Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan kaikista typerin asia täällä. Mutta kerron kuitenkin. Olen koko kevään käynyt yhdessä chatissa katsomassa erästä nuorta miestä (olen itsekin nuori), mutta en siis ole mitään kirjoittanut ja ollut siellä ilman tunnuksia. Kuitenkin tämä mies on "tunnistanut" minut, kun olen usein käynyt ja usein minullekin puhunut, kun on ollut vähän katsojia. Yleensä oli siellä melkein joka yö, mutta sitten yhtäkkiä vähensi. Eräänä yönä sanoi, että ei varmaan tule sinne huomenna, kun menee sairaalaan. Sanoi, että vihaa sairaaloita muutenkin ja tämä käynti pelottaa. Tämän jälkeen oli siellä vielä silloin tällöin ja itsekään en enää ehtinyt sinne niin usein. Sitten yhtäkkiä lopetti kokonaan. Haluaisin vaan tietää onko vielä elossa tai onko sairastunut. Tai sitten vaan muuten kyllästynyt chattiin, kun siellä ei niitä katsojiakaan paljon ollut. Profiili kyllä vielä niiltä sivuilta löytyy. Oli vaan todella mukava ja puhui hyvää enkkua, vaikka ei tietysti mitenkään tiennyt kuka minä olin ja niinpä puhui "mitä sattui" aiheesta kuin aiheesta. Välillä ajattelin, että onkohan saanut hivin, mutta sanoi aina että ei käytä huumeita ja jotenkin haluan uskoa häntä. Ehkä palaa vielä takaisin. On vaan ikävä. Hän oli kiva seura öinä, kun en pystynyt nukkumaan. Terveisin yksinäinen nainen.
Olisiko ruennut nukkumaan yöt? Löytänyt irl tyttöystävän? Jäänyt sairaalaan?
Mulle tuli heti mieleen, että kyseinen poika sairasti pitkälle levinnyttä syöpää ja taisi hävitä taistelun.:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus muutama viikko ennen George Michaelin kuolemaa näin unta, että hän oli kuollut ja kuinka selasin uutisia aiheesta. Seuraavana päivänä menin katsomaan wikipediasta onko hän kuollut. 25.12.2016 hän sitten kuoli, juuri oikeana päivänä hänelle.. En osaa selittää, mutta jotenkin se ei tullut ollenkaan yllätyksenä että hän kuoli noin yhtäkkiä. Voihan tuo olla sattumaa, mutta olen tuota ennekin nähnyt enneunia.
Noitanainen kirjoitti:
Minua on useamman kerran tuntemattomat ihmiset kutsuneet noidaksi. Eka kerta tapahtui ruokakaupan kassalla. Olin maksamassa ostoksia, kun huomasin viereisellä kassalla pikkutytön tapittavan minua ja sanovan äidilleen: "Äiti kato Lapin noita!" Olin muuttanut etelään puoli vuotta ennen tapahtunutta kotikonnuiltani Lapista. En näytä saamelaiselta enkä kauheasti noidaltakaan. Olin silloin n.20-vuotias ja tykkäsin pukeutua siisteihin "aikuisten" vaatteisiin (musta villakangastakki ym.) Lapsilla riittää mielikuvitusta 😂
Minulla on samanlaisia kokemuksia. Tätä tapahtui joskus 2006-2010 vuosien välissä usein. Sain varmaan yhteensä 20 noita-akka-kommenttia ihan tuntemattomilta ihmisiltä. Yleensä miehiltä. Usein ne kommentit olivat ja tuntuivat tosi loukkaavilta. Niitä tuli esimerkiksi bussipysäkillä, ruokakaupassa, kadulla. Erityisesti on jäänyt vaivaamaan eräs kommentti, kun olimme juhlimassa kaverini synttäreitä Helsingissä DTM:ssä (homobaari, suosittu menomesta siihen aikaan). Eräs siististi pukeutunut keski-ikäinen homomies tokaisi minulle vessajonossa v-mäisellä äänensävyllä, että ''mikäs noita-akka sinä oikein kuvittelet olevasi?''. Hän ei vaikutti ihan selväpäiseltä ja minäkään en ollut absolutistina kännissä tai huonokäytöksinen. Olin lisäksi tosi ujo, niin en pitänyt mitään meteliä itsestäni yökerhossakaan.
Minulla oli noihin aikoihin mustanruskeat pitkät hiukset, ja meikkasin aika hillitysti. Joskus pukeuduin pelkästään mustiin vaatteisiin, mutta yleensä päällä oli jotain henkkamaukan tavisvaatetta. Lisäksi katukuvassa näkyi silloin paljon enemmän kunnon hevareita ja niitä emo-teinejä, niin vaikea kuvitella kommenttien liittyvän siihen että ulkonäköni olisi ollut huomiotaherättävä tms.
Muistan vaan että kommentit silloin tuntuivat tosi pahoilta, sillä olin epävarma 18-22 -vuotias. Silloinkin olin aika hiljainen ja ujo, joten yritin olla aina aika huomaamaton julkisesti liikkuessani. Tuon vuoden 2010-jälkeen kommentit loppuivat kuin seinään.
Edellinen tarkentaa, että mies baarissa siis ''ei ollut kännissä, hän vaikutti ihan selväpäiseltä''. Jäi vähän virheitä, kun muokkasin paria lausetta.
Minulla oli auton avain hukassa muutaman kuukauden. Onneksi toinen avain oli tallessa. Eräänä päivänä hukassa ollut avain löytyi keskeltä lattiaa. Epäilen, että avain oli jotenkin pudonnut housun taskusta sängyn alla olevaan laatikkoon, ja sitten kuukausia myöhemmin lapsi oli käynyt penkomassa laatikkoa, jolloin se oli tippunut lattialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin 8 vuotta sitten melko ison kakkukuvun lapsen ristiäisiä varten. Myöhemmin olisin tarvinnut sitä esim synttärikakkuja varten, mutta sitä ei ole löytynyt mistään. Meillä on niin vähän kaappitilaa, että ei sen kokoinen esine voi olla missään kaapin perukoilla piilossa. Olen kysellyt sukulaisiltani, että olenko lainannut kupua jollekin, mutta kukaan ei tiedä kuvusta mitään.
Kerran ravintolassa eräs mies tuli juttelemaan, että "Moi Leena". Katsoin häntä vähän ihmeissäni, kun en ole Leena. Hän sanoi, että "Virtasen Leena". Sanoin, että en ole Leena, mutta hän on kyllä kaverini, ja juteltiin vielä, että todellakin oli kyse kaveristani. Myöhemmin juttelin Leenan kanssa asiasta. Olimme molemmat ihmeissämme, että miten kyseinen mies voi meidät sekoittaa, koska emme ole edes saman näköisiä ja mies oli oikeinkin tuttu Leenan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostin 8 vuotta sitten melko ison kakkukuvun lapsen ristiäisiä varten. Myöhemmin olisin tarvinnut sitä esim synttärikakkuja varten, mutta sitä ei ole löytynyt mistään. Meillä on niin vähän kaappitilaa, että ei sen kokoinen esine voi olla missään kaapin perukoilla piilossa. Olen kysellyt sukulaisiltani, että olenko lainannut kupua jollekin, mutta kukaan ei tiedä kuvusta mitään.
Jotkut kakkukuvut menee helposti halki, kun vähänkin johonkin iskeytyy. Olen heittänyt ainakin 2 kupua roskiin, olisko sulla ollut sama homma mutta olisit unohtanut sen pois heittäneesi?
Vierailija kirjoitti:
En muista kerroinko tätä jo aiemmin ketjussa, mutta kerrotaan uudelleen. Jos tarina on muuttunut matkan varrella, niin syytän ihmisen muistia, mutta kerrataan:
Olin ekaluokan ensimmäisen vuoden puolivälissä, kun aloin luokassa näkemään klassisen pillerin näköisiä - no, pillereitä, jotka tippuivat kädestäni tai hihastani ja haihtuivat osuttuaan lattiaan. Kerran olin luokan taulun edessä jonottamassa käsityöni tai jonkin sellaisen kanssa ja kumarruin. Samassa minusta tippui se valkosininen pilleri, osui maahan ja katosi. Ihmettelin sitä, en sanonut kenellekään mitään ja yritin etsiä sitä lattialta hämmästyneenä. Jos yritin kertoa näkemääni, kukaan ei luonnollisesti kuunnellut minua.
En osannut lapsena arvioida lainkaan, mikä se voisi olla, mutta luulin sen olevan täysin arkipäiväinen ilmiö, kuten lapset nyt aina.
Sitten, eräänä päivänä yksi luokan pojista otti nämä sama pillerit puheeksi. Hän puhui tyylillä "taivas on sininen, pilvet ovat valkeita" miten sellaisia putoaa jostain ja sitten ne hajoaa osuttuaan lattiaan. Muistan miten jähmetyin, ja kysyin luokkakaveriltani tarkennuksia, ja tajusin pojan nähneen samanlaisia kuin itse olin nähnyt. Kukaan ei taaskaan kyseenalaistanut pojan kertomaa eikä kukaan pitänyt sitä ihmeellisenä.
Myöhemmin kyselin isäpuolelta ja äidiltäni mitä ne olivat ja he pohtivat kertomaani. Isäpuoleni epäili, että olen nähnyt elohopeaa, mutta kun sanoin, etteivät näkemäni tabletit olleet hopean värisiä vaan sinivalkoisia tai punamustia, niin isäpuoleni vain taivasteli et minkähän olen mahtanut nähdä. Tässä vaiheessa olin neljännellä, kun pidin kyselytuntiani, joten oli aika vahvassa muistissa nuo katoavat pillerit.
En toisaalta tiedä paljon minuun vaikutti perheemme hankala tilanne. Jouduin aamuisin selviytymään kouluun yksin, olin joskus aika väsynyt ja uninen ja joskus renkkuessa saatoin yhtäkkiä pysähtyä speissaamaan, eli mahtoikohan aivoni vain luoda harhakuvia unen ja valveen välimaastosta. Toisaalta joskus pyörryin istuallenikin, eli olivatkohan noi harhanäyt joku lapsuuteen jäänyt juttu. Toisaalta olin samaan aikaan nähnyt telkkarissa (elettiin siis ysäriä) jotain pelimainoksia, jossa pelattiin tetristä pillereillä ja taisi joku muukin lääkemainos sisältää samat elementit?
Ekalla luokalla olin myös kuormittunut. Eräänä aamuna kouluun mennessä näin vieressäni kävelevän koiran. Ei siinä mitään, mutta sama koira oli ollut sarjakuvalehdessä ja nyt se näytti kulkevan vieressäni, normaalisti liikkuen ja oikean kokoisena mutta piirrettynä! Säikähdin ja katsoin poispäin, että näky hävisi, koska arvasin sen harhanäyksi.
Ilmiössä oli varmasti kyse samasta asiasta kuin näyssäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
joo joo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että miksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
upside down kirjoitti:
Serkku antoi minulle tarokki-kortit. "En tajua näistä mitään, koeta josko nämä kertovat sinulle mitään",
Aikani pyörittelin kortteja ja yritin tutustua niihin. Tiedän, että tarokki- kortit ovat ihmisten piirtämiä kuvakortteja ja ihmiset ovat tehneet selitykset noille koreille korteille.
Huvikseni ja naureskellen rupesin "ennustamaan" tarokki-korteilla ensin perheen jäsenille, ystävilleni, ystävien ystäville ja lopulta ihmisille joista en tiennyt kuin syntymäajan.
Kummallista kyllä, kaikki "ennustamani" asiat pieniä, erikoisia yhtymäkohtia myöten ovat toteutuneet.
Itse en usko pätkääkään noihin kortteihin mutta ihmiset pyytävät minua edelleen " katsomaan" tarokki-korteista. Katson kyllä mutta muistutan ja tarkennan aina, että tarokki-kortit ovat vain ihmisten piirtämiä kirjavia kortteja eikä niihin pidä uskoa.
Tämä hölmö harrastus on jatkunut kohta parikymmentä vuotta. Onneksi en ikinä ole tästä höperyydestä ottanut rahaa.
Mutta selittäkää, te viisaat, miksi osaan muka ennustaa? Ja nimen omaan ihmisistä, joista en tiedä kuin syntymäajan.
Mäkään en tiedä miksi tarot-kortit vaan tietää. En koe olevani itsekään ennustaja, mutta asiat joita kortti tuo esille on aina estradilla ennustettaville ihmisille. Kun sain kortit, testasin niitä ja kysyin vallitsevan mielentilan. Ihan pikku testi vain ja 52 kortin joukosta nousi se ainoa paikkansapitävä: suru. Serkkuni oli vastikään menehtynyt leukemiaan. Ystävälleni kortit ennusti häitä! Hän ei tuolloin sanonut mitään, mutta paljon myöhemmin polttareissaan että miehensä oli kosinut tarot-leikkiä edeltävänä iltana. Hän oli vakuuttunut tarotien voimasta.
Eräs serkuistani on kansanparantaja ja kerran ollessaan kylässä, hän yritti laskea tarot-pakkani energioita ketjussa roikkuvalla heilurilla. Lasku tapahtuu jotenkin laskemalla tuo heiluri tavaran/ihmisen/ruumiinosan päälle ja laskemalla sen heiluntaliikkeet. Heiluri veti loputtomiin kaunista kaarta ja serkku lopetti laskemisensa useissa tuhansissa. Energiat kai olivat laskemattomissa. Oma tarot-pakkani (printit of course, mulla ei oo alkuperäistä) on Alestair Crowleyn suunnittelema. Alestairia ainakin johon aikaan pidettiin satanistien kantaisänä.
Ne kortit tietää yhtä paljon kuin jos kysyisit Afrikan Tähdeltä. Jonkun graafikon kuvittamaa ja kirjapainon valmistamia pahvinpaloja. Tuotantolinjan työvaiheisiin ei kuulune taikavoimien lisääminen?
Olet aivan oikeassa. Olen tuon ekan tarokki-kortti jutun kirjoittaja. Tiedän itsekin, että kortit ovat kirjapaino.-tuotteita. Mutta mistä helkkarista johtuu se, että "ennustamani" asiat sattuvat aina nappiin? Sitähän tässä ihmetellään.
Varmaan sama todennäköisyys kuin lehtien horoskoopeissa: asiat jotka toteutuu, on lopulta aika yleispäteviä.
Sen minäkin ymmärtäisin. Mutta "ennustamani" asiat ovat merkillisen tuntuisia, ei jokapäiväisiä juttuja myöten totetuneet. Esim. niin ettei se kysyjä tajua yhtään mitään enkä minäkään miksi kortit kertovat tuollaisen pienen harvinaisen yksityiskohdan. Nytkin on pari pyyntöä odottamassa, kaippa sitä pitää katsoa heille. Vaikka olen muistuttanut, ettei pahvilaput mitään tiedä, eivätkä päätä kohtalosta.
Voi että....saisinpa sinuun yhteyden, tarvitsisin korteista luentaa kipeästi.
Mä voin nostaa sulle kortteja. -Tirlitii
Kyllä se käy, kiitos :) Miten saan sinuun yhteyden? Vai haluatko nostaa ja kertoa tuloksen tässä ketjussa? (Anteeksi kaikille, toivottavasti en derailaa kauheasti.)
Vierailija kirjoitti:
Halusin silloin aikoinaan mennä elokuviin katsomaan Paranormal activityn ja varasin ensi-iltaan kaksi lippua. Kukaan ei kuitenkaan päässyt seurakseni, joten lunastin vain yhden lipun tuntia ennen näytöstä, sali oli loppuunmyyty. Kun pääsin elokuvateatterisaliin, viereeni istui kuitenkin yksinäinen mies. Vaihdoimme pari sanaa, en muista mitä, vaikutti normaalilta tyypiltä. Leffan loputtua oli hyytävä tunnelma; pari riviä alempana joku nuori nainen itki hysteerisesti kavereilleen "mä tiesin, ettei mun olisi pitänyt nähdä tätä!". Käännyin tuntemattoman miehen puoleen, mutta vieressäni ei ollutkaan ketään. Sali aivan täynnä ja poistumisreitit ns. tukittu. Toki hän oli voinut poistua leffan aikana, en vaan huomannut. Jännä fiilis vaan jäi..
Kaisa Korhonen (näyttelijä, ohjaaja, muusikko Kalle Chydeniuksen äiti) ja toinen paikalla ollut teatteriammattilainen näkivät 70-luvulla Aleksis Kiven. Tapaus yksityiskohtineen on selostettu mm. Korhosen muistelmissa.
Esitetty näytelmä oli Aleksis Kiven elämä, ja erityisesti juoppohulluuskohtaus oli salaperäisen muukalaisen mieleen.
Ja oudosti katosi hänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostin 8 vuotta sitten melko ison kakkukuvun lapsen ristiäisiä varten. Myöhemmin olisin tarvinnut sitä esim synttärikakkuja varten, mutta sitä ei ole löytynyt mistään. Meillä on niin vähän kaappitilaa, että ei sen kokoinen esine voi olla missään kaapin perukoilla piilossa. Olen kysellyt sukulaisiltani, että olenko lainannut kupua jollekin, mutta kukaan ei tiedä kuvusta mitään.
Hävisi varmaan samaan ulottuvuuteen kuin mehupänikkäni, joka haihtui tietymättömiin lastenrattaitteni ritiläkorista. Ei siis tippunut varpaille tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin parikymppinen ja silloisen poikakaverin kanssa 90-luvun lopussa kiertelemässä lappia autolla, nukuimme autossa koska hotellit olivat niin kalliita.
Kerran olimme taas yöpaikkaa etsimässä ja löysimmekin sopivan, emme olleet yksin vaan vähän matkan päässä oli asuntovaunu mutta arvelimme että kyllä sopu sijaa antaa. Joimme alkoholitonta kuohuviiniä reissun juhlistamiseksi ja mies päätti mennä kysymään "naapureilta" maistuisiko heillekin, mies koputteli hetken ja huikkasi sitten minulle että asuntovaunu on ilmeisesti hylätty. Vaunun edessä ei ollut autoa, mikä selvisi iltahämärässä vasta lähemmäksi mennessä ja lisäksi vaunu oli likainen, ikkunakin niin töhryinen ettei sisään nähnyt kun taskulampulla katsottiin. Valvoimme pitkään ja kävimme nukkumaan, heräsimme kirkumiseen joka kuului ulkoa . Ääni oli todella kova, muistutti naisen huutoa ja tuntui kiertävän auton ympäri, käperryimme toistemme syliin ja jossain vaiheessa tuli hiljaista. Aamulla heräsin ja poikakaverini oli ulkona tupakalla, näytti jotenkin kalpealta ja kireältä ja osoitti sitten kädellään "kato". Asuntovaunu oli poissa. Lähdimme siitä melko pikasesti , kummankaan ei tehnyt mieli viipyä enempää kuin oli pakko.
Twin Peaks - Fire Walk with Me
Lapissa noita vastaavia juttuja on tapahtunut muillekin.
Kerrotko lisää tai olisiko jotain linkkiä? .)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku raahasi vaunun pois ja pyörät tms kirskuivat?
Vaunussa saattoi olla jotain tulenarkaa tai siinä asui joku syrjäytynyt erakko, joka ei halunnut naapureita.
Ääni oli meistä molemmista naisen kirkumista, ei mekaanista kirskumista ja se ei mennyt ohi ja loitonnut, vaam kulki autoamme ympäri. Emme nähneet mitään koska oli pimeää, enkä minä uskaltanut muutenkaan kurkistaa ikkunasta, poikaystävä taisi vähän kuikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku raahasi vaunun pois ja pyörät tms kirskuivat?
Vaunussa saattoi olla jotain tulenarkaa tai siinä asui joku syrjäytynyt erakko, joka ei halunnut naapureita.Ääni oli meistä molemmista naisen kirkumista, ei mekaanista kirskumista ja se ei mennyt ohi ja loitonnut, vaam kulki autoamme ympäri. Emme nähneet mitään koska oli pimeää, enkä minä uskaltanut muutenkaan kurkistaa ikkunasta, poikaystävä taisi vähän kuikkia.
Kettu?
Vierailija kirjoitti:
Halusin silloin aikoinaan mennä elokuviin katsomaan Paranormal activityn ja varasin ensi-iltaan kaksi lippua. Kukaan ei kuitenkaan päässyt seurakseni, joten lunastin vain yhden lipun tuntia ennen näytöstä, sali oli loppuunmyyty. Kun pääsin elokuvateatterisaliin, viereeni istui kuitenkin yksinäinen mies. Vaihdoimme pari sanaa, en muista mitä, vaikutti normaalilta tyypiltä. Leffan loputtua oli hyytävä tunnelma; pari riviä alempana joku nuori nainen itki hysteerisesti kavereilleen "mä tiesin, ettei mun olisi pitänyt nähdä tätä!". Käännyin tuntemattoman miehen puoleen, mutta vieressäni ei ollutkaan ketään. Sali aivan täynnä ja poistumisreitit ns. tukittu. Toki hän oli voinut poistua leffan aikana, en vaan huomannut. Jännä fiilis vaan jäi..
Siis miten poistumisreitit tukittu? Elokuvateattereista pääsee AINA pois kesken näytöksenkin. Ihan jo turvallisuussyistäkään ihmisiä ei voi eikä saa lukita sinne saliin ilman poispääsyä. Eiköhän tuossa ainoa mahdollisuus ollut että lähti toisesta suunnasta penkkiriviä poistumaan ja poistui koko salista jollain sellaisella hetkellä kun olit uppoutuneena elokuvaan. Yleensä sieltä elokuvasalista poistutaan vieläpä erityisen hiljaa juuri siksi ettei haluta häiritä muita katsojia. 100% todennäköisyys sille että mies on poistunut sellaisella hetkellä kun et vain sattunut huomaamaan, 0% todennäköisyys sille että mies oli haave joka vain hävisi savuna ilmaan. ;)
Enemmän oudoksuttaa tuo hysteerisesti itkevä katsoja. Miksi joku noin raskaasti kauhuelokuvat ottava lähtee edes katsomaan sellaista elokuvaa? Toivottavasti ei raukalle traumoja sentään jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Amen tulee Herra Jeesus! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amen tulee Herra Jeesus! kirjoitti:
Näin kerran erään lammen rannalla kummallisen eläimen täällä Suomessa. Se oli ehkä noin 20 cm pitkä, musta lisko, joka oli melko tanakka, sen iho näytti paksulta ja kumimaiselta. Sen pää oli erikoisin, koska se ei muistuttanut lainkaan normaalia päätä vaan sen paikalla oli kaksi käyrää piikkimäistä uloketta. Olin sen nähdessäni noin 10-vuotias ja yhä tulee ahdistunut olo. Sen näki myös eräs aikuinen ja hänen koiransa, joka yleensä oli erittäin utelias tutkimaan kaikkea, mutta siltä liskoa se selvästi karsasti. Yritin kysyä jälkeenpäin siltä sen nähneeltä aikuiselta, että mikä se olento oli, mutta hän ei halunnut puhua siitä ja kielsi minua puhumasta siitä kenellekään. Yhä reilun 20 vuoden jälkeen tulee sitä ajatellessa ahdistunut olo kun ajattelen, että mikä se oikein oli? Siitä olen varma, että se ei ollut kotoisin tältä planeetalta (ainakaan se ei ollut syntynyt täältä tai sitä ei oltu luotu täällä) ja olen aivan varma, että se liikkui, tosin melko hitaasti mutta liikkui silti. Tätä kirjoittaessakin on ahdistunut olo ja tunne, että en saisi kertoa tästä edes täällä, että joku tai jokin tarkkailee minua ja rankaisee minua myöhemmin koska lähetän tämän viestin tähän ketjuun. Kuitenkin lähetän tämän viestin koska tiedän että se paha kohdistuu minuun, sen sijaan jos se kohdistuisi läheisiini, esim. perheeseeni, niin en lähettäisi tätä. Ehkä kuolen ensi yönä ja sieluni joutuu tämän viestin takia Helvettiin, mutta ainakin sinne joudun minä, kun taas rakkaimpani pelastuvat pääsemällä Taivaaseen Jumalan luokse ja todella toivon että luja uskoni, haluni päästä Taivaaseen, vihani Paholaista ja kadotusta kohtaan ja Jumalan ja Jeesuksen minuun kohdistuva rakkaus onnistuvat lyömään pahan voimat ja minäkin pääsen Taivaaseen, ehkä ensin rangaistuksen saatuani, mutta pääsen silti.
Et kai kirjoittanut tuota tosissasi? Vaikutat psykoottiselta.
Entinen mies jolla oli pahoja mt-ongelmia, väitti sitkeästi nähneensä lapsena oudon valkoisen käärmeen. Se oli kuulemma pitkä ja hiukan läpikuultava. Tulee väkisinkin mieleen että tällaiset harhat kuuluvat asiaan kun kaikki ei ole hyvin. Ne ennustavat selvästi tulevia ongelmia.Ihan tosissani kirjoitin. Muistan selvästi kuinka näin sen otuksen siellä lammen rannalla. Tiedän, että se oli merkki siitä, että planeetallamme on sen ulkopuolelta tulleita olentoja, jotka siis ovat tulleet jostain muusta planeetasta ja että ne ovat tulleet hakemaan minut luokseen. Ne myös ovat laittaneet vainoajat perääni että olisin valmis kun ne tulevat, siis että sieluni olisi valmiiksi rikki vainoamisen takia että ne voivat vapaasti muokata minut yhdeksi niistä. Sitten minun tehtäväni on tuhota maapallo ja ihmiskunta. Mutta ne eivät onnistu, koska Jeesus enkeleineen suojelee minua.
Höh höh. Olet nähnyt jokiravun.
Niin minäkin arvelen. Jokirapu tallustelemassa rannalla saattaa ensin säikäyttää, niin että varsinkin penskana tuli juostua ensin kotiin (niinkuin se rapu nyt sieltä perään olisi kipittänyt sakset harallaan: klips klips klips...) ja sitten vasta isoveljeltä kysymään mikä kaamea peto se oli.
Mutta älä nyt sentään dramatisoi rapu-veitikkaa maapallon ulkopuoliseksi öttiäiseksi joka tulee ja vie sinut. Ja muuttaisi peräti ravuksi.
Jeesuksella on kiireempiäkin hommia, kuin pelastella ihmisiä rapujen kieroilta suunnitelmilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin 8 vuotta sitten melko ison kakkukuvun lapsen ristiäisiä varten. Myöhemmin olisin tarvinnut sitä esim synttärikakkuja varten, mutta sitä ei ole löytynyt mistään. Meillä on niin vähän kaappitilaa, että ei sen kokoinen esine voi olla missään kaapin perukoilla piilossa. Olen kysellyt sukulaisiltani, että olenko lainannut kupua jollekin, mutta kukaan ei tiedä kuvusta mitään.
Jotkut kakkukuvut menee helposti halki, kun vähänkin johonkin iskeytyy. Olen heittänyt ainakin 2 kupua roskiin, olisko sulla ollut sama homma mutta olisit unohtanut sen pois heittäneesi?
En oikein usko siihen, että olisi mennyt rikki, koska se oli melko kestävän oloista materiaalia, mutta itse olen itselleni selittänyt, että olen laittanut sen muovikassiin ja käskenyt miehen viedä varastoon ja hän (tai minä) onkin vienyt sen vahingossa roskiin.
Vierailija kirjoitti:
Olin noin 5-6 vuotias, ja oli kaksi vuotta nuoremman siskoni synttärijuhlat, joihin oli kutsuttu sukulaisia. Mummu ja pappa (isän vanhemmat) tulivat, ja mummullani oli roskapussi kädessä sekä lahjapaketti toisessa kädessä. Lahjapaketin hän antoi siskolleni. Mummoni huikkasi: ”Ja äiti saa roskapussin!” ja nauroi oudosti. Äitini oli hieman hämmentynyt muttei kummemmin reagoinut asiaan mitään. En edes muista tästä tapahtuneesta kovin selkeästi, ja tästä tapahtumasta huolimatta äitini ja mummu ovat aina tulleet hyvin toimeen. Olen koittanut välillä kysellä tästä tapahtumasta, mutta en saa ikinä mitään kunnon vastausta äidiltäni.
Mummo hajamielisyyksissään ei muistanut pistää roskapussia lähtiessään roskikseen vaan kantoi sen mukanaan kyläpaikkaan ja huomasi vasta siellä, että on roskapussi mukana.
Mä voin nostaa sulle kortteja. -Tirlitii