Onko metsolat, ruusun aika, pvl ym. liian kalliita tehdä nykypäivänä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Susikoira Roin muistan lapsuudesta hyvin tehtynä sarjana.

Kiistämätön klassikko. On yhtä aikaa sekä riipaisevan ikävää että suloista että jäi vain pariksi tuotannoksi. Teema olisi ollut helppo puhkikuluttaa yleisön toiveista.

No siinähän oli Paavo ruusun aika hovimäki Westerberg.

Sarjoista niin väliä - paitsi Hovimäestä- mutta kunnon televisioteatteria kaipaan!

Samoin "teatterimaneerisia" (= selvää artikulointia ilman turhaa taustakohinaa) kunnollisia, täyspitkiä radiokuunnelmia, joissa on vanhanaikaisesti ihan oikea juoni.

Turha lienee toiveeni.

Vierailija kirjoitti:

Metsoloissa on monenlaista taustaa ja ympäristöä, eri vuodenaikoja ja sen ajan ajankohtaisia tapahtumia. Hintansa väärti kyllä. Nykyään yritetään halvalla saada kaikki.

Kiitos. Yritin muotoilla omaa kommenttia hiukan samalta pohjalta mutta ei siitä tullut mitään.

Meinasin juuri huomauttaa siitä kuinka rikkaita henkilögallerioita ajankuva-sarjoissa ennen oli. Kyllä Suomi on monokulttuuristunut valtavasti ainakin tv-tuotannoissa. Sieltä on ehkä ideologisista syistä karsittu pois esimerkiksi metsä, maaseutu ja yksityisautoilu. Ne koettavat pärjätä pelkällä dialogilla ja tunnollisesti tehdyillä näyttelijävalinnoilla ajan ulkoisten ihanteiden mukaisesti. Ja ontoksi jää.  Henkilöt ovat puhuvia patsaita jotka eivät tee mitään. Uusi päivä -sarjan voisi hyvin toteuttaa still-kuvina lavasteissa kuvattuna.

Vierailija kirjoitti:

tai eikö katsojilla riitä sivistys/keskittymiskyky enää tuollaisiin ei-kaikista-keveimpiin draamoihin?

Sivistystä ei noiden katseleminen vaadi, nykyaika kaipaa nopeampaa tempoa joten katsojamäärien jäädessä olemattomiksi ei moisten sarjojen teko kannata taloudellisesti. Idea on valitettavasti  vanhentunut ja kilpailu koventunut joten yhtiöt eivät ota riskejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metsoloissa on monenlaista taustaa ja ympäristöä, eri vuodenaikoja ja sen ajan ajankohtaisia tapahtumia. Hintansa väärti kyllä. Nykyään yritetään halvalla saada kaikki.

Kiitos. Yritin muotoilla omaa kommenttia hiukan samalta pohjalta mutta ei siitä tullut mitään.

Meinasin juuri huomauttaa siitä kuinka rikkaita henkilögallerioita ajankuva-sarjoissa ennen oli. Kyllä Suomi on monokulttuuristunut valtavasti ainakin tv-tuotannoissa. Sieltä on ehkä ideologisista syistä karsittu pois esimerkiksi metsä, maaseutu ja yksityisautoilu. Ne koettavat pärjätä pelkällä dialogilla ja tunnollisesti tehdyillä näyttelijävalinnoilla ajan ulkoisten ihanteiden mukaisesti. Ja ontoksi jää.  Henkilöt ovat puhuvia patsaita jotka eivät tee mitään. Uusi päivä -sarjan voisi hyvin toteuttaa still-kuvina lavasteissa kuvattuna.

Tämähän se taitaa olla. Riskit on liian suuret että loukkaannutaan jos kuvataan vaikkapa juoppoa syrjäkylällä tai tyttöä joka tahtoisi olla poika. Salkkareissakaan ismo ei lyö enää.

Syke tosiaan on, mutta käsitteleekö se muuta kuin sairaalaa? (En seuraa sitä.)

HYvät herrat myös?

Pidin Ylen sarjasta Seitsemäntoista, vaikka kriitikot lyttäsi sen. Katsoisin mielelläni historiallisia draamoja, joissa on faktat taustalla. Yle kalastelee samoja jömppäformaatteja ja on kaupallistunut ja sen takia laatusarjoja näkyy enää harvoin. Vaikka kansa vanhenee, ei se tarkoita, että se tyhmistyisi ja haluaisi katsoa katsoa tosi tv:tä ja uudelleenlämmitettyjä hömppäohjelmia. Muistan lämmöllä aikoinaan ollutta televisioteatteria, joissa oli oikeaa draamaa ja loistavat näyttelijät: Oiva Lohtander, Liisa-Maija Laaksonen, Lasse Pöysti, Anja Pohjola jne.

.