Vapaaehtoinen lapsettomuus ja kriisi joulupöydässä

iiris ärrä kirjoitti:

No, ap, tämä on vielä pientä sen rinnalla mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Mies nauttii osittain siivelläsi mukavasta nuoruudesta ja hyvästä elintasosta. Kuluu 15-20 vuotta ja vän jättää sinut siittääkseen lapsia ja elääkseen jonkun nuoren naisen rinnalla. Haluaa kuitenkin kokea sen isyyden ja suvinjatkamisen.

Mieti sitä valitusta ja narinaa, jota kuulet äidiltäsi istuessasi yksinäisenä, rupsahtaneena ja hylättynä hänen joulupöydässään, koska eihän kukaan muukaan sinua seuraansa huoli.

Sitten pitää hankkia nuori rakastaja, sillä seisoo pidempään kuin exällä. En ole ap

Olet vissiin ainoa lapsi, jos sinun takiasi äiti ei saa lapsenlapsia. Tyhmä äiti, olisi tehnyt kasan lapsia niin todennäköisyys lapsenlapsiin kasvaisi.

Kyllä minunkin äitini tuossa yhtenä jouluna huokaili, että saakohan hän koskaan lapsenlapsia. Ei ollut koskaan maininnut asiasta aikasemmin. Olen vanhempieni ainoa lapsi, 38v. Sanoin vain, että "katsotaan nyt" vaikka lapsia en oikeasti halua. Että kyllä tätä kyselyä tapahtuu oikeasti enkä todellakaan usko, että ap on provo.

Oikeesti, kenen äiti kehottaa lastaan panemaan joulupöydässä? 

Voihan sitä sanoa, että ei ole tärpännyt. Ei tarvitse selitellä enää. Laittaa tilanteen luonnon syyksi.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja, pidä pääsi! Älä missään nimessä ikinä laita toisten itsekkäitä odotuksia oman elämäsi edelle! Minä olen 35-v. lapseton ja sellaisena pysyn, muutin myös kauas pois Suomesta ja nykyään näen perhettäni max. kerran vuodessa. Ja kyllä, se tekee minut onnelliseksi ja vapaaksi.

Sulla on varmaan ollut ankea lapsuus?.Onneksi tiedän että minun jo perheelliset lapset ovat todella onnellisia meidän lämpimistä väleistä ja siitä että olen läsnä heidän elämässä.Ihanaa kun saa viettää Joulua kaikkien rakkaiden kanssa,tietäen että he kaikki haluavat tulla minun luo.

Vierailija kirjoitti:

iiris ärrä kirjoitti:

No, ap, tämä on vielä pientä sen rinnalla mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Mies nauttii osittain siivelläsi mukavasta nuoruudesta ja hyvästä elintasosta. Kuluu 15-20 vuotta ja vän jättää sinut siittääkseen lapsia ja elääkseen jonkun nuoren naisen rinnalla. Haluaa kuitenkin kokea sen isyyden ja suvinjatkamisen.

Jos mies on sitä tyyppiä, että haluaa lähteä 15-20 vuoden kuluttua nuoremman naisen matkaan, hän tekee sen kyllä yhteisistä lapsista huolimatta. 

Ja minä ainakin jään paljon mieluummin sinkuksi kuin yksinhuoltajaksi, tai lapsiperheen äidiksi. Skenaario miehen häipymisestä isiksi ei siis ole pahin mahdollinen, vaan se lapsen teko on.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä sanoa, että ei ole tärpännyt. Ei tarvitse selitellä enää. Laittaa tilanteen luonnon syyksi.

Sama kuin homo sanoisi että ei vaan saanut vastakkaista sukupuolta olevaa kumppania, ja siksi otti omaansa.

En minä ainakaan halua esittää jotain mitä en ole, ja vain siksi, ettei jollekin kapeakatseiselle tule paha mieli.

Minkä ihmeen takia te kommentoitte näitä provoja? Ette tahdo lukea niitä, mutta samaan aikaan jankkaatte, että miten joku jaksaa niitä tehdä ja menette niihin mukaan. Kyllä AP kohta kyllästyy, kun huomaa, että nää ei mee läpi.

Ilmeeni kun meillä ei ole yhtään lasta (eikä toistaiseksi ole toiveissakaan) ja miehen veljellä on kuusi. Miehen pienieläkkeinen äiti käyttää kaikki rahansa kun pitää ostaa lapsenlapsille joulu- ja synttärilahjat, antaa valmistujais- ja rippilahjarahaa, pääsiäismunaa, simamunkkia ja whatnot. Aina kun miehen (pienituloinen) veli tai ex-vaimo käy anopilla vie hän lapset mukana riehumaan ja syötettäviksi. Anoppi on suunilleen ihan loppu. Jos hän pyytää seuraa ihan muuten vain, ei sitä tipu. Ellei sitten koko katras tosiaan ryntää ruokittavaksi. Muuten mummeli on hylätty oman onnensa nojaan.

Hän on niin tottunut meidän rentoon seuraan ettei ole sanallakaan tuonut esiin lastentekoa ja yrittää muutenkin olla mahdollisimman miellyttävä ihminen. Todennäköisesti ne ollaan me kaksi jotka käy katsomassa vanhainkodissa kun sen aika tulee, eikä lisääntyjäveli kakaroineen. 

Niin se ilme? Priceless.jpg 

Ainiin, ja käydään ulkomaanmatkoilla 4x vuodessa, ehditään urheilla ja kokata terveellisesti, nussia, kotona on puhdasta ja rauhallista. Ei edes koiraa haluta vaikka tykätään koirista koska siisteys ja vapaus on niin paljon tärkeämpää. Mulla on 18-vuotiaan vartalo vaikka ykää jo 31. En vaihtais mihinkään. Hajotkaa valintoihinne. 

Tässä aivan loistava menetelmä "sinun pitää tehdä lapsia" -jankkaajien kanssa keskusteluihin, esimerkkien kera :)

Kyllä sitä kyselyä tapahtuu ja ennen sitä tapahtui enemmän ja suorempaan, nykyisin ihmiset osaavat käyttäytyä vähän paremmin.

Minulta ovat tivanneet sukulaiset ja työkaverit. Olen kohteliaasti naurahtanut ja vastannut.

Lapsuuteni oli onnellinen, enkä inhoa lapsia. En vain halua omia. Ikää on jo niin paljon, että "kyllä sinä vielä mielesi muutat" eli Minna Mielenmuuttajan kommenttikaan ei enää mene läpi.

Sama aloitusprovo pyörii täällä vuodesta toiseen, aina joulun, uudenvuoden, pääsiäisen, juhannuksen ja sukulaisen häiden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Minä ja mieheni olemme molemmat vähän alle kolmekymppisiä. Molemmilla on töitä, talo on nätti ja elämä rullaa, nautin vihdoin elämästä. Olimme joulupäivänä vanhemmillani syömässä, kun äitini alkoi tivata, milloin hankimme lapsia. On kuulemma ihan täydellinen hetki hankkia lapsia ja kohta on liian myöhäistä. Sanoin, ettei aiota varmaankaan ikinä hankkia lapsia, koska ei haluta pilata kummankaan uraa. Lisäksi itselläni on ollut vakava masennus, enkä usko selviäväni lapsen kanssa, pelkään masennuksen uusiutuvan. Äitini veti tästä kuitenkin herneet nenäänsä eikä suostu enää puhumaan sanaakaan. Häneltä on kuulemma viety oikeus lapsenlapsiin ja hän on syvästi loukattu, kun olen "niin saatanan itsekäs". Kauankohan äidillä menee hyväksyä se, ettei hankita lapsia, onko jollain kokemuksia vastaavasta riidasta? Tämä on ihan kamalaa.

Hirveä äiti sulla, oma äoto ymmärtää hyvin miksi en halua lapsia.

Minusta lapset on kyllä aika ihania. Ainakin omat :-)

Ajan kanssa.

Ap nauttii mielisairaan äitinsä sekoilusta ja niiden itsessään aiheuttamista tunnekuohuista. Lasten siittäminen tai siittämättä jättäminen ovat sivuseikka. Valta ja nöyryytys ovat tuon sairaan perhekuvion keskiössä. Se yhdistää ja kaikki osalliset nauttivat.

Joulupöytä on aina ollut suosittu näyttämö sairaiden yksilöiden keskinäiselle psykorunkkaamiselle.

Vierailija kirjoitti:

Ap nauttii mielisairaan äitinsä sekoilusta ja niiden itsessään aiheuttamista tunnekuohuista. Lasten siittäminen tai siittämättä jättäminen ovat sivuseikka. Valta ja nöyryytys ovat tuon sairaan perhekuvion keskiössä. Se yhdistää ja kaikki osalliset nauttivat.

.

Vierailija kirjoitti:

Joulupöytä on aina ollut suosittu näyttämö sairaiden yksilöiden keskinäiselle psykorunkkaamiselle.

Tämä.