Lue keskustelun säännöt.
Vein herkkyyden uudelle tasolle - olenko enää mies?
21.12.2017 |
Luin aiemmin tänään pätkän erästä kirjaa, jossa puhuttiin runoilija Reiner Maria Rilkestä ja hänen lohduttomasta yksinäisyydestään ja ulkopuolisuuden tunteestaan. Kirjoitus oli hyvin koskettava, vaikken hänen runoja olekaan lukenut.
Tuosta inspiroituneena rupesin pohtimaan elämääni, ja elämää ylipäänsä, ja ajattelin, että ikinä ei saa vaipua epätoivoon. Olen aina ollut onneton, mutta kun jälkikäteen muistelen vanhoja hetkiä, kuvittelen itseni onnelliseksi niissä muistelemissani hetkissä. Oivalsin, että olen ollut onnellinen, vaikken ole sitä itse tiennyt. Tuon oivalluksen jälkeen minun oli pakko kuunnella eräs synkkä, mutta ei-masentava kappale, ja aloin itkemään liikutuksesta!
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi mies uskaltaa olla herkkä. Sen olen itsekkin oppinut viime aikoina. Hyvä me.
Ei miehisyys sillä katoa, että tajuaa elämästä jotain.
*Tirsk.... anteeksi mutta oli pakko nauraa tälle. Onko todellakin
suomessa miehiä jotka miettivät että ovatko miehiä jos ovat "syvällisiä ja osaavat myös itkeä"
Mutta joo... olet mies. Siis niin kauan kuin itsesi koet mieheksi ja tunnet olevasi mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen korviani myöten rakastunut mieheen, joka uskaltaa itkeä esimerkiksi elokuvissa ja joka liikuttuu runoista (Rilkeä löytyy omasta hyllystäni ja hänellä on paljon runokirjoja). Hän lukee minulle ääneen iltaisin, minä hänelle toisinaan, soitamme toisillemme biisejä, joilla haluamme kertoa niistä asioista, joista emme osaa itse puhua.
Ja samaan aikaan hän on seksuaalisesti haluttavin mies, jonka kanssa koskaan olen ollut.
Olet rakas<3 älä unohda parhaita hetkiä. Surullista voi asiat olla jos ne tilaisuudet menivät jo kiireen keskellä. Pyysin odottamaan.
Voi kun minäminä olen niin erityinen...