Kateus rasittaa

Olin jo teininä siinä mielessä fiksu, että elin vain elämääni kuten parhaaksi näin. En koskaan yrittänyt näyttää, että katsos kun minulla on poikaystävä ja sinulla ei ole koskaan ollut poikien kanssa mitään (kaverilla ei siis ollut ollut kenenkään kanssa koskaan mitään ja tiesin sen.) Vaikka olin neutraali, sain vain vihaa ja katkeruutta päälleni. Arrggh. Ap

The bold and the beautiful

Vierailija kirjoitti:

Joulupöydästä noustessa pääsi vahingossa livahtamaan pieru, pikkareihin tuli läntti märkää kakkaa.

Ap

No haha. Ap

Suomessa ei tykätä siitä, että joku erottuu joukosta.

Mun toinen tissi on selässä. Oon sellanen kamelinainen.

Ap

Minä käännän kateuden positiiviseksi voima varaksi eli kehuksi.

Voin jopa myöntää olevani kateellinen kohteelle mutta siis positiivisessa mielessä.

Eikä se siis ole minulta missään tapauksessa pois.

Minun ei onneksi tarvitse ilkeillä eikä yrittää tuhota kateuden kohdetta.

Jos esim.uudehko BMW ohittaa minun vanhan toyotani ajattelen voi kun olisi mukavaa päästellä noin komealla pelillä mutta hienoa, että jollain toisella on siihen mahdollisuus. Minulla voi taas olla jotain sellasta jota tällä kuskilla ei ole. Minusta asioista pitää löytää aina hyvä puoli koska sen oikeasti löytää joka asiasta jos muistaa ajatella niin.

Vertailu ja siitä syntyvä kateus on aivan turhaa elämän tuhlausta.

Tällä asenteella pärjään mainiosti!

Tuo on vain omassa päässäsi, luulo että sinua kadehditaan.

Johtuu siitä että itse kadehdit muita ja kuvittelet että muut ovat kaltaisiasi.

Myös syyt mitä luettelet ovat - anteeksi vaan - todella lapsellisia.

Ovatko nuo ainoita asioita joilla pystyt omassa mielessäsi pätemään? Ainoita asioita joilla mielestäsi erotut/olet erottunut "massasta"?

Nämä kirjoituksesi (teit jo ainakin kerran aloituksen samasta aiheesta) eivät kerro meille muille mitään muuta kuin että sinun itsetuntosi on erittäin heikko.

Sinun on itse keksittävä olemattomia syitä sitä pönkittääksesi, tarrauduttava kaksin käsin jokaiseen ohimennen heitettyyn, merkityksettömään lausahdukseen (tämähän lähti jostain kaupan kassan sanasesta, eikö?) ja vatvottava ja väännettävä ja pakotettava sitä toisten suihin saadaksesi itsellesi edes pienen murusen vahvistusta että sinä yhä edelleen kelpaat.

Koska siitähän tämä huono itseluottamus johtuu, pelosta että vanhenet ja muutut. Ettet siksi enää "kelpaa" koska nuoruus oli se sinun valttisi. Eka jolla poikkis.

Etkä koe että sinulla tai sinussa olisi mitään muuta kuin se "babyface" naama. (Olkoonkin että vain jonkun random kassahenkilön mielestä).

Nyt haet sitä vahvistusta täältä, noilla samoilla keinoilla, tyrkyttämällä, kunnes joku sattuisi sanomaan jotain mitä haluat kuulla.

Minun käy sinua sääliksi.

Kyllä sinussa on aivan varmasti on muuta, paljon arvokkaampia ominaisuuksia kuin joku teinimäisyys. Meissä jokaisessa on.

Sinun on vain kaivettava se esiin. Uskottava itseesi.

Minä toivon että onnistut, oikeastaan luotan siihen että onnistut.

Kaiva esiin se tyttö joka olit silloin joskus, se tyttö joka oli itsevarma ja ylpeä, äläkä jää roikkumaan kynsin hampain kiinni siihen kuoreen, siihen sivuseikkaan miltä se tyttö joskus näytti.

(et kuitenkaan näytä siltä kuin omissa silmissäsi: eihän muut tiedä miten paljon olet muuttunut - ja tuollaiset sanat ovat vain kohteliaita fraaseja, ei niitä kukaan tosissaan lausu)

Kun löydät sen kadonneen tytön sisältäsi, olet löytänyt itsesi.

Tämä on minun joululahjani sinulle: kun olet löytänyt sen sisäisen itsesi ja sen myötä omat vahvuutesi ja voimavarasi, sinua oikeasti kelpaa kadehtia.