Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
We are not alone kirjoitti:
Kolisevat peilit.
Meillä on kaksi kaappia joissa on suuret liukuovipeilit. Muutama kuukausi takaperin molempien kaappien peilit ovat pitäneet kovan pamauksen. Tämä on tapahtunut muutaman kerran. Olen koettanut simuloida yhtä kovaa pamausta peileillä siinä onnistumatta. En puhunut tästä kotonoa kunnes puolisoni otti asian esille. Olen varma että tämä oli jonkintasoista poltergaistia sillä mikään ei kyseistä pauketta muuten selitä. Talossamme on kivilattiat ja kaappien rungot eivät voi elää mitenkään.
Niissä peileissä on ollut jännitys joka sitten pamahtaa lauetessaan. Jos sama toistuu, liukuovet on asennettu väärin, esim. hieman kieroon ja aiheuttavat peileihin jännityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä tapahtunut kaikenlaista pientä "outoa" mutta uskon että moni niistä kuitenkin olis selitettävissä suggestoituneella mielellä, harhanäyllä jne. Mutta yksi juttu on jota en ikinä ymmärtänyt.
Meillä oli yläasteella lukolliset lokerikot oppilaille. Minä itse säilytin siellä takkia tms. päälivaatetta päivän aikana. Yhden kerran, kun koulu oli loppu ja menin lokerolle, huomasin että olin hävittänyt avaimen päivän aikana.
Kävin kysymässä avainta opettajanhuoneesta mutta siellä ei osattu auttaa missä löytyneet avaimet olisi ja vaksi oli lähtenyt jo kotiin. Oli tällaista kylmää kevätaikaa, enkä tietenkään voinut lähteä ilman takkia.
Viimeisen tunnin opettaja lupautui viemään minut kotiin. Kotimatkalla opettaja vielä vähän paheksui avaimen häviämistä. Olin ollut hänen tunneillaan vähän rauhaton muiden oppilaiden kanssa. Ihan yleistä siis tuossa iässä ja pitkinä päivinä. Minä siinä nolona kuuntelin ja päätin, että kiinnitän avaimen johonkin, ettei ikinä katoa uudelleen.
Seuraavana päivänä menin tiedustelemaan olisiko avain löytynyt, mutta ei ollut. Vaksi avasi minulle lokeron vara-avaimella ja sain sen itselleni käyttöön. Takin otin kotiin mukaan ja en enää sitä takkia montaa kertaa pitänyt sinä keväänä, kun ilmat lämpeni ja takki jäi sivuun. Muutamia kertoja kävin kyselemässä hävinnyttä avainta, koska avaimissa oli pantti. Avainta vaan ei koskaan löytynyt. Seuraavana talvena, otin käyttööni taas takin, joka oli jäänyt lokeroon. Kerran sitten huomasin, että takin vuoren välissä on jotain ja tarkemmin paineltuani se tuntui avaimelta. Kaivoin avaimen vuoresta ja tajusin heti että se oli kadonnut lokeroni avain ja niin se oli. En vaan ymmärrä miten avain voi olla sen takin vuoressa, joka oli jäänyt kaappiin lukkojen taakse, avaimen kadotessa. Ja ei, kaapit ei menneet lukkoon ilman avainta, vaan oli just niin peruslukkoja joissa salpa kääntyy avaimella.
Niin siis sait vaksilta sen vara-avaimen käyttöösi? Joku löysi sinun alkuperäisen avaimesi ja ajatteli ehkä hyödyntää sitä jotenkin. Tuli kuitenkin toisiin aatoksiin ja sujautti jossain vaiheessa sen avaimen takkisi taskuun. Siinä yhteydessä se on kiirellä livahtanut vuoren sisään tai sitten henkilö on tarkoituksella laittanut sen sinne vuoren sisään ikäänkuin selityksenä katoamiselle. Sieltä sitten löysit sen seuraavana talvena.
Tää on tietenkin mahdollista, jos olisi ollut joku ketä tiesi mut ja yhteyden jossa avain olisi pudonnut. Koska muutoin ei olisi osannut yhdistää avainta mitenkään oikeaan henkilöön. Avaimissa, ei varmaan juuri häviämisvaaran takia ollut numeroita, vaan se kerrottiin, kun sai avaimen. Eli jonkun olisi pitänyt tietää (nähdä) keneltä avain putosi, että osasi sen juuri mun taskuun pudottaa takaisin. Mahdollista kyllä, todennäköistäkin ehkä👍
Tarvittiinko kaapin lukkoon saamiseen avain ? Jos tarvittiin , miten olisi avain voitu laittaa taskuusi ja sitten lukita ovi? Sujautettiinko se taskuusi kun takki oli ylläsi, vai olisiko avain mennyt huomaaattasi itseltäsi vuoren sisään ?
Juu, kuten lopussa kirjoitin, lokeron lukitsemiseen tarvittiin se avain. Se tästä ihmeellisen tekeekin ja sulkee pois sen, että olisi minulta jäänyt taskuun. Eli järkevin selitys, jos asialle jonkun selvityksen saisi, olisi se, että joku lähipiiristäni olisi napannut avaimen huomattuaan sen tippuneen minulta ja sitten jossain vaiheessa myöhemmin sujauttanut avaimen takin taskuun. Tällaista en ikinä tullut ajatelleeksi itse mutta onhan se mahdollista. Mitään ajallista muistikuvaa tuolta päivältä ei ole siitä mihin aikaan avain olisi ollut minulla. Silloinkin etsintä oli hakuammuntaa, kun olin ollut tunneilla pitkin isoa koulua.
Vierailija kirjoitti:
2000-luvun alussa sain puhelun päivällä johon en kerennyt vastaamaan. Katsoin suuntanumeron ja se oli muistaakseni nigeriasta. Ihmettelin asiaa. Kun sitten illalla pääsin kotiin ja laitoin puoli yhdeksän uutiset, oli siellä että kaksi suomalaista öljytyöntekijää on vapautettu panttivankitilanteesta. En tuntenut ketään henkilöä joka olisi afrikassa. Minua on jäänyt vaivaamaan että kuka sieltä soitteli, kidnappaajat, kidnapatut vapauduttuaan vai joku joka halusi hyötyä jotenkin tilanteesta?
En soittanut tietenkään takaisin aikoinaan koska olin opiskelija ja se olisi maksanut maltaita.
Tapahtui oikeasti https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/molemmat-nigeriassa-siepat…
Onneksi en vastannut puhelimeen, sillä oli väärä puhelinnumero jollain.
Vierailija kirjoitti:
Olin aloittanut työt asiakaspalvelussa selkäkipuisena ja en tuntenut ketään kyseisestä yrityksestä tai asiakkaista. Muutaman päivän päästä eräs asiakas tuli ja kysyi "miten selkäsi voi?". Tämä oli todella hämmentävää. Tulin siihen tulokseen, että ehkä olin toisessa yhteydessä ollut tämän henkilön kanssa, mutta kasvot eivät olleet jääneet mieleen.
Muistan lukeneeni erään huonomuistisen julkimon haastattelusta että hän kysyy aina "miten selkäsi voi?" kun tapaa ihmisen, koska se on melko varma tapa luoda kontakti. Hänen teoriansa oli että niin monilla ihmisillä on selkävaivoja että jos ei muista nimeä, tällä repliikillä voi vaikuttaa tuttavalliselta ja välittävältä ilman tarvetta muistaa nimeä.
Ukkini kuoli ulkomailla ollessani kahdeksan vuotias. Viikko kuoleman jälkeen olin nukkumaan menossa kun näin miten huoneeni ovi avautui ja ukki tuli silittämään päästä ja poistui. Seuraavana päivänä posti toi ukilta kortin, joka oli osoitettu minulle ja siinä luki vain Hei hei ukin tyttö. Mummo kuoli vuosi sitten ja viime yönä näin unta mummon talolle menemisestä, mutta unessa mummo avasikin oven ja sanoi, että ei sinun enää tarvitse tänne tulla huolehtimaan. Tänään talo viimein myytiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukkini kuoli ulkomailla ollessani kahdeksan vuotias. Viikko kuoleman jälkeen olin nukkumaan menossa kun näin miten huoneeni ovi avautui ja ukki tuli silittämään päästä ja poistui. Seuraavana päivänä posti toi ukilta kortin, joka oli osoitettu minulle ja siinä luki vain Hei hei ukin tyttö. Mummo kuoli vuosi sitten ja viime yönä näin unta mummon talolle menemisestä, mutta unessa mummo avasikin oven ja sanoi, että ei sinun enää tarvitse tänne tulla huolehtimaan. Tänään talo viimein myytiin.
Ehkä ihanin näistä tarinoista ❤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukkini kuoli ulkomailla ollessani kahdeksan vuotias. Viikko kuoleman jälkeen olin nukkumaan menossa kun näin miten huoneeni ovi avautui ja ukki tuli silittämään päästä ja poistui. Seuraavana päivänä posti toi ukilta kortin, joka oli osoitettu minulle ja siinä luki vain Hei hei ukin tyttö. Mummo kuoli vuosi sitten ja viime yönä näin unta mummon talolle menemisestä, mutta unessa mummo avasikin oven ja sanoi, että ei sinun enää tarvitse tänne tulla huolehtimaan. Tänään talo viimein myytiin.
Ehkä ihanin näistä tarinoista ❤
Itkettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama :´( ja toisaalta taas :´)
Vierailija kirjoitti:
Ukkini kuoli ulkomailla ollessani kahdeksan vuotias. Viikko kuoleman jälkeen olin nukkumaan menossa kun näin miten huoneeni ovi avautui ja ukki tuli silittämään päästä ja poistui. Seuraavana päivänä posti toi ukilta kortin, joka oli osoitettu minulle ja siinä luki vain Hei hei ukin tyttö. Mummo kuoli vuosi sitten ja viime yönä näin unta mummon talolle menemisestä, mutta unessa mummo avasikin oven ja sanoi, että ei sinun enää tarvitse tänne tulla huolehtimaan. Tänään talo viimein myytiin.
Aivan ihana, tuli omaa 20 vuotta sitten kuollutta ukkia ikävä. Istuin lapsena potkukelkan kyydissä, jossa oli lampaantalja. Lumi sateli hitaasti, ukki potkutteli kelkkaa ja hyräili "juokse sinä, humma, kun tuo taivas on niin tumma".
♥
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...että miksi se työkaveri katsoi niin pitkään silmiin silloin..? Mitä se ajatteli? Ja toisellakin kerralla.. Merkityksellisten sanojen jälkeen. Se katso niiiin syvään ja niiiin kauan, että mahasta kouraisi. Mutta en voi sitä häneltä kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä on aikaa yli 20 vuotta. Pyöräilin aamulla lukioon, jonne oli matkaa yli viisi kilometriä. Kesken matkan vastaan pyöräili oma äitini kova vauhti päällä. Äiti oli mennyt seiskaksi sairaalaan töihin, joten olin ihmeissäni miksi hän pyöräilee puoli ysiltä vastaan. Tervehdin äitiä ja valmistauduin pysähtymään, mutta äiti ei vastannut mitään, ei edes hidastanut vaan pyöräili kovaa kyytiä ohi. Huusin perään todella hämmentyneenä ja jäin monttu auki katsomaan kun äidin selkä loittoni kovaa kyytiä. Ei ollut aikaa pyörällä perään, vaan jatkoin todella hämmentyneenä matkantekoa kouluun. Kotona sitten juttelin äidin kanssa ja hän oli ihan kummissaan. Oli ollut koko päivän normaalisti töissä.
Asuimme pienellä paikkakunnalla, joten tuntui ihmeellistä että voisi löytyä äitini kaksoisolento joka käytti jopa samanlaisia vaatteita kuin äitini. En tiedä mitä tapahtui ja asia nousee varsinkin silloin mieleen kun joku tuttu ei tervehdikään takaisin.
Oltiin Englannissa ja sellaisessa ikivanhassa valtavan suuressa kirkossa. Sinne oli haudattu paljon ihmisiä muinoin ja pysähdyin yhden holvin eteen, koska siinä oli mun kaimani. Lähdin sitten eteenpäin ja kaikki jotenkin hämärtyi ympärillä ja näkyi vain varjoja tai sellaisia tummia hahmoja joka puolella.
Mun mieheni sanoi jotain ja se ääni tuli jostain kaukaa, enkä kuullut kunnolla hänen ääntään. En nähnyt häntä, vaikka oli siinä vieressä. Kävelin eteenpäin hitaasti ja kaikki alkoi kirkastumaan ympärillä ja mies kysyi, olenko mä kunnossa? Kaikki näytti ihan normaalilta ympärillä. Mulla oli kamalan epätodellinen olo ja tuntui vaan, että joku on ihan väärin. Mä tunsin koko siellä olon ajan oloni kummalliseksi, aivan kuin se olis ollut jotenkin tuttu paikka ja mä kuulun sinne.
Edelleen mietin, mitä tapahtui ja aion mennä takaisin jonain päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä on aikaa yli 20 vuotta. Pyöräilin aamulla lukioon, jonne oli matkaa yli viisi kilometriä. Kesken matkan vastaan pyöräili oma äitini kova vauhti päällä. Äiti oli mennyt seiskaksi sairaalaan töihin, joten olin ihmeissäni miksi hän pyöräilee puoli ysiltä vastaan. Tervehdin äitiä ja valmistauduin pysähtymään, mutta äiti ei vastannut mitään, ei edes hidastanut vaan pyöräili kovaa kyytiä ohi. Huusin perään todella hämmentyneenä ja jäin monttu auki katsomaan kun äidin selkä loittoni kovaa kyytiä. Ei ollut aikaa pyörällä perään, vaan jatkoin todella hämmentyneenä matkantekoa kouluun. Kotona sitten juttelin äidin kanssa ja hän oli ihan kummissaan. Oli ollut koko päivän normaalisti töissä.
Asuimme pienellä paikkakunnalla, joten tuntui ihmeellistä että voisi löytyä äitini kaksoisolento joka käytti jopa samanlaisia vaatteita kuin äitini. En tiedä mitä tapahtui ja asia nousee varsinkin silloin mieleen kun joku tuttu ei tervehdikään takaisin.
Äitisi kävi vieraissa eikä voi sitä tunnustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisen vuotta sitten olin valmistumassa ja saamassa opintoihin liittyvät pitkät harjoittelut päätökseen. Loppuvaihe oli äärettömän raskasta, sekä taloudellisesti, että henkisesti, koska minulta edellytettiin varsin kovaa työtahtia. Siinä viimeisten kuukausien aikana alkoi tapahtua outoja: kaikki näissä töissä käyttämäni housut, paidat, alusvaatteet, vyö, kengät, jopa reppu hajosivat. Monet aivan yhtäkkiä, esim. repusta vain irtosi sanka kun nostin sitä, ja housut repesivät haaroista kun vedin niitä päälle. Nämä oli ostettu eri aikoihin. Ajattelin, että onpas hassua.
Valmistumisen jälkeen kuitenkin sairastuin outoihin, pahoihin oireisiin. Käytin kaikki säästöni juostessani eri lääkäreillä, mutta apua ei löytynyt. Lopulta kävi ilmi, että puolisoni oli tartuttanut minuun tarttuvan taudin. Häntä ei vain ollut kiinnostanut pätkääkään se, että tauti, joka hänellä oli lähes oireeton, oli minulle rankka. Kesti aika kauan, ennen kuin lääkitys alkoi tehoamaan oireisiini.
Päätimme kuitenkin jatkaa yhdessä. Nyt olen ollut parisen kuukautta oireettomana. Mutta: noin 2 viikkoa sitten tavarani alkoivat hajoilla, jopa samana päivänä sattui useampi tällainen tapaus.
Suvussani on jonkun verran näkijän kykyjä, sekä isän, että äidin puolella, ja olen itsekin päässyt todistamaan joitain outoja juttuja. Nyt mietin, onko tämä hajoamisepisodi joku varoitus, ja jos niin mikä. Ei kovin hyvät fiilikset tällä hetkellä.
Oliko se kenties sukupuolitauti jonka sait puolisoltasi josta hän oli tietoinen? Se on asia, josta voit tehdä rikosilmoituksen.
Toisekseen nuo tavaroittesi hajoamiset - onko mahdollista, että puolisosi on tuhonnut niitä mutta saa ne näyttämään vahingoilta? Ei ole kenelläkään noin huonoa tuuria, että hajoaa kaikki kerralla tai pienen ajan sisään. sinuna miettisin vielä tuota puolisovalintaa uudemman kerran.
Kiitos vastauksesta. Kyseessä ei ollut "varsinainen" sukupuolitauti, vaikka kyllä siinäkin yhteydessä tarttuva. En voi paljastaa tässä enempää yksityiskohtia.
Tutkin kyllä tavaroita, mutta en nähnyt merkkejä ratkomisista tms
Jättäisin mieheni heti, jos saisin työpaikan, nyt en voi koska en saisi asumistukea. Syksyllä olin jo saamassa paikan, mutta mies sabotoi haastattelun ja myöhästyin, mikä tietysti pilasi koko homman alkuunsa.
Monena iltana nukkumaan mennessä mietin, että jos en aamulla herää niin eipä ole iso menetys. Olen aivan lopussa.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin Englannissa ja sellaisessa ikivanhassa valtavan suuressa kirkossa. Sinne oli haudattu paljon ihmisiä muinoin ja pysähdyin yhden holvin eteen, koska siinä oli mun kaimani. Lähdin sitten eteenpäin ja kaikki jotenkin hämärtyi ympärillä ja näkyi vain varjoja tai sellaisia tummia hahmoja joka puolella.
Mun mieheni sanoi jotain ja se ääni tuli jostain kaukaa, enkä kuullut kunnolla hänen ääntään. En nähnyt häntä, vaikka oli siinä vieressä. Kävelin eteenpäin hitaasti ja kaikki alkoi kirkastumaan ympärillä ja mies kysyi, olenko mä kunnossa? Kaikki näytti ihan normaalilta ympärillä. Mulla oli kamalan epätodellinen olo ja tuntui vaan, että joku on ihan väärin. Mä tunsin koko siellä olon ajan oloni kummalliseksi, aivan kuin se olis ollut jotenkin tuttu paikka ja mä kuulun sinne.
Edelleen mietin, mitä tapahtui ja aion mennä takaisin jonain päivänä.
Tästä tuli mieleeni 15 vuoden takainen käynti Westminster Abbeyssa. Heti kun menin kirkkoon sisälle, tuli tunne, että tänne minä kuulun. Ei mitään noin huimaa mitä sinulle tapahtui, mutta mieli oli todella levollinen enkä olisi millään halunnut lähteä pois sieltä. Tuo tunne tulee vielä edelleenkin silloin tällöin mieleeni ja haluaisin vielä joskus mennä käymään siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisen vuotta sitten olin valmistumassa ja saamassa opintoihin liittyvät pitkät harjoittelut päätökseen. Loppuvaihe oli äärettömän raskasta, sekä taloudellisesti, että henkisesti, koska minulta edellytettiin varsin kovaa työtahtia. Siinä viimeisten kuukausien aikana alkoi tapahtua outoja: kaikki näissä töissä käyttämäni housut, paidat, alusvaatteet, vyö, kengät, jopa reppu hajosivat. Monet aivan yhtäkkiä, esim. repusta vain irtosi sanka kun nostin sitä, ja housut repesivät haaroista kun vedin niitä päälle. Nämä oli ostettu eri aikoihin. Ajattelin, että onpas hassua.
Valmistumisen jälkeen kuitenkin sairastuin outoihin, pahoihin oireisiin. Käytin kaikki säästöni juostessani eri lääkäreillä, mutta apua ei löytynyt. Lopulta kävi ilmi, että puolisoni oli tartuttanut minuun tarttuvan taudin. Häntä ei vain ollut kiinnostanut pätkääkään se, että tauti, joka hänellä oli lähes oireeton, oli minulle rankka. Kesti aika kauan, ennen kuin lääkitys alkoi tehoamaan oireisiini.
Päätimme kuitenkin jatkaa yhdessä. Nyt olen ollut parisen kuukautta oireettomana. Mutta: noin 2 viikkoa sitten tavarani alkoivat hajoilla, jopa samana päivänä sattui useampi tällainen tapaus.
Suvussani on jonkun verran näkijän kykyjä, sekä isän, että äidin puolella, ja olen itsekin päässyt todistamaan joitain outoja juttuja. Nyt mietin, onko tämä hajoamisepisodi joku varoitus, ja jos niin mikä. Ei kovin hyvät fiilikset tällä hetkellä.
Oliko se kenties sukupuolitauti jonka sait puolisoltasi josta hän oli tietoinen? Se on asia, josta voit tehdä rikosilmoituksen.
Toisekseen nuo tavaroittesi hajoamiset - onko mahdollista, että puolisosi on tuhonnut niitä mutta saa ne näyttämään vahingoilta? Ei ole kenelläkään noin huonoa tuuria, että hajoaa kaikki kerralla tai pienen ajan sisään. sinuna miettisin vielä tuota puolisovalintaa uudemman kerran.
Kiitos vastauksesta. Kyseessä ei ollut "varsinainen" sukupuolitauti, vaikka kyllä siinäkin yhteydessä tarttuva. En voi paljastaa tässä enempää yksityiskohtia.
Tutkin kyllä tavaroita, mutta en nähnyt merkkejä ratkomisista tms
Jättäisin mieheni heti, jos saisin työpaikan, nyt en voi koska en saisi asumistukea. Syksyllä olin jo saamassa paikan, mutta mies sabotoi haastattelun ja myöhästyin, mikä tietysti pilasi koko homman alkuunsa.
Monena iltana nukkumaan mennessä mietin, että jos en aamulla herää niin eipä ole iso menetys. Olen aivan lopussa.
Jos sinun kuitenkin olisi parempi ilman tuota miestä....millainen mies sabotoi puolisonsa työhaastattelun? Tietenkään kukaan ei voi tuntea tilannettasi yhtä hyvin kuin sinä itse, mutta kun lukee kirjoituksesi, ajattelee tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisen vuotta sitten olin valmistumassa ja saamassa opintoihin liittyvät pitkät harjoittelut päätökseen. Loppuvaihe oli äärettömän raskasta, sekä taloudellisesti, että henkisesti, koska minulta edellytettiin varsin kovaa työtahtia. Siinä viimeisten kuukausien aikana alkoi tapahtua outoja: kaikki näissä töissä käyttämäni housut, paidat, alusvaatteet, vyö, kengät, jopa reppu hajosivat. Monet aivan yhtäkkiä, esim. repusta vain irtosi sanka kun nostin sitä, ja housut repesivät haaroista kun vedin niitä päälle. Nämä oli ostettu eri aikoihin. Ajattelin, että onpas hassua.
Valmistumisen jälkeen kuitenkin sairastuin outoihin, pahoihin oireisiin. Käytin kaikki säästöni juostessani eri lääkäreillä, mutta apua ei löytynyt. Lopulta kävi ilmi, että puolisoni oli tartuttanut minuun tarttuvan taudin. Häntä ei vain ollut kiinnostanut pätkääkään se, että tauti, joka hänellä oli lähes oireeton, oli minulle rankka. Kesti aika kauan, ennen kuin lääkitys alkoi tehoamaan oireisiini.
Päätimme kuitenkin jatkaa yhdessä. Nyt olen ollut parisen kuukautta oireettomana. Mutta: noin 2 viikkoa sitten tavarani alkoivat hajoilla, jopa samana päivänä sattui useampi tällainen tapaus.
Suvussani on jonkun verran näkijän kykyjä, sekä isän, että äidin puolella, ja olen itsekin päässyt todistamaan joitain outoja juttuja. Nyt mietin, onko tämä hajoamisepisodi joku varoitus, ja jos niin mikä. Ei kovin hyvät fiilikset tällä hetkellä.
Oliko se kenties sukupuolitauti jonka sait puolisoltasi josta hän oli tietoinen? Se on asia, josta voit tehdä rikosilmoituksen.
Toisekseen nuo tavaroittesi hajoamiset - onko mahdollista, että puolisosi on tuhonnut niitä mutta saa ne näyttämään vahingoilta? Ei ole kenelläkään noin huonoa tuuria, että hajoaa kaikki kerralla tai pienen ajan sisään. sinuna miettisin vielä tuota puolisovalintaa uudemman kerran.
Kiitos vastauksesta. Kyseessä ei ollut "varsinainen" sukupuolitauti, vaikka kyllä siinäkin yhteydessä tarttuva. En voi paljastaa tässä enempää yksityiskohtia.
Tutkin kyllä tavaroita, mutta en nähnyt merkkejä ratkomisista tms
Jättäisin mieheni heti, jos saisin työpaikan, nyt en voi koska en saisi asumistukea. Syksyllä olin jo saamassa paikan, mutta mies sabotoi haastattelun ja myöhästyin, mikä tietysti pilasi koko homman alkuunsa.
Monena iltana nukkumaan mennessä mietin, että jos en aamulla herää niin eipä ole iso menetys. Olen aivan lopussa.
Voi hyvä ihminen, jätä nyt tuo hirveä mies ja kiireesti. Oikeasti, toimi. Ei ihme että olet lopussa. Kohta olet vankina omassa kodissas työhaastatteluja sabotoivan hullun kanssa.
Kolisevat peilit.
Meillä on kaksi kaappia joissa on suuret liukuovipeilit. Muutama kuukausi takaperin molempien kaappien peilit ovat pitäneet kovan pamauksen. Tämä on tapahtunut muutaman kerran. Olen koettanut simuloida yhtä kovaa pamausta peileillä siinä onnistumatta. En puhunut tästä kotonoa kunnes puolisoni otti asian esille. Olen varma että tämä oli jonkintasoista poltergaistia sillä mikään ei kyseistä pauketta muuten selitä. Talossamme on kivilattiat ja kaappien rungot eivät voi elää mitenkään.