Onko olemassa jotain kiistatonta merkkiä josta tunnistaa toisen valehtelevan
Kommentit (41)
Ei ole.
Ihmistä tuntematta et voi yhtään tietää milloin tämä valehtelee. Etkä silloinkaan varmasti.
Toisen liikkeistä tai hermostumisesta ei voi tietää muuta kuin, että nyt se on hermostunut mutta syytä ei voi tietää. Sehän voi vaikka ajatella, että nyt pitäis päästä äkkiä vessaan ja on siksi kummallinen ja sanoo mitä sattuu.
Valehtelussakin on se, että on olemassa osatotuuksia. Jos sanoo asiasta suurimman osan totta mutta jättää osan sanomatta, onko se valehtelua?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Toki voi oppia esim oman lapsena käytöksestä valehtelun, mutta tuntemattoman ihmisen valehtelusta et voi tietää.
Joo, vanhemmilla vaikuttaa olevan kova luotto siihen, että tietävät kyllä, milloin oma lapsi valehtelee. Näin opettajana voin sanoa tähän että hahhah.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Toki voi oppia esim oman lapsena käytöksestä valehtelun, mutta tuntemattoman ihmisen valehtelusta et voi tietää.
Joo, vanhemmilla vaikuttaa olevan kova luotto siihen, että tietävät kyllä, milloin oma lapsi valehtelee. Näin opettajana voin sanoa tähän että hahhah.
Minä kanssa ihmettelin miten kaverin vanhemmat piti tyttöään pikku enkelinä vaikka hänellä oli jo 14-vuotiaana kaikki paheet mitä voi olla, no huumeita ei käyttänyt. Kusetti vanhempiaan se kun kerkes.
Minä olen varmaan epäluotettavuuden perikuva kun silmäni eivät edes käänny vasemmalle ja luontaisesti miettiessäni jotain katson oikealle ylös (ei ole paljoa vaihtoehtoja) :D
Toki psykopaatit ja narsistit etc. pystyvät valehtelemaan silmää räpäyttämättä, mutta muiden ihmisten kohdalla valehtelijan tunnistaa melko helposti. Yli-innokkuus, liian monet yksityiskohdat, liian vähät yksityiskohdat, erilainen puhetyyli kuin yleensä, hermostuneisuus, vastapuolen tarkkaileminen (huomasiko se mitään?), tylyys, hermostuneisuus, tiuskiminen, tuskaisuus. Yleisesti ottaen, jos joku yrittää kovasti vakuuttaa sinut jostain asiasta, hänellä on yleensä jollain tavalla oma lehmä ojassa.
Onhan noita.
Vierailija kirjoitti:
Toki psykopaatit ja narsistit etc. pystyvät valehtelemaan silmää räpäyttämättä, mutta muiden ihmisten kohdalla valehtelijan tunnistaa melko helposti. Yli-innokkuus, liian monet yksityiskohdat, liian vähät yksityiskohdat, erilainen puhetyyli kuin yleensä, hermostuneisuus, vastapuolen tarkkaileminen (huomasiko se mitään?), tylyys, hermostuneisuus, tiuskiminen, tuskaisuus. Yleisesti ottaen, jos joku yrittää kovasti vakuuttaa sinut jostain asiasta, hänellä on yleensä jollain tavalla oma lehmä ojassa.
Onhan noita.
Juuri nämä on niitä merkkejä, joista harjaantumattoman valehtelijan voi huomata. Tuo yläviistoon katsominen voi joillakin merkitä valehtelua, mutta ei läheskään kaikilla! Itse esim huomaan katsovani yläviistoon kun mietin vastausta tai asiaa, en valehdellakseni, vaan jos asiaan liittyy useita eri näkökohtia ja täytyy miettiä asiaa eri puolilta ennen vastausta.
Valehtelija saattaa lakata liikkumasta tai vähentää liikkumista, koska valehtelu vaatii keskittymistä.
Suun peittäminen tai hiuksien harominen voi viestiä valehtelusta.
Valehtelija voi kömmähdellä puhuessaan.
Pidemmät tauot puheessa voivat olla merkki valehtelusta: valehtelija joutuu miettimään tavallista enemmän sanomisiaan.
Sen sijaan vanha uskomus siitä, että vasemmalla katsoja muistelisi todellisia tapahtumia ja oikealle katsoja keksisi uusia juttuja, ei nykytiedon valossa pidä paikkaansa.
Siinä muutamia psykologian professori Richard Wisemanin vinkkejä valehtelijan tunnistamiseksi.
Siitä, että saa kiinni itse teossa.
Ei oikein muuten.
Haastavaa valehtelun erottamisesta tekee myös se, että on olemassa liuta asioita, joita osa pitää valehteluna- mutta kyseessä voi yhtä hyvin olla erehdys, väärinymmärys tai jopa näkemysero asiasta.
Sen lisäksi suurinosa valehtelee tietoisesti ja tiedostomattomasti lähes aina kun avaavat suunsa.
Oikeastaan voisi olla helpompaa opetella erottamaan milloin itse tai joku muu puhuu totta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Toki voi oppia esim oman lapsena käytöksestä valehtelun, mutta tuntemattoman ihmisen valehtelusta et voi tietää.
Lapset ei osaa valehdella
Mäkin olen sellainen joka hermostuu ihan tavallisestakin puhumisesta (siis totuuden), jos joudun uuteen tilanteeseen. Hermostun myös automaattisesti virkapukuisista ihmisistä, en tiedä onko mulla joku lapsuuden trauma tähän liittyen jonka olen jo unohtanut vai mistä ihmeestä johtuu. Mutta siis jos vaikka kahvilan jonossa viereeni tulee poliisi seisomaan niin alan automaattisesti hikoilemaan, punastumaan ja hermoilemaan. Sama juttu jos lähistöllä on vartija tai järjestyksenvalvoja, jopa lipputarkastaja metrossa saa mut melkein panikoimaan vaikka lippu löytyisikin. Jossain poliisikuulustelussa olisin varmaankin aivan hysteerinen. Päättele siinä sitten, valehteleeko tuo vai ei...
Vierailija kirjoitti:
Valehtelija saattaa lakata liikkumasta tai vähentää liikkumista, koska valehtelu vaatii keskittymistä.
Suun peittäminen tai hiuksien harominen voi viestiä valehtelusta.
Valehtelija voi kömmähdellä puhuessaan.
Pidemmät tauot puheessa voivat olla merkki valehtelusta: valehtelija joutuu miettimään tavallista enemmän sanomisiaan.
Sen sijaan vanha uskomus siitä, että vasemmalla katsoja muistelisi todellisia tapahtumia ja oikealle katsoja keksisi uusia juttuja, ei nykytiedon valossa pidä paikkaansa.
Siinä muutamia psykologian professori Richard Wisemanin vinkkejä valehtelijan tunnistamiseksi.
Minä keskittyisin erityisen tarkasti juuri totuuden puhumiseen, ettei vain vahingossakaan tulisi sanottua/muistettua jotain asiaa väärin josta joku voisi epäillä minun valehtelevan. Keskittyminen näkyy minulla juuri niin, että puhun hitaasti ja harkiten, pidän taukoja ja liikun vähemmän. Saatan kömmähdellä puheessani ja haroa hiuksiani hermostuksesta, koska olen hermostunut ko. tilanteesta ollessani paineen alla (vaikkapa kuulustelussa) vaikka puhuisin aivan totta.
jos tv.ä lukee yle tai radion piippaukset. silloin tietää että pelkkää duupaa tulee
Vierailija kirjoitti:
Valehtelija saattaa lakata liikkumasta tai vähentää liikkumista, koska valehtelu vaatii keskittymistä.
Suun peittäminen tai hiuksien harominen voi viestiä valehtelusta.
Valehtelija voi kömmähdellä puhuessaan.
Pidemmät tauot puheessa voivat olla merkki valehtelusta: valehtelija joutuu miettimään tavallista enemmän sanomisiaan.
Sen sijaan vanha uskomus siitä, että vasemmalla katsoja muistelisi todellisia tapahtumia ja oikealle katsoja keksisi uusia juttuja, ei nykytiedon valossa pidä paikkaansa.
Siinä muutamia psykologian professori Richard Wisemanin vinkkejä valehtelijan tunnistamiseksi.
Nuokin merkit voivat kertoa myös siitä, että ihminen pysähtyy muistelemaan ja miettimään asioita. Esim. jos multa yhtäkkiä illalla kysytään, mitä söin päivällä lounaaksi, voin pysähtyä miettimään ja haroa hiuksiani jos en heti sitä muista. Ja vastaus voi olla: jotain perunaa ja jotain lihaa...siis keitettyä perunaa ja jotain nautaa...
No itse alan änkyttämään jos vastapuoli on aggressiivinen tai hyökkäävä, vaikka tietäisin vastauksen. Myös se vaatii keskittymistä jos pitää olla varpaillaan ja miettiä vastaus sillä tavalla muotoilluksi ettei loukkaa toisen herkkää egoa. Voiko edes kertoa tai osallistua keskusteluun. Valehtelusta ei siis ole kyse.
Monimutkaisiin kysymyksiin vastauksia on pakko miettiä. Esim. laskutoimitukseen harva vastaa miettimättä ensin. Ei silloinkaan ole kyse valehtelusta. Jotain tolkkua näihin kyökkipsykologioihin.
No ei ole kiistattomia merkkejä. Epävarmuus puhuessa ei tarkoita epärehellisyyttä. Valehtelija on yleensä taitava koska tietää kokemuksesta ettei jää kiinni. Ihmistuntijat kuten lääkärit, sosiaalityöntekijät ja poliisit menee aina halpaan. Ja sekös naurattaa.. valehtelija kerskuu lähimmilleen sillä että häntä uskotaan.