Vapaaehtoinen lapsettomuus ja kriisi joulupöydässä
Minä ja mieheni olemme molemmat vähän alle kolmekymppisiä. Molemmilla on töitä, talo on nätti ja elämä rullaa, nautin vihdoin elämästä. Olimme joulupäivänä vanhemmillani syömässä, kun äitini alkoi tivata, milloin hankimme lapsia. On kuulemma ihan täydellinen hetki hankkia lapsia ja kohta on liian myöhäistä. Sanoin, ettei aiota varmaankaan ikinä hankkia lapsia, koska ei haluta pilata kummankaan uraa. Lisäksi itselläni on ollut vakava masennus, enkä usko selviäväni lapsen kanssa, pelkään masennuksen uusiutuvan. Äitini veti tästä kuitenkin herneet nenäänsä eikä suostu enää puhumaan sanaakaan. Häneltä on kuulemma viety oikeus lapsenlapsiin ja hän on syvästi loukattu, kun olen "niin saatanan itsekäs". Kauankohan äidillä menee hyväksyä se, ettei hankita lapsia, onko jollain kokemuksia vastaavasta riidasta? Tämä on ihan kamalaa.
Kommentit (87)
Valitettavasti tuota tapahtuu oikeastikin. Minun vanhempani eivät halunneet tulla häihimme velautemme takia. Minä tyhmä kun menin kertomaan, että asia on ihan kirurgisesti varmistettu kun jankuttivat. Ehkä olisivat tulleet, jos jotain toivoa olisi ollut, eikä oltaisi menty "turhaan" naimisiin.
Olisinpä provo...
Aika tyypillinen joulu Porvoossa.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja, pidä pääsi! Älä missään nimessä ikinä laita toisten itsekkäitä odotuksia oman elämäsi edelle! Minä olen 35-v. lapseton ja sellaisena pysyn, muutin myös kauas pois Suomesta ja nykyään näen perhettäni max. kerran vuodessa. Ja kyllä, se tekee minut onnelliseksi ja vapaaksi.
Arvostan.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse vähän yli 40v ja lapsia on kaksi. Ne oman ikäpolveni vapaaehtoisesti lapsettomat ovat yhtä pariskuntaa lukuunottamatta eronneet, miehillä on perheensä ja naiset kärvistelevät sen tiedon kanssa, että juna meni jo.
Parisuhde ilman lapsia kestää puolet siitä mitä parisuhde lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja, pidä pääsi! Älä missään nimessä ikinä laita toisten itsekkäitä odotuksia oman elämäsi edelle! Minä olen 35-v. lapseton ja sellaisena pysyn, muutin myös kauas pois Suomesta ja nykyään näen perhettäni max. kerran vuodessa. Ja kyllä, se tekee minut onnelliseksi ja vapaaksi.
Arvostan.
Kiitos, ihanaa saada positiivista palautetta. Mukavaa tapaninpäivää sinulle!
Vierailija kirjoitti:
No sano sille vaikka että et ole halunnut asiasta puhua, mutta et voi saada lapsia, asia on tutkittu
Ei kannata. Siitä se vasta jankutus alkaakin, utelu ja neuvominen. Ehkä 5 prosenttia lapsenlapsia haluavista läheisistä osaa suhtautua tahattomaan lapsettomuuteen edes jotenkin maltillisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse vähän yli 40v ja lapsia on kaksi. Ne oman ikäpolveni vapaaehtoisesti lapsettomat ovat yhtä pariskuntaa lukuunottamatta eronneet, miehillä on perheensä ja naiset kärvistelevät sen tiedon kanssa, että juna meni jo.
Meinaatko että aloittajan pitäisi puolisonsa kanssa tehdä lapsia, vaikka kumpikaan ei halua?
Kirjoitinko niin? Muistutin siitä tosiseikasta, että se, mikä 30v iässä tuntuu hyvältä valinnalta, voi 15 vuotta myöhemmin kaduttaa. Ei kaikkia, mutta joitakin. Ihan samalla tavalla kuin 18v iässä tuntuu hienolta saada vauva, mutta 19 v iässä tajuaa, että siitä onkin vastuussa 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse vähän yli 40v ja lapsia on kaksi. Ne oman ikäpolveni vapaaehtoisesti lapsettomat ovat yhtä pariskuntaa lukuunottamatta eronneet, miehillä on perheensä ja naiset kärvistelevät sen tiedon kanssa, että juna meni jo.
Olen +40 ja lapseton omasta tahdostani, mutta ei en todellakaan kärvistele päin vastoin. Oman ikäpolveni vapaaehtoisesti lapselliset ovat pääosin kaikki eronneet, toistamiseen naimisissa olevia uusioperheitä, yh-sinkkuja jotka kärvistelevät kun minnekkään ei pääse tai milloinkaan ei ole rahaa. Pitää lastentakia sitä ja tätä mitään omia harrastuksia ei ole kun ei kerkiä kun lapset.
Toisaalta: heillä on ne lapset, sinulla ei. Jos he haluavat nyt lapsista eroon, se onnistuu varsin helposti ilmoittamalla toiselle vanhemmalle, että pidän viikon lapsivapaan. Sinä et saa viikoksi omaa lasta elämääsi.
Ei ole sellaista asiaa kuin oikeus lasten tai lapsenlapsien saamiseen. Itse sanonut (vanhin on täysi-ikäinen) että kiva jos tulee, rakastan ja hoidan tarvittaessa, mutta ei niitä tarvitse tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse vähän yli 40v ja lapsia on kaksi. Ne oman ikäpolveni vapaaehtoisesti lapsettomat ovat yhtä pariskuntaa lukuunottamatta eronneet, miehillä on perheensä ja naiset kärvistelevät sen tiedon kanssa, että juna meni jo.
Ja jos olisivat taipuneet painostukseen ja tehneet lapsia, olisivat nyt eronneita, miehillä olisi uusi perheensä ja naiset kärvistelisivät lasten kanssa ja toteaisivat, että juna todellakin meni jo.
Tässä se taas nähdään ne velojen oikeat syyt. Pelko, että mielenterveysongelmat palaavat ja työpaikka ei kestä. Kumminkin tälläkin palstalla jatkuvasti hehkutetaan miten se on niin paljon onnellisempaa elää velana, saa matkustella ja käydä jumpassa tiistaisin ja harrastaa kerran viikossa seksiä. Seli seli, velana ollaan kun ei uskalleta niitä lapsia hankkia. T: Onnellinen lapsellinen, jolla on vapaata aikaa, matkustelua useampi kerta vuodessa, hyvä ura ja erinomainen parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se piti äidille sanoa niin ilkeästi? Äiti on loukkaantunut enemmänki siitä puhetavastasi, koska se EI PILAA uraasi.
Kyllä ae pilaa. Turha muuta väittää.
Vierailija kirjoitti:
Tässä se taas nähdään ne velojen oikeat syyt. Pelko, että mielenterveysongelmat palaavat ja työpaikka ei kestä. Kumminkin tälläkin palstalla jatkuvasti hehkutetaan miten se on niin paljon onnellisempaa elää velana, saa matkustella ja käydä jumpassa tiistaisin ja harrastaa kerran viikossa seksiä. Seli seli, velana ollaan kun ei uskalleta niitä lapsia hankkia. T: Onnellinen lapsellinen, jolla on vapaata aikaa, matkustelua useampi kerta vuodessa, hyvä ura ja erinomainen parisuhde.
Yhtä järkevää olisi kommentoida tämän palstan lapsia tehneiden keskustelujen perusteella, että: "kyllä taas nähdään lapsia tehtailevien oikeat syyt, paikkaillaan parisuhdetta, halutaan loisia yhteiskunnan piikkiin tai elatusmaksuilla ja paikataan tyhjyyttä omassa elämässä kun itse ei saada muuten tarpeeksi sisältöä aikaiseksi omaan elämään."
Terveisin tervepäinen ja korkeasti koulutettu, uraorientoitunut, onnellisessa avioliitossa elävä vela, jonka elämä olisi aivan täydellinen lasten tekemiseen, mutta joka vain yksinkertaisesti haluaa elämältä aivan erilaisia asioita kuin jälkikasvun rakastamista ja huolenpitämistä.
Sanotte mitä sanotte mutta itse olen ainakin harvinaisen tyytyväinen että en ole nuorempana ollut niin hölmö että olisin lapsia hankkinut. Jätin yhden miehen sen vuoksi että tämä olisi halunnut lapsia. Ja nyt olen tyytyväisenä elänyt parisuhteessa miehen kanssa joka myöskään ei halua riesankappaleita vaivoiksemme.
Vierailija kirjoitti:
Tässä se taas nähdään ne velojen oikeat syyt. Pelko, että mielenterveysongelmat palaavat ja työpaikka ei kestä. Kumminkin tälläkin palstalla jatkuvasti hehkutetaan miten se on niin paljon onnellisempaa elää velana, saa matkustella ja käydä jumpassa tiistaisin ja harrastaa kerran viikossa seksiä. Seli seli, velana ollaan kun ei uskalleta niitä lapsia hankkia. T: Onnellinen lapsellinen, jolla on vapaata aikaa, matkustelua useampi kerta vuodessa, hyvä ura ja erinomainen parisuhde.
Sulkevatko nämä syyt toisensa jotenkin pois? Jos mielenterveys ei kestä ja jää työttömäksi, loppuu todennäköisesti myös matkustelu, aktiivinen jumpalla käynti, ja erittäin monella myös seksi jää stressin jalkoihin. Se, että joku onnistuu hoitamaan ongelmitta parisuhteen, lapset, uran ja vielä kaiken päälle matkustelemaan, ei tarkoita että se onnistuisi kaikilta - tai että kaikki haluaisivat lähteä kokeilemaan, onnistuuko. Lapsia kun ei voi kokeilun jälkeen palauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se piti äidille sanoa niin ilkeästi? Äiti on loukkaantunut enemmänki siitä puhetavastasi, koska se EI PILAA uraasi.
Kyllä ae pilaa. Turha muuta väittää.
Miten niin pilaa? Jos 40-45 vuoden työurasta on pari vuotta lapsen kanssa kotona, niin siihen jää silti se nelisenkymmentä vuotta aikaa tehdä uraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse vähän yli 40v ja lapsia on kaksi. Ne oman ikäpolveni vapaaehtoisesti lapsettomat ovat yhtä pariskuntaa lukuunottamatta eronneet, miehillä on perheensä ja naiset kärvistelevät sen tiedon kanssa, että juna meni jo.
Olen +40 ja lapseton omasta tahdostani, mutta ei en todellakaan kärvistele päin vastoin. Oman ikäpolveni vapaaehtoisesti lapselliset ovat pääosin kaikki eronneet, toistamiseen naimisissa olevia uusioperheitä, yh-sinkkuja jotka kärvistelevät kun minnekkään ei pääse tai milloinkaan ei ole rahaa. Pitää lastentakia sitä ja tätä mitään omia harrastuksia ei ole kun ei kerkiä kun lapset.
Toisaalta: heillä on ne lapset, sinulla ei. Jos he haluavat nyt lapsista eroon, se onnistuu varsin helposti ilmoittamalla toiselle vanhemmalle, että pidän viikon lapsivapaan. Sinä et saa viikoksi omaa lasta elämääsi.
Onko lapset jotain esineitä, joita vaihdellaan aikuisten kesken sen mukaan, mitä kukin milloinkin haluaa? Jos kumpikaan ei halua, laitetaanko ne kaappiin odottamaan parempia aikoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse vähän yli 40v ja lapsia on kaksi. Ne oman ikäpolveni vapaaehtoisesti lapsettomat ovat yhtä pariskuntaa lukuunottamatta eronneet, miehillä on perheensä ja naiset kärvistelevät sen tiedon kanssa, että juna meni jo.
Olen +40 ja lapseton omasta tahdostani, mutta ei en todellakaan kärvistele päin vastoin. Oman ikäpolveni vapaaehtoisesti lapselliset ovat pääosin kaikki eronneet, toistamiseen naimisissa olevia uusioperheitä, yh-sinkkuja jotka kärvistelevät kun minnekkään ei pääse tai milloinkaan ei ole rahaa. Pitää lastentakia sitä ja tätä mitään omia harrastuksia ei ole kun ei kerkiä kun lapset.
Toisaalta: heillä on ne lapset, sinulla ei. Jos he haluavat nyt lapsista eroon, se onnistuu varsin helposti ilmoittamalla toiselle vanhemmalle, että pidän viikon lapsivapaan. Sinä et saa viikoksi omaa lasta elämääsi.
Onko lapset jotain esineitä, joita vaihdellaan aikuisten kesken sen mukaan, mitä kukin milloinkin haluaa? Jos kumpikaan ei halua, laitetaanko ne kaappiin odottamaan parempia aikoja?
Lapsettomille ne ovat. Kahden vanhemman perheessä lapsella on kaksi tasa-arvoista aikuista, joiden molempien kanssa he voivat olla, ei se ole lasten vaihtamista aikuisten kesken, jos nämä ovat vain toisen vanhemman kanssa. Vai ajatteletko niin, että lapsettoman puoliso on joku esine, joka on kaapissa sillä aikaa, kun toinen on töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä se taas nähdään ne velojen oikeat syyt. Pelko, että mielenterveysongelmat palaavat ja työpaikka ei kestä. Kumminkin tälläkin palstalla jatkuvasti hehkutetaan miten se on niin paljon onnellisempaa elää velana, saa matkustella ja käydä jumpassa tiistaisin ja harrastaa kerran viikossa seksiä. Seli seli, velana ollaan kun ei uskalleta niitä lapsia hankkia. T: Onnellinen lapsellinen, jolla on vapaata aikaa, matkustelua useampi kerta vuodessa, hyvä ura ja erinomainen parisuhde.
Yhtä järkevää olisi kommentoida tämän palstan lapsia tehneiden keskustelujen perusteella, että: "kyllä taas nähdään lapsia tehtailevien oikeat syyt, paikkaillaan parisuhdetta, halutaan loisia yhteiskunnan piikkiin tai elatusmaksuilla ja paikataan tyhjyyttä omassa elämässä kun itse ei saada muuten tarpeeksi sisältöä aikaiseksi omaan elämään."
Terveisin tervepäinen ja korkeasti koulutettu, uraorientoitunut, onnellisessa avioliitossa elävä vela, jonka elämä olisi aivan täydellinen lasten tekemiseen, mutta joka vain yksinkertaisesti haluaa elämältä aivan erilaisia asioita kuin jälkikasvun rakastamista ja huolenpitämistä.
Niinpä, lapsia hankitaan ja lapsia jätetään hankkimatta erilaisista syistä. Ap:n syy on pelko, jonkun toisen syy voi olla kumppanin puute, rahan puute tai vaikkapa aktiiviharrastaminen jossakin asiassa. Sen vuoksi kritisoinkin sitä, että tämäkin palta on täynnä näitä aktiiviveloja, jotka väittävät todellisiksi syikseen jotain ihan mitä kuin ne syyt oikeasti ovat ja haukkuvat lapsiperheitä.
Aloittaja, pidä pääsi! Älä missään nimessä ikinä laita toisten itsekkäitä odotuksia oman elämäsi edelle! Minä olen 35-v. lapseton ja sellaisena pysyn, muutin myös kauas pois Suomesta ja nykyään näen perhettäni max. kerran vuodessa. Ja kyllä, se tekee minut onnelliseksi ja vapaaksi.