Äidilläni luustoon levinnyt syöpä, onko muilla kokemuksia

Pahoittelut sinulle ja äidillesi, raskaat ajat on edessänne.

Minun äitini sairastui syöpään 42v iässä ja kuoli 47v iässä. Varsinainen kasvain oli rinnassa, mutta pesäkkeitä löytyi lopulta vähän sieltä ja täältä eli mm lannerangasta, maksa oli täynnä niitä ja vatsa kuin olisi ollut raskaana sen vuoksi, aivoissa jne.

Luustoon levinneisyys on valitettavasti lopun alkua.

Yrittäkää nauttia tästä joulusta!

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelut sinulle ja äidillesi, raskaat ajat on edessänne.

Minun äitini sairastui syöpään 42v iässä ja kuoli 47v iässä. Varsinainen kasvain oli rinnassa, mutta pesäkkeitä löytyi lopulta vähän sieltä ja täältä eli mm lannerangasta, maksa oli täynnä niitä ja vatsa kuin olisi ollut raskaana sen vuoksi, aivoissa jne.

Luustoon levinneisyys on valitettavasti lopun alkua.

Yrittäkää nauttia tästä joulusta!

Ihan samoin kävi mun parhaalle ystävälle, kuoli 40 vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Antioksidanttiklinikalla iso osa saa ratkaisevan avun mutta kallis on.Esim. seleeni on rajusti myrkyllisempää syöpäsoluille kuin terveille soluille.Virallinen hoito käyttää vain sitä hoitoa millä lääketeollisuus rikastuu eli voi patentoida,toisin ovat syöpää estävät ravintotekijät.Suomalainen immunologi Thomas Tallberg sai erittäin hyviä tuloksia ravintotekijöihin perustuvalla rokotteella ja tukiravinteilla.Antioksidanttiklinikoiden menetelmät perustuvat pitkälle Tallbergin hoitoihin.Näitä on Helsingissä,Oulussa ja Kristiinankaupungissa.Syöpä on lähinnä hapetusstressin aiheuttama rappeutumissairaus,perimästä riippuu tuleeko syöpä vai muu sairaus.

Nämä kuolemankauppiaat saisi kärventyä helvetin tulessa.

Entinen anoppini oli hieman päälle 40v kun sairastui. Kunto meni tottakai heikoksi hoitojen vuoksi ekana vuonna, sitten meille tuli ero joten en tiedä tapahtumia siinä välissä. Vuosi sitten näin exäni kaupungilla ja hän kertoi, että edellisellä viikolla syöpä oli "voitettu", mutta tällä viikolla oli saanut uusiutumisdiagnoosin :( 

Mitään oireita ei hänelläkään ollut, löytyi tutkimuksissa kun oli kaatunut ja aluetta tutkittiin lääkärissä. 

Itse olen aikuisikään mennessä katsonut monta syöpää vierestä ja käyn itse tutkimuksissa säännöllisesti, kaikista helpointa on, kun yrittää vain nauttia elämästä täysillä. Koskaan ei tiedä milloin täältä lähdetään. Omasta läheisestäni tuli todella ilkeä ja pahansuopa hoitojen aikana, joten hänen kanssaan oli todella vaikeaa. Jos näin käy myös teillä, on tärkeää kuitenkin olla läsnä ja yrittää ymmärtää, että todennäköisesti ilkeys johtuu hoitojen rankkuudesta ja epätietoisuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antioksidanttiklinikalla iso osa saa ratkaisevan avun mutta kallis on.Esim. seleeni on rajusti myrkyllisempää syöpäsoluille kuin terveille soluille.Virallinen hoito käyttää vain sitä hoitoa millä lääketeollisuus rikastuu eli voi patentoida,toisin ovat syöpää estävät ravintotekijät.Suomalainen immunologi Thomas Tallberg sai erittäin hyviä tuloksia ravintotekijöihin perustuvalla rokotteella ja tukiravinteilla.Antioksidanttiklinikoiden menetelmät perustuvat pitkälle Tallbergin hoitoihin.Näitä on Helsingissä,Oulussa ja Kristiinankaupungissa.Syöpä on lähinnä hapetusstressin aiheuttama rappeutumissairaus,perimästä riippuu tuleeko syöpä vai muu sairaus.

Nämä kuolemankauppiaat saisi kärventyä helvetin tulessa.

Kysy Jaakkolan "toivottomilta" potilailta kuka on kuolemankauppias.

Kiitos vastauksista, ylipäätään kiva että vastaatte koska olen tosi hajalla tämän asian kanssa. Joulusta minäkin ajattelin, että pidetään nyt hyvä joulu kun ei tiedä, tuleeko äidille seuraavaa :( Jotain sellaista lääkäri oli kyllä sanonut, että mitä ilmeisemmin tämä (syöpä) on kehittynyt pitkän ajan kuluessa, joten onneksi äiti ei ole ihan tällä sekunnilla sentään kuolemassa. Tää on vaan niin perseestä kun sain lapsenkin vuosi sitten, pienen  pojan. Mä olen äidin ainoa lapsi, ja poika siten ainoa lapsenlapsi. Tuntuu että poika on jopa vielä tärkeämpi mun äidille kun mulle!

Tsemppiä teille kummallekin. Aikaansa ei tiedä kukaan, joten joka päivä on tärkeä. Kerroit, että syöpä on hitaasti kasvavaa tyyppiä. Se kuulostaa hyvältä, koska on helpommin kurissa pidettävä. Tiedän jotain asiasta, koska itselläni oli kasvain, joka oli myös hitaasti kasvava, ei aggressiivinen. Itse uskoin vakaasti perinteisiin hoitoihin, vaikka "huuhaata" ehdotettiinkin. Jos haluaa käyttää jotain vaihtoehtoishoitoja lisänä, kannattaa jutella lääkärille. Ettei tule kiihdyttäneeksi kasvainten kasvua.

Itse sana syöpä on hirveä. Uskon kuitenkin näin, että "vanhuuteen kuolevilla" on jokin syöpä jossain vaiheessa kasvamassa, ei vain ole löydetty ennen.

Vanhuksilla myös syövät kehittyvät yleensä hitaammin kuin nuorilla jun solut on jo "hitaampia" . Nelikymppinen voi mennä syöpään paljon nopeammin kuin 70-kymppinen ja joskus syövät eivät etene minnekään tai hyvin hitaasti. Keskittykää viettämään hyviä päiviä silloin kun niitä on; koskaan ei tiedä milloin on se viimeinen päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä teille kummallekin. Aikaansa ei tiedä kukaan, joten joka päivä on tärkeä. Kerroit, että syöpä on hitaasti kasvavaa tyyppiä. Se kuulostaa hyvältä, koska on helpommin kurissa pidettävä. Tiedän jotain asiasta, koska itselläni oli kasvain, joka oli myös hitaasti kasvava, ei aggressiivinen. Itse uskoin vakaasti perinteisiin hoitoihin, vaikka "huuhaata" ehdotettiinkin. Jos haluaa käyttää jotain vaihtoehtoishoitoja lisänä, kannattaa jutella lääkärille. Ettei tule kiihdyttäneeksi kasvainten kasvua.

Itse sana syöpä on hirveä. Uskon kuitenkin näin, että "vanhuuteen kuolevilla" on jokin syöpä jossain vaiheessa kasvamassa, ei vain ole löydetty ennen.

Nämä syövän kiihtymiset johtuvat antioksidanteista joissa ei ole huomioitu niiden keskinäistä vuorovaikutusta,lääkäri ei asiasta tiedä mitään kun ei kuulu edes koulutukseen.Esim. C- ja E-vitamiinit toimivat vuorovaikutuksessa suojaavana antioksidanttina mutta yksin ja suurina annoksina ne aiheuttavat päinvastaisen pro-oksidanttivaikutuksen.Sama esim. seleenin ja E-vitamiinin välillä.Tallberg sai pelastettua pienissä muutaman kymmenen potilasryhmissä suurimman osan "toivottomista" melanomapotilaista kun virallinen hoito oli täysin tehotonta.Lääkärit ovat näistä täysin pihalla ja ainoa keino on etsiä tietoa itse.Eikä lääkäri edes voi suositella muuta kuin virallista käypähoito-menettelyä,vaikka joku muu olisi kuinka tehokasta.

Syöpäkasvaimet kehittyvät yleensäkin jauseimmin monen vuoden ajan ennenkuin varsinaista kyhmyä, kasvainta edes havaitaan. Solut siis jakaantuneet holtittomasti jo pitkään.

Luustometastaasit tarkoittavat varsin nopeata loppua. Huolehdi siitä, että äitiso lääkitys on kunnossa, on turhaa kärsiä jos ja kun on kyse palliatiivisesta hoidosta eikä elämä voi voittaa.

Olen pahoillani tilanteestanne. Luustoon levinnyt syöpä on merkki yleisestikin levinneestä syövästä. Monesti se näkyy ennen varsinaista alkulähdettä. Nyt kannattaa totutella ajatukseen, että äiti ei elä ikuisesti enää. Ensin tieto on kuin lekan isku päähän, mutta koska mitään ei voi, se on vain otettava annettuna. Aika auttaa asian sisäistämisessä.

Olen vierestä seurannut neljää tapausta.

Niiden perusteella sanoisin, että tehkää lista asioista joita äitisi haluaa nähdä ja kokea ja aloittakaa toteuttaminen parasta kuntoa vaativista.

Vaatikaa kunnon lääkitys kipuihin.

Onko jo selvitetty sisäelimien tila? Jos niissä ei ole vielä etäpesäkkeitä, ei kuolema ole heti käsillä. Jukka Virtasellakin on ollut jo vuosikausia luustoon levinnyt eterauhassyöpä, ja on edelleen hengissä.

Millainen lääkäri antaa diagnoosin joulun alle... ei varmaan olisi haitannut jos olis vaikka välipäivinä soittanut tai 3.1

Luusto ja siitä pyörätuoliin ja etäpesäkkeet keuhkoihin. 1-2 vuotta minun ennuste. Kokemusta on luustoon levinneestä rintasyövästä. Nyt kannattaa ja varsinkin ensi kesänä nauttia mahdollisimman paljon kun kävelykykyä ja kuntoa on vielä jäljellä. Ensi kesänä viimeistään tehkää se unelmienne reissu. Toista tilaisuutta ei tule.

Kyllä lääkärit osaa olla tahdittomia

Jos olet facessa, liity ryhmään eniten vituttaa läheisen syöpä. Oma äitini sai myöskin diagnoosin luustolevinnäisyydestä vain muutama kuukausi syöpädiagnoosin jälkeen. Tämä muutama vuosi sitten, joulun alla myös :’(. Äiti nukkunut jo pois. Lopun alkua oli tuo, valitettavasti. Tsemppiä sinulle ja vietä nyt aikaa äitisi kanssa.

Minulla on luustoon levinnyt sisäelinsyöpä, ikää 40 vuotta, kaksi pientä lasta, elinajanodote noin kaksi vuotta.

Odotellaan tietoa, mikä syöpään kyseessä ja onko se parannettavissa vai onko vain jarruttavaa hoitoa tai oireenmukaista hoitoa tarjolla.

Kuka vaan voi sairastua missä isässä vaan. Ihmiset usein kuolevat joko syöpään tai infarktiin, kun ei luonnon armoilla villieläinten ruuaksi enää jouduta. Tämä fakta kannattaa tiedostaa jo mielellään kolmikymppisenä ja hoitaa esim. edunvalvonta-asiakirjat kuntoon. On meinaan hankala hoitaa asioita, jos valtuutukset eivät ole kunnossa. Samoin tahdonilmaisut siitä, miten haluaa itseään hoidettavan ja miten omia rahojaan käytettävän itsensä hyväksi (esim. kampaajan käynnit, kun on vuoteenomana kuukausia). Joissakain perheissä tulee sisarusten välille riitaa kuolemansairaan vanhemman rahojen käytöstä vanhemman hyväksi, jos pelätään perintörahojen vähenevän, jos sairasta hoidetaan hyvässä paikassa eikä esim. terveyskeskuksen vuodeososastolla viimeisiä kuukausia.

Siis odotelkaa piti kirjoittaa, oma syöpäni on jo tiedossa.

Ikävä tilanne teillä. Jokainen potilas ja tarina on erilainen. Mun isällä oli luustoon, ja muuallekin, levinnyt eturauhassyöpä, metastaaseja oli jo taudin diagnosointihetkellä. Isä eli diagnoosista alle vuoden. Voin hyvin kuvitella tuskasi, todella paljon voimia koko perheellesi!