Miksei leipäjonossa saisi kieltäytyä mistään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun veljellä on laktoosi-intoleranssi, todella paha. Ollut jo vauvana aikaan, jolloin siitä ei ole edes tiedetty, on oksentanut kaikki maitotuotteet pois. Maha on sekaisin jatkuvasti, kun ei kehtaa asiasta sanoa, on opetettu ettei mistään saa kieltäytyä. Hän on myös mbd ja toinen käsi vammautunut, vaikeasta synnytyksestä johtuvia molemmat, hapenpuute. Hän ei pysty leipomaankaan itse. On ollut eläkkeellä jo alle kolmekymppisestä. Hän käy myös leipäjonoissa. Ottaa kiltisti vastaan kaikki maitojauheet ja sämpyläjauhot. Me sukulaiset käytämme siellä käydessä mitä pystymme, mutta loput hän antaa eteenpäin. Kun ei kehtaa kieltäytyä. Mulla on nytkin eu-sämpyläjauhoja kaapissa. Toki leivon sämpylöitä ja vien mennessäni, mutta meillä on 400 km välimatka. Niin tyhmältä kuin se tuntuukin, kannattaa ottaa ja kaataa viemäriin. Ei sitä Funlight-litkua kukaan muukaan tarvitse. Turhake, millä ei lähde nälkä eikä jano ja siitä tulee vain sairaaksi.

Onhan se vähän ristiriitaista, että jos on vähävarainen, pitäisi ottaa kaikki, mitä tarjotaan, vastaan. Olen siitä ennenkin kertonut, että veljelle tarjotaan mm. huonekaluja ja televisioita. Vaikka hänellä on meidän sukulaisilta saama hyvä televisio - ei ole siitä siis itse maksanut mitään ja mm. erään tutun kuolinpesästä saatuja hyviä huonekaluja. Silti pitäisi ottaa kuluneempia vastaan, vain koska on vähävarainen. Me sisarukset sitten viemme niitä vähin äänin kierrrätykseen ja maksamme kierrätysmaksut. Veli ei ole yhtäkään huonekalua tarvinnut ostaa, joten ei tarvites sanoa että vain hyvä kelpaa. Hän on saanut hyviä. Ei tartte tarjota kuluneita ahtaaseen asuntoon. Viekää ne itse kaatopaikalle tai kierrätyskeskukseen vaan.

Miten voi aikuinen ihminen olla noin nolo, ettei osaa sanoa suoraan, että "ei kiitos, en tarvitse koska minulla on jo hyvät huonekalut". Saati että sanoisi suoraan, että "ei kiitos, minulla on paha laktoosi-intoleranssi". Tai että "ei kiitos, en pysty tällä kädellä leipomaan".

Hän kuvittelee tuon olevan kohteliasta, mutta ei se ole. Se on syvää epäluottamusta siihen, että ihmiset ymmärtävät selvää puhetta.

Ja totta kai ihmiset vähävaraiselta saavat jatkossakin kysyä "tarvitsetko tällaista huonekalua, minulla on ylimääräinen". En minä ainakaan oleta, että aikuinen ihminen ei osaisi sanoa, jos hänellä ei ole tarvetta! Kai se nyt on ihan hyvä asia, että ennen kaatikselle ronttaamista kelvollista ja ehjää huonekalua yrittää ensin kierrättää ja vie sen pois vasta, jos kenelläkään ei ole sille käyttöä!

Jotkut suuttuvat, jos ei ota vastaan ja johan tässäkin ketjussa aloitus liittyi siihen, ettei leipäjonossa saa kieltäytyä mistään. Olen todistanut jopa sen, kun vain kysymättä tuodaan ja olen itse sanonut, että ei tarvise, vie pois. Nyrpeänä viedään pois. Nämä samat ihmiset ovat käyneet sisällä ja nähneet, että huonekaluja on. Kyse on siis aikuisesta ihmisestä, mutta sairaasta sellaisesta. Meillä oli tiukka kasvatus ja sen ansioista veli on pysynyt kaidalla tiellä, mutta hänestä tuli ylikiltti, jota pelottaa sanoa mitään vastaan kellekkään.

Sukulaisten into lahjoittaa käytettyjä huonekaluja yms. taloustavaraa meille, suvun vähävaraisimmalle perheelle, on saanut aika kummallisia piirteitä. Meille dumpattaisiin kaikki käytetty siinä vaiheessa, kun itselle hankitaan uutta. Meillä on myös pienin asunto koko poppoosta, joten tästä uhkaa koko ajan tulla liian täyteen tungettu, sekalaisten huonekalujen kaatopaikka.

Kun kieltäytyy jostain, mökötetään. Sama, jos hankkiutuu eroon jostain meille väkisin kannetusta koiransyömästä sohvasta.

Fun Light on niitä harvoja mehuja joissa ei ole sokeria. On parempi hampaille.

Olin aikoinaan avustajana leipäjonossa, jossa sai itse valita yhden kassillisen verran , mitä ottaa. Ongelmaksi tuli se, että ekat hamstrasivat ns. herkut ja lopuille jäi makaronit, maustamaton jugurtti ja esim. mausteet. Sitten pihassa vertailivat, että sinä sait makkaraa, minä lanttua. Ja alkoi valitus, että tämä on väärin (kuten oli minustakin). Sitten ryhdyttiin tekemään melkein samanlaisia kasseja, joissa oli tasaisesti kaikkea. Joku sai maustetun jugurtin, toinen maustamattoman. Joku sai ruisleipää, toinen rievää. Täysin sattumanvaraisesti. Sanottiin, että jos ei kelpaa, jakakaa eteisessä eteenpäin. Tämä ei ole kauppa, täältä ei voi tilata ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Alanuolet jokaiselle, joka otti trollin tosissaan.

Ihan sama, mutta tätä todella tapahtuu, että vähävarainen ei saisi kieltäytyä missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole montaa viikkoa, kun tämä avaus oli viimeksi täällä. Tämä ei ole auto avaus. Jouluna on kiva provota.

Testasin googlella eikä aloitusviestiä löytynyt mistään. Onko provoksi leimaaminen kenties suurtakin hupia?

Et sinä mitään testannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alanuolet jokaiselle, joka otti trollin tosissaan.

Ihan sama, mutta tätä todella tapahtuu, että vähävarainen ei saisi kieltäytyä missään.

Joo, todellakin. Olen itse tarkka siitä mitä syön, koska mulla on pähkinäallergia. Moni ei ymmärrä kuinka vakavasta asiasta on kyse: Olen joutunut monta kertaa kiireesti lääkäriin ja ollut kerran jopa todellisessa hengenvaarassa allergisen reaktion takia. Silti jotkut ajattelee etten voi olla oikeasti köyhä ja avun tarpeessa, kun mulla on varaa hylätä kaikki missä saattaa olla pieniäkin jäämiä pähkinöistä.

Käyn siis leipäjonossa, jossa ruoka jaetaan valmiissa kasseissa ja kassin saamisen jälkeen on laatikko sitä varten, että siihen voi jättää sen mitä ei tahdo pitää.

Miksi ei saa jättää jollekin sellaiselle, joka tarvitsee enemmän ja jolla olisi sille käyttöä?

Esimerkiksi maitojauhe ja jauhot ovat sellaista, jota varsinkin innokkaat leipuri käyttävät enemmän kuin mitä apupaketeista saa, mutta jotka jäävät kokonaan käyttämättä niillä, jotka eivät tee edes lettuja.

Jos minä olisin apupakettaja jakamassa, laittaisin erikseen laatikon, johon valmiiksi pakatuista kasseista saisi jättää ne joita ei itse käytä ja josta toiset saisivat niitä ottaa. Ei sitten kenenkään tarvitsisi heittää niitä metsään tai roskiin.

Miksi ei saa jättää jollekin sellaiselle, joka tarvitsee enemmän ja jolla olisi sille käyttöä?

Esimerkiksi maitojauhe ja jauhot ovat sellaista, jota varsinkin innokkaat leipuri käyttävät enemmän kuin mitä apupaketeista saa, mutta jotka jäävät kokonaan käyttämättä niillä, jotka eivät tee edes lettuja.

Jos minä olisin apupakettaja jakamassa, laittaisin erikseen laatikon, johon valmiiksi pakatuista kasseista saisi jättää ne joita ei itse käytä ja josta toiset saisivat niitä ottaa. Ei sitten kenenkään tarvitsisi heittää niitä metsään tai roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on se himskatin ärtyneen suolen oireyhtymä, niin eipä siellä mulle juuri mitään ole. Ihmeellistä epäruokaa muutenkin.

No sit sun kannattaa vaikka mennä töihin ja saada palkkaa, sitten voit ihan ostaa mitä helvettiä haluat. Mutta älä mene jonoon yökkimään ja nirsoilemaan.

Oliko mehu palautuspullossa? Aidosti köyhällä ei ole varaa kieltäytyä edes 10 centistä. 

Vierailija kirjoitti:

No jos on se tilanne että käydään leipäjonossa, niin harvoin siellä oikeesti ihmiset nirsoilee. Ollaan kiitollisia siitä että joku sentään auttaa ja jos ei ite nyt halua ”litkua” kaataa suustaan, voit silti ottaa sen vastaan ja vaikka antaa jollekkin lähistöllä olevalle.

Oletko miettinyt asiaa loppuun asti? Ainakin mun mielestä ruoka-apu on tarkoitettu niille jotka on sen tarpeessa, eikä jonossa käyvien naapureille tai muille tutuille jotka ei apua tarvitse. Siksi on parempi jättää tarpeettomat ruuat jonon viimeisille kuin koittaa väkisin keksiä, kuka omassa lähipiirissä voisi ilahtua niistä.

Vierailija kirjoitti:

Fun Light on niitä harvoja mehuja joissa ei ole sokeria. On parempi hampaille.

Vesi on taatusti parempaa niin hampaille kuin muullekin keholle.

Ruokajono pitäisi olla sellainen, että ruokatarvikkeita on hyllyissä tarjolla ja niitä saisi itse kerätä yhden kutakin, niitä joita haluaa. On ihan tyhmää antaa kaikille samanlainen pussi, kaikki ei tykkää kaikista ja on monenlaisia allergioita ja ruokarajoituksia. Ylipainoiset käännytettäisiin pois, heillä on selvästi ollut varaa ostaa ruokaa itse.

Vierailija kirjoitti:

Ruokajono pitäisi olla sellainen, että ruokatarvikkeita on hyllyissä tarjolla ja niitä saisi itse kerätä yhden kutakin, niitä joita haluaa. On ihan tyhmää antaa kaikille samanlainen pussi, kaikki ei tykkää kaikista ja on monenlaisia allergioita ja ruokarajoituksia. Ylipainoiset käännytettäisiin pois, heillä on selvästi ollut varaa ostaa ruokaa itse.

Täällä toimittiin ennen koronaa niin, että ruuat tuotiin tarjolle laatikoissa ja jonottajat sai valita jokaisesta laatikosta 1-2 tuotetta kassiinsa. Jonotus kesti aina tosi kauan, kun nirsoimmat tuli paikalle kukonlaulun aikaan saadakseen valita parhaat päältä, ja moni muukin jäi vuorollaan miettimään piiiiiiitkäksi aikaa minkä tuotteen mistäkin laatikosta ottaa. Koronan tultua ovelta ruvettiin jakamaan valmiita kasseja, ja jonotusaika lyheni murto-osaan aiemmasta. Suurin osa on paljon tyytyväisempiä tähän nykyiseen systeemiin, etenkin silloin kun sää ei suosi. 

Köyhän kuulkaas kuuluu olla nöyrä ja kiitollinen.

Ihan sama tykkääkö tai tarvitseeko mehua, mutta mehu on otettava vastaan tuntien suurta kiitollisuutta ja nöyryyttä saamastaan tarpeettomasta avusta.

Pää painuksissa ja kyynel silmäkulmassa nyökyttely pelkkää plussaa.

Vierailija kirjoitti:

Oliko mehu palautuspullossa? Aidosti köyhällä ei ole varaa kieltäytyä edes 10 centistä. 

Fun Light tiivistemehut eivät ole palautuspullossa. Itse toisaalta pitäisin järjettömänä valuttaa sisältö viemäriin vain 10 centin palautussumman takia. Mieluummin jättäisin tuotteen sellaiselle, joka haluaa käyttää sen sisällönkin. Kaiketi en sitten ole aidosti köyhä, kun katson, ettei talouteni 10 centtiin kaadu. Saan sen kuitattua vaikka jättämällä yhden leipäpalan syömättä joskus.

Itse olen jättänyt laktoosia sisältävät maitotuotteet ottamatta, koska mulla on laktoosi-intoleranssi. Kertaakaan ei ole kukaan narissut. Tiivistemehua on ollut kerran tarjolla, sen otin kyllä vastaan, koska ei se pilalle mene vaikka harvakseltaan käyttäisikin. Kiva on myös voida tarjota edes raikasta mehua naapurin muksuille silloin tällöin. He kuitenkin ulkoiluttivat valjasteluun tottunutta kissaani monta kertaa viikossa, kun mulla oli jalka kolme kuukautta kipsissä.

Korona-aikana ei tosin ole tullut leipäjonossa käytyäkään. Liekkö aukikaan nyt? Elokuulla pääsenkin aloittamaan uudessa työpaikassa, joten tuskin tulee ihan äkkiä tarvetta leipäjonoon mennäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos on se tilanne että käydään leipäjonossa, niin harvoin siellä oikeesti ihmiset nirsoilee. Ollaan kiitollisia siitä että joku sentään auttaa ja jos ei ite nyt halua ”litkua” kaataa suustaan, voit silti ottaa sen vastaan ja vaikka antaa jollekkin lähistöllä olevalle.

Oletko miettinyt asiaa loppuun asti? Ainakin mun mielestä ruoka-apu on tarkoitettu niille jotka on sen tarpeessa, eikä jonossa käyvien naapureille tai muille tutuille jotka ei apua tarvitse. Siksi on parempi jättää tarpeettomat ruuat jonon viimeisille kuin koittaa väkisin keksiä, kuka omassa lähipiirissä voisi ilahtua niistä.

Juuri näin. Jos ei ole käyttöä jollekin tuotteelle, se voi hyvinkin tehdä kauppansa jollekulle muulle tarvitsevalle. Miksi esimerkiksi itse ottaa tiivistemehua, jos ei sellaista juo, kun siellä sun takana voi olla vaikka joku köyhä yh-mamma, jonka muksuille sekin mehu maistuisi paremmin kuin hyvin.

mitäpä väliä sillä on mitä joku jonossa takaa tuleva on mieltä sinun ottamisista tai jättämisistä. Minä olisin antanut sen pullon sille jonossa takana olevalle ja sanonut, että mitä ilmeisemmin sinä arvostat tätä enemmän, joten ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Ruokajono pitäisi olla sellainen, että ruokatarvikkeita on hyllyissä tarjolla ja niitä saisi itse kerätä yhden kutakin, niitä joita haluaa. On ihan tyhmää antaa kaikille samanlainen pussi, kaikki ei tykkää kaikista ja on monenlaisia allergioita ja ruokarajoituksia. Ylipainoiset käännytettäisiin pois, heillä on selvästi ollut varaa ostaa ruokaa itse.

Tiesithän, että tukien suuruutta ei määritellä painoindeksin perusteella? Eli jos ylipainoisella tt-tukiasiakkaalla on varaa ostaa ruokansa itse, on siihen varaa myös normaalipainoisilla tt-tukiasiakkailla. Eivät ne ylipainoiset yhtään sen enempää kuin tukia saa kuin muutkaan. Tuolla logiikalla ei siis ruoka-apua voi ylipainoisilta evätä.

Kiittämättömyys on Maailman palkka , sanoo sananlasku!

Ja se näköjään pitää Paikkansa.