Lue keskustelun säännöt.
35v.+ perheettömät sinkut - Miksi olette sinkkuja?
26.12.2017 |
Kaikki te yli 35v. sinkut - naiset ja miehet yhtälailla - miksi olette sinkkuja? Onko kyse valinnasta vai kaipaatteko puolisoa ja/tai perhettä? Miksi ette omasta mielestänne ole löytäneet Sitä Oikeaa? Uskotteko vielä löytävänne hänet?
Ja siis tämä ketju ei ole täällä kenenkään tuomitsemiseksi vaan ihan mielenkiinnosta asiaa kohtaan! Itse olen naimisissa ja yhden lapsen äiti, mutta tunnen muutaman yli 40v. sinkun (sekä naisen että miehen), jotka ovat mielestäni tosi mukavia tyyppejä ja tietääkseni haluaisivat ainakin parisuhteen, jos ei nyt välttämättä lapsia. Olen monesti ajatellut heidän kohdallaan, miksi on niin vaikeaa löytää kumppania? Mutta toisaalta, kun ajattelen, niin jos itse olisin nyt sinkku en tod.näk. itsekään löytäisi ketään, koska mielestäni kaikki parhaat ovat varattuja - sekä naisissa että miehissä... =)
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Niinhän sitä sanotaan että rakkaus vain tupsahtaa eteen. Sitä odotellessa vaikka hautaan asti. M40
Miksi jotkut uskoo oikeasti tuohon harhaan? Tupsahtaako myös hyvät työpaikat eteen? Harvemmin. Tarkoitan siis, että suurin osa meistä joutuu tekemään töitä saadakseen tässä elämässä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut 10v avoliitossa. Mies osoittautui alkkariksi ja työhaluttomaksi luuseriksi. Pari muutakin ihan kivaa minulle kelpaavaa miestä on ollut mutta he valitsivat toisin. Uskon että minullekin on olemassa useampia sopivia miehiä mutta en vain ole kohdannut heitä ja näin käy monelle. Mitään koulutus- tai pituustasoja minulla ei ole, kelpaa niin duunari kuin akateeminen jos on kiva kunnon mies. Päihteidenkäyttäjät tai rikolliset eivät kelpaa. Olisin halunnut jo nuorena perheen mutta niin ei käynyt. Toivon kyllä löytäväni kumppanin. Onneksi osaan elää yksinkin, se voittaa huonon suhteen mennen tullen. Lapsia en enää halua enkä niitä lähtökohtaisesti yksin alkaisi hankkimaan. Se ei ole minun juttu.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki te yli 35v. sinkut - naiset ja miehet yhtälailla - miksi olette sinkkuja? Onko kyse valinnasta vai kaipaatteko puolisoa ja/tai perhettä? Miksi ette omasta mielestänne ole löytäneet Sitä Oikeaa? Uskotteko vielä löytävänne hänet?
Ja siis tämä ketju ei ole täällä kenenkään tuomitsemiseksi vaan ihan mielenkiinnosta asiaa kohtaan! Itse olen naimisissa ja yhden lapsen äiti, mutta tunnen muutaman yli 40v. sinkun (sekä naisen että miehen), jotka ovat mielestäni tosi mukavia tyyppejä ja tietääkseni haluaisivat ainakin parisuhteen, jos ei nyt välttämättä lapsia. Olen monesti ajatellut heidän kohdallaan, miksi on niin vaikeaa löytää kumppania? Mutta toisaalta, kun ajattelen, niin jos itse olisin nyt sinkku en tod.näk. itsekään löytäisi ketään, koska mielestäni kaikki parhaat ovat varattuja - sekä naisissa että miehissä... =)
Mun kohdalla selkeä syy on ikä, sillä oon jo 49-vuotias. Ex-puoliso ihastui toiseen ja lähti kolme vuotta sitten 51-vuotiaana itseään 22 vuotta nuoremman naisen perään ja se oikeestaan kuvaa osaa tilanteesta. 49-vuotias on liian vanha kaikille: omanikäisilleen ja muutaman vuoden vanhemmille nuoremmista nyt puhumattakaan. Ja tuo on kyllä totta että tässä iässä kaikki parhaat miehet on jo varattuja. Kyllä miehiä vapaanakin on mutta kuten jo kerroin, useimmille ikäni on ehdoton not. Niille joille ehkä kelpaisi iän puolesta, en ole oikein suostuvainen kun ovat pääosin päihde- tai mielenterveysongelmisia. Haluaisin kyllä vielä parisuhteen mutta kynnyskysymys se ei ole. Seksiseura silloin tällöin kelpaisi myös mutta siihenkin miehet pitävät mua liian vanhana.
Viihdyn hyvin yksin ja saan seksiä muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki te yli 35v. sinkut - naiset ja miehet yhtälailla - miksi olette sinkkuja? Onko kyse valinnasta vai kaipaatteko puolisoa ja/tai perhettä? Miksi ette omasta mielestänne ole löytäneet Sitä Oikeaa? Uskotteko vielä löytävänne hänet?
Ja siis tämä ketju ei ole täällä kenenkään tuomitsemiseksi vaan ihan mielenkiinnosta asiaa kohtaan! Itse olen naimisissa ja yhden lapsen äiti, mutta tunnen muutaman yli 40v. sinkun (sekä naisen että miehen), jotka ovat mielestäni tosi mukavia tyyppejä ja tietääkseni haluaisivat ainakin parisuhteen, jos ei nyt välttämättä lapsia. Olen monesti ajatellut heidän kohdallaan, miksi on niin vaikeaa löytää kumppania? Mutta toisaalta, kun ajattelen, niin jos itse olisin nyt sinkku en tod.näk. itsekään löytäisi ketään, koska mielestäni kaikki parhaat ovat varattuja - sekä naisissa että miehissä... =)
Mun kohdalla selkeä syy on ikä, sillä oon jo 49-vuotias. Ex-puoliso ihastui toiseen ja lähti kolme vuotta sitten 51-vuotiaana itseään 22 vuotta nuoremman naisen perään ja se oikeestaan kuvaa osaa tilanteesta. 49-vuotias on liian vanha kaikille: omanikäisilleen ja muutaman vuoden vanhemmille nuoremmista nyt puhumattakaan. Ja tuo on kyllä totta että tässä iässä kaikki parhaat miehet on jo varattuja. Kyllä miehiä vapaanakin on mutta kuten jo kerroin, useimmille ikäni on ehdoton not. Niille joille ehkä kelpaisi iän puolesta, en ole oikein suostuvainen kun ovat pääosin päihde- tai mielenterveysongelmisia. Haluaisin kyllä vielä parisuhteen mutta kynnyskysymys se ei ole. Seksiseura silloin tällöin kelpaisi myös mutta siihenkin miehet pitävät mua liian vanhana.
Uskotko tuota vuodatustasi oikeasti edes itse? - itse luulen, että kyse ei ole niinkään iästäsi vaan siit, että et uskalla lähestyä, saaati luottaa siihen, että kelpaisit omana itsenäsi. Kertomasi perusteella ymmärrän toki, että saattaa kestää hetki jos toinenkin, kun taas olet lentokykyinen
-Jos ja kun naisten tämän hetken eliniän odote on ainakin nykyisillä ikäpolvilla päälle 80+ vuotta [https://www.stat.fi/org/tilastokeskus/elinajanodote.html) olisi musertavaa ajatella ainakaan ylseisemmmin, että noin 50 vuoden iässä jos olisi sinkku, niin olisi "syyttömän tuomittu" elämään lopun ikäänsä sinkkuna.
Minun tietysti pitäisi varoa sanojani, koska en ole kokenut avioeroa. Haluan uskoa tai ainakin toivoa, että avioeroa voi olla myös mahdolllisuus.
En käy neuvomaan milloin on oikea tai väärä hetki erota. Vaikka usein sen kuvittelee ja luulee omissa houreissaan näkevänsä toisten suhteista premmin näin ulkopuolisena, jonka ei tarvitse välittää syistä saati seurauksista.
Mutta olisi minusta vähän tylsää, jos maailmassa olisi olemassa vain yksi ja ainoa oikea, jonka kanssa saattaisi kuvitella voivansa muodostaa parisuhteeen.
Vaikka toki joskus itseänikin hämmästyttää se, kuinka nopeasti osa pystyy eroamaan ja kykenee löytämään itselleen uuden kumppanin ja olemaan vielä kaikenlisäksi vielä ihan ns. tolkun ihminen. - Enkä tarkoita vain sitä ääripäätä, joka ei kykene tai pysty saati halua olla ja elää päivääkään sinkkuna, vaan kokevat "oikean "ja / tai arvostettavan elämän riippuvan vain toisesta, kumppanista, vähät siitä millaisesta hunsvotista ja vastuunvälittäjästä, kunhan on vain joku, jota saattaa uskotella itselle ja kenties vielä enemmän muille olevan "oma kumppani."
Hyväää ja miellyttävää ja monin tavoin tyydyttävää elämää voi elää näin sinkkunakin. Mutta jos pidämme aistimme auki, niin ehkä vielä joskus saatamme kohdata ja tavata sen, jonka kanssa haluamme ja joka haluaa meidän kansssamme muodostaa "Sen" parisuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Niinhän sitä sanotaan että rakkaus vain tupsahtaa eteen. Sitä odotellessa vaikka hautaan asti. M40
Miksi jotkut uskoo oikeasti tuohon harhaan? Tupsahtaako myös hyvät työpaikat eteen? Harvemmin. Tarkoitan siis, että suurin osa meistä joutuu tekemään töitä saadakseen tässä elämässä mitään.
Totta minusta molemmat. - Mutta toisaalta miksi sitä pitäsi muuttua ja / tai miten nähd vaivaa, että löytäisi "sen" oikean? - Keinoja ja tapoja on monia; enemmän ja vähemmän hyödyttäviä. Vaan toisaalta en ymmärrä miksei voisi vain, ellei muutoin osaa, niin opetella iloitsemaan ja nauttimaan sinkkuudesta. Sen sijaan, että kokisi sinkkuuden "tyytymisenä" saati "alistumisena" tai epäonnistumisena. - Ymmärtäsin vimman parisuhteeseen pääsemiseksi, ehkä hivenen paremmin, jos sinkkuus, joka ei ainakaan minulle tarkoita samaa kuin yksinäisyys olisi tehty rikolliseksi, tai muutoin hyvin hankalaksi. Suomessa kun voi osallistua, timija ja tehdä ja yksistään vaikka vain muodostaa erilaisia ihmissuhteita ilman, että se olisi jotenkin erityisesti riippuvainen sivilisäädystä.
Vierailija kirjoitti:
Viihdyn hyvin yksin ja saan seksiä muutenkin.
Eikö parisuhteella ole sinulle muuta annettavaa kuin seksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viihdyn hyvin yksin ja saan seksiä muutenkin.
Eikö parisuhteella ole sinulle muuta annettavaa kuin seksi?
On toki muutakin annettavaa, mutta koska saan seksiä, en ole kovin motivoitunut aktiivisesti hakeutumaan suhteeseen. En toki sano ei, jos sellainen osuu kohdalle, mutta olen hyvin tyytyväinen elämääni myös näin. Minulla on seksikumppanin lisäksi paljon ystäviä, mielekästä tekemistä ja niin edelleen.
En halua olla parisuhteessa. Olen kai sen verran itsekäs, että en halua tehdä mitään kompromisseja elämäni suhteen, miten ja mihin käytän omaa aikaani. Tiivis suhde toiseen henkilöön toisi niitä väistämättä. Joten ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruma naama ja pieni muna ovat hyviä ehkäisykeinoja monessakin mielessä.
Sinkkuuteni tärkeimpiä syitä on estynyt persoonallisuus ja ihmissuhteita koskevat virheelliset ja rajoittavat uskomukset. Niihin tärvääntyi niin monia vuosikymmeniä, että ehdin tottua yksin oloon. Myöhemmän iän pariutumista on estänyt katkeruus menetetystä ajasta. Ulkonäön puutteet ovat pientä näiden rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua lapsia, ja melkein kaikki naiset haluavat lapsia tai heillä on jo lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole löytänyt hyvää miestä, huonoa en pidä. Ja olen kokeillut eri yhteiskuntaluokista ja eri näköisiä, eli mielestäni en ole kovin nirso. Ikää 37, jollei ole miestä parin vuoden kuluessa niin yritän lapsia "pankin" kautta.
Minä hankin. Olin 38-vuotias, kun aloitin hoidot. Suosittelen kaikille fiksuille naisille, jotka haluavat äidiksi mutta eivät ole onnistuneet löytämään lapselle isää. On niin monia tapoja perustaa perhe.
Ja sehän ei poissulje sitä, etteikö se mieskin voisi jossain vaiheessa löytyä.
Onnistuisipa tämä myös miehiltä. Tiedostan sen, että sinkkumiestä joka erehtyy sanomaan, että jollei naista löydy rinnalle voisi vaikka sitten adoptoida lapsen, tai vielä raadikaalimmin eipä naisellla (kumppanilla) niin väljä, kunhan saisi "vain" itselleen jälkikasvua, niin kyllä sitä enemmän kuin kulmakarvat ja otsa rypistyy useammalla kuulijalla. Sinkkumiestä joka itsekseen haaveilee avoimesti lapsista, vaikka ilman kumppania saatetaan mätkiä ja epäillä ties miksi kieroutuneeksi perverssiksi ja lasten sekaantujaksi. Tai sitten "vain" kaappihomoksi, joka ei uskalla kertoa todellisia tunteitaan. - Jonka taloudellinen ahdinko ja syrjäytyminen on rampauttanut kaiken aivotoiminnanm jos sellaista miehell koskaan on ollutkaan.
Jos tai kun sinkkunainen ilmoittaa, että hän muuten voisi harkita hankkivansa lapset ilman kumppania ja miestä, niin aika moni nyökyttelee ja hymistelee kuinka ihailtava ja suuremmoinen moderni ja nykyaikainen nainen. Varmasti syväsi koulutettu ja taloudellisesti hyvin pärjväävä; kun mihin sitä oikeastaan yksikään nainen oikeasti miestä tarvitsisikaan, ainakaan silloin kun on kyse lasten saamisesta. - Ja lapsetkaan ei varmasti tarvitse isää tuskin toista naistakaan toiseksi vanhemmakseen.
Näyttelijä Laura Malmivaaran veli avautui hiljattain aiheesta jossain lehtihaastattelussa, että kuinka kipeää tekee olla sinkkumies, kun hartain toive olisi oma lapsi ja perhe. Ja hyvännäköinen ja fiksu mies vielä, eli ei ole edes mitään "vikaa", miksei kelpaisi suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole löytänyt hyvää miestä, huonoa en pidä. Ja olen kokeillut eri yhteiskuntaluokista ja eri näköisiä, eli mielestäni en ole kovin nirso. Ikää 37, jollei ole miestä parin vuoden kuluessa niin yritän lapsia "pankin" kautta.
Minä hankin. Olin 38-vuotias, kun aloitin hoidot. Suosittelen kaikille fiksuille naisille, jotka haluavat äidiksi mutta eivät ole onnistuneet löytämään lapselle isää. On niin monia tapoja perustaa perhe.
Ja sehän ei poissulje sitä, etteikö se mieskin voisi jossain vaiheessa löytyä.
Onnistuisipa tämä myös miehiltä. Tiedostan sen, että sinkkumiestä joka erehtyy sanomaan, että jollei naista löydy rinnalle voisi vaikka sitten adoptoida lapsen, tai vielä raadikaalimmin eipä naisellla (kumppanilla) niin väljä, kunhan saisi "vain" itselleen jälkikasvua, niin kyllä sitä enemmän kuin kulmakarvat ja otsa rypistyy useammalla kuulijalla. Sinkkumiestä joka itsekseen haaveilee avoimesti lapsista, vaikka ilman kumppania saatetaan mätkiä ja epäillä ties miksi kieroutuneeksi perverssiksi ja lasten sekaantujaksi. Tai sitten "vain" kaappihomoksi, joka ei uskalla kertoa todellisia tunteitaan. - Jonka taloudellinen ahdinko ja syrjäytyminen on rampauttanut kaiken aivotoiminnanm jos sellaista miehell koskaan on ollutkaan.
Jos tai kun sinkkunainen ilmoittaa, että hän muuten voisi harkita hankkivansa lapset ilman kumppania ja miestä, niin aika moni nyökyttelee ja hymistelee kuinka ihailtava ja suuremmoinen moderni ja nykyaikainen nainen. Varmasti syväsi koulutettu ja taloudellisesti hyvin pärjväävä; kun mihin sitä oikeastaan yksikään nainen oikeasti miestä tarvitsisikaan, ainakaan silloin kun on kyse lasten saamisesta. - Ja lapsetkaan ei varmasti tarvitse isää tuskin toista naistakaan toiseksi vanhemmakseen.
Näyttelijä Laura Malmivaaran veli avautui hiljattain aiheesta jossain lehtihaastattelussa, että kuinka kipeää tekee olla sinkkumies, kun hartain toive olisi oma lapsi ja perhe. Ja hyvännäköinen ja fiksu mies vielä, eli ei ole edes mitään "vikaa", miksei kelpaisi suhteeseen.
Onhan niitä luonnevikoja vaikka mitä. Liiallinen tarvitsevuus esimerkiksi.
No tuota. Olen oppinut, että minunlaiselle ihmiselle se parisuhde ei ole mikään positiivinen asia. Saan vain tavallisia miehiä, joten mistään suurista rakkaustunnekuohuista ei voi edes haaveilla. Tai siis ainahan voi haaveilla, mutta oikeasti en saa mitään kauhean upeita miehiä, ja tavalliset ei vaan jaksa niin kiinnostaa, niin siinäpä sitten ollaan.
Ja sitten on sekin, että ne tavallisetkin edellyttävät että käyttäisin jokaisesta päivästäni suuren osan tukkani ja naamani laittamiseen, puhumattakaan siitä, että käyttäisin epäkäytännöllisiä, mutta seksikkäitä vaatteita. Ei vaan jaksa nähdä niin suurta vaivaa sen eteen että saisi jonkin tavis kaljavattaääliöduunariluuserin nurkkiin pyörimään.
Että taitaa nyt olla kaikille parempi että jätän nää parisuhteet ihan kokonaan väliin.
Vierailija kirjoitti:
Olen korkeasti koulutettu mies hyväpalkkaisessa työssä. Olen lyhyt ja sosiaalisesti kömpelö. Haluaisin perheen.
Olen korkeasti koulutettu mies pienipalkkaisessa työssä. Olen keskipituinen ja sosiaalisesti vähän kömpelö, mutta en mahdoton. Olen sinkku koska minulla on vientiä, käyn paljon treffeillä ja minulla on useita -ei niin vakavia- suhteita. Pidän tästä, en kaipaa mitään vakavaa.
En saa niitä ketä haluan, tai oikeastaan en uskalla edes yrittää, koska en saa positiivista ensireaktiota heiltä. Toisilta saan, sekä tinderissä että tosielämässä, mutta heitä en oikeasti halua.
Perinteinen nirppanokka siis, paitsi että olen mies.
Tiedän että ainoa polku joka voisi edes teoriassa tuoda mahdollisuuden niihin ketä haluan, olisi harjoittelu niillä toisilla naisilla. Viettelyn ja manipulaation kehittäminen. Minusta ei vaan ole siihen, heti kun tutustun naiseen, en pysty tekemään hänelle sitä, esittää että mahdollisuuksia suhteelle olisi, kun niitä ei ole. En edes kehtaa panna heitä, paitsi jos sanoo jotain ylimielistä tai ilkeää, mistä menettävät kunnoitukseni. Silloin pelaamisesta tulee sallittua.
Tiedän, en varmaan ole ihan terve, pitäisi mennä ammattiauttajalle. Mutta eihän niillekään voi enää avautua, koska kirjaavat kaiken kantaan, ja kanta vuotaa kun seula.
Vierailija kirjoitti:
En halua parisuhteen sitoumuksia. Minusta ei ole koskaan ollut pysymään uskollisena yhdelle ihmiselle, edes tunnetasolla saati fyysisesti joten on parempi olla yksin. Olen polyamorinen N 37v.
Hienoa että tunnet itsesi noin hyvin, pisteet siitä.
Olen 35v. sinkkunainen koska pelkään miehiä ja saatan olla hieman aseksuaalisuuteen päin kallellani... Kukaan ei odottaisi niin kauaa kuin minä tarvitsisin tietääkseni. Elelen siis yksin. Romantiikkaa ja läheisyyttä kyllä kaipaan.
En kelpaa kellekään naiselle enkä tiedä miksi, joten en voi asiaa oikein ratkaistakaan. Mielestäni olisin hyvä kumppani, mutta ehkä sitten erehdyn