Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Kuka osaisi selittää tämän, olisi mukava kuulla joku järkevä selitys asialle kun on hieman jäänyt mielenpohjalle kaivelemaan. En usko yliluonnolliseen, en ufoihin, olen varma että asialle on jokin luonnollinen selitys, en vain keksi mikä.
Olin ala-asteikäinen (muistaakseni 6. luokalla) ja kävelemässä yksin kotiin jostain (jonkun kaverin luota varmaan). Asuimme pikkukaupungissa aika pohjoisessa, ei Lapissa asti kuitenkaan. Oli pimeä talvi-ilta, ja siinä kotiin kävellessä, ollessani jo melko lähellä kotia, näin taivaalla kaksi isohkoa vihreää valoa, jotka liikkuivat eteenpäin jotenkin "aaltomaisesti", nousten ja laskien eri aikaan (kun toinen meni ylös, toinen meni alas jne). Liikkuivat siis ihan eri tavalla kuin esim. lentokone tai helikopteri, ja suht nopeasti myös. Olivat myös paljon isompia kuin mistään lentokoneesta tms lähtevä valo, sellaiset kirkkaanvihreät valopallot. Muistan vieläkin kuinka pääsin kotiin ja juoksin suoraan keittiönikkunaan (talon ainoa ikkuna joka osoitti sinne suuntaan missä olin valot nähnyt) ja seisoin pitkään siinä ikkunassa tuijottelemassa taivaalle, mutta en enää nähnyt mitään erikoista. Sekin jäi mieleen kuinka äitini ihmetteli mikä minua vaivaa kun olin niin hiljainen ja tuijotin vain ikkunasta ulos, ja yritti kysellä oliko jotain tapahtunut. Jotenkin en halunnut kertoa edes vanhemmilleni että näin taivaalla outoja valoja, tajusin jo silloin miten epäuskottavalta se kuulostaisi, ja pelkäsin että syytetään valehtelijaksi tai että kuvittelin vain.
Kuka keksisi selityksen tuolle "valoilmiölle"? Olen täysin varma että näin mitä näin, katsoin sitä pitkään ja se jäi niin elävästi mieleeni että muistan sen edelleen. Ja ei, minulla ei ole koskaan elämässäni ollut minkäänlaisia aistiharhoja, mt-ongelmia tms. :) Tämä tapahtui 90-luvulla.
Joku käytti/testasi taivasvaloja?
http://kolmiopalvelu.fi/laitevuokraus/valotekniikka/taivasvalot/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin noin 5-6 vuotias, ja oli kaksi vuotta nuoremman siskoni synttärijuhlat, joihin oli kutsuttu sukulaisia. Mummu ja pappa (isän vanhemmat) tulivat, ja mummullani oli roskapussi kädessä sekä lahjapaketti toisessa kädessä. Lahjapaketin hän antoi siskolleni. Mummoni huikkasi: ”Ja äiti saa roskapussin!” ja nauroi oudosti. Äitini oli hieman hämmentynyt muttei kummemmin reagoinut asiaan mitään. En edes muista tästä tapahtuneesta kovin selkeästi, ja tästä tapahtumasta huolimatta äitini ja mummu ovat aina tulleet hyvin toimeen. Olen koittanut välillä kysellä tästä tapahtumasta, mutta en saa ikinä mitään kunnon vastausta äidiltäni.
Mummo hajamielisyyksissään ei muistanut pistää roskapussia lähtiessään roskikseen vaan kantoi sen mukanaan kyläpaikkaan ja huomasi vasta siellä, että on roskapussi mukana.
Toi autosta roskapussin roskikseen laitettavaksi? Antoi äidille pussin, jossa oli kantanut lahjaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka osaisi selittää tämän, olisi mukava kuulla joku järkevä selitys asialle kun on hieman jäänyt mielenpohjalle kaivelemaan. En usko yliluonnolliseen, en ufoihin, olen varma että asialle on jokin luonnollinen selitys, en vain keksi mikä.
Olin ala-asteikäinen (muistaakseni 6. luokalla) ja kävelemässä yksin kotiin jostain (jonkun kaverin luota varmaan). Asuimme pikkukaupungissa aika pohjoisessa, ei Lapissa asti kuitenkaan. Oli pimeä talvi-ilta, ja siinä kotiin kävellessä, ollessani jo melko lähellä kotia, näin taivaalla kaksi isohkoa vihreää valoa, jotka liikkuivat eteenpäin jotenkin "aaltomaisesti", nousten ja laskien eri aikaan (kun toinen meni ylös, toinen meni alas jne). Liikkuivat siis ihan eri tavalla kuin esim. lentokone tai helikopteri, ja suht nopeasti myös. Olivat myös paljon isompia kuin mistään lentokoneesta tms lähtevä valo, sellaiset kirkkaanvihreät valopallot. Muistan vieläkin kuinka pääsin kotiin ja juoksin suoraan keittiönikkunaan (talon ainoa ikkuna joka osoitti sinne suuntaan missä olin valot nähnyt) ja seisoin pitkään siinä ikkunassa tuijottelemassa taivaalle, mutta en enää nähnyt mitään erikoista. Sekin jäi mieleen kuinka äitini ihmetteli mikä minua vaivaa kun olin niin hiljainen ja tuijotin vain ikkunasta ulos, ja yritti kysellä oliko jotain tapahtunut. Jotenkin en halunnut kertoa edes vanhemmilleni että näin taivaalla outoja valoja, tajusin jo silloin miten epäuskottavalta se kuulostaisi, ja pelkäsin että syytetään valehtelijaksi tai että kuvittelin vain.
Kuka keksisi selityksen tuolle "valoilmiölle"? Olen täysin varma että näin mitä näin, katsoin sitä pitkään ja se jäi niin elävästi mieleeni että muistan sen edelleen. Ja ei, minulla ei ole koskaan elämässäni ollut minkäänlaisia aistiharhoja, mt-ongelmia tms. :) Tämä tapahtui 90-luvulla.
Joku käytti/testasi taivasvaloja?
http://kolmiopalvelu.fi/laitevuokraus/valotekniikka/taivasvalot/
Hmm... oliko tuollaisia 90-luvulla? Pikkukaupungissa ja aika kaukana keskustasta?
Täytyy katsoa jos löytäisin vaikka jostain videota siitä miltä nuo näyttävät taivaalla niin voisi olla helpompi arvioida voisiko olla tuollaisesta kyse :) Kiitos kommentista :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka osaisi selittää tämän, olisi mukava kuulla joku järkevä selitys asialle kun on hieman jäänyt mielenpohjalle kaivelemaan. En usko yliluonnolliseen, en ufoihin, olen varma että asialle on jokin luonnollinen selitys, en vain keksi mikä.
Olin ala-asteikäinen (muistaakseni 6. luokalla) ja kävelemässä yksin kotiin jostain (jonkun kaverin luota varmaan). Asuimme pikkukaupungissa aika pohjoisessa, ei Lapissa asti kuitenkaan. Oli pimeä talvi-ilta, ja siinä kotiin kävellessä, ollessani jo melko lähellä kotia, näin taivaalla kaksi isohkoa vihreää valoa, jotka liikkuivat eteenpäin jotenkin "aaltomaisesti", nousten ja laskien eri aikaan (kun toinen meni ylös, toinen meni alas jne). Liikkuivat siis ihan eri tavalla kuin esim. lentokone tai helikopteri, ja suht nopeasti myös. Olivat myös paljon isompia kuin mistään lentokoneesta tms lähtevä valo, sellaiset kirkkaanvihreät valopallot. Muistan vieläkin kuinka pääsin kotiin ja juoksin suoraan keittiönikkunaan (talon ainoa ikkuna joka osoitti sinne suuntaan missä olin valot nähnyt) ja seisoin pitkään siinä ikkunassa tuijottelemassa taivaalle, mutta en enää nähnyt mitään erikoista. Sekin jäi mieleen kuinka äitini ihmetteli mikä minua vaivaa kun olin niin hiljainen ja tuijotin vain ikkunasta ulos, ja yritti kysellä oliko jotain tapahtunut. Jotenkin en halunnut kertoa edes vanhemmilleni että näin taivaalla outoja valoja, tajusin jo silloin miten epäuskottavalta se kuulostaisi, ja pelkäsin että syytetään valehtelijaksi tai että kuvittelin vain.
Kuka keksisi selityksen tuolle "valoilmiölle"? Olen täysin varma että näin mitä näin, katsoin sitä pitkään ja se jäi niin elävästi mieleeni että muistan sen edelleen. Ja ei, minulla ei ole koskaan elämässäni ollut minkäänlaisia aistiharhoja, mt-ongelmia tms. :) Tämä tapahtui 90-luvulla.
Joku käytti/testasi taivasvaloja?
http://kolmiopalvelu.fi/laitevuokraus/valotekniikka/taivasvalot/.
Hmm... oliko tuollaisia 90-luvulla? Pikkukaupungissa ja aika kaukana keskustasta?
Täytyy katsoa jos löytäisin vaikka jostain videota siitä miltä nuo näyttävät taivaalla niin voisi olla helpompi arvioida voisiko olla tuollaisesta kyse :) Kiitos kommentista :)
(meni äsken lainaukset pieleen sori)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin noin 5-6 vuotias, ja oli kaksi vuotta nuoremman siskoni synttärijuhlat, joihin oli kutsuttu sukulaisia. Mummu ja pappa (isän vanhemmat) tulivat, ja mummullani oli roskapussi kädessä sekä lahjapaketti toisessa kädessä. Lahjapaketin hän antoi siskolleni. Mummoni huikkasi: ”Ja äiti saa roskapussin!” ja nauroi oudosti. Äitini oli hieman hämmentynyt muttei kummemmin reagoinut asiaan mitään. En edes muista tästä tapahtuneesta kovin selkeästi, ja tästä tapahtumasta huolimatta äitini ja mummu ovat aina tulleet hyvin toimeen. Olen koittanut välillä kysellä tästä tapahtumasta, mutta en saa ikinä mitään kunnon vastausta äidiltäni.
Mummo hajamielisyyksissään ei muistanut pistää roskapussia lähtiessään roskikseen vaan kantoi sen mukanaan kyläpaikkaan ja huomasi vasta siellä, että on roskapussi mukana.
Toi autosta roskapussin roskikseen laitettavaksi? Antoi äidille pussin, jossa oli kantanut lahjaa?
Ihan mahdollista hajamieliselle ihmiselle. Oma äitini on kauan ennen eläkeikää laittanut ompelukoneen jääkaappiin ja ihmetellyt missä hänen siivousvälineensä ovat- löytyivät kädestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka osaisi selittää tämän, olisi mukava kuulla joku järkevä selitys asialle kun on hieman jäänyt mielenpohjalle kaivelemaan. En usko yliluonnolliseen, en ufoihin, olen varma että asialle on jokin luonnollinen selitys, en vain keksi mikä.
Olin ala-asteikäinen (muistaakseni 6. luokalla) ja kävelemässä yksin kotiin jostain (jonkun kaverin luota varmaan). Asuimme pikkukaupungissa aika pohjoisessa, ei Lapissa asti kuitenkaan. Oli pimeä talvi-ilta, ja siinä kotiin kävellessä, ollessani jo melko lähellä kotia, näin taivaalla kaksi isohkoa vihreää valoa, jotka liikkuivat eteenpäin jotenkin "aaltomaisesti", nousten ja laskien eri aikaan (kun toinen meni ylös, toinen meni alas jne). Liikkuivat siis ihan eri tavalla kuin esim. lentokone tai helikopteri, ja suht nopeasti myös. Olivat myös paljon isompia kuin mistään lentokoneesta tms lähtevä valo, sellaiset kirkkaanvihreät valopallot. Muistan vieläkin kuinka pääsin kotiin ja juoksin suoraan keittiönikkunaan (talon ainoa ikkuna joka osoitti sinne suuntaan missä olin valot nähnyt) ja seisoin pitkään siinä ikkunassa tuijottelemassa taivaalle, mutta en enää nähnyt mitään erikoista. Sekin jäi mieleen kuinka äitini ihmetteli mikä minua vaivaa kun olin niin hiljainen ja tuijotin vain ikkunasta ulos, ja yritti kysellä oliko jotain tapahtunut. Jotenkin en halunnut kertoa edes vanhemmilleni että näin taivaalla outoja valoja, tajusin jo silloin miten epäuskottavalta se kuulostaisi, ja pelkäsin että syytetään valehtelijaksi tai että kuvittelin vain.
Kuka keksisi selityksen tuolle "valoilmiölle"? Olen täysin varma että näin mitä näin, katsoin sitä pitkään ja se jäi niin elävästi mieleeni että muistan sen edelleen. Ja ei, minulla ei ole koskaan elämässäni ollut minkäänlaisia aistiharhoja, mt-ongelmia tms. :) Tämä tapahtui 90-luvulla.
Kalottialueella ja napaseudulla on paljon maan magneettisen toiminnan ilmiöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin noin 5-6 vuotias, ja oli kaksi vuotta nuoremman siskoni synttärijuhlat, joihin oli kutsuttu sukulaisia. Mummu ja pappa (isän vanhemmat) tulivat, ja mummullani oli roskapussi kädessä sekä lahjapaketti toisessa kädessä. Lahjapaketin hän antoi siskolleni. Mummoni huikkasi: ”Ja äiti saa roskapussin!” ja nauroi oudosti. Äitini oli hieman hämmentynyt muttei kummemmin reagoinut asiaan mitään. En edes muista tästä tapahtuneesta kovin selkeästi, ja tästä tapahtumasta huolimatta äitini ja mummu ovat aina tulleet hyvin toimeen. Olen koittanut välillä kysellä tästä tapahtumasta, mutta en saa ikinä mitään kunnon vastausta äidiltäni.
Mummo hajamielisyyksissään ei muistanut pistää roskapussia lähtiessään roskikseen vaan kantoi sen mukanaan kyläpaikkaan ja huomasi vasta siellä, että on roskapussi mukana.
Toi autosta roskapussin roskikseen laitettavaksi? Antoi äidille pussin, jossa oli kantanut lahjaa?
Ihan mahdollista hajamieliselle ihmiselle. Oma äitini on kauan ennen eläkeikää laittanut ompelukoneen jääkaappiin ja ihmetellyt missä hänen siivousvälineensä ovat- löytyivät kädestä.
Joo tuo tuollainen hajamielisyys ei edes ikää katso. Olen itse kolmekymppinen, ja olen mm. etsinyt puhelinta samalla kun se oli koko ajan kädessäni (tuo taitaa olla aika yleinen :D), menin jopa niin pitkälle että laitoin puhelimeen taskulampputoiminnon päälle ja sen avulla katselin sängyn alle jos olisi sinne pudonnut, hoksasin mitä olen tekemässä vasta kun olin tutkinut sängynalustan ja laitoin sen puhelimen valon pois. Olen myös mennyt kauppaan ostamaan asiaa x, ja kotiin päästyäni huomannut että olin ostanut sieltä vähän kaikenlaista muuta kuin juuri tuota asiaa jota olin lähtenyt ostamaan. Toisella kerralla mennyt kauppaan pyörällä, kävellyt sieltä kotiin ja seuraavana päivänä säikähtänyt että pyöräni on varastettu (löytyi lopulta sieltä kaupan pihasta). Näitä kauppaan liittyviä näköjään riittää jostain syystä: kerran taas kävelin omiin ajatuksiini uponneena kaupasta kahvipaketti kädessä kassojen ohi, ja vasta ulko-ovella hoksasin että mitähän hittoa olen tekemässä. Toki käännyin takaisin, menin maksamaan ja pahoittelin hirveästi. Ihme ettei kukaan huomannut mitään, ja toisaalta onni ettei huomannut ennen kuin itse huomasin, olisi ollut hieman selittelemistä että en minä sitä yrittänyt varastaa, unohdin vain maksaa. :D
Mutta siis hyvin voisin kuvitella, että saattaisin unohtaa jonkun roskapussin vahingossa käteen kuten tuon tarinan mummo, ja ottaa asian huumorilla, kun eihän tuo nyt niin vakavaa kumminkaan ole.
(Olen muuten tarkkuutta vaativassa työssä eikä tuollaisia kommelluksia satu työn suhteen koskaan, silloin kun on töissä niin on skarppina ja keskittyy siihen mitä tekee. Nuo jutut sattuu kun on vapaa-ajalla ja huolettomammalla tuulella, omissa ajatuksissaan.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan kaikista typerin asia täällä. Mutta kerron kuitenkin. Olen koko kevään käynyt yhdessä chatissa katsomassa erästä nuorta miestä (olen itsekin nuori), mutta en siis ole mitään kirjoittanut ja ollut siellä ilman tunnuksia. Kuitenkin tämä mies on "tunnistanut" minut, kun olen usein käynyt ja usein minullekin puhunut, kun on ollut vähän katsojia. Yleensä oli siellä melkein joka yö, mutta sitten yhtäkkiä vähensi. Eräänä yönä sanoi, että ei varmaan tule sinne huomenna, kun menee sairaalaan. Sanoi, että vihaa sairaaloita muutenkin ja tämä käynti pelottaa. Tämän jälkeen oli siellä vielä silloin tällöin ja itsekään en enää ehtinyt sinne niin usein. Sitten yhtäkkiä lopetti kokonaan. Haluaisin vaan tietää onko vielä elossa tai onko sairastunut. Tai sitten vaan muuten kyllästynyt chattiin, kun siellä ei niitä katsojiakaan paljon ollut. Profiili kyllä vielä niiltä sivuilta löytyy. Oli vaan todella mukava ja puhui hyvää enkkua, vaikka ei tietysti mitenkään tiennyt kuka minä olin ja niinpä puhui "mitä sattui" aiheesta kuin aiheesta. Välillä ajattelin, että onkohan saanut hivin, mutta sanoi aina että ei käytä huumeita ja jotenkin haluan uskoa häntä. Ehkä palaa vielä takaisin. On vaan ikävä. Hän oli kiva seura öinä, kun en pystynyt nukkumaan. Terveisin yksinäinen nainen.
Olet tainnut kirjoittaa tästä chat-harrastuksesta ja nuoresta miehestä jota käyt katselemassa, johonkin toiseenkin ketjuun joskus? Mulla tulee hieman surullinen olo tästä jotenkin. Oot nuori nainen ja takuulla saat seuraa ja kavereita muualtakin. Kokeile vaikka aloittaa joku harrastus? Tai kokeile vaikka nettideittailua, sekin parempi kuin tuollainen passiivinen tuijottelu mitään puhumatta.
Onko tuo sun chat muuten joku sellainen, että siellä vain tietyt ihmiset esiintyy kameran edessä ja muut käy niitä katselemassa ja niiden kameran edessä olevien tehtävä on viihdyttää niitä heidän katsojiaan? Liikkuuko siellä raha jollain tapaa, maksaako esim. viestien lähetys näille kameran edessä oleville, voiko ostaa jotain palveluita, yksityis"esityksiä", maksullisia jäsenyyksiä tms? Koska jos niin on niin silloin tuo heppu on saanut palkkaa tuosta ja voinut vain lopettaa tai kyllästyä hommaan.
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui yli kymmenen vuotta sitten. Asuin vanhempieni kanssa uudessa omakotitalossa. Yhtenä iltapäivänä tulin koulusta kotiin, ja tiesin että talo olisi tyhjä sillä vanhempani olivat siihen aikaan töissä. Hämmästyin kun kotiin tullessa yläkerrasta kuului todella kovaa musiikkia. Oliko joku kotona? Mutta kuka se muka voisi olla? Ja miksi joku soittaisi musiikkia niin kovalla?Menin yläkertaan tutkimaan asiaa. Ääni tuli huoneestani. Olin aivan kauhuissani, sillä olin luonteeltani pelokas enkä viihtynyt yksin kotona. Lopulta uskaltauduin menemään huoneeseeni. Huone oli tyhjä, mutta cd-soitin oli päällä ja pauhasi aivan täysillä niin että korvia särki. Sammutin soittimen ja jäin paikoilleni kauhusta jäykkänä odottamaan vanhempieni paluuta.
Tuo tapaus on jäänyt vaivaamaan minua. Miten cd-soitin oli mennyt itsestään päälle? Meillä ei ollut lemmikkieläimiä. Vaikka soitin olisi mennyt päälle itsestään sähkökatkoksen ja sähköjen palautumisen takia, miten äänet olivat täysillä?
Kosketushäiriö tai muu vika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin muutama vuosi taaksepäin salaa hyvin ihastunut kollegaani. Eräässä työpaikan tilaisuudessa hän soitti pianoa suuren yleisön edessä, jossa olin yksi noin sadan ihmisen joukossa. Nautin tilanteesta, kun sain kerrankin ihan rauhassa katsella häntä kenekään huomaamatta. Hän ei esiintynyt koko aikaa, vaan piti taukoja pianon ääressä muiden esiintyessä lähistöllä. Minä en ollut muusta ohjelmasta kiinnostunut, vaan annoin katseeni viipyä vapaasti ihailuni kohteessa, kun hän yhtäkkiä käänsi katseensa yleisöön ja suoraan minuun. Ihan satavarmasti jotenkin aisti tuijotukseni yleisön joukosta. Käänsin paniikissa katseeni hänen lähellään olevaan toiseen ihmiseen. Toivottavasti en jäänyt kiinni tuijottamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin noin 5-6 vuotias, ja oli kaksi vuotta nuoremman siskoni synttärijuhlat, joihin oli kutsuttu sukulaisia. Mummu ja pappa (isän vanhemmat) tulivat, ja mummullani oli roskapussi kädessä sekä lahjapaketti toisessa kädessä. Lahjapaketin hän antoi siskolleni. Mummoni huikkasi: ”Ja äiti saa roskapussin!” ja nauroi oudosti. Äitini oli hieman hämmentynyt muttei kummemmin reagoinut asiaan mitään. En edes muista tästä tapahtuneesta kovin selkeästi, ja tästä tapahtumasta huolimatta äitini ja mummu ovat aina tulleet hyvin toimeen. Olen koittanut välillä kysellä tästä tapahtumasta, mutta en saa ikinä mitään kunnon vastausta äidiltäni.
Mummo hajamielisyyksissään ei muistanut pistää roskapussia lähtiessään roskikseen vaan kantoi sen mukanaan kyläpaikkaan ja huomasi vasta siellä, että on roskapussi mukana.
Toi autosta roskapussin roskikseen laitettavaksi? Antoi äidille pussin, jossa oli kantanut lahjaa?
Ihan mahdollista hajamieliselle ihmiselle. Oma äitini on kauan ennen eläkeikää laittanut ompelukoneen jääkaappiin ja ihmetellyt missä hänen siivousvälineensä ovat- löytyivät kädestä.
Joo tuo tuollainen hajamielisyys ei edes ikää katso. Olen itse kolmekymppinen, ja olen mm. etsinyt puhelinta samalla kun se oli koko ajan kädessäni (tuo taitaa olla aika yleinen :D), menin jopa niin pitkälle että laitoin puhelimeen taskulampputoiminnon päälle ja sen avulla katselin sängyn alle jos olisi sinne pudonnut, hoksasin mitä olen tekemässä vasta kun olin tutkinut sängynalustan ja laitoin sen puhelimen valon pois. Olen myös mennyt kauppaan ostamaan asiaa x, ja kotiin päästyäni huomannut että olin ostanut sieltä vähän kaikenlaista muuta kuin juuri tuota asiaa jota olin lähtenyt ostamaan. Toisella kerralla mennyt kauppaan pyörällä, kävellyt sieltä kotiin ja seuraavana päivänä säikähtänyt että pyöräni on varastettu (löytyi lopulta sieltä kaupan pihasta). Näitä kauppaan liittyviä näköjään riittää jostain syystä: kerran taas kävelin omiin ajatuksiini uponneena kaupasta kahvipaketti kädessä kassojen ohi, ja vasta ulko-ovella hoksasin että mitähän hittoa olen tekemässä. Toki käännyin takaisin, menin maksamaan ja pahoittelin hirveästi. Ihme ettei kukaan huomannut mitään, ja toisaalta onni ettei huomannut ennen kuin itse huomasin, olisi ollut hieman selittelemistä että en minä sitä yrittänyt varastaa, unohdin vain maksaa. :D
Mutta siis hyvin voisin kuvitella, että saattaisin unohtaa jonkun roskapussin vahingossa käteen kuten tuon tarinan mummo, ja ottaa asian huumorilla, kun eihän tuo nyt niin vakavaa kumminkaan ole.
(Olen muuten tarkkuutta vaativassa työssä eikä tuollaisia kommelluksia satu työn suhteen koskaan, silloin kun on töissä niin on skarppina ja keskittyy siihen mitä tekee. Nuo jutut sattuu kun on vapaa-ajalla ja huolettomammalla tuulella, omissa ajatuksissaan.)
Se oli "roskapussi" eli sisälsi jotain, mitä ei haluttu lasten näkevän. Eli ei ollut oikeasti roskis. Äitisi ei vaitonaisuus kertoo siitä, ettei hän halua puhua asiasta pussin sisällön vuoksi.
Äitisi ja mummosi ovat tulleet hyvin toimeen, joka myös voi tarkoittaa, että heillä on luottamusta toisiinsa. Mummo on luottohenkilönä tuonut jotain arkaluontoista äidillesi ja heidän keskinäinen luottamus edelleen toimii asian suhteen ja he vaikenevat siitä. Mummosi näkökannalta on äitisi asia kertoa sisällöstä, jos haluaa, mutta äiti ei kehtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin 8 vuotta sitten melko ison kakkukuvun lapsen ristiäisiä varten. Myöhemmin olisin tarvinnut sitä esim synttärikakkuja varten, mutta sitä ei ole löytynyt mistään. Meillä on niin vähän kaappitilaa, että ei sen kokoinen esine voi olla missään kaapin perukoilla piilossa. Olen kysellyt sukulaisiltani, että olenko lainannut kupua jollekin, mutta kukaan ei tiedä kuvusta mitään.
Hävisi varmaan samaan ulottuvuuteen kuin mehupänikkäni, joka haihtui tietymättömiin lastenrattaitteni ritiläkorista. Ei siis tippunut varpaille tms.
Näin helsingin keskustassa kerran kun joku rattaiden tai vaunujen kanssa liikkeellä ollut nainen ei huomannut miten tavarat putoilivat liikennevaloissa kyydistä. Hän ihmetteli kun toin hänelle niitä, joten saattaa olla et sitä ei edes huomaa kun jotain putoaa.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka oltte nähneet tuttavanne/miehenne tms., olisiko kyseessä ns. kaksoisolento?
Ennen vanhaan kuulemma uskottiin että kaksoisolennon näkeminen merkitsee tämän henkilön kuolemaa lähiaikoina. Katoin hiljattain youtubevideon jossa aihetta käsiteltiin. Nyt siis puhe niistä kaksoisolennoista jotka ilmaisevat tavalla tai toisella että tuntevat teiät ja saatatte juurikin tervehtiä heitä - mutta kaksoisolennon käytös on poikkeavaa alkuperäiseen ihmiseen. Olento voi kulkea esimerkiksi asunnosta ulos tervehtimättä takaisin tms. Ja sitten laitetaan viestiän alkuperäiselle että mikä on vialla, oletko vihainen tms... ja paljastuu ettei henkilö ole ollut mailla halmeilla.
Tuossa videossa itselläni on jäänyt hyytämään tapaus jossa kerrottiin muistaaseni suunnilleen niin että perheen aikuinen lapsi tuli vanhempansa luona käymään. Oli yhtäkkiä vain asunnossa sisällä ja häipyi äitinsä tervehtiessä ummastuneena odottamatont vierasta mitään sanomatta ulos, vain katsoen äitiä suoraan kasvoihin ensin, ollen hyvin tunnistettava ja ns. todellinen. Äiti laittoi hämillään viestiä lapsen perään ja takaisin tuli ihmettelyä että kotonaan tämä lapsi on, ja koti oli hyvin kaukana - ja oli nimenomaan jotain todistajia että lapsi siellä kotona tosiaan oli ollut.
Toisessa tapauksessa taas henkilö oli nähnyt itse oman kaksoisolentonsa.Itse en kyllä usko tuohon että se kuolemaa enteilisi, vaan enemmänkin tuossa ahdistamaan jäi tieto että aivan tervekin henkilö voi tuollaisia ns. näkyjä. Etenkin ajatus siitä että mieli loisi ihan oouun takaa hereillä ja virkeänä ollessa näyn jossa näkisi oman kaksoisolentonsa joka vielä käyttäytyisinkin uhkaavasti tai kummallisesti.... hyi.
Mä näin vanhan setäni kaksoisolennon muutama päivä hänen kuoleman jälkeen. Mies seisoi poissaolevana ja harmaana talon vieressä kadulla. Tyyli oli sama vanhahtava 50-luvun tyyli 2000-luvun lopulla ja samat erikoiset kasvinpiirteet. Hieman kylmäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus muutama viikko ennen George Michaelin kuolemaa näin unta, että hän oli kuollut ja kuinka selasin uutisia aiheesta. Seuraavana päivänä menin katsomaan wikipediasta onko hän kuollut. 25.12.2016 hän sitten kuoli, juuri oikeana päivänä hänelle.. En osaa selittää, mutta jotenkin se ei tullut ollenkaan yllätyksenä että hän kuoli noin yhtäkkiä. Voihan tuo olla sattumaa, mutta olen tuota ennekin nähnyt enneunia.
Amerikkalainen musta näyttelijä Richard Pryor kuoli joulukuussa 2005. En ollut mikään fani, mutta tiesin hänet yhdeksi mustaksi näyttelijäksi muiden joukossa. Mielestäni luin lehdestä muutama viikko ennen hänen kuolemaansa hänen kuolemastaan. Kun uutinen sitten joulukuussa oli jossakin lehdessä, ihmettelin, että vastako nyt. Yritin hakea lehteä, josta olin lukenut asiasta, mutta en löytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin 8 vuotta sitten melko ison kakkukuvun lapsen ristiäisiä varten. Myöhemmin olisin tarvinnut sitä esim synttärikakkuja varten, mutta sitä ei ole löytynyt mistään. Meillä on niin vähän kaappitilaa, että ei sen kokoinen esine voi olla missään kaapin perukoilla piilossa. Olen kysellyt sukulaisiltani, että olenko lainannut kupua jollekin, mutta kukaan ei tiedä kuvusta mitään.
Hävisi varmaan samaan ulottuvuuteen kuin mehupänikkäni, joka haihtui tietymättömiin lastenrattaitteni ritiläkorista. Ei siis tippunut varpaille tms.
Näin helsingin keskustassa kerran kun joku rattaiden tai vaunujen kanssa liikkeellä ollut nainen ei huomannut miten tavarat putoilivat liikennevaloissa kyydistä. Hän ihmetteli kun toin hänelle niitä, joten saattaa olla et sitä ei edes huomaa kun jotain putoaa.
Joskus voi käydä noinkin. Tästä on jo aikaa, mutta muistan ettei kärryjen alaosassa ollut kuin kauppakassi mistä ei hävinnyt mitään, ja irtonainen, kyljelleen asetettu 1,5 l mehutonkka mikä ei mahtunut kassiin. Korissa oli reunat. Jos sieltä olisi jotain pudonnut, se olisi tippunut varpailleni.
Sehän se ihmetyttikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus muutama viikko ennen George Michaelin kuolemaa näin unta, että hän oli kuollut ja kuinka selasin uutisia aiheesta. Seuraavana päivänä menin katsomaan wikipediasta onko hän kuollut. 25.12.2016 hän sitten kuoli, juuri oikeana päivänä hänelle.. En osaa selittää, mutta jotenkin se ei tullut ollenkaan yllätyksenä että hän kuoli noin yhtäkkiä. Voihan tuo olla sattumaa, mutta olen tuota ennekin nähnyt enneunia.
Amerikkalainen musta näyttelijä Richard Pryor kuoli joulukuussa 2005. En ollut mikään fani, mutta tiesin hänet yhdeksi mustaksi näyttelijäksi muiden joukossa. Mielestäni luin lehdestä muutama viikko ennen hänen kuolemaansa hänen kuolemastaan. Kun uutinen sitten joulukuussa oli jossakin lehdessä, ihmettelin, että vastako nyt. Yritin hakea lehteä, josta olin lukenut asiasta, mutta en löytänyt.
Unessa luin ja äitini luki ääneen erikoita sarjakuvakirjaa, joka ilmestyi vasta muutaman kuukauden kuluttua. Siihen aikaan kirjoissa oli vielä lainauskoodi, mikä kirjoitettiin käsin korttiin. Olin ensimmäinen lainaaja eikä sitä lainattu vanhempieni kotiin kuten unessa (asuin jo omillani).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusin silloin aikoinaan mennä elokuviin katsomaan Paranormal activityn ja varasin ensi-iltaan kaksi lippua. Kukaan ei kuitenkaan päässyt seurakseni, joten lunastin vain yhden lipun tuntia ennen näytöstä, sali oli loppuunmyyty. Kun pääsin elokuvateatterisaliin, viereeni istui kuitenkin yksinäinen mies. Vaihdoimme pari sanaa, en muista mitä, vaikutti normaalilta tyypiltä. Leffan loputtua oli hyytävä tunnelma; pari riviä alempana joku nuori nainen itki hysteerisesti kavereilleen "mä tiesin, ettei mun olisi pitänyt nähdä tätä!". Käännyin tuntemattoman miehen puoleen, mutta vieressäni ei ollutkaan ketään. Sali aivan täynnä ja poistumisreitit ns. tukittu. Toki hän oli voinut poistua leffan aikana, en vaan huomannut. Jännä fiilis vaan jäi..
Siis miten poistumisreitit tukittu? Elokuvateattereista pääsee AINA pois kesken näytöksenkin. Ihan jo turvallisuussyistäkään ihmisiä ei voi eikä saa lukita sinne saliin ilman poispääsyä. Eiköhän tuossa ainoa mahdollisuus ollut että lähti toisesta suunnasta penkkiriviä poistumaan ja poistui koko salista jollain sellaisella hetkellä kun olit uppoutuneena elokuvaan. Yleensä sieltä elokuvasalista poistutaan vieläpä erityisen hiljaa juuri siksi ettei haluta häiritä muita katsojia. 100% todennäköisyys sille että mies on poistunut sellaisella hetkellä kun et vain sattunut huomaamaan, 0% todennäköisyys sille että mies oli haave joka vain hävisi savuna ilmaan. ;)
Enemmän oudoksuttaa tuo hysteerisesti itkevä katsoja. Miksi joku noin raskaasti kauhuelokuvat ottava lähtee edes katsomaan sellaista elokuvaa? Toivottavasti ei raukalle traumoja sentään jäänyt.
Siis sillä tavalla "tukittu", kun sali on täynnä hitaasti poistuvia ihmisiä niin siinä ei itse pääse niitä ohittamaan. Niinpä, hän taisi lähteä kesken leffan toiselta puoleltani.
Kieltämättä hieman on jäänyt mieleen pyörimään lähes 10 vuoden takainen tapahtuma, kun olin 8. luokalla kaverini syntymäpäivän vietossa. Siellä oli lisäksemme kaksi vielä alakoulun puolella olevaa tyttöä, joista toinen kysyi minulta, onko minulla poikaystävää. Kerroin, ettei ole, ja hän kysyi, tunnenko ketään Einoa (nimi muutettu). Arastellen myönsin, että minulla on jonkinlainen suhde Einoon (jota ei kuitenkaan voinut seurusteluksi kutsua). Keskustelu päättyi siihen ja tytöt muuttuivat kylmäksi minua kohtaan ja juttelivat enää vain keskenään tai sille yhteiselle kaverillemme. Kun sanoin myöhemmin jonkin lauseen, jossa mainitsin sanan "rinnat", tyttö kommentoi kiukkuiseen sävyyn jotain sellaista, että Eino koskettelee sinun tissejäsi. Myöhemmin myös huomasin, että he olivat pöllineet taskustani puhelimeni ja lähettäneet sillä pöljän viestin Einolle.
Mistä tyttö tiesi edes Einon olemassaolosta, ja tiesi, että tällä on mitään tekemistä minun kanssani? Olen sanonut aina itselleni, että hän puhui jostain toisesta Einosta ja kyse oli puhtaasta sattumasta, mutta onko sellainen sattuma todennäköinen? Tietääkseni ammattikoulun asuntolassa asuva Eino ei ollut paikkakunnaltamme, vaan muuttanut sinne opiskelujen perässä, joten ei tunnu todennäköiseltä, että tyttö olisi Einon pikkusisko, ja häiritsisikö suhde sisarta niin paljon, että pitää puhelinkin pölliä? (Illalla kotona löysin Lähetetyt-kansiostani viestin, joka oli lähetetty siihen kellonaikaan, kun siellä kaverilla olin.)
En kuitenkaan yksinkertaisesti voi uskoa, että mies, jolta sain ensisuudelmani, olisi voinut millään tapaa altistaa 6. luokkalaista seksuaalisuudelleen, siis että Eino olisi häneenkin kohdistanut mitään vispilänkauppaa. Mutta miksi tai missä yhteydessä täysi-ikäinen Eino on tullut mitenkään tutuiksi tuon lapsen kanssa, enkä edes osaa kuvitella Einoa kertomassa kellekään, että hän olisi tuntenut millään tavalla minua, suojaikärajan alapuolella olevaa tyttöä, jonka elämää ja asioita kohtaan hän ei osoittanut kiinnostusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan kaikista typerin asia täällä. Mutta kerron kuitenkin. Olen koko kevään käynyt yhdessä chatissa katsomassa erästä nuorta miestä (olen itsekin nuori), mutta en siis ole mitään kirjoittanut ja ollut siellä ilman tunnuksia. Kuitenkin tämä mies on "tunnistanut" minut, kun olen usein käynyt ja usein minullekin puhunut, kun on ollut vähän katsojia. Yleensä oli siellä melkein joka yö, mutta sitten yhtäkkiä vähensi. Eräänä yönä sanoi, että ei varmaan tule sinne huomenna, kun menee sairaalaan. Sanoi, että vihaa sairaaloita muutenkin ja tämä käynti pelottaa. Tämän jälkeen oli siellä vielä silloin tällöin ja itsekään en enää ehtinyt sinne niin usein. Sitten yhtäkkiä lopetti kokonaan. Haluaisin vaan tietää onko vielä elossa tai onko sairastunut. Tai sitten vaan muuten kyllästynyt chattiin, kun siellä ei niitä katsojiakaan paljon ollut. Profiili kyllä vielä niiltä sivuilta löytyy. Oli vaan todella mukava ja puhui hyvää enkkua, vaikka ei tietysti mitenkään tiennyt kuka minä olin ja niinpä puhui "mitä sattui" aiheesta kuin aiheesta. Välillä ajattelin, että onkohan saanut hivin, mutta sanoi aina että ei käytä huumeita ja jotenkin haluan uskoa häntä. Ehkä palaa vielä takaisin. On vaan ikävä. Hän oli kiva seura öinä, kun en pystynyt nukkumaan. Terveisin yksinäinen nainen.
Olet tainnut kirjoittaa tästä chat-harrastuksesta ja nuoresta miehestä jota käyt katselemassa, johonkin toiseenkin ketjuun joskus? Mulla tulee hieman surullinen olo tästä jotenkin. Oot nuori nainen ja takuulla saat seuraa ja kavereita muualtakin. Kokeile vaikka aloittaa joku harrastus? Tai kokeile vaikka nettideittailua, sekin parempi kuin tuollainen passiivinen tuijottelu mitään puhumatta.
Onko tuo sun chat muuten joku sellainen, että siellä vain tietyt ihmiset esiintyy kameran edessä ja muut käy niitä katselemassa ja niiden kameran edessä olevien tehtävä on viihdyttää niitä heidän katsojiaan? Liikkuuko siellä raha jollain tapaa, maksaako esim. viestien lähetys näille kameran edessä oleville, voiko ostaa jotain palveluita, yksityis"esityksiä", maksullisia jäsenyyksiä tms? Koska jos niin on niin silloin tuo heppu on saanut palkkaa tuosta ja voinut vain lopettaa tai kyllästyä hommaan.
Myönnän kyllä, että olen joskus muuhunkin ketjuun kirjoittanut. Ehkä tämä on vähän typerää käydä tuollaisissa paikoissa, mutta olen ihan oikeasti todella yksin. Paljon huonoja kokemuksia ihmisistä ja harrastuksiakin on kyllä ollut, mutta jotenkin ei mitään syvällistä kaveruutta niistä ole löytynyt. Olen toisaalta myös jo vähän liikaa "tottunut" tähän yksin oloon. Luonteeltani olen aika ujo aluksi ja luottamus ollaan rikottu niin monta kertaa. Eli myönnän kyllä, että itsessäkin on syytä tähän tilanteeseen. Ja täällä missä asun on aika "rajalliset" mahdollisuudet löytää seuraa ja kiinnostavia harrastuksia. Ehkä pois muuttaminen olisi vasta se ratkaisu ja pääsisi johonkin vilkkaampaan paikkaan. Toisaalta pitäisi saada se itsetuntokin jotenkin ylös. Nettideittailuun en voi kyllä nyt ryhtyä, kun pitäisi saada ensin oma elämä kuntoon ja en halua olla "taakka" kenellekään. Ja kyllä tämä on ollut juuri tuollainen "maksullinen" paikka. Nyt kyllä vähän hävettää tunnustaa, että käy tuollaisessa paikassa. Jotenkin olen vaan pitänyt sitä jonakin "ilona" itselleni. Ehkä minusta saa nyt tosi oudon kuvan. Ja tiedän kyllä, että tämä tyyppi on voinut vaan kyllästyä siellä käymiseen. Eli sori typerä viesti. Sitä vaan tekee mitä vaan, että jaksaa taas eteenpäin ja en siis missään nimessä ole mitään rahaa ikinä maksanut tuonne. Ehkä parempi etten enää tästä aiheesta tänne kirjoita. Kiitos sinulle jos toisaalta "ymmärrät" minua ja ei minun puolestani tarvitse surullinen olla. Kyllä minä pärjään, ainakin jotenkin. En toisaalta halua valittaa, mutta en minä tätä elämää kenellekään tahtoisi. Itsessä myös tuhat vikaa eli en syytä muita. Anteeksi jos jotakin
ärsyttää.
Kuka osaisi selittää tämän, olisi mukava kuulla joku järkevä selitys asialle kun on hieman jäänyt mielenpohjalle kaivelemaan. En usko yliluonnolliseen, en ufoihin, olen varma että asialle on jokin luonnollinen selitys, en vain keksi mikä.
Olin ala-asteikäinen (muistaakseni 6. luokalla) ja kävelemässä yksin kotiin jostain (jonkun kaverin luota varmaan). Asuimme pikkukaupungissa aika pohjoisessa, ei Lapissa asti kuitenkaan. Oli pimeä talvi-ilta, ja siinä kotiin kävellessä, ollessani jo melko lähellä kotia, näin taivaalla kaksi isohkoa vihreää valoa, jotka liikkuivat eteenpäin jotenkin "aaltomaisesti", nousten ja laskien eri aikaan (kun toinen meni ylös, toinen meni alas jne). Liikkuivat siis ihan eri tavalla kuin esim. lentokone tai helikopteri, ja suht nopeasti myös. Olivat myös paljon isompia kuin mistään lentokoneesta tms lähtevä valo, sellaiset kirkkaanvihreät valopallot. Muistan vieläkin kuinka pääsin kotiin ja juoksin suoraan keittiönikkunaan (talon ainoa ikkuna joka osoitti sinne suuntaan missä olin valot nähnyt) ja seisoin pitkään siinä ikkunassa tuijottelemassa taivaalle, mutta en enää nähnyt mitään erikoista. Sekin jäi mieleen kuinka äitini ihmetteli mikä minua vaivaa kun olin niin hiljainen ja tuijotin vain ikkunasta ulos, ja yritti kysellä oliko jotain tapahtunut. Jotenkin en halunnut kertoa edes vanhemmilleni että näin taivaalla outoja valoja, tajusin jo silloin miten epäuskottavalta se kuulostaisi, ja pelkäsin että syytetään valehtelijaksi tai että kuvittelin vain.
Kuka keksisi selityksen tuolle "valoilmiölle"? Olen täysin varma että näin mitä näin, katsoin sitä pitkään ja se jäi niin elävästi mieleeni että muistan sen edelleen. Ja ei, minulla ei ole koskaan elämässäni ollut minkäänlaisia aistiharhoja, mt-ongelmia tms. :) Tämä tapahtui 90-luvulla.