Miksette ole kertonut että klassinen musiikki on näin hienoa?

Minäkin luulin klassista musiikkia hienoksi, kunnes kuulin taas HIMin Join Me In Death -kappaleen

On sinulle kerrottu, mutta et ole uskonut. 

Tähän en väsy koskaan. Youtubesta löytyy.

Händel,  Lascia ch'io pianga

Eniten pidän Jarousskyn ja Farinelli-elokuvan versioista. Jälkimmäisessä on pyritty jäljittelemään kastraattilaulajan ääntä yhdistämälla sopraano ja kontratenori.

Bachin sellokonsertot, hieman lähempänä taivasta ja kauempana todellisuutta. Vielä jos saa kuunnella todella hyvältä vinyyliltä tai livenä hyvältä orkesterilta.

Vierailija kirjoitti:

Me ainakin "jouduttiin" kuuntelee klassista ylä-asteella. Onko se vielä edessä?

Tuo kiinostaisi minuakin, vaikka taidan tietää vastauksen. Jos nettiä on uskominen, nuoret ole ikinä edes kuulleet led zeppeliinistä. Joku perustietous pitäisi olla musiikissakin ja sen jälkeen saa kuunnella/tykätä mitä haluaa. Jos edes nykyiset hittilista artistit ei tiedä musiikin historiaa, ei ihme mitä sontaa tekevät ja radio suoltaa sitä itseään?

Čiurlionisin "Meri", kuulin sattumalta Yle Klassisella. Ihana.

Edvard Grieg kaikki.

On hyvää ja huonoa klassista musiikkia. Huonoa kaikki nykysäveltäjät.

Vierailija kirjoitti:

Klassistakin musiikkia on paljon kaunista, mutta 1970 luvun jälkeen sävelletyt lienee parhaita. Nämä subeliukset, bachit, mozartit, schubertit ja mitkä lie eivät säväytä minua. Liian raskaita. Nykyklassiseen saa paljon ihania vivahteita.

Nykyklassiset on roskaa. Joku Saariaho on aivan yliarvostettu. Sehän se vasta raskasta onkin.

Vierailija kirjoitti:

Ketä ap teitittelee?

Sivistynyt ihminen tekee näin. Ei juntti.

Ollaan kyllä sulle vihjattu ja suoraankin sanottu, mutta et o kuunnellu etkä noteerannu aiemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän klassillinen musiikki on hienostelevien pönöttäjien musiikkia (orkesterikikin aina mustissa ykkösvetimissä). Vanhaa aataminaikuista pömpoosia musiikkia, jossa soittajien määrällä korvataan laatu, jota sitten kuunneellaan muka "haltioituneina", jottei erotuttaisi kaikista muista hienostelijoista.

Mene sitten muualle.

Juuri ja juuri räpin voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Joutsenlampi

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Moderni versio. 

Pari hyvää brittisäveltäjää: 

Frederick Delius: esim. Cello Concerto

Ralph Vaughan Williams: esim. The Lark Ascending

Minä innostuin klassisesta musiikista uudelleen noin nelikymppisenä. Ehkä ne lapsuuden pakolliset piano- ja viulutunnit musiikkiopistossa piti ensin unohtaa.

Kysyin orkesterimuusikkokaveriltani vinkkejä levytyksiin. Sieltä tuli varmaa suositusta; Gilels, Oistrah, von Karajan, Mutter, Menuhin jne. Toki menneen polven edustajia, mutta hienoja tulkintoja yhtä kaikki.

Aloitin kertaamalla tunnetuimmat viulu- ja pianokonsertot. Siitä etenin Bachin ja Mozartin uskonnollisiin kuoroteoksiin. Requiem ja Matteus-passio tuli taas kuunneltua pääsiäisenä lähes ekstaasissa. Jouluoratorio kuuluu nykyään jouluaattoon.  Lapsillekin pakkosyötin autossa; nykyään jopa pyytävät sitä levytystä, jonka soittajaa eivät muista.

Olen edelleen ihan kaikkiruokainen musiikin suhteen. Mutta kun omalta shufflelistaltani kajahtaa kevätauringossa Bachin E-duuri viulukonsertto Oistrahin soittamana, tuntuu elämä aika hyvältä. 

Onhan se nyt parempaa musiikkia kuin mikään mitä tänä päivänä julkaistaan. Ainoa on, että tuohon soundimaailmaan pitää tottua. Mikä on aika erilainen kuin nykymusiikissa.

Itsekin olen metallin kuuntelija, mutta myönnän silti että Bach on parempaa kuin mikään metalli. Metallissa vaan olen tottunut niihin särökitaroihin ja tuplabassareihin ja sellaiseen. Siitä on vaikea luopua. Mutta musiikillisesti klassinen on parempaa. Bach, Mozart, Beethoven, Vivaldi, Chopin... he olivat neroja, joita ei synny usein.

Vierailija kirjoitti:

Pari hyvää brittisäveltäjää: 

 

Frederick Delius: esim. Cello Concerto

 

Ralph Vaughan Williams: esim. The Lark Ascending

Edvard Elgar kuuluu listalle. Laitan hänen ehkä tunnetuimman ja yhden surullisimmista klassisista biiseistä mitä itse tiedän. Sellisti Jacqueline duPre sairastui ms-tautiin kai aika pian nauhoituksen jälkeen, olivat pari tuo kapellimestarin kanssa.

Nykysäveltäjistä mielenkiintoisin on Alexander Prior. Miten melodinen säveltäjä saakin muistosävellyksen kuulostamaan Ligetiltä, jolle teoksen on säveltänyt. Elegia György Ligetin muistolle:

Alex Prior ja Trafalgarin taistelu, jonka hän sävelsi kyseisen  taistelun 200-vuotis muistovuodelle.

Vierailija kirjoitti:

Näitä tulee kuunneltua paljon.

Shostakovich: Piano quintet in G minor

Schubert: Quintet in C major

Schumann: Piano quintet E flat major

Ravel: String quartet in F major

Ravel: Piano trio in A major

KIva kuulla täsmävinkkejä. Tarjontaa on niin paljon ja hakuammunnalla on työlästä etsiä. toki siinäkin oppii.