Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Tämä tapahtui 1990-luvulla. Olin muuttanut uuteen asuntoon. Tein kerran uuniruokaa, ruokaa kuohui paljon uunin pohjalle ja paloi hirveän kasan sinne. Yritin puhdistaa sitä epätoivon vimmalla mutta kökkö ei sulanut yhtään vaikka mitä aineita kokeilin ja yritin raaputtaa ja kovertaa ja vaikka mitä. Lämmitin uunia ja yritin taas. Mikään ei auttanut ja harmitti hirveästi kun uusi uuni oli niin kauhean näköinen.
Meni useampi vuosi ja kökkö vaan pysyi paikallaan. Puhdistin uunia säännöllisesti ja yritin aina irrottaa kökkärettäkin.
Kerran sitten, kun olin käyttänyt uunia ja pyyhin sen kevyesti tavallisella tiskiainerätillä, kökkö irtosi kuin itsestään ja uuni puhdistui aivan kuin uudeksi! Minusta tämä oli suoranainen ihme vaikka aikahan se oli tehnyt tehtävänsä. Olin jo luovuttanut kauan sitten että se lika ei koskaan irtoaisi niin että yllätyin kovasti.
Sorry tämmöinen arkipäiväinen juttu, ei mitään ufoja eikä poltergeisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua vaivaa exä hän onnistuu aina olemaan silloin yhteydessä kun hänellä menee huonosti ja minulla hyvin. Ja aina kännissä nyt ei soittele koska numero vaihtunutm
Häiritsee todella paljon mihin olen hävittänyt meidän kuorimaveihden ei löydy mistään hukassa jo 3 vuotta.
Minua myös häiritsee se että lapseni isä kun kuoli olin poistanut kaikkien muiden numerot puhelimesta paitsi hänen siskonsa. Meillä oli tosi iso riita jonka vuoksi näin tein syytä en saanut koskaan selville.
Lisäksi minulle tulee monta kertaa kutina joka osoittautuu todeksi . Varsinkin jos tapahtuu jotain epämieluisaa.koskaan tätä ei tapahdu silloin kun sattuu hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Eräänä arki-iltapäivänä olin yksin kotona kun kerrostaloasuntomme ovikello soi. Ovella oli tuntematon tavallisen näköinen nuori mies, joka esittäytyi tyylillä ''Olen Heinosen Marko ja olen tulossa kotiin''. Katsoin miestä ihmeissäni ja sanoin, etten nyt yhtään ymmärrä mistä hän puhuu. Mies vastasi että ''Niin, home is where your heart is ja mulla on ihan helvetin iso sydän.'' Kerroin miehen olevan väärässä paikassa ja aloin sulkea ovea, jolloin mies vielä sanoi että ''Näytä mulle sit suunta minne mun pitää mennä''. Ei soittanut ovikelloa enää uudestaan ja katsoin ovisilmästä kun hän poistui. Tämän jälkeen löysin miehen facebookista hänen kertomallaan nimellä, oli siis esittäytynyt oikealla nimellään. Oli kotoisin naapuripaikkakunnalta ja minulla tai miehelläni ei facebookinkaan mukaan ollut mitään yhteyksiä häneen. Jäi ihmetyttämään miten hän oli päätynyt juuri meidän ovellemme ja mistä oli kyse, sillä ei hän vaikuttanut ainakaan humalaiselta tai muutenkaan sekavalta erikoisia puheita lukuunottamatta.
Olisiko voinut olla joku vedonlyönti tai pullonpyöritysleikki tms. kavereiden kanssa ja sitten ihan sattumalta olisi osunut sun ovelle tehtävää suorittamaan? Todella hassu tapahtuma kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Avainkeskustelusta tuli mieleen se kerta, kun vuosia sitten silloisessa kotitalossani menin vahingossa omilla avaimillani kerrosta alempaan asuntoon. En tiedä, miten ja miksi minun kotiavaimellani sai kerrosta alemman asunnon oven auki! Onneksi ketään ei ollut siellä kotona, koska ehdin alkaa ottaa kenkiä eteisessä pois kun tajusin, että ei tämä ole mun kämppä ja lähdin äkkiä pois. Olisivat varmasti säikähtäneet.
Harmittaa että olin niin tyhmä, etten ottanut vuokranantajaan yhteyttä.
Asun 50-luvulla rakennetussa talossa, talossa oli juuri lukkoremontti koska ilmeisesti alkuperäiset Abloy-lukkopesät olivat niin kuluneet että ovista saattoi kulkea millä tahansa Abloy-avaimilla.
Teilläkin saattaisi olla lukkoremontin paikka.
Mikkis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun kerrostalossa ja meillä on postilaatikot alakerran aulassa. Kerran postia katsoessani löysin postiluukustani suklaarasian. Mitään viestiä tai muuta ei ollut mukana, rasiaa ei oltu myöskään pakattu postikuljetukseen. En tunne naapureistani kuin pari ulkonäöltä ja alaovet ovat lukossa 24/7, kaverit soittaa aina ennen kuin tulevat käymään. Koska rasia oli muoveissa ja täysin vahingoittumaton, söin suklaat. Olisi kiva tietää, että mikä juttu tuo nyt oli.
Tapahtuiko Tampereella? Itellä oli meinaan joskus tapana laittaa joulusuklaat kiertoon ja laittaa ne random-naapurien postiluukusta sisään.
Ei tapahtunut Tampereella vaan pk-seudulla. Ehkä tuossakin oli sitten kyseessä joku ystävällismielinen naapuri :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain joskus teininä kirjeen Ghanasta. Sen oli kirjoittanut nainen joka kertoi löytäneensä osoitteeni kadulta. Nimeni kuulostaa ulkomaalaiselle miehen nimeltä (o-loppuinen). Nainen piti asiaa suurena kohtalona.. En tänäkään päivänä ymmärrä mitä osoiitteni voi olla jossain Ghanan kaduilla! En ollut koskaan ollut tekemisissä kenenkään ghanalainen kanssa. Tämä tapahtui 90-luvulla.
Tulee mieleen, että tämä on varmaan ollut joku antiikinaikainen rahanhuijausyritys, mitä nykyään tulee vastaan sähköpostissa. Joku myyntikatalogi-/ lehtifirma tms. myynyt osoitteesi/perheesi osoitteen johonkin rekisteriin ja se on levinnyt ja sieltä nämä valikoivat sinun nimesi kirjeeseen.
Ennen vanhaan nimiä ja osoitteita kaiveltiin lehtiroskiksista ja kaatopaikoilta asti, sitten niitä hyödynnettiin mm. tavaran tilaamiseen ym. Sen takia yli 50-vuotiaat vielä nykyäänkin hysteerisen tarkasti repivät kirjekuorista ja lehdistä nimensä ja osoitteensa pois :D
Identiteettivarkaat ratsaa roskiksia ja ihan postilaatikoitakin nykyäänkin. Paperisilppuri on ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi mysteeri. Sain pari viikkoa sitten uuden työpuhelimen. Puhelin on täysin uusi, ei siis käytetty. Nyt olen huomannut, että kun lataan USB:lla kuvia puhelimesta tietokoneelle, mukana siirtyy kuvia joita en ole ottanut. Yleensä kuvat ovat ruoka-annoksista. Tänään siirtyi 3 kuvaa: sushi-lautanen, annos Asian Woking ravintolasta (lautasliina teksteillä kuvassa) ja kuva kukkivasta kirsikkapuistosta. Kuvat eivät ole mitään 'mallikuvia' vaan selkeästi, jonkun ottamia näpsäisyjä. Puhelimesta en kyseisiä kuvia löydä miltään tililitä, mutta tietokoneelle ne siirtyvät omien kuvieni mukana.
Palautuspuhelin, näitä on paljon. Eli joku on ostanut tuon puhelimen, näpännyt muutaman kuvan, ja palauttanut liikkeeseen. Kuvat on jääneet poistamatta. Aika moni kaupasta ostettu tuote on jo kertaalleen ostettu.
Voihan tuo olla mahdollista. Kuvia on tullut kolmella eri latauskerralla ja aina eri kuvat. Laitteelta niitä ei löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämässä tapahtunut kaikenlaista pientä "outoa" mutta uskon että moni niistä kuitenkin olis selitettävissä suggestoituneella mielellä, harhanäyllä jne. Mutta yksi juttu on jota en ikinä ymmärtänyt.
Meillä oli yläasteella lukolliset lokerikot oppilaille. Minä itse säilytin siellä takkia tms. päälivaatetta päivän aikana. Yhden kerran, kun koulu oli loppu ja menin lokerolle, huomasin että olin hävittänyt avaimen päivän aikana.
Kävin kysymässä avainta opettajanhuoneesta mutta siellä ei osattu auttaa missä löytyneet avaimet olisi ja vaksi oli lähtenyt jo kotiin. Oli tällaista kylmää kevätaikaa, enkä tietenkään voinut lähteä ilman takkia.
Viimeisen tunnin opettaja lupautui viemään minut kotiin. Kotimatkalla opettaja vielä vähän paheksui avaimen häviämistä. Olin ollut hänen tunneillaan vähän rauhaton muiden oppilaiden kanssa. Ihan yleistä siis tuossa iässä ja pitkinä päivinä. Minä siinä nolona kuuntelin ja päätin, että kiinnitän avaimen johonkin, ettei ikinä katoa uudelleen.
Seuraavana päivänä menin tiedustelemaan olisiko avain löytynyt, mutta ei ollut. Vaksi avasi minulle lokeron vara-avaimella ja sain sen itselleni käyttöön. Takin otin kotiin mukaan ja en enää sitä takkia montaa kertaa pitänyt sinä keväänä, kun ilmat lämpeni ja takki jäi sivuun. Muutamia kertoja kävin kyselemässä hävinnyttä avainta, koska avaimissa oli pantti. Avainta vaan ei koskaan löytynyt. Seuraavana talvena, otin käyttööni taas takin, joka oli jäänyt lokeroon. Kerran sitten huomasin, että takin vuoren välissä on jotain ja tarkemmin paineltuani se tuntui avaimelta. Kaivoin avaimen vuoresta ja tajusin heti että se oli kadonnut lokeroni avain ja niin se oli. En vaan ymmärrä miten avain voi olla sen takin vuoressa, joka oli jäänyt kaappiin lukkojen taakse, avaimen kadotessa. Ja ei, kaapit ei menneet lukkoon ilman avainta, vaan oli just niin peruslukkoja joissa salpa kääntyy avaimella.
Niin siis sait vaksilta sen vara-avaimen käyttöösi? Joku löysi sinun alkuperäisen avaimesi ja ajatteli ehkä hyödyntää sitä jotenkin. Tuli kuitenkin toisiin aatoksiin ja sujautti jossain vaiheessa sen avaimen takkisi taskuun. Siinä yhteydessä se on kiirellä livahtanut vuoren sisään tai sitten henkilö on tarkoituksella laittanut sen sinne vuoren sisään ikäänkuin selityksenä katoamiselle. Sieltä sitten löysit sen seuraavana talvena.
Parisen vuotta sitten olin valmistumassa ja saamassa opintoihin liittyvät pitkät harjoittelut päätökseen. Loppuvaihe oli äärettömän raskasta, sekä taloudellisesti, että henkisesti, koska minulta edellytettiin varsin kovaa työtahtia. Siinä viimeisten kuukausien aikana alkoi tapahtua outoja: kaikki näissä töissä käyttämäni housut, paidat, alusvaatteet, vyö, kengät, jopa reppu hajosivat. Monet aivan yhtäkkiä, esim. repusta vain irtosi sanka kun nostin sitä, ja housut repesivät haaroista kun vedin niitä päälle. Nämä oli ostettu eri aikoihin. Ajattelin, että onpas hassua.
Valmistumisen jälkeen kuitenkin sairastuin outoihin, pahoihin oireisiin. Käytin kaikki säästöni juostessani eri lääkäreillä, mutta apua ei löytynyt. Lopulta kävi ilmi, että puolisoni oli tartuttanut minuun tarttuvan taudin. Häntä ei vain ollut kiinnostanut pätkääkään se, että tauti, joka hänellä oli lähes oireeton, oli minulle rankka. Kesti aika kauan, ennen kuin lääkitys alkoi tehoamaan oireisiini.
Päätimme kuitenkin jatkaa yhdessä. Nyt olen ollut parisen kuukautta oireettomana. Mutta: noin 2 viikkoa sitten tavarani alkoivat hajoilla, jopa samana päivänä sattui useampi tällainen tapaus.
Suvussani on jonkun verran näkijän kykyjä, sekä isän, että äidin puolella, ja olen itsekin päässyt todistamaan joitain outoja juttuja. Nyt mietin, onko tämä hajoamisepisodi joku varoitus, ja jos niin mikä. Ei kovin hyvät fiilikset tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä tapahtunut kaikenlaista pientä "outoa" mutta uskon että moni niistä kuitenkin olis selitettävissä suggestoituneella mielellä, harhanäyllä jne. Mutta yksi juttu on jota en ikinä ymmärtänyt.
Meillä oli yläasteella lukolliset lokerikot oppilaille. Minä itse säilytin siellä takkia tms. päälivaatetta päivän aikana. Yhden kerran, kun koulu oli loppu ja menin lokerolle, huomasin että olin hävittänyt avaimen päivän aikana.
Kävin kysymässä avainta opettajanhuoneesta mutta siellä ei osattu auttaa missä löytyneet avaimet olisi ja vaksi oli lähtenyt jo kotiin. Oli tällaista kylmää kevätaikaa, enkä tietenkään voinut lähteä ilman takkia.
Viimeisen tunnin opettaja lupautui viemään minut kotiin. Kotimatkalla opettaja vielä vähän paheksui avaimen häviämistä. Olin ollut hänen tunneillaan vähän rauhaton muiden oppilaiden kanssa. Ihan yleistä siis tuossa iässä ja pitkinä päivinä. Minä siinä nolona kuuntelin ja päätin, että kiinnitän avaimen johonkin, ettei ikinä katoa uudelleen.
Seuraavana päivänä menin tiedustelemaan olisiko avain löytynyt, mutta ei ollut. Vaksi avasi minulle lokeron vara-avaimella ja sain sen itselleni käyttöön. Takin otin kotiin mukaan ja en enää sitä takkia montaa kertaa pitänyt sinä keväänä, kun ilmat lämpeni ja takki jäi sivuun. Muutamia kertoja kävin kyselemässä hävinnyttä avainta, koska avaimissa oli pantti. Avainta vaan ei koskaan löytynyt. Seuraavana talvena, otin käyttööni taas takin, joka oli jäänyt lokeroon. Kerran sitten huomasin, että takin vuoren välissä on jotain ja tarkemmin paineltuani se tuntui avaimelta. Kaivoin avaimen vuoresta ja tajusin heti että se oli kadonnut lokeroni avain ja niin se oli. En vaan ymmärrä miten avain voi olla sen takin vuoressa, joka oli jäänyt kaappiin lukkojen taakse, avaimen kadotessa. Ja ei, kaapit ei menneet lukkoon ilman avainta, vaan oli just niin peruslukkoja joissa salpa kääntyy avaimella.
Niin siis sait vaksilta sen vara-avaimen käyttöösi? Joku löysi sinun alkuperäisen avaimesi ja ajatteli ehkä hyödyntää sitä jotenkin. Tuli kuitenkin toisiin aatoksiin ja sujautti jossain vaiheessa sen avaimen takkisi taskuun. Siinä yhteydessä se on kiirellä livahtanut vuoren sisään tai sitten henkilö on tarkoituksella laittanut sen sinne vuoren sisään ikäänkuin selityksenä katoamiselle. Sieltä sitten löysit sen seuraavana talvena.
Tää on tietenkin mahdollista, jos olisi ollut joku ketä tiesi mut ja yhteyden jossa avain olisi pudonnut. Koska muutoin ei olisi osannut yhdistää avainta mitenkään oikeaan henkilöön. Avaimissa, ei varmaan juuri häviämisvaaran takia ollut numeroita, vaan se kerrottiin, kun sai avaimen. Eli jonkun olisi pitänyt tietää (nähdä) keneltä avain putosi, että osasi sen juuri mun taskuun pudottaa takaisin. Mahdollista kyllä, todennäköistäkin ehkä👍
Myyli ov. kirjoitti:
Minua jäi ihmetyttämään erään naisen aviomiehen nimi. En ole enää tavannut tätä naista muutamaan vuoteen, mutta kun hän oli samassa työpaikassa kanssani, niin hän puhui usein aviomiehestään. Se siinä vain ihmetytti, että hän kutsui tätä kahdella eri nimellä, jotka tuntuivat molemmat olemaan tämän etunimiä. Toinen oli tavallinen suomalainen nimi tyyliin Pekka, toinen nimi oli joku vähän harvinaisempi, ruotsalainen tai suomenruotsalainen nimi, Åke tai joku muu vastaava nimi. Sitäkin ihmettelin, että muut työkaverit pitivät täysin luonnollisena, että kyseisen miehen nimi vaihteli aina välillä. Kuitenkin miehellä oli käsittääkseni yksiosainen etunimi, ei kaksiosaisista nimeä (Pekka-Åke tms.) eikä tällä naisella ollut kahta eri miestä.
Minun tuttavaani osa kutsuu ensimmäisellä ja osa toisella etunimellä. :) Ovat juuri samanlaiset nimet kuin kertomasi, tyyliin Pekka Åke. Lähimmät sukulaiset kutsuvat Åkeksi ja muut Pekaksi. Vaimonsa kutsuu miestään joskus Pekaksi ja joskus Åkeksi. :D Vähän kuin lempinimenä, mutta se on siis miehen toinen etunimi. Varmaan kyse on samasta jutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avainkeskustelusta tuli mieleen se kerta, kun vuosia sitten silloisessa kotitalossani menin vahingossa omilla avaimillani kerrosta alempaan asuntoon. En tiedä, miten ja miksi minun kotiavaimellani sai kerrosta alemman asunnon oven auki! Onneksi ketään ei ollut siellä kotona, koska ehdin alkaa ottaa kenkiä eteisessä pois kun tajusin, että ei tämä ole mun kämppä ja lähdin äkkiä pois. Olisivat varmasti säikähtäneet.
Harmittaa että olin niin tyhmä, etten ottanut vuokranantajaan yhteyttä.
Asun 50-luvulla rakennetussa talossa, talossa oli juuri lukkoremontti koska ilmeisesti alkuperäiset Abloy-lukkopesät olivat niin kuluneet että ovista saattoi kulkea millä tahansa Abloy-avaimilla.
Teilläkin saattaisi olla lukkoremontin paikka.
Asuin ennen kerrostalossa, jossa mihin tahansa asunton tuntui pääsevän omalla avaimellaan ! Kerran, kun hissi oli rikki, kävelin ajatuksissani kerroksen liian ylös ja menin naapurin asuntoon, onneksi siellä ei ollut ketään mutta minä luulin jo seonneeni kun yksiöistäni oli äkkiä tullut kaksio ja sisustuskin muuttunut ...
Samoin juopunut seinänaapuri tuli minun ovestani aamuyöstä ja aiheutti lähes sydänkohtauksen!
2000-luvun alussa sain puhelun päivällä johon en kerennyt vastaamaan. Katsoin suuntanumeron ja se oli muistaakseni nigeriasta. Ihmettelin asiaa. Kun sitten illalla pääsin kotiin ja laitoin puoli yhdeksän uutiset, oli siellä että kaksi suomalaista öljytyöntekijää on vapautettu panttivankitilanteesta. En tuntenut ketään henkilöä joka olisi afrikassa. Minua on jäänyt vaivaamaan että kuka sieltä soitteli, kidnappaajat, kidnapatut vapauduttuaan vai joku joka halusi hyötyä jotenkin tilanteesta?
En soittanut tietenkään takaisin aikoinaan koska olin opiskelija ja se olisi maksanut maltaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaveri, joka on herttaisimpia ja fiksuimpia koskaan tapaamiani ihmisiä. Siksi onkin arvoitus, miksi hän seurustelee - ja on nyt kihloissa! - erään hirveimmän koskaan tapaamani ihmisen kanssa. En edes liioittele, se tyyppi on uskomattoman ilkeä ja käyttäytyy todella huonosti. Olemme olleet illanistujaisissa yhtä aikaa, ja hän on uskomattoman törkeä; on saanut jopa pari muuta vierasta itkemään sanomisillaan. Mutta tuo kaverini on hänen suhteensa kuin kuuro ja sokea, myhäilee vain aina kuinka ihana mies hänellä on. En voi ymmärtää, ja hänen aiemmat kumppaninsa ovat olleet saman kaltaisia.
Nyttemmin kaveri on alkanut vetäytyä meistä muista ja vetoaa aina siihen, että hänellä on muuta menoa tai "mies haluaa olla tänään kahdestaan". Se mikä minua tässä vaivaa, on se,että tuo mies tahallaan eristää häntä muista - tai vielä pahempaa, tekee jotain pahaa hänelle. Haluaisin auttaa kaveria, mutten tiedä, kuinka lähestyisin asian kanssa; hän myös loukkaantuisi varmasti. Toisaalta, onhan hän aikuinen ja tekee itse päätöksensä. Mutta tämä juttu vaivaa minua silti.
Olen aika varma, että kaverisi mies kieltää häntä tapaamasta sinua tai muita läheisiään. Seurustelin joskus miehen kanssa, joka kielsi mua tapaamasta ystäviäni ja joskus jopa sukulaisiani. Suhteen alussa sain nähdä kavereitani entiseen malliin, mutta suhteen edetessä en sitten juuri ollenkaan. En saanut mennä edes parhaan ystäväni synttärijuhliin. En saanut pitää yhteyttä miespuolisiin kavereihini. Syytä, miksi en saanut nähdä minulle läheisiä ihmisiä, en koskaan saanut tietää. Ja kyllä, mies teki pahaa mulle, sain turpaani viikottain.
Toivottavasti asiat järjestyy ja kaverillasi on kaikki hyvin.
Moni mies on vainoharhainen sen suhteen, että jos naisella on miespuolisia kavereita, niin totta kai se bylsii niitä joka kerta, kun nainen lähtee ulos. Eihän tässä tietenkään ole mitään järkeä, mutta kun ihminen on sekaisin, niin ne ajatuskelat ovat jotakin aivan käsittämätöntä. Nähdään kummituksia joka paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain joskus teininä kirjeen Ghanasta. Sen oli kirjoittanut nainen joka kertoi löytäneensä osoitteeni kadulta. Nimeni kuulostaa ulkomaalaiselle miehen nimeltä (o-loppuinen). Nainen piti asiaa suurena kohtalona.. En tänäkään päivänä ymmärrä mitä osoiitteni voi olla jossain Ghanan kaduilla! En ollut koskaan ollut tekemisissä kenenkään ghanalainen kanssa. Tämä tapahtui 90-luvulla.
Tulee mieleen, että tämä on varmaan ollut joku antiikinaikainen rahanhuijausyritys, mitä nykyään tulee vastaan sähköpostissa. Joku myyntikatalogi-/ lehtifirma tms. myynyt osoitteesi/perheesi osoitteen johonkin rekisteriin ja se on levinnyt ja sieltä nämä valikoivat sinun nimesi kirjeeseen.
Ennen vanhaan nimiä ja osoitteita kaiveltiin lehtiroskiksista ja kaatopaikoilta asti, sitten niitä hyödynnettiin mm. tavaran tilaamiseen ym. Sen takia yli 50-vuotiaat vielä nykyäänkin hysteerisen tarkasti repivät kirjekuorista ja lehdistä nimensä ja osoitteensa pois :D
Identiteettivarkaat ratsaa roskiksia ja ihan postilaatikoitakin nykyäänkin. Paperisilppuri on ystävä.
Juu niin varmaan jotkut vielä kaivaa, mutta ennen vanhaan se oli oikein kunnon työtä. Nykyään huijaukset on siirtyneet nettiin ja puhelimiin. Ennen se oli ihan järjestelmällistä toimintaa kaivella laskuja kaatopaikalta.
Vierailija kirjoitti:
Parisen vuotta sitten olin valmistumassa ja saamassa opintoihin liittyvät pitkät harjoittelut päätökseen. Loppuvaihe oli äärettömän raskasta, sekä taloudellisesti, että henkisesti, koska minulta edellytettiin varsin kovaa työtahtia. Siinä viimeisten kuukausien aikana alkoi tapahtua outoja: kaikki näissä töissä käyttämäni housut, paidat, alusvaatteet, vyö, kengät, jopa reppu hajosivat. Monet aivan yhtäkkiä, esim. repusta vain irtosi sanka kun nostin sitä, ja housut repesivät haaroista kun vedin niitä päälle. Nämä oli ostettu eri aikoihin. Ajattelin, että onpas hassua.
Valmistumisen jälkeen kuitenkin sairastuin outoihin, pahoihin oireisiin. Käytin kaikki säästöni juostessani eri lääkäreillä, mutta apua ei löytynyt. Lopulta kävi ilmi, että puolisoni oli tartuttanut minuun tarttuvan taudin. Häntä ei vain ollut kiinnostanut pätkääkään se, että tauti, joka hänellä oli lähes oireeton, oli minulle rankka. Kesti aika kauan, ennen kuin lääkitys alkoi tehoamaan oireisiini.
Päätimme kuitenkin jatkaa yhdessä. Nyt olen ollut parisen kuukautta oireettomana. Mutta: noin 2 viikkoa sitten tavarani alkoivat hajoilla, jopa samana päivänä sattui useampi tällainen tapaus.
Suvussani on jonkun verran näkijän kykyjä, sekä isän, että äidin puolella, ja olen itsekin päässyt todistamaan joitain outoja juttuja. Nyt mietin, onko tämä hajoamisepisodi joku varoitus, ja jos niin mikä. Ei kovin hyvät fiilikset tällä hetkellä.
Oliko se kenties sukupuolitauti jonka sait puolisoltasi josta hän oli tietoinen? Se on asia, josta voit tehdä rikosilmoituksen.
Toisekseen nuo tavaroittesi hajoamiset - onko mahdollista, että puolisosi on tuhonnut niitä mutta saa ne näyttämään vahingoilta? Ei ole kenelläkään noin huonoa tuuria, että hajoaa kaikki kerralla tai pienen ajan sisään. sinuna miettisin vielä tuota puolisovalintaa uudemman kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä tapahtunut kaikenlaista pientä "outoa" mutta uskon että moni niistä kuitenkin olis selitettävissä suggestoituneella mielellä, harhanäyllä jne. Mutta yksi juttu on jota en ikinä ymmärtänyt.
Meillä oli yläasteella lukolliset lokerikot oppilaille. Minä itse säilytin siellä takkia tms. päälivaatetta päivän aikana. Yhden kerran, kun koulu oli loppu ja menin lokerolle, huomasin että olin hävittänyt avaimen päivän aikana.
Kävin kysymässä avainta opettajanhuoneesta mutta siellä ei osattu auttaa missä löytyneet avaimet olisi ja vaksi oli lähtenyt jo kotiin. Oli tällaista kylmää kevätaikaa, enkä tietenkään voinut lähteä ilman takkia.
Viimeisen tunnin opettaja lupautui viemään minut kotiin. Kotimatkalla opettaja vielä vähän paheksui avaimen häviämistä. Olin ollut hänen tunneillaan vähän rauhaton muiden oppilaiden kanssa. Ihan yleistä siis tuossa iässä ja pitkinä päivinä. Minä siinä nolona kuuntelin ja päätin, että kiinnitän avaimen johonkin, ettei ikinä katoa uudelleen.
Seuraavana päivänä menin tiedustelemaan olisiko avain löytynyt, mutta ei ollut. Vaksi avasi minulle lokeron vara-avaimella ja sain sen itselleni käyttöön. Takin otin kotiin mukaan ja en enää sitä takkia montaa kertaa pitänyt sinä keväänä, kun ilmat lämpeni ja takki jäi sivuun. Muutamia kertoja kävin kyselemässä hävinnyttä avainta, koska avaimissa oli pantti. Avainta vaan ei koskaan löytynyt. Seuraavana talvena, otin käyttööni taas takin, joka oli jäänyt lokeroon. Kerran sitten huomasin, että takin vuoren välissä on jotain ja tarkemmin paineltuani se tuntui avaimelta. Kaivoin avaimen vuoresta ja tajusin heti että se oli kadonnut lokeroni avain ja niin se oli. En vaan ymmärrä miten avain voi olla sen takin vuoressa, joka oli jäänyt kaappiin lukkojen taakse, avaimen kadotessa. Ja ei, kaapit ei menneet lukkoon ilman avainta, vaan oli just niin peruslukkoja joissa salpa kääntyy avaimella.
Niin siis sait vaksilta sen vara-avaimen käyttöösi? Joku löysi sinun alkuperäisen avaimesi ja ajatteli ehkä hyödyntää sitä jotenkin. Tuli kuitenkin toisiin aatoksiin ja sujautti jossain vaiheessa sen avaimen takkisi taskuun. Siinä yhteydessä se on kiirellä livahtanut vuoren sisään tai sitten henkilö on tarkoituksella laittanut sen sinne vuoren sisään ikäänkuin selityksenä katoamiselle. Sieltä sitten löysit sen seuraavana talvena.
Tää on tietenkin mahdollista, jos olisi ollut joku ketä tiesi mut ja yhteyden jossa avain olisi pudonnut. Koska muutoin ei olisi osannut yhdistää avainta mitenkään oikeaan henkilöön. Avaimissa, ei varmaan juuri häviämisvaaran takia ollut numeroita, vaan se kerrottiin, kun sai avaimen. Eli jonkun olisi pitänyt tietää (nähdä) keneltä avain putosi, että osasi sen juuri mun taskuun pudottaa takaisin. Mahdollista kyllä, todennäköistäkin ehkä👍
Tarvittiinko kaapin lukkoon saamiseen avain ? Jos tarvittiin , miten olisi avain voitu laittaa taskuusi ja sitten lukita ovi? Sujautettiinko se taskuusi kun takki oli ylläsi, vai olisiko avain mennyt huomaaattasi itseltäsi vuoren sisään ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi mysteeri. Sain pari viikkoa sitten uuden työpuhelimen. Puhelin on täysin uusi, ei siis käytetty. Nyt olen huomannut, että kun lataan USB:lla kuvia puhelimesta tietokoneelle, mukana siirtyy kuvia joita en ole ottanut. Yleensä kuvat ovat ruoka-annoksista. Tänään siirtyi 3 kuvaa: sushi-lautanen, annos Asian Woking ravintolasta (lautasliina teksteillä kuvassa) ja kuva kukkivasta kirsikkapuistosta. Kuvat eivät ole mitään 'mallikuvia' vaan selkeästi, jonkun ottamia näpsäisyjä. Puhelimesta en kyseisiä kuvia löydä miltään tililitä, mutta tietokoneelle ne siirtyvät omien kuvieni mukana.
Palautuspuhelin, näitä on paljon. Eli joku on ostanut tuon puhelimen, näpännyt muutaman kuvan, ja palauttanut liikkeeseen. Kuvat on jääneet poistamatta. Aika moni kaupasta ostettu tuote on jo kertaalleen ostettu.
Minulla on vuoden käytössä ollut, täysin uutena ostettu, johon viime viikolla ilmestyi 2 uppo-outoa Whatsapp-kuvaa. Toinen oli vielä näpätty Myyrmannin pommittajan elämäkerrasta. Creepy.
Elän melko pienellä paikkakunnalla ja näen täällä usein samoja ihmisiä, koska he liikkuvat samoihin aikoihin samoissa paikoissa esimerkiksi keskustassa kuin minä. Näen täällä melko usein kolmea eri pariskuntaa ja olen huomannut, että jokaiselle näistä pariskunnalle on syntynyt kaksi lasta suunnilleen samoihin aikoihin ja olen nähnyt jokaisen pariskunnan muutaman kuukauden ajan kummankin lapsen kanssa. Sitten vauvojen ollessa muutaman kuukauden ikäisiä ne kaikki hävisivät jonnekin salaperäisesti samoihin aikoihin niin että kun näen nykyään näitä pariskuntia, niin heillä ei ole kenelläkään vauvaa mukana, on vain 3-4 vuotias esikoinen mukana. Kaikki pariskunnat näen aina yhdessä vain esikoisen kanssa, mutta vauvoja en ole nähnyt enää muutamaan kuukauteen. En ole mikään kerroskyttääjä tai vastaava, olen vain huomannut, että kolme vauvaa tuntuu mystisesti kadonneen samoihin aikoihin ja vanhemmat näyttävät kuin eivät olisi itse sitä edes huomanneet. Tietenkin näitä nyt noin 1-vuotiaita lapsia voisi aina olla joku toinen hoitamassa, mutta miksi kolme pariskuntaa pitäisi aina vain esikoista mukana ja jättäisi nuoremman lapsen kotiin tai vaikka jonkun toisen kotiin vieraan ihmisen hoitoon?
Naapurin täti oli nähnyt unta kaukana asuvasta ystävästään, joka piteli unessa vauvaa. Unessa oli keltainen tunnelma, kaikkialla oli keltaista. Keltaisia autoja, keltaisia seiniä, keltaisia vaatteita, kukkia, koriste-esineitä, keltaista, keltaista, keltaista. Kun naapurin täti kertoi tästä unesta tälle ystävälleen, ystävä jäi puhelimeen ihan hiljaa. Lopulta sanoi, että oli pari viikkoa sitten plussannut ja oli päättänyt maalata lastenhuoneen keltaiseksi ja oli katsellut keltaisia vaatteita, koska ei tiennyt lapsen sukupuolta. (Tämä oli sitä aikaa 90-luvun alussa, kun vauvan vaatteiden väreillä oli isosti väliä :D)