaikille fiksuille naisille, jotka haluavat äidiksi mutta eivät ole onnistuneet löytämään lapselle isää. On niin monia tapoja perustaa perhe.

Ja sehän ei poissulje sitä, etteikö se mieskin voisi jossain vaiheessa löytyä.

Onnistuisipa tämä myös miehiltä.  Tiedostan sen, että sinkkumiestä joka erehtyy sanomaan, että jollei naista löydy rinnalle voisi vaikka sitten adoptoida lapsen, tai vielä raadikaalimmin eipä naisellla (kumppanilla) niin väljä, kunhan saisi "vain" itselleen jälkikasvua, niin kyllä sitä enemmän kuin kulmakarvat ja otsa rypistyy useammalla kuulijalla. Sinkkumiestä joka itsekseen haaveilee avoimesti lapsista, vaikka ilman kumppania saatetaan mätkiä ja epäillä ties miksi kieroutuneeksi perverssiksi ja lasten sekaantujaksi. Tai sitten "vain" kaappihomoksi, joka ei uskalla kertoa todellisia tunteitaan. - Jonka taloudellinen ahdinko ja syrjäytyminen on rampauttanut kaiken aivotoiminnanm jos sellaista miehell koskaan on ollutkaan.

Jos tai kun sinkkunainen ilmoittaa, että hän muuten voisi harkita hankkivansa lapset ilman kumppania ja miestä, niin aika moni nyökyttelee ja hymistelee kuinka ihailtava ja suuremmoinen moderni ja nykyaikainen nainen. Varmasti syväsi koulutettu ja taloudellisesti hyvin pärjväävä; kun mihin sitä oikeastaan yksikään nainen oikeasti miestä tarvitsisikaan, ainakaan silloin kun on kyse lasten saamisesta. - Ja lapsetkaan ei varmasti tarvitse isää tuskin toista naistakaan toiseksi vanhemmakseen.          

Näyttelijä Laura Malmivaaran veli avautui hiljattain aiheesta jossain lehtihaastattelussa, että kuinka kipeää tekee olla sinkkumies, kun hartain toive olisi oma lapsi ja perhe. Ja hyvännäköinen ja fiksu mies vielä, eli ei ole edes mitään "vikaa", miksei kelpaisi suhteeseen.

Onhan niitä luonnevikoja vaikka mitä. Liiallinen tarvitsevuus esimerkiksi.

- Tunnetko Malmivaaran veljen paremminkin ja tiedät hänellä olevan "liiallinen tarvitsevuus" (, mitä lienee se sitten tarkemmin tarkoittaakin). Sinänsä mukava, että lehdessä on ollut vaihteeksi antamassa ksvot varsin perinteisestä asiasta haaveilevalle miehelle, joku jota saatetaan luonnehtia myös fiksuksi ja hyvännäköiseksi. - Koska turhauttavan usein sinkkumiehet tavataan esittämään vain kahtena ääri-tapauksena: sinä supersankarina jolla on kaiken muun ja mahdottoman lisäksi lukuisa nais-suhteista, joista sankari ei kenties osaa tai halua valita; kun miksi tyytyä yteen kun voin elosttella ja kuvitella, että tällainen vehtaaminen ja pelehtiminen on pidemmän päälle arvostettavaa. - Jos hyvin käy, niin ymmärtänee asettautua aloilleen, ainakin virallisesti, vaikka totuus saattaisi olla vain näyttävät kulissit.

Tai sitten kumppanista ja perheestä haaveileva mies esitetään sellaisessa valossa, että kovinkaan monelle muulle ei saata tulla yllätyksenä, että hän on ja on pysynyt sinkkuna. Esimerkiksi mies on kouluttautumaton, syrjässä asuva pitkäaikaistyötön, jonka harrastuksia on urheilu ja (muu) tv.n katselu. Yksityiyyden suojaamiseksi miehestä käytetään etunimeä, joka vähintään parillatuhannella muulla suomalaisella. Lisäksi miehellä on pitkäaikaissairaus ja toive, että hän saisi jatkaa elämistään maalla, koska siellä vielä paljon puhdasta luontoa, jossa on parempi kasvattaa lapsiakin kun ei tarvitse varoa autoja tai metroja. Mies kyllä tykkää itse autoilusta, käyden omalla autollaan kaksi tai kolme kertaa viikossa kylän raitilla. Mahtuisi sitä Fordin kyytiin joku toinenkin, eikä tarvitsisi välttämättä ajokorttiakaan, mies voisi ajaa.        

Olen sinkkumies 41v ja näköjään sinkuksi jään. Naisilla on aivan hurjat vaatimukset nykyään. En ole mikään luuseri vaan akateeminen, keskituloinen, urheilullinen, sosiaalinen ja hygieniasta huolehtiva normaali mies. Vuosien varrella olen tavannut monta mukavaa naista, joiden kanssa olisin voinut seurustella ja vaikka perustaa perheen, mutta en sitten lopulta kelvannut näille naisille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole löytänyt hyvää miestä, huonoa en pidä. Ja olen kokeillut eri yhteiskuntaluokista ja eri näköisiä, eli mielestäni en ole kovin nirso. Ikää 37, jollei ole miestä parin vuoden kuluessa niin yritän lapsia "pankin" kautta.

Minä hankin. Olin 38-vuotias, kun aloitin hoidot. Suosittelen kaikille fiksuille naisille, jotka haluavat äidiksi mutta eivät ole onnistuneet löytämään lapselle isää. On niin monia tapoja perustaa perhe.

Ja sehän ei poissulje sitä, etteikö se mieskin voisi jossain vaiheessa löytyä.

Onnistuisipa tämä myös miehiltä.  Tiedostan sen, että sinkkumiestä joka erehtyy sanomaan, että jollei naista löydy rinnalle voisi vaikka sitten adoptoida lapsen, tai vielä raadikaalimmin eipä naisellla (kumppanilla) niin väljä, kunhan saisi "vain" itselleen jälkikasvua, niin kyllä sitä enemmän kuin kulmakarvat ja otsa rypistyy useammalla kuulijalla. Sinkkumiestä joka itsekseen haaveilee avoimesti lapsista, vaikka ilman kumppania saatetaan mätkiä ja epäillä ties miksi kieroutuneeksi perverssiksi ja lasten sekaantujaksi. Tai sitten "vain" kaappihomoksi, joka ei uskalla kertoa todellisia tunteitaan. - Jonka taloudellinen ahdinko ja syrjäytyminen on rampauttanut kaiken aivotoiminnanm jos sellaista miehell koskaan on ollutkaan.

Jos tai kun sinkkunainen ilmoittaa, että hän muuten voisi harkita hankkivansa lapset ilman kumppania ja miestä, niin aika moni nyökyttelee ja hymistelee kuinka ihailtava ja suuremmoinen moderni ja nykyaikainen nainen. Varmasti syväsi koulutettu ja taloudellisesti hyvin pärjväävä; kun mihin sitä oikeastaan yksikään nainen oikeasti miestä tarvitsisikaan, ainakaan silloin kun on kyse lasten saamisesta. - Ja lapsetkaan ei varmasti tarvitse isää tuskin toista naistakaan toiseksi vanhemmakseen.          

Näyttelijä Laura Malmivaaran veli avautui hiljattain aiheesta jossain lehtihaastattelussa, että kuinka kipeää tekee olla sinkkumies, kun hartain toive olisi oma lapsi ja perhe. Ja hyvännäköinen ja fiksu mies vielä, eli ei ole edes mitään "vikaa", miksei kelpaisi suhteeseen.

Onhan niitä luonnevikoja vaikka mitä. Liiallinen tarvitsevuus esimerkiksi.

- Tunnetko Malmivaaran veljen paremminkin ja tiedät hänellä olevan "liiallinen tarvitsevuus" (, mitä lienee se sitten tarkemmin tarkoittaakin). Sinänsä mukava, että lehdessä on ollut vaihteeksi antamassa ksvot varsin perinteisestä asiasta haaveilevalle miehelle, joku jota saatetaan luonnehtia myös fiksuksi ja hyvännäköiseksi. - Koska turhauttavan usein sinkkumiehet tavataan esittämään vain kahtena ääri-tapauksena: sinä supersankarina jolla on kaiken muun ja mahdottoman lisäksi lukuisa nais-suhteista, joista sankari ei kenties osaa tai halua valita; kun miksi tyytyä yteen kun voin elosttella ja kuvitella, että tällainen vehtaaminen ja pelehtiminen on pidemmän päälle arvostettavaa. - Jos hyvin käy, niin ymmärtänee asettautua aloilleen, ainakin virallisesti, vaikka totuus saattaisi olla vain näyttävät kulissit.

Tai sitten kumppanista ja perheestä haaveileva mies esitetään sellaisessa valossa, että kovinkaan monelle muulle ei saata tulla yllätyksenä, että hän on ja on pysynyt sinkkuna. Esimerkiksi mies on kouluttautumaton, syrjässä asuva pitkäaikaistyötön, jonka harrastuksia on urheilu ja (muu) tv.n katselu. Yksityiyyden suojaamiseksi miehestä käytetään etunimeä, joka vähintään parillatuhannella muulla suomalaisella. Lisäksi miehellä on pitkäaikaissairaus ja toive, että hän saisi jatkaa elämistään maalla, koska siellä vielä paljon puhdasta luontoa, jossa on parempi kasvattaa lapsiakin kun ei tarvitse varoa autoja tai metroja. Mies kyllä tykkää itse autoilusta, käyden omalla autollaan kaksi tai kolme kertaa viikossa kylän raitilla. Mahtuisi sitä Fordin kyytiin joku toinenkin, eikä tarvitsisi välttämättä ajokorttiakaan, mies voisi ajaa.        

Sitä vain, että "kivannäköisellä" ja "fiksulla" miehellä saattaa hyvinkin olla "vikoja", joiden vuoksi häneltä ei suhteen muodostaminen onnistu. Itse asiassa ulkonällä ja älykkyydellä ei ole kovin paljon tekemistä onnistumisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole löytänyt hyvää miestä, huonoa en pidä. Ja olen kokeillut eri yhteiskuntaluokista ja eri näköisiä, eli mielestäni en ole kovin nirso. Ikää 37, jollei ole miestä parin vuoden kuluessa niin yritän lapsia "pankin" kautta.

Minä hankin. Olin 38-vuotias, kun aloitin hoidot. Suosittelen kaikille fiksuille naisille, jotka haluavat äidiksi mutta eivät ole onnistuneet löytämään lapselle isää. On niin monia tapoja perustaa perhe.

Ja sehän ei poissulje sitä, etteikö se mieskin voisi jossain vaiheessa löytyä.

Onnistuisipa tämä myös miehiltä.  Tiedostan sen, että sinkkumiestä joka erehtyy sanomaan, että jollei naista löydy rinnalle voisi vaikka sitten adoptoida lapsen, tai vielä raadikaalimmin eipä naisellla (kumppanilla) niin väljä, kunhan saisi "vain" itselleen jälkikasvua, niin kyllä sitä enemmän kuin kulmakarvat ja otsa rypistyy useammalla kuulijalla. Sinkkumiestä joka itsekseen haaveilee avoimesti lapsista, vaikka ilman kumppania saatetaan mätkiä ja epäillä ties miksi kieroutuneeksi perverssiksi ja lasten sekaantujaksi. Tai sitten "vain" kaappihomoksi, joka ei uskalla kertoa todellisia tunteitaan. - Jonka taloudellinen ahdinko ja syrjäytyminen on rampauttanut kaiken aivotoiminnanm jos sellaista miehell koskaan on ollutkaan.

Jos tai kun sinkkunainen ilmoittaa, että hän muuten voisi harkita hankkivansa lapset ilman kumppania ja miestä, niin aika moni nyökyttelee ja hymistelee kuinka ihailtava ja suuremmoinen moderni ja nykyaikainen nainen. Varmasti syväsi koulutettu ja taloudellisesti hyvin pärjväävä; kun mihin sitä oikeastaan yksikään nainen oikeasti miestä tarvitsisikaan, ainakaan silloin kun on kyse lasten saamisesta. - Ja lapsetkaan ei varmasti tarvitse isää tuskin toista naistakaan toiseksi vanhemmakseen.          

Näyttelijä Laura Malmivaaran veli avautui hiljattain aiheesta jossain lehtihaastattelussa, että kuinka kipeää tekee olla sinkkumies, kun hartain toive olisi oma lapsi ja perhe. Ja hyvännäköinen ja fiksu mies vielä, eli ei ole edes mitään "vikaa", miksei kelpaisi suhteeseen.

Onhan niitä luonnevikoja vaikka mitä. Liiallinen tarvitsevuus esimerkiksi.

- Tunnetko Malmivaaran veljen paremminkin ja tiedät hänellä olevan "liiallinen tarvitsevuus" (, mitä lienee se sitten tarkemmin tarkoittaakin). Sinänsä mukava, että lehdessä on ollut vaihteeksi antamassa ksvot varsin perinteisestä asiasta haaveilevalle miehelle, joku jota saatetaan luonnehtia myös fiksuksi ja hyvännäköiseksi. - Koska turhauttavan usein sinkkumiehet tavataan esittämään vain kahtena ääri-tapauksena: sinä supersankarina jolla on kaiken muun ja mahdottoman lisäksi lukuisa nais-suhteista, joista sankari ei kenties osaa tai halua valita; kun miksi tyytyä yteen kun voin elosttella ja kuvitella, että tällainen vehtaaminen ja pelehtiminen on pidemmän päälle arvostettavaa. - Jos hyvin käy, niin ymmärtänee asettautua aloilleen, ainakin virallisesti, vaikka totuus saattaisi olla vain näyttävät kulissit.

Tai sitten kumppanista ja perheestä haaveileva mies esitetään sellaisessa valossa, että kovinkaan monelle muulle ei saata tulla yllätyksenä, että hän on ja on pysynyt sinkkuna. Esimerkiksi mies on kouluttautumaton, syrjässä asuva pitkäaikaistyötön, jonka harrastuksia on urheilu ja (muu) tv.n katselu. Yksityiyyden suojaamiseksi miehestä käytetään etunimeä, joka vähintään parillatuhannella muulla suomalaisella. Lisäksi miehellä on pitkäaikaissairaus ja toive, että hän saisi jatkaa elämistään maalla, koska siellä vielä paljon puhdasta luontoa, jossa on parempi kasvattaa lapsiakin kun ei tarvitse varoa autoja tai metroja. Mies kyllä tykkää itse autoilusta, käyden omalla autollaan kaksi tai kolme kertaa viikossa kylän raitilla. Mahtuisi sitä Fordin kyytiin joku toinenkin, eikä tarvitsisi välttämättä ajokorttiakaan, mies voisi ajaa.        

Sitä vain, että "kivannäköisellä" ja "fiksulla" miehellä saattaa hyvinkin olla "vikoja", joiden vuoksi häneltä ei suhteen muodostaminen onnistu. Itse asiassa ulkonällä ja älykkyydellä ei ole kovin paljon tekemistä onnistumisen kanssa.

Minä ainakin pitkän ajan sinkkuna olen nyt ihastunut tämän kaltaiseen mieheen joka saisi halutessaan parisuhteen. On ulkonäköä ja älyä. Hänellä vain tuntuu olevan jokin muu syy, miksei homma etene. En taida olla riittävä hänelle, vaikka itselläkin koulutusta, ok palkka ja ulkonäköä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Niinhän sitä sanotaan että rakkaus vain tupsahtaa eteen. Sitä odotellessa vaikka hautaan asti. M40

Juu niin voi käydä. Itse naimisissa, joten en antanut asioiden edetä. Mutt rakkaus tupsahti nenän eteen ja huomasin, että olen kykenevä rakastamaan kahta. Toinen miehistä ei tiedä toiseen liittyvistä tunteista mitään j toinen taas varmaAn aavistaa asian laidan. Näin voi todellakin käydä. Deittipalstoihin en oikein usko, uskon elämiseen ja kotoa poistumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole löytänyt hyvää miestä, huonoa en pidä. Ja olen kokeillut eri yhteiskuntaluokista ja eri näköisiä, eli mielestäni en ole kovin nirso. Ikää 37, jollei ole miestä parin vuoden kuluessa niin yritän lapsia "pankin" kautta.

Minä hankin. Olin 38-vuotias, kun aloitin hoidot. Suosittelen kaikille fiksuille naisille, jotka haluavat äidiksi mutta eivät ole onnistuneet löytämään lapselle isää. On niin monia tapoja perustaa perhe.

Ja sehän ei poissulje sitä, etteikö se mieskin voisi jossain vaiheessa löytyä.

Onnistuisipa tämä myös miehiltä.  Tiedostan sen, että sinkkumiestä joka erehtyy sanomaan, että jollei naista löydy rinnalle voisi vaikka sitten adoptoida lapsen, tai vielä raadikaalimmin eipä naisellla (kumppanilla) niin väljä, kunhan saisi "vain" itselleen jälkikasvua, niin kyllä sitä enemmän kuin kulmakarvat ja otsa rypistyy useammalla kuulijalla. Sinkkumiestä joka itsekseen haaveilee avoimesti lapsista, vaikka ilman kumppania saatetaan mätkiä ja epäillä ties miksi kieroutuneeksi perverssiksi ja lasten sekaantujaksi. Tai sitten "vain" kaappihomoksi, joka ei uskalla kertoa todellisia tunteitaan. - Jonka taloudellinen ahdinko ja syrjäytyminen on rampauttanut kaiken aivotoiminnanm jos sellaista miehell koskaan on ollutkaan.

Jos tai kun sinkkunainen ilmoittaa, että hän muuten voisi harkita hankkivansa lapset ilman kumppania ja miestä, niin aika moni nyökyttelee ja hymistelee kuinka ihailtava ja suuremmoinen moderni ja nykyaikainen nainen. Varmasti syväsi koulutettu ja taloudellisesti hyvin pärjväävä; kun mihin sitä oikeastaan yksikään nainen oikeasti miestä tarvitsisikaan, ainakaan silloin kun on kyse lasten saamisesta. - Ja lapsetkaan ei varmasti tarvitse isää tuskin toista naistakaan toiseksi vanhemmakseen.          

Näyttelijä Laura Malmivaaran veli avautui hiljattain aiheesta jossain lehtihaastattelussa, että kuinka kipeää tekee olla sinkkumies, kun hartain toive olisi oma lapsi ja perhe. Ja hyvännäköinen ja fiksu mies vielä, eli ei ole edes mitään "vikaa", miksei kelpaisi suhteeseen.

Onhan niitä luonnevikoja vaikka mitä. Liiallinen tarvitsevuus esimerkiksi.

- Tunnetko Malmivaaran veljen paremminkin ja tiedät hänellä olevan "liiallinen tarvitsevuus" (, mitä lienee se sitten tarkemmin tarkoittaakin). Sinänsä mukava, että lehdessä on ollut vaihteeksi antamassa ksvot varsin perinteisestä asiasta haaveilevalle miehelle, joku jota saatetaan luonnehtia myös fiksuksi ja hyvännäköiseksi. - Koska turhauttavan usein sinkkumiehet tavataan esittämään vain kahtena ääri-tapauksena: sinä supersankarina jolla on kaiken muun ja mahdottoman lisäksi lukuisa nais-suhteista, joista sankari ei kenties osaa tai halua valita; kun miksi tyytyä yteen kun voin elosttella ja kuvitella, että tällainen vehtaaminen ja pelehtiminen on pidemmän päälle arvostettavaa. - Jos hyvin käy, niin ymmärtänee asettautua aloilleen, ainakin virallisesti, vaikka totuus saattaisi olla vain näyttävät kulissit.

Tai sitten kumppanista ja perheestä haaveileva mies esitetään sellaisessa valossa, että kovinkaan monelle muulle ei saata tulla yllätyksenä, että hän on ja on pysynyt sinkkuna. Esimerkiksi mies on kouluttautumaton, syrjässä asuva pitkäaikaistyötön, jonka harrastuksia on urheilu ja (muu) tv.n katselu. Yksityiyyden suojaamiseksi miehestä käytetään etunimeä, joka vähintään parillatuhannella muulla suomalaisella. Lisäksi miehellä on pitkäaikaissairaus ja toive, että hän saisi jatkaa elämistään maalla, koska siellä vielä paljon puhdasta luontoa, jossa on parempi kasvattaa lapsiakin kun ei tarvitse varoa autoja tai metroja. Mies kyllä tykkää itse autoilusta, käyden omalla autollaan kaksi tai kolme kertaa viikossa kylän raitilla. Mahtuisi sitä Fordin kyytiin joku toinenkin, eikä tarvitsisi välttämättä ajokorttiakaan, mies voisi ajaa.        

Sitä vain, että "kivannäköisellä" ja "fiksulla" miehellä saattaa hyvinkin olla "vikoja", joiden vuoksi häneltä ei suhteen muodostaminen onnistu. Itse asiassa ulkonällä ja älykkyydellä ei ole kovin paljon tekemistä onnistumisen kanssa.

Et tainnut tajuta edellisen kirjoittajan pointtia. - Pointti oli kai enemmän suunnattu median, kuten lehtien tavalle esittää ja luoda kuvaa siitä miltä näyttää tai vaikuttaa sinkkumies, joka päälle 30 vuotiaana haaveilee ja unelmoi perheestä. - Tuo kuva on kuten edellinen kirjoittajan kirjoituksen haluaisi tiivistää kovin ahdas: joko mies on "supermies"  tai syrjäytynyt reppana, joka ei oikein tahdo tajuta omaa tilannettaan, miltä se muiden silmissä paljolti näyttää. mielikuvat naispuolisista sinkuista on monipuolisempi. Joukkoon mahtuu niin ex-kumppaniaan paenneita, menestyviä, koulutettuja, itsenäsiä ("sex & city") kaupunkilais sinkkuja, lasten kanssa elävieä sinkkuja, lapsista ja perheestä haaveielvia sinkkuja, vanhempiaan hoitavia sinkkunaisia....    

Erosin juuri 11vuoden suhteesta ja olen ollut pitkissä suhteissa 16-vuotiaasta. Mietin, kuka olen 35-vuotiaana ilman kumppania.

Olen DI nainen ja minulla on ollut 3 noin 7 vuotta kestänyttä suhdetta. Ensimmäinen mies halusi vangita minut kotiin lapsia tehtailemaan. Kun kysyin mieheltä (opiskelukaveri) miksi valitsi korkeasti koulutetun naisen puolisokseen, jos haluaa naisen pysyvän kotona lasten kanssa, vastaus oli, että hän haluaa älykkään naisen kasvattavan hänen lapsensa ja lastenhoitaja/ lastentarhanopettaja ei hänen lapsiaan kelpaa kasvattamaan. Toinen mies oli duunari ja hän kelpasi minulle oikein hyvin. Miehellä oli kuitenkin kova alemmuus kompleksi ja lopulta uhkasi kännissä hakata minut, koska olin ärsyttävä ylikoulutettu akka. Kolmas mies oli alkoholisti ja suhde päättyi alkoholin takia.

Nyt aika hankkia lapsia alkaa olla lopussa, joten päätin hankkia lapset lääkärin avustuksella. En halunnut etsiä miestä pelkästään siitostarkoitukseen. Lapsiprojektin ollessa käynnissä, haluan pysyä sinkkuna. Suhteen aika voi olla joskus tulevaisuudessa, nyt on aika lapselle.