Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Menneenä viikonloppuna siivosin vanhaa komeroani. Siellä oli mm. opiskelupapereita noin 30 vuoden takaa. Päätin laittaa roskiin paperit, joita en enää tarvitse, joten laitoin ne jätepussiin ja pussin eteisen lattialle odottamaan viemistä roskakatokseen.
Menin sitten olohuoneen sohvalle istumaan, ja alkoi kuulua eteisestä kuin jonkin eläimen aiheuttamaa ääntä. Ääni kuulosti ensin siltä, kuin jokin ahtautuisi jostain välistä, sitten rapinaa ja penkomista. Meillä ei ole eläimiä. Ajattelin, että roskapussi etsii muotoaan, kuten joskus käy. Mutta kun ääni ei loppunut, lähdin katsomaan eteiseen. Ääni loppui ennen kuin ehdin eteiseen enkä nähnyt minkään liikkuvan eteisessä.
Palasin olohuoneeseen ja kun olin istuutunut, ääni alkoi taas. Jos meillä olisi kissa, olisin päätellyt, että se tutkii roskapussia. Mutta koska meillä ei eläimiä ole, nousin taas ja menin ihmettelemään ääntä, jolloin se lakkasi.
Pian vein pussin roskiin.
Miksi henkiolennot ilmestyy silloin kun ihminen nukkuu tai on nukahtamassa? Miksi ei keskellä kirkasta päivää? Onko ne niin ujoja vai sittenkin mielikuvitulsen tuotetta?
Olen minä niitä nähnyt päivälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi henkiolennot ilmestyy silloin kun ihminen nukkuu tai on nukahtamassa? Miksi ei keskellä kirkasta päivää? Onko ne niin ujoja vai sittenkin mielikuvitulsen tuotetta?
Eivät ne ilmesty, koska ovat olemassa koko ajan.
Normaali ihminen ei niitä näe muulloin kuin ehkä tajunnan rajamailla - eli esim. yöllä / kun on nukahtamassa.
Olin saanut ensimmäisen oman kännykkäni kun sain puhelun itseltäni. Olin tallentanut oman numeroni yhteystietoihin nimellä "oma numero" ja kerran puhelimen soidessa näytöllä luki tuo soittaja. Tuijotin puhelinta hetken epäuskoisena, enkä ehtinyt vastata ennen kuin se lakkasi hälyttämästä. Tarkistin moneen kertaan ja olin tallentanut numeron aivan oikein. En tiedä miten tuo oli mahdollista ja vähän harmittaa etten ehtinyt vastata.
Kun herään yöllä, eli siis melkein joka yö, heräämisaika on aina klo 01.30.
Olen päätellyt itsekseni, että tulen varmaan kuolemaan tuohon kellonaikaan, eli minut on jo etukäteen "leimattu". Spooky.
Vierailija kirjoitti:
Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:
Itse en muista tätä, mutta minulle on kerrottu, että kun siskoni ja veljeni (kaksoset) syntyivät niin täti oli hoitamassa minua ja kuutta vanhempaa sisarustani. Olin sängyssä nukkumassa kun olin yllättäen herännyt ja todennut, että "Nyt syntyi veli", nukahtanut, mutta herännyt uudelleen 15 minuutin päästä ja todennut, että "Nyt tuli pieni sisko", jonka jälkeen olin jälleen nukahtanut. Jostain syystä tilanne oli jäänyt tädin mieleen siksi, että en ollut aikaisemmin sanonut kuin parin sanan lauseita ja olin sanonut nuo lauseet juuri sillä hetkellä kuin veli ja sisko syntyivät. Tämä tapahtui 1993 kun olin 1v5kk. Myöhemmin sain vielä 7 veljeä ja 8 siskoa, mutta näiden syntyessä olin nukkunut normaalisti.
Onko teitä oikeasti 24? :0
Ei, vaan kolme. Minä ja ne kaksoset.
Mihin ne muut kuolivat?
Ei meidän perheessä ollut muuta kuin 3 lasta eli minä ja kaksoset eikä kukaan meistä ole vielä kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumme rivitalossa, tien toisella puolella on veneranta sekä epävirallinen uimaranta. Eräänä kesäyönä en saanut unta, mies oli reissussa ja poika mummolassa ,joten vaeltelin siinä tehden kaikenlaista, kunnes menin juomaan mehua takapihalle. Oli ihan hiljaista, kello ehkä 2.00. Äkkiä rannalta alkoi kuulua naisen kirkumista ja mieleen tuli, että nyt jotakuta tapetaan tai raiskataan , outoa kuitenkin oli etten nähnyt MITÄÄN vaikka minulla oli suora näköyhteys (noin 10 metriä pihaltamme rantaan, ei puita välissä) , kuu paistoi, ja huudon voimakkuudesta päätellen kirkuja oli lähellä.
Näpytin hätänumeron valmiiksi ja kävelin tien yli huutaen, että kuka siellä ja poliisit on soitettu, vastausta ei kuulunut vain huuto joka sitten loppui kuin seinään. Kävelin veneiden luo, ei ketään missään, ei vaatteita eikä kenkiä ( jos joku olisi mennyt humalapäissään uimaan) eikä verijälkiä (jos jotain vökivaltaista olisi sattunut), vain rauhassa liplattava vesi, johon kuu heijastui. Soitin kuitenkin hätänumeroon, poliisi tuli ja ambulanssi. Nothing.
Aamulla juttelin seinänaapurini kanssa, ei ollut kuullut mitään. On erikoista, että ihminen joka valitti mieheni yskän pitävän häntä hereillä, ei ollut kuullut jonkun kirkuvan kurkku suorana käytännössä takapihallamme!
Jokin eläin tai vesilintu? Ne pitää joskus uskomattoman kamalia ääniä.
Oikeasti? Olemme asuneet tässä rannan vieressä 8v, enkä ollut IKINÄ aikaisemmin kuullut moista meteliä ,yöllä tai päivällä! Pari kertaa kurkilauman huutoa kyllä ja sorsien kaakattamista usein, mutten ikinä naisen  n kuinmisompi ryhmä lenåå;kirkumista.
Kyllä ihmisen kirkumisen erottaa eläimen äänistä. Siellä on todennäköisesti jossain - ehkä jopa rannan toisella puolella koska äänet kulkevat vettä pitkin hyvinkin kauas - ollut jotain ja ihminen toimi fiksusti kun soitti häkeen.
Esimerkiksi lampaan määkinä yöllä kuulostaa hyvin ihmismäiseltä ja jokin lintulauma kuulosti lenkkipolulla siltä, kuin kovasti puhuva ryhmä olisi tullut kauempaa vastaan. Puheesta ei saanut selvää. Että eipä ihmisen ääntä aina erota eläimen äänestä.
Tarinassa oli varmasti kyseessä ketun ääntely
Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:
Itse en muista tätä, mutta minulle on kerrottu, että kun siskoni ja veljeni (kaksoset) syntyivät niin täti oli hoitamassa minua ja kuutta vanhempaa sisarustani. Olin sängyssä nukkumassa kun olin yllättäen herännyt ja todennut, että "Nyt syntyi veli", nukahtanut, mutta herännyt uudelleen 15 minuutin päästä ja todennut, että "Nyt tuli pieni sisko", jonka jälkeen olin jälleen nukahtanut. Jostain syystä tilanne oli jäänyt tädin mieleen siksi, että en ollut aikaisemmin sanonut kuin parin sanan lauseita ja olin sanonut nuo lauseet juuri sillä hetkellä kuin veli ja sisko syntyivät. Tämä tapahtui 1993 kun olin 1v5kk. Myöhemmin sain vielä 7 veljeä ja 8 siskoa, mutta näiden syntyessä olin nukkunut normaalisti.
Onko teitä oikeasti 24? :0
Ei, vaan kolme. Minä ja ne kaksoset.
Mihin ne muut kuolivat?
Ei meidän perheessä ollut muuta kuin 3 lasta eli minä ja kaksoset eikä kukaan meistä ole vielä kuollut.
"täti oli hoitamassa minua ja kuutta vanhempaa sisarustani" kirjoitit ensin, ja myöhemmin kerroit vielä syntyneen 7 veljeä ja 8 siskoa. Täh?
Minua on jäänyt vaivaamaan se että sinisillä on muka 1.5 prosentin kannatus gallupeissa. Ei se oikeasti voi olla läheskään niin korkea.
No kerran pelasin lottoa ja sain 4 oikein, vaan en seitsemättä. Se oli täysikuun aikaa ja sudet ulvoivat. Se jäi vaivaamaan ja on vaivannut noista päivistä asti.
Vierailija kirjoitti:
Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:
Itse en muista tätä, mutta minulle on kerrottu, että kun siskoni ja veljeni (kaksoset) syntyivät niin täti oli hoitamassa minua ja kuutta vanhempaa sisarustani. Olin sängyssä nukkumassa kun olin yllättäen herännyt ja todennut, että "Nyt syntyi veli", nukahtanut, mutta herännyt uudelleen 15 minuutin päästä ja todennut, että "Nyt tuli pieni sisko", jonka jälkeen olin jälleen nukahtanut. Jostain syystä tilanne oli jäänyt tädin mieleen siksi, että en ollut aikaisemmin sanonut kuin parin sanan lauseita ja olin sanonut nuo lauseet juuri sillä hetkellä kuin veli ja sisko syntyivät. Tämä tapahtui 1993 kun olin 1v5kk. Myöhemmin sain vielä 7 veljeä ja 8 siskoa, mutta näiden syntyessä olin nukkunut normaalisti.
Onko teitä oikeasti 24? :0
Ei, vaan kolme. Minä ja ne kaksoset.
Mihin ne muut kuolivat?
Ei meidän perheessä ollut muuta kuin 3 lasta eli minä ja kaksoset eikä kukaan meistä ole vielä kuollut.
"täti oli hoitamassa minua ja kuutta vanhempaa sisarustani" kirjoitit ensin, ja myöhemmin kerroit vielä syntyneen 7 veljeä ja 8 siskoa. Täh?
Olisiko tämä nyt "se asia", joka jää meitä vaivaamaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tää mun tarina nyt ei kuulosta varmaan kovin uskottavalta, kun en muista kunnolla yksityiskohtia, mut kerron nyt kuitenkin.
Multa on kerran hävinnyt aikaa silmänräpäyksessä. En enää muista mitä tein ja paljonko aikaa meni, muistan vain, että näin kävi ja olin tosi hämmentynyt. Kello oli vain yhtäkkiä hypännyt tosi paljon eteenpäin, jollen väärin muista, olin autossa. Ehkä.
No joo, tosi tyhmää, että näin hatara tarina, siitä on useita vuosia, enkä ole sitä aikoihin miettinyt. Mutta näin kävi, se on varmaa.
Epilepsiassa voi olla poissaolokohtauksia. Niitä ei edes kaveri välttämättä huomaa. Joskus henkilö kuvittelee tehneensä asiat mitä hän ajatteli tekevänsä. Tai sitten yekee, mutta ei tavallaan tajua tekevänsä.
Vierailija kirjoitti:
Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:
Itse en muista tätä, mutta minulle on kerrottu, että kun siskoni ja veljeni (kaksoset) syntyivät niin täti oli hoitamassa minua ja kuutta vanhempaa sisarustani. Olin sängyssä nukkumassa kun olin yllättäen herännyt ja todennut, että "Nyt syntyi veli", nukahtanut, mutta herännyt uudelleen 15 minuutin päästä ja todennut, että "Nyt tuli pieni sisko", jonka jälkeen olin jälleen nukahtanut. Jostain syystä tilanne oli jäänyt tädin mieleen siksi, että en ollut aikaisemmin sanonut kuin parin sanan lauseita ja olin sanonut nuo lauseet juuri sillä hetkellä kuin veli ja sisko syntyivät. Tämä tapahtui 1993 kun olin 1v5kk. Myöhemmin sain vielä 7 veljeä ja 8 siskoa, mutta näiden syntyessä olin nukkunut normaalisti.
Onko teitä oikeasti 24? :0
Ei, vaan kolme. Minä ja ne kaksoset.
Mihin ne muut kuolivat?
Ei meidän perheessä ollut muuta kuin 3 lasta eli minä ja kaksoset eikä kukaan meistä ole vielä kuollut.
"täti oli hoitamassa minua ja kuutta vanhempaa sisarustani" kirjoitit ensin, ja myöhemmin kerroit vielä syntyneen 7 veljeä ja 8 siskoa. Täh?
En ole kirjoittanut, koska en osaa kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ole ehtinyt jäädä vielä vaivaamaan, mutta on selittämätön. Heräsin aamulla siihen, että haistoin sellaisen tosi raikkaan ja ihanan kukkasten ja tuoreen ruohon tuoksun ympärilläni. Outoa, kun en käytä mitään hajusteita enkä illalla jaksanut käydä edes suihkussa. Nuuskin sitten vuodevaatteita ja itseäni, niin se tuoksu tuli selkeästi rintakehäni alueelta :D.Sellaisen 5-10 minuutin sisällä se heikkeni huomattavasti, mutta vieläkin ihan hiukan pystyn aistimaan sen.
Mulla ollut näitä tuoksujuttuja myös muutaman kerran; hajuvesi, juurikin tuo tuore vastaleikattu nurmikko, tuore leipä. Se on kai joku aivoissa tapahtuva juttu, jostain luin liittyvän aivokasvaimeen, mutta ei itselläni ainakaan mitään kasvainta ole ja ekasta tuollaisesta olemattoman tuoksun haistamisesta on kohta kymmenen vuotta.
Minulla on ollut hajuharhoja koko elämäni. Yleensä harhat ovat epämiellyttäviä, saatan haistaa esim. savun, bensiinin tai jäteöljyn, mutta joskus myös jonkun mausteen tai kukan, ja kerran tunsin selvästi kermakahvin tuoksun vaikka missään lähistöllä ei ollut kahvia. En itse erota, onko hajuaistimus aito, vaan minun pitää kysyä ympärillä olevilta ihmisiltä, tunnetteko tekin savun hajua. Aivokasvainta ei ainakaan vielä ole diagnosoitu, mutta kuulemma ilmiö saattaa liittyä myös migreeniin, ja se minulla on ollut lapsesta asti. -N52
Onko epilepsia poissuljettu?
Hajuharhat kuten myös näköharhat on aurallisen migreenin oireita. Myös kasvojen/yläkropan puutuminen ja puhehäiriöt (afasia) kuuluvat oireisiin.
Migreeni ja epilepsia ovat toisilleen läheisiä sairauksia.
Asumme 2-kerros rivarissa ja meillä on takapihalla tramppa. Viime kesänä tyttö oli mummilassa ja mies sukuloimassa ruotsissa, istuin koneella ja tajusin yht'äkkiä kuulevani trampan äänen, tuuletusikkuna oli auki ja tramppa takapihalla ikkunan alla joten ääni kuului selvästi. Ja klo oli jotain 1 yöllä! Kurkkasin verhon raosta ja tramppa tosiaan heilui, on nyt jumalauta kun kun pitää tulla toisten trampoille pomppimaan ! Syöksyin sukkasillani takapihalle ja tramppa heilahteli vielä, kuin joku olisi juuri loikannut pois siitä mutta ketään ei näkynyt missään. Ja sitten aloin miettiä, että mihin se huligaani ehti kadota sillä entisen asukkaan koirien takia pihan rajaa korkea ja tukeva, portiton verkkoaita. Aidan takana on syvä oja ja metsä . Lähellä ei ole kävelyteitä, johon tramppa näkyisi ja houkuttelisi juoppoja tai teinejä. Seinän takana asuu keski-ikäinen nainen, toista seinänaapuria ei ole (päätykämppä).
Vierailija kirjoitti:
Olin saanut ensimmäisen oman kännykkäni kun sain puhelun itseltäni. Olin tallentanut oman numeroni yhteystietoihin nimellä "oma numero" ja kerran puhelimen soidessa näytöllä luki tuo soittaja. Tuijotin puhelinta hetken epäuskoisena, enkä ehtinyt vastata ennen kuin se lakkasi hälyttämästä. Tarkistin moneen kertaan ja olin tallentanut numeron aivan oikein. En tiedä miten tuo oli mahdollista ja vähän harmittaa etten ehtinyt vastata.
Sain ekan oman kännykän ehkä vuonna 2000, se oli nokian 5110. Asuin vielä kotona kun olin teini. Kerran sitten olin lankapuhelimessa juttelemassa jonkun kanssa. Samaan aikaan isän kännykkä alkoi soida toisessa huoneessa ja hän sanoi että puhelu tulee minun kännykkänumerostani. Tuolla hetkellä puhuin itse lankapuhelimessa ja kännykkäni oli koskemattomana pöydällä. Isäkään ei vastannut puheluun kun ihmeteltiin vain.
Vierailija kirjoitti:
Sisareni kertoi muistaakseni vuonna 1996 jostakin musiikkivideosta, jota oli myös näytetty Jyrki-ohjelmassa ja jossa tapahtuu sellaista, että joku mies ajaa joidenkin musiikkia soittavien miesten päältä ja sitten nämä miehet sitten taas ovatkin jossain muualla soittamassa ja tällaista tapahtuu tässä videossa useampaan kertaan. Mikähän musiikkivideo mahtaa olla kyseessä? En ole edes aivan varma, menikö juttu juuri noin kuin kerroin, mutta kiitos jo etukäteen, jos joku tietää.
Taitaa olla se aussihomobändin Down under mistä puhut.
Kiva kuulla, että muillakin vastaavia kokemuksia. Olen usein miettinyt tuota valohahmoa, joka tosiaan vaikutti omissa ajatuksissaan tutkivan kännykkääni... Mustia hahmoja en ole nähnyt. Mutta todella outo juttu tapahtui taas kuukausi sitten. Heräsin aamuyöllä ja huomasin sängyn lähellä olevassa peilissä punaiset silmät, kuin kissalla. Pelkät punaista valoa hohtavat vinot silmät. Ne eivät edes näyttäneet heijastuksilta vaan ihan kuin olisivat olleet peilin sisällä. Eivät ne tuntuneet silti pelottavilta. Mietin, että olenko sekoamassa, kun näen mitä sattuu.