Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihastun heti tulisesti jos joku osoittaa kiinnostusta?!
23.12.2017 |
Siis ihastun jatkuvasti. Joskus lyhyeksi ajanjaksoksi ja joskus pitemmäksi. Ja ne on siis tosi intensiivisiä ihastumisia, täyttää ajatukset aivan täysin ja saatan kuolata jatkuvasto vapaa-ajallani ihastukseni instakuvia tms. Siis ei kai tämä oo tervettä :D nytkin, olen opiskelijana harjoittelussa ja huomasin että ohjaajani on ehkä ihastunut minuun. Nii tsädäääm, taas mennään. Ollaan juteltu vapaallakin nyt, ja olen alkanut laittautumaan enemmän työpäivinä. Ja kyseessä ei ole milläämän mittarilla edes mun makuinen tyyppi.. viimeksi ihastuin yhden yön juttuun, oikeesti kyttäsin päivät pitkät insta ja fb kuvia ja googlettelin ja ja ja.. se ihastuminen on oikeesti niin voimakasta, että sen ollessa päällä kuvittelen rakastuneeni. Ja kohta se menee ohi jos tyyppiä ei nää tms. Huh huh.. ja en ole teini, vaan kolmekymppinen.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Mulla ei siis ole taustalla mitään hylkäämistä tai väheksyntää, mulla oli lämmin ja rakastettu lapsuus. Ehjä perhe. Tai ehkä mulla jotain sen sorttista on, etten koskaan oikeen luota siihen että minä itsenäni riittäisin. En tiedä mistä lie kumpuaa. Itsetunto seilaa aallonharjalta merenpohjaan, välillä koen olevani jotenkin erityinen ja todella hyvännäköinen ja välillä ruma ja tyhmä ja muihin verrattuna arvoton.
Ja biologinen kello ei tikitä kyllä, en usko koskaan haluavani lisääntyä. Ja tätä ihastumista tapahtuu myös parisuhteen aikana, silloin tokikaan en tee mitään pelinavauksia ihastuksen kohteeseen..
Mutta koska teitä on muitakin, niin kyseessä tuskin siis mikään mielenterveysongelma sinänsä? Esim persoonallisuushäiriö siis. Ihastuminenhan on toki ihanaa :)
Päällisin puolin ok perhe voi silti jättää sinut tuntemaan ettet riitä itsenäsi.
Sisarus oli suosikki? Sinun piti aina parantaa numeroita? Valita oikeat opinnot tai oikea ammatti?
Tai kontrolloiva vanhempi, valitsi vaatteesi, harrastuksesi, sisusti huoneesi puolestasi, oli aktiivisempi urheiluseurassasi kuin sinä itse, tai oli parempi soittamaan instrumenttiasi kuin sinä?
Joo ei se mikään häiriö ole, melko tavallista oikeastaan, hyvin inhimillistähän se on, että me toivotaan helppoa ja täydellistä rakkautta. Riittämättömyys on ihan riittävä peruste - nykymaailma myös asettaa aika paljon erilaisia paineita. Onneksi elämä opettaa :)
Eihän toi ole apn vaiva. Mulla itseasiassa saattaa olla toi limerenssi, ihan päättömän ihastunut työkaveriin joka on jo tavallaan antanut pakit ja asuukin kaukana, en edes näe. Mutta silti mielessä eikä ole muita ollut pariin vuoteen.