Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Uskotteko oikeasti näihin tarinoihin?
Joku aiemmin väittää muistavansa 2 kuukautisena näkymät vauvankopasta; kuusenlatvat ikkunan takaa ym. Hei haloo, 2 kk näkökyky ei edes kykene tarkentamaan yli 2-3 metrin päähän! Ja jos pystyisikään, ei vauva pysty mitenkään ymmärtämään että nuo tuolla ovat kuusenlatvoja lasin takana, tässä minä katselen juu...
Vähän kritiikkiä kun luette näitä muisteloita!
Hei, älä ole party pooper. Hyvä juttu on aina hyvä juttu, vaikka totuusarvo olisikin hiukka vajavainen. Itse tähän ketjuun kirjoittaneena voin vain todeta, että omissa tarinoissani pyrin olemani niin rehellinen kuin mahdollista, mutta tiedostan samalla, että kaikki kommentit tässä ketjussa eivät kriittisempää tarkastelua kestä. Toisaalta olenkin kotoisin Pohjois-Lapista, jossa tämänkaltainen tarinankerronta on edelleen osa paikalliskulttuuria eli kummitusjutut elävät ja voivat hyvin edelleen.
Ja mitä väliä! Pääasia, että lukijat viihtyvät. Ainakin minusta on ollut hauska lueskella näitä pimeinä, yksinäisinä iltoina ihokarvat pystyssä ja korvat höröllään. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskotteko oikeasti näihin tarinoihin?
Joku aiemmin väittää muistavansa 2 kuukautisena näkymät vauvankopasta; kuusenlatvat ikkunan takaa ym. Hei haloo, 2 kk näkökyky ei edes kykene tarkentamaan yli 2-3 metrin päähän! Ja jos pystyisikään, ei vauva pysty mitenkään ymmärtämään että nuo tuolla ovat kuusenlatvoja lasin takana, tässä minä katselen juu...
Vähän kritiikkiä kun luette näitä muisteloita!
Moni ei tiedä että ihmisille kehittyy aivoihin cortexi (aivokuori) vasta n. Vuoden vanhana ja sen jälkeen, joka toimii kriittisessä osassa muistojen säilyttämiseen. Vaikea niitä oikeita muistoja luoda 6kk vanhana kun aivoissa ei kunnolla vielä edes ole tätä osaa, johon ne tallentuisivat.
Näin ennen samantyyppistä unta, missä oli hyvin painajaismainen fiilis. Se oli vaa kuva meidän lapsuudentalon etupihasta, jossa seisoi n. 5-6v kalpeaihoinen poika ulkovaatteet ja pipo päässä, tuijottaen sen isoilla silmillä ja tummilla silmänalusilla. Tämä sama uni toistui vuosikausia aina silloin tällöin enkä siinä unessa pystyny tekemää mitään muuta ku kattomaan sitä poikaa takas. Vuodet kului ja kun kerran oltiin hautausmaalla viemässä kynttilää (kaukana maalla, pieni hautausmaa), satuin näkemään lahonneen puisen ristin kauempana muista hautakivistä. Menin kattomaam tarkemmin - se oli niin ränsistynyt hauta ja sammaleem peitossa, mutta erotin rististä haudan kuuluvan pojalle joka oli kuollu 6v ikäisenä kauan sitten. Mulla kävi sääliksi kun se hauta oli niin kaameessa kunnossa, siistin sitä ja jätin mun hopeakorun ristin päälle koristeeksi. Seuraavan kerran näin tätä samaa unta pojasta, se painajaismainen fiilis oli poissa eikä se poika enää tuijottanu mua pahasti, vaan jotenki levollisesti. Se oli viimeinen kerta ku näin tän kyseisen unen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskotteko oikeasti näihin tarinoihin?
Joku aiemmin väittää muistavansa 2 kuukautisena näkymät vauvankopasta; kuusenlatvat ikkunan takaa ym. Hei haloo, 2 kk näkökyky ei edes kykene tarkentamaan yli 2-3 metrin päähän! Ja jos pystyisikään, ei vauva pysty mitenkään ymmärtämään että nuo tuolla ovat kuusenlatvoja lasin takana, tässä minä katselen juu...
Vähän kritiikkiä kun luette näitä muisteloita!
Moni ei tiedä että ihmisille kehittyy aivoihin cortexi (aivokuori) vasta n. Vuoden vanhana ja sen jälkeen, joka toimii kriittisessä osassa muistojen säilyttämiseen. Vaikea niitä oikeita muistoja luoda 6kk vanhana kun aivoissa ei kunnolla vielä edes ole tätä osaa, johon ne tallentuisivat.
Ja kohta tiede kumoaa tämänkin väittämän. Tieto aivoista lisääntyy ja muuntuu koko ajan.
Kyllähän lapsi oppii jo kohdussa esim äitinsä äänen ja tunnistaa myöhemmin sinne kuulemiaan lauluja. Miten se olisi mahdollista ilman muistamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskotteko oikeasti näihin tarinoihin?
Joku aiemmin väittää muistavansa 2 kuukautisena näkymät vauvankopasta; kuusenlatvat ikkunan takaa ym. Hei haloo, 2 kk näkökyky ei edes kykene tarkentamaan yli 2-3 metrin päähän! Ja jos pystyisikään, ei vauva pysty mitenkään ymmärtämään että nuo tuolla ovat kuusenlatvoja lasin takana, tässä minä katselen juu...
Vähän kritiikkiä kun luette näitä muisteloita!
Moni ei tiedä että ihmisille kehittyy aivoihin cortexi (aivokuori) vasta n. Vuoden vanhana ja sen jälkeen, joka toimii kriittisessä osassa muistojen säilyttämiseen. Vaikea niitä oikeita muistoja luoda 6kk vanhana kun aivoissa ei kunnolla vielä edes ole tätä osaa, johon ne tallentuisivat.
Älä selitä roskaa. Aivokuori alkaa kehittyä sikiöllä ihan raskauden alkuvaiheessa. Syntyneellä lapsella on kaikki aivojen osat olemassa. Aivojen kehitys toki jatkuu nykytietämyksen mukaan jopa 20 vuotta syntymän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Asumme 2-kerros rivarissa ja meillä on takapihalla tramppa. Viime kesänä tyttö oli mummilassa ja mies sukuloimassa ruotsissa, istuin koneella ja tajusin yht'äkkiä kuulevani trampan äänen, tuuletusikkuna oli auki ja tramppa takapihalla ikkunan alla joten ääni kuului selvästi. Ja klo oli jotain 1 yöllä! Kurkkasin verhon raosta ja tramppa tosiaan heilui, on nyt jumalauta kun kun pitää tulla toisten trampoille pomppimaan ! Syöksyin sukkasillani takapihalle ja tramppa heilahteli vielä, kuin joku olisi juuri loikannut pois siitä mutta ketään ei näkynyt missään. Ja sitten aloin miettiä, että mihin se huligaani ehti kadota sillä entisen asukkaan koirien takia pihan rajaa korkea ja tukeva, portiton verkkoaita. Aidan takana on syvä oja ja metsä . Lähellä ei ole kävelyteitä, johon tramppa näkyisi ja houkuttelisi juoppoja tai teinejä. Seinän takana asuu keski-ikäinen nainen, toista seinänaapuria ei ole (päätykämppä).
Tässä ratkaisu. Kohdassa 0,31 alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvät ihmiset sentään, nää on ihan uskomattomia. Uskomattomia siinä mielessä, miten herkkäuskoista porukkaa on. Kaikille asioille on luonnollinen selitys. Mielikuvitus tekee kepposia ja kuvittelet näkeväsi jotain mikä oikeasti onkin varjo tms. Vanhat ja uudetkin talot pitävät ääntä, se ei tarkoita mitään yliluonnollista. Sattumakin voi osua kohdalle, ajattelet juuri ystävääsi ja hän soittaa. Siinä ei ole mitään yliluonnollista. Hyvä esimerkki tästä on serkkuni, joka vuositolkulla oli varma, että mummolassa kummittelee. Hän oli jonkun epämääräisen hahmon nähnyt kesäyönä muutaman kerran pihamaalla. Vuosien kuluttua tästä tuli juttua ja selvisi "kummituksen" olleen mummoni silloinen miesystävä, mummo ei halunnut tuota vaari-kokelasta meille esitellä ja mies sitten hiippaili yöllä visiitille :D
Näin kerran erään lammen rannalla kummallisen eläimen täällä Suomessa. Se oli ehkä noin 20 cm pitkä, musta lisko, joka oli melko tanakka, sen iho näytti paksulta ja kumimaiselta. Sen pää oli erikoisin, koska se ei muistuttanut lainkaan normaalia päätä vaan sen paikalla oli kaksi käyrää piikkimäistä uloketta. Olin sen nähdessäni noin 10-vuotias ja yhä tulee ahdistunut olo. Sen näki myös eräs aikuinen ja hänen koiransa, joka yleensä oli erittäin utelias tutkimaan kaikkea, mutta siltä liskoa se selvästi karsasti. Yritin kysyä jälkeenpäin siltä sen nähneeltä aikuiselta, että mikä se olento oli, mutta hän ei halunnut puhua siitä ja kielsi minua puhumasta siitä kenellekään. Yhä reilun 20 vuoden jälkeen tulee sitä ajatellessa ahdistunut olo kun ajattelen, että mikä se oikein oli? Siitä olen varma, että se ei ollut kotoisin tältä planeetalta (ainakaan se ei ollut syntynyt täältä tai sitä ei oltu luotu täällä) ja olen aivan varma, että se liikkui, tosin melko hitaasti mutta liikkui silti. Tätä kirjoittaessakin on ahdistunut olo ja tunne, että en saisi kertoa tästä edes täällä, että joku tai jokin tarkkailee minua ja rankaisee minua myöhemmin koska lähetän tämän viestin tähän ketjuun. Kuitenkin lähetän tämän viestin koska tiedän että se paha kohdistuu minuun, sen sijaan jos se kohdistuisi läheisiini, esim. perheeseeni, niin en lähettäisi tätä. Ehkä kuolen ensi yönä ja sieluni joutuu tämän viestin takia Helvettiin, mutta ainakin sinne joudun minä, kun taas rakkaimpani pelastuvat pääsemällä Taivaaseen Jumalan luokse ja todella toivon että luja uskoni, haluni päästä Taivaaseen, vihani Paholaista ja kadotusta kohtaan ja Jumalan ja Jeesuksen minuun kohdistuva rakkaus onnistuvat lyömään pahan voimat ja minäkin pääsen Taivaaseen, ehkä ensin rangaistuksen saatuani, mutta pääsen silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amen tulee Herra Jeesus! kirjoitti:
Näin kerran erään lammen rannalla kummallisen eläimen täällä Suomessa. Se oli ehkä noin 20 cm pitkä, musta lisko, joka oli melko tanakka, sen iho näytti paksulta ja kumimaiselta. Sen pää oli erikoisin, koska se ei muistuttanut lainkaan normaalia päätä vaan sen paikalla oli kaksi käyrää piikkimäistä uloketta. Olin sen nähdessäni noin 10-vuotias ja yhä tulee ahdistunut olo. Sen näki myös eräs aikuinen ja hänen koiransa, joka yleensä oli erittäin utelias tutkimaan kaikkea, mutta siltä liskoa se selvästi karsasti. Yritin kysyä jälkeenpäin siltä sen nähneeltä aikuiselta, että mikä se olento oli, mutta hän ei halunnut puhua siitä ja kielsi minua puhumasta siitä kenellekään. Yhä reilun 20 vuoden jälkeen tulee sitä ajatellessa ahdistunut olo kun ajattelen, että mikä se oikein oli? Siitä olen varma, että se ei ollut kotoisin tältä planeetalta (ainakaan se ei ollut syntynyt täältä tai sitä ei oltu luotu täällä) ja olen aivan varma, että se liikkui, tosin melko hitaasti mutta liikkui silti. Tätä kirjoittaessakin on ahdistunut olo ja tunne, että en saisi kertoa tästä edes täällä, että joku tai jokin tarkkailee minua ja rankaisee minua myöhemmin koska lähetän tämän viestin tähän ketjuun. Kuitenkin lähetän tämän viestin koska tiedän että se paha kohdistuu minuun, sen sijaan jos se kohdistuisi läheisiini, esim. perheeseeni, niin en lähettäisi tätä. Ehkä kuolen ensi yönä ja sieluni joutuu tämän viestin takia Helvettiin, mutta ainakin sinne joudun minä, kun taas rakkaimpani pelastuvat pääsemällä Taivaaseen Jumalan luokse ja todella toivon että luja uskoni, haluni päästä Taivaaseen, vihani Paholaista ja kadotusta kohtaan ja Jumalan ja Jeesuksen minuun kohdistuva rakkaus onnistuvat lyömään pahan voimat ja minäkin pääsen Taivaaseen, ehkä ensin rangaistuksen saatuani, mutta pääsen silti.
Et kai kirjoittanut tuota tosissasi? Vaikutat psykoottiselta.
Entinen mies jolla oli pahoja mt-ongelmia, väitti sitkeästi nähneensä lapsena oudon valkoisen käärmeen. Se oli kuulemma pitkä ja hiukan läpikuultava. Tulee väkisinkin mieleen että tällaiset harhat kuuluvat asiaan kun kaikki ei ole hyvin. Ne ennustavat selvästi tulevia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Olin saanut ensimmäisen oman kännykkäni kun sain puhelun itseltäni. Olin tallentanut oman numeroni yhteystietoihin nimellä "oma numero" ja kerran puhelimen soidessa näytöllä luki tuo soittaja. Tuijotin puhelinta hetken epäuskoisena, enkä ehtinyt vastata ennen kuin se lakkasi hälyttämästä. Tarkistin moneen kertaan ja olin tallentanut numeron aivan oikein. En tiedä miten tuo oli mahdollista ja vähän harmittaa etten ehtinyt vastata.
Puhelimet on välillä sekaisin. Eräänä iltana äitini puhelin soitti minulle omia aikojaan, vaikka se ei ollut esim. taskussa vaan pöydällä. Se ei siis koskenut mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Amen tulee Herra Jeesus! kirjoitti:
Näin kerran erään lammen rannalla kummallisen eläimen täällä Suomessa. Se oli ehkä noin 20 cm pitkä, musta lisko, joka oli melko tanakka, sen iho näytti paksulta ja kumimaiselta. Sen pää oli erikoisin, koska se ei muistuttanut lainkaan normaalia päätä vaan sen paikalla oli kaksi käyrää piikkimäistä uloketta. Olin sen nähdessäni noin 10-vuotias ja yhä tulee ahdistunut olo. Sen näki myös eräs aikuinen ja hänen koiransa, joka yleensä oli erittäin utelias tutkimaan kaikkea, mutta siltä liskoa se selvästi karsasti. Yritin kysyä jälkeenpäin siltä sen nähneeltä aikuiselta, että mikä se olento oli, mutta hän ei halunnut puhua siitä ja kielsi minua puhumasta siitä kenellekään. Yhä reilun 20 vuoden jälkeen tulee sitä ajatellessa ahdistunut olo kun ajattelen, että mikä se oikein oli? Siitä olen varma, että se ei ollut kotoisin tältä planeetalta (ainakaan se ei ollut syntynyt täältä tai sitä ei oltu luotu täällä) ja olen aivan varma, että se liikkui, tosin melko hitaasti mutta liikkui silti. Tätä kirjoittaessakin on ahdistunut olo ja tunne, että en saisi kertoa tästä edes täällä, että joku tai jokin tarkkailee minua ja rankaisee minua myöhemmin koska lähetän tämän viestin tähän ketjuun. Kuitenkin lähetän tämän viestin koska tiedän että se paha kohdistuu minuun, sen sijaan jos se kohdistuisi läheisiini, esim. perheeseeni, niin en lähettäisi tätä. Ehkä kuolen ensi yönä ja sieluni joutuu tämän viestin takia Helvettiin, mutta ainakin sinne joudun minä, kun taas rakkaimpani pelastuvat pääsemällä Taivaaseen Jumalan luokse ja todella toivon että luja uskoni, haluni päästä Taivaaseen, vihani Paholaista ja kadotusta kohtaan ja Jumalan ja Jeesuksen minuun kohdistuva rakkaus onnistuvat lyömään pahan voimat ja minäkin pääsen Taivaaseen, ehkä ensin rangaistuksen saatuani, mutta pääsen silti.
Et kai kirjoittanut tuota tosissasi? Vaikutat psykoottiselta.
Entinen mies jolla oli pahoja mt-ongelmia, väitti sitkeästi nähneensä lapsena oudon valkoisen käärmeen. Se oli kuulemma pitkä ja hiukan läpikuultava. Tulee väkisinkin mieleen että tällaiset harhat kuuluvat asiaan kun kaikki ei ole hyvin. Ne ennustavat selvästi tulevia ongelmia.
Ihan tosissani kirjoitin. Muistan selvästi kuinka näin sen otuksen siellä lammen rannalla. Tiedän, että se oli merkki siitä, että planeetallamme on sen ulkopuolelta tulleita olentoja, jotka siis ovat tulleet jostain muusta planeetasta ja että ne ovat tulleet hakemaan minut luokseen. Ne myös ovat laittaneet vainoajat perääni että olisin valmis kun ne tulevat, siis että sieluni olisi valmiiksi rikki vainoamisen takia että ne voivat vapaasti muokata minut yhdeksi niistä. Sitten minun tehtäväni on tuhota maapallo ja ihmiskunta. Mutta ne eivät onnistu, koska Jeesus enkeleineen suojelee minua.
Tämä nyt ei niin vaivaa, mutta lähinnä huvittaa: tulin aikoinaan yo-kirjoitusten jälkeen todella sairaaksi, ja menin käymään lääkärissä. Törmäsin vastaanottoaulassa erääseen peruskouluaikaiseen tuttuuni, mutta emme ehtineet juttelemaan kun minut pyydettiin heti sisään. Myöhemmin iltapäivällä hän laittoi minulle Facebookissa viestin: "mikäs sulla oli?" Vastasin jotain tyyliin: "kuumetta ja poskiontelotulehdus, onneksi ei tullut kirjoitusten aikana. Entäs sulla?"
Hän ei vastannut mitään ja poisti minut saman tien kavereista. Vähän pisti mietityttämään, että miksi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako se telkkarinhajottaja paljon kirjeitä?
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei niin vaivaa, mutta lähinnä huvittaa: tulin aikoinaan yo-kirjoitusten jälkeen todella sairaaksi, ja menin käymään lääkärissä. Törmäsin vastaanottoaulassa erääseen peruskouluaikaiseen tuttuuni, mutta emme ehtineet juttelemaan kun minut pyydettiin heti sisään. Myöhemmin iltapäivällä hän laittoi minulle Facebookissa viestin: "mikäs sulla oli?" Vastasin jotain tyyliin: "kuumetta ja poskiontelotulehdus, onneksi ei tullut kirjoitusten aikana. Entäs sulla?"
Hän ei vastannut mitään ja poisti minut saman tien kavereista. Vähän pisti mietityttämään, että miksi :D
Katkera ihminen, luultavasti joku mt-ongelma tai sukupuolitauti.
Amen tulee Herra Jeesus! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amen tulee Herra Jeesus! kirjoitti:
Näin kerran erään lammen rannalla kummallisen eläimen täällä Suomessa. Se oli ehkä noin 20 cm pitkä, musta lisko, joka oli melko tanakka, sen iho näytti paksulta ja kumimaiselta. Sen pää oli erikoisin, koska se ei muistuttanut lainkaan normaalia päätä vaan sen paikalla oli kaksi käyrää piikkimäistä uloketta. Olin sen nähdessäni noin 10-vuotias ja yhä tulee ahdistunut olo. Sen näki myös eräs aikuinen ja hänen koiransa, joka yleensä oli erittäin utelias tutkimaan kaikkea, mutta siltä liskoa se selvästi karsasti. Yritin kysyä jälkeenpäin siltä sen nähneeltä aikuiselta, että mikä se olento oli, mutta hän ei halunnut puhua siitä ja kielsi minua puhumasta siitä kenellekään. Yhä reilun 20 vuoden jälkeen tulee sitä ajatellessa ahdistunut olo kun ajattelen, että mikä se oikein oli? Siitä olen varma, että se ei ollut kotoisin tältä planeetalta (ainakaan se ei ollut syntynyt täältä tai sitä ei oltu luotu täällä) ja olen aivan varma, että se liikkui, tosin melko hitaasti mutta liikkui silti. Tätä kirjoittaessakin on ahdistunut olo ja tunne, että en saisi kertoa tästä edes täällä, että joku tai jokin tarkkailee minua ja rankaisee minua myöhemmin koska lähetän tämän viestin tähän ketjuun. Kuitenkin lähetän tämän viestin koska tiedän että se paha kohdistuu minuun, sen sijaan jos se kohdistuisi läheisiini, esim. perheeseeni, niin en lähettäisi tätä. Ehkä kuolen ensi yönä ja sieluni joutuu tämän viestin takia Helvettiin, mutta ainakin sinne joudun minä, kun taas rakkaimpani pelastuvat pääsemällä Taivaaseen Jumalan luokse ja todella toivon että luja uskoni, haluni päästä Taivaaseen, vihani Paholaista ja kadotusta kohtaan ja Jumalan ja Jeesuksen minuun kohdistuva rakkaus onnistuvat lyömään pahan voimat ja minäkin pääsen Taivaaseen, ehkä ensin rangaistuksen saatuani, mutta pääsen silti.
Et kai kirjoittanut tuota tosissasi? Vaikutat psykoottiselta.
Entinen mies jolla oli pahoja mt-ongelmia, väitti sitkeästi nähneensä lapsena oudon valkoisen käärmeen. Se oli kuulemma pitkä ja hiukan läpikuultava. Tulee väkisinkin mieleen että tällaiset harhat kuuluvat asiaan kun kaikki ei ole hyvin. Ne ennustavat selvästi tulevia ongelmia.Ihan tosissani kirjoitin. Muistan selvästi kuinka näin sen otuksen siellä lammen rannalla. Tiedän, että se oli merkki siitä, että planeetallamme on sen ulkopuolelta tulleita olentoja, jotka siis ovat tulleet jostain muusta planeetasta ja että ne ovat tulleet hakemaan minut luokseen. Ne myös ovat laittaneet vainoajat perääni että olisin valmis kun ne tulevat, siis että sieluni olisi valmiiksi rikki vainoamisen takia että ne voivat vapaasti muokata minut yhdeksi niistä. Sitten minun tehtäväni on tuhota maapallo ja ihmiskunta. Mutta ne eivät onnistu, koska Jeesus enkeleineen suojelee minua.
Olet sairastunut psykoosiin. Koet uskonnollisia, muisti- ja vainoamisharhoja. Hakeudu hoitoon ennen kuin on liian myöhäistä.
Minä olen terve mutta tiedän mistä puhun.
Vierailija kirjoitti:
Amen tulee Herra Jeesus! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amen tulee Herra Jeesus! kirjoitti:
Näin kerran erään lammen rannalla kummallisen eläimen täällä Suomessa. Se oli ehkä noin 20 cm pitkä, musta lisko, joka oli melko tanakka, sen iho näytti paksulta ja kumimaiselta. Sen pää oli erikoisin, koska se ei muistuttanut lainkaan normaalia päätä vaan sen paikalla oli kaksi käyrää piikkimäistä uloketta. Olin sen nähdessäni noin 10-vuotias ja yhä tulee ahdistunut olo. Sen näki myös eräs aikuinen ja hänen koiransa, joka yleensä oli erittäin utelias tutkimaan kaikkea, mutta siltä liskoa se selvästi karsasti. Yritin kysyä jälkeenpäin siltä sen nähneeltä aikuiselta, että mikä se olento oli, mutta hän ei halunnut puhua siitä ja kielsi minua puhumasta siitä kenellekään. Yhä reilun 20 vuoden jälkeen tulee sitä ajatellessa ahdistunut olo kun ajattelen, että mikä se oikein oli? Siitä olen varma, että se ei ollut kotoisin tältä planeetalta (ainakaan se ei ollut syntynyt täältä tai sitä ei oltu luotu täällä) ja olen aivan varma, että se liikkui, tosin melko hitaasti mutta liikkui silti. Tätä kirjoittaessakin on ahdistunut olo ja tunne, että en saisi kertoa tästä edes täällä, että joku tai jokin tarkkailee minua ja rankaisee minua myöhemmin koska lähetän tämän viestin tähän ketjuun. Kuitenkin lähetän tämän viestin koska tiedän että se paha kohdistuu minuun, sen sijaan jos se kohdistuisi läheisiini, esim. perheeseeni, niin en lähettäisi tätä. Ehkä kuolen ensi yönä ja sieluni joutuu tämän viestin takia Helvettiin, mutta ainakin sinne joudun minä, kun taas rakkaimpani pelastuvat pääsemällä Taivaaseen Jumalan luokse ja todella toivon että luja uskoni, haluni päästä Taivaaseen, vihani Paholaista ja kadotusta kohtaan ja Jumalan ja Jeesuksen minuun kohdistuva rakkaus onnistuvat lyömään pahan voimat ja minäkin pääsen Taivaaseen, ehkä ensin rangaistuksen saatuani, mutta pääsen silti.
Et kai kirjoittanut tuota tosissasi? Vaikutat psykoottiselta.
Entinen mies jolla oli pahoja mt-ongelmia, väitti sitkeästi nähneensä lapsena oudon valkoisen käärmeen. Se oli kuulemma pitkä ja hiukan läpikuultava. Tulee väkisinkin mieleen että tällaiset harhat kuuluvat asiaan kun kaikki ei ole hyvin. Ne ennustavat selvästi tulevia ongelmia.Ihan tosissani kirjoitin. Muistan selvästi kuinka näin sen otuksen siellä lammen rannalla. Tiedän, että se oli merkki siitä, että planeetallamme on sen ulkopuolelta tulleita olentoja, jotka siis ovat tulleet jostain muusta planeetasta ja että ne ovat tulleet hakemaan minut luokseen. Ne myös ovat laittaneet vainoajat perääni että olisin valmis kun ne tulevat, siis että sieluni olisi valmiiksi rikki vainoamisen takia että ne voivat vapaasti muokata minut yhdeksi niistä. Sitten minun tehtäväni on tuhota maapallo ja ihmiskunta. Mutta ne eivät onnistu, koska Jeesus enkeleineen suojelee minua.
Olet sairastunut psykoosiin. Koet uskonnollisia, muisti- ja vainoamisharhoja. Hakeudu hoitoon ennen kuin on liian myöhäistä.
Minä olen terve mutta tiedän mistä puhun.
Jollei huumorintajusi ole todella vino.
Isä kuoli viime vuoden lokakuussa. Löysimme hänen asunnostaan monta valokuva-albumia. Ne ovat nyt pahvilaatikossa meidän makuuhuoneen lähellä.
En osaa sanoa kellonaikaa mutta öisin johonkin aikaan sieltä laatikosta kuuluu ääntä. Joskus pieni kolaus, narinaa tms. Herään tietysti siihen ja jään aina miettimään asiaa. En uskalla mennä katsomaan.
Laatikossa ei ole mitään muuttunut. Eikä siinä näytä olevan mitään joka sen äänen aiheuttaisi. Kumma juttu 🤔
Vierailija kirjoitti:
Uskotteko oikeasti näihin tarinoihin?
Joku aiemmin väittää muistavansa 2 kuukautisena näkymät vauvankopasta; kuusenlatvat ikkunan takaa ym. Hei haloo, 2 kk näkökyky ei edes kykene tarkentamaan yli 2-3 metrin päähän! Ja jos pystyisikään, ei vauva pysty mitenkään ymmärtämään että nuo tuolla ovat kuusenlatvoja lasin takana, tässä minä katselen juu...
Vähän kritiikkiä kun luette näitä muisteloita!
Vauvankopasta ikkunaan ei tarvitsekaan olla yli kahta tai kolmea metriä, ja se mitä sieltä näkyy, näkyy sellaisena kuin näkyy. Puunlatvojen tajuaminen nimenomaan puun latvoiksi tuleekin luultavasti myöhemmin, mutta näky jää muistiin. Vauvankopasta johonkin kattoon ei tarvitse myöskään olla useita metrejä. Lisäksi ihmiset on erilaisia, jopa vauvoina. Kukaan ei voi tasan tarkasti sanoa, missä vaiheessa ihminen alkaa hahmottaa asioita ja tapahtuuko ne asiat jokaisella samaan aikaan. Ei kannata laittaa jokaista samaan muottiin. Minullakin on niin varhaisia muistikuvia, ettei niitä kukaan usko. Eli omatkaan kokemukseni ei tue näitä yleisväittämiä. Uskon, että ne sopii ¨valtaosaan ihmisistä, mutta sen valtaosan ulkopuolella on sielläkin vielä yksilöitä.
Uskotteko oikeasti näihin tarinoihin?
Joku aiemmin väittää muistavansa 2 kuukautisena näkymät vauvankopasta; kuusenlatvat ikkunan takaa ym. Hei haloo, 2 kk näkökyky ei edes kykene tarkentamaan yli 2-3 metrin päähän! Ja jos pystyisikään, ei vauva pysty mitenkään ymmärtämään että nuo tuolla ovat kuusenlatvoja lasin takana, tässä minä katselen juu...
Vähän kritiikkiä kun luette näitä muisteloita!