Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin vauvan kanssa kaksin kotona, mies oli juuri lähtenyt yksin vanhempiaan tapaamaan toiselle puolelle Suomea. Lähti illalla bussilla juna-asemalle, sanottiin heipat, suljin tapani mukaan neuroottisen huolellisesti oven ja jäin nukuttamaan lasta ns.hyvällä alueella sijaitsevaan kerrostaloasuntoomme. Aiemmin - ja jälkeenpäinkin - äärimmäisen hyvin nukkuva lapsi ei meinannut nukahtaa millään, puoli tuntia yritin. Turhauduin ja poistuin hetkeksi huoneesta, kävelin eteisessä sijaitsevaan vessaan päin, ja kuulin avaimen kääntyvän lukossa. Oletin miehen myöhästyneen bussista ja kävelin eteiseen vastaan, mutta narisevan välioven avattuani ovi pamahtikin voimalla kiinni.

Katsoin ovisilmästä ja avasin oven, huusin jotain tyyliin hei! Hissiin meni punatukkainen nainen jolla päällä punainen nahkatakki. En tunne ketään sen näköistä.

Soitin ensimmäisenä miehelle ja jopa vuokraemännälle (täysin eri näköinen mukava ihminen) etsien järkiselitystä, mutta järkytyksissäni en älynnyt soittaa poliisille ennen seuraavaa aamua. Poliisit tulivat ja vaikuttivat epäuskoisilta, vaikka tiesin tasan tarkkaan mitä olin kuullut.

Jälkeenpäin kuulin toisen poliisin soittaneen miehelle (työtuttuja) ja kyselleen voisiko vaimolla olla esim. synnytyksenjälkeistä masennusta. Ikinä ei näinä vuosina tapahtuneen jälkeen ole mielikuvitukseni tai mielenterveyteni oikutellut, vaikka vieläkään en tiedä kuka meillä kävi ja sai tosiaan oven auki.

Koska teillä on vaihdettu avaimet? Kun muutin nykyiseen kämppääni, tämä oli yksi painajaisistani, sillä siihen aikaan vielä pääsi kaikista ovista  niillä vanhoilla abloy-avaimilla, joiden teettäminen oli halpaakin, joten oli enemmän kuin todennäköistä, että avaimia on siellä täällä ympäri kaupunkia. Onneksi tuli jostakin syystä avaimien vaihto mahdolliseksi ja  nyt tiedän tarkalleen, missä avaimia on.

Mutta jos teidän asuinaikananne ei avaimia ole vaihdettu, voihan se olla mahdollista, että edellisten asukkaiden jäljiltä jollakin avain on. Kenties jossakin on nainen, joka ihmettelee, ketkä asuvat hänelle tutussa kämpässä:-)

Sitten tuli sekin vaihtiehto mieleen, että miehesi oli antanut avsimen jollekin naiselle tai se oli jäänyt sille. Nainen saattoi tietää että mies oli poissa, muttei ollut varautunut että perhe oli paikalla. Toinen vaihtoehto on että avaimet oli varastettu. Kuullostaa vain oudolta että poliisi epäilisi miehellesi sinun masennustasi, ellei puoliso esitä asiaa alun alkeankin niin että poliisille jää saunaa epäilyille ettet ole ihan kunnossa. Sekin herättää epäilyksiä, että mies tiesi enemmän ja puhui siksi itsensä ulos tilanteesta.

Olen tuo jolle vastasit. Kiitos jännistä pohdinnoista, pakko myöntää että herättelit nyt uteliaisuuttani :D

Oltiin siihen aikaan (tapahtumasta 2v) asuttu yksityisomisteisessa asunnossa vajaat pari vuotta, avaimia omistimme 3kpl (toki ellei yhdestä oltu teetetty kopiota!) ja kotona niitä oli minun oma + vara-avain iäkkäällä mummollani. Miehellä omansa mukana. Ennen meidän muuttoa asuntoon oltiin tehty remontti, ja edelliset vuokralaiset olivat kuulemma palauttaneet kaikki omansa, olivat aasialainen nuori lapsiperhe. Tämä hissiin mennyt nainen vaikutti jollain tapaa meitä vanhemmalta, arvioin vajaa nelikymppiseksi, enkä ihan usko että vähän epäsosiaalisella miehelläni olisi ollut vanhempaa toista naista. Eihän sitä koskaan tiedä, tosin mitä se nainen olisi siellä ilman miestä tehnyt? Olin kotiäiti ja käytännössä aina kotona.

Eniten ihmetyttää poliisien reaktio tosiaan. Mitähän se nykyinen exäni on siellä töissä minusta selitellyt, heh.

Niinhän sitä aina sanotaan, että kaikki avaimet on palautettu, mutta sitähän ei tiedä, pitääkö paikkansa ja miten lie aasialaisia edeltävät. Mutta vaikka selitys sinällään olisi näin yksinkertainen, on silti outoa, että joku yrittää tulla kämppään omilla avaimilla. Siis että eikö tiedä, ketä siellä nykyään asuu = ei voi olla ainakaan läheinen tuttu kenellekään, mutta on omat avaimet.

Vielä oudompia tosiaan ovat poliisien puheet, tosin:-)

Siis mitä tarkoittaa "miten lie aasialaisia edeltävät"? Ja toisessa viestissä, se pettävä pyörätuolimies, sanottiin jotain että "lensi sisään ikkunasta ja lensi pois ikkunasta" tjsp lensi kuin lintu (silloinhan viestin lähettäjä selvästi joku hullu)?

Minulla on vielä jäänyt tällainen juttu mieleen, joka on vaivannut minua lapsuudesta asti. Olin silloin 4 tai 5-vuotias ja minulla oli Kristiina niminen muovinen nukke. Nukuin aina tämä nukke kainalossani äidin ja siskon välissä. Eräänä yönä heräsin siihen, kun en saanut henkeä ja näin kuinka nukke oli tarrautunut kaulaani ja yritti kuristaa minua. Silmissä sillä oli hurja ilme ja se oli tarrautunut tiukasti kaulaani. Joudun käyttämään todella voimiani saadakseni sen irti. Kun viimein sain sen irti heitin sen lattialle niin kauaksi kuin pystyin. No tuon jutun voisi laittaa unen ja lapsuuden mielikuvituksen piikkiin, mutta olen varma, että heräsin oikeasti. Heräsin tähän tukehtumisen tunteeseen ja muistan sen hurjan ilmeen, joka nukella oli ja aamulla nukke oli todellakin heitettynä lattialla. Enpä enää juuri leikkinyt sillä nukella tai ainakaan ottanut sitä viereeni yöksi.

Avainkeskustelusta tuli mieleen se kerta, kun vuosia sitten silloisessa kotitalossani menin vahingossa omilla avaimillani kerrosta alempaan asuntoon. En tiedä, miten ja miksi minun kotiavaimellani sai kerrosta alemman asunnon oven auki! Onneksi ketään ei ollut siellä kotona, koska ehdin alkaa ottaa kenkiä eteisessä pois kun tajusin, että ei tämä ole mun kämppä ja lähdin äkkiä pois. Olisivat varmasti säikähtäneet.

Harmittaa että olin niin tyhmä, etten ottanut vuokranantajaan yhteyttä.

Minua on jäänyt mietityttämään kuka on hyväksikäyttänyt ja ketä.

Serkkuni yritti huumepäissään saada minulta väkisin housuni alas, mutta ei onnistunut siinä sekavuustilansa takia. Pelasin aikaa siiheksi, että pahin höyryäminen meni ohi ja kun hän lopulta sammui, karkasin pois paikalta ja kiitin luojaani että mulla oli farkut jalassa.

Myöhemmin serkkuni sisko eli serkkuni hänkin, selitti joka ikisessä illanistujaisissa miten häntä on käytetty hyväksi jo lapsena. Myöhemmin hän kertoi miten hänet on raiskattu ja miten miehet käpälöivät baarissa. Alkuun suhtauduin juttuun ihan ymmärtäväisesti, lopulta kyllästyin kun sama levy pyöri kymmenen vuotta. Joka kerta kun yritin kertoa serkulleni veljensä hämärästä päähänpistosta, hän kohautti vain harteitaan ja oli kuin ei olisi kuullutkaan ja hän selitti kiivaasti miten hyväksikäyttö oli satuttanut häntä.

Lopulta ympyrä sulkeutui sen verran, että äitini kertoi humalassa kuunneltuaan itsekin kyllästymiseen asti noita tarinoita, että serkkuni perheessä oli heidän ollessaan lapsi ollut joku mies lapsenvahtina ja käyttänyt hyväkseen poikaa, eli serkkuni oli nähnyt tämän. Tajusin samassa, että kaikki ne tarinat hyväksikäytöistä olikin vanhaa traumaa johon hän ei liittynyt mitenkään muuten kuin sivustakatsojan roolissa mutta purkiko hän noihin keksittyihin raiskaustarinoissa sitä vanhaa traumaa. Ihmettelin miksi hän ei hakenut apua. 

Vierailija kirjoitti:

Meillekkin tuli joskus joku omilla avaimillaan. Olin silloin ekalla luokalla koulussa 90-luvun alussa. Asuttiin kerrostalossa. Äiti ja isä oli töissä ja pikkuveli päiväkodissa. Pääsin aina koulusta aikaisin, ehkä jotain klo 12 ja jouduin olla usein kotona yksin pari tuntia. Äiti pääsi yleensä klo 14-15 ja isä myöhemmin.

Olin tuolloin koulun jälkeen huoneessa leikkimässä tms. Kuulin kun ovi eteisessä avattiin avaimella. Luulin että äiti tuli kotiin ja huusin "äitii". Se joku ei tullutkaan sisälle vaan kuulin kun lähti juosten rappuset alas. Menin katsomaan eteiseen niin ovi rappukäytävään oli auki. En tuolloin lapsena tajunnut katsoa ikkunasta mikä tyyppi siellä menee.

Joku oli tulossa meille kun ilmeisesti luuli että ei ole ketään kotona. En tosin tiedä mitä tekemään.

Asuttiin vuokralla ja kaupungin vuokra-asunnossa, asuntoa ei siis omistanut yksityinen ihminen joka olisi tullut salaa katselemaan millaista porukkaa asunnossa asuu. Tuohon aikaan oli vanhat abloy avaimet niin niitä saattoi olla edelliset asukkaat teettäneet ylimääräisiä. Isä otti yhteyttä isännöitsijään ja saatiin uusi lukko tuon jälkeen. Oltiin asuttu asunnossa 3-4 vuotta. Jälkeenpäin olen miettinyt että käviköhän joku useinkin meillä tuota ennen jos ei oltu kotona.

Kerrostalojen sajoitukset vanhoilla classic-sarjan abloy-avaimilla tehtiin siten, että päällekkäisten huoneistojen avaimet erosivat ainostaan yhdellä haittalevyllä toisistaan. Huoltamattomina nuo alkoivat tehdä myös virheavauksia. Ts. jos joku erehtyi kerroksesta ja yritti omilla avaimillaan ovesta, tuo saattoi joskus avautuakin. Näitä on sattunut ja varmaan sattuu jatkossakin.

Vierailija kirjoitti:

Sain joskus teininä kirjeen Ghanasta. Sen oli kirjoittanut nainen joka kertoi löytäneensä osoitteeni kadulta. Nimeni kuulostaa ulkomaalaiselle miehen nimeltä (o-loppuinen). Nainen piti asiaa suurena kohtalona.. En tänäkään päivänä ymmärrä mitä osoiitteni voi olla jossain Ghanan kaduilla! En ollut koskaan ollut tekemisissä kenenkään ghanalainen kanssa. Tämä tapahtui 90-luvulla.

Tulee mieleen, että tämä on varmaan ollut joku antiikinaikainen rahanhuijausyritys, mitä nykyään tulee vastaan sähköpostissa. Joku myyntikatalogi-/ lehtifirma tms. myynyt osoitteesi/perheesi osoitteen johonkin rekisteriin ja se on levinnyt ja sieltä nämä valikoivat sinun nimesi kirjeeseen.

Muutama juttu tuli vielä mieleen. Mulle on kanssa kerran käynyt tuo tavaran mystinen katoaminen ja löytyminen aivan näkyvältä paikalta. Etsin kerran lapsuudenkodissani tietokoneen hiirtä omaan läppäriini, kun tiesin meillä olevan yhden ylimääräisen jossakin olkkarin kaapissa. No eihän sitä tietenkään mistään löytynyt ja päätin sitten alkaa imuroimaan ja kas kummaa, kun pääsin imurin kanssa noin 10 minuutin päästä takaisin olohuoneeseen niin siellä se hiiri oli keskellä lattiaa o_o Ja talossa ei asunut silloin enää muita, kun minä ja äiti, eikä äitini ollut edes sisällä tuolloin.

Toinen oli kun useamman vuoden tauon jälkeen käytiin lapsuuden aikaisen parhaan ystäväni kanssa kahvilla ja ihan ohimennen ystäväni sanoi, että "Näin muuten mummosi tässä pari viikkoa sitten kotimatkalla, moikattiin ja vaihdettiin kuulumiset". Tässä ei muuten olisi ollut mitään hassua, sillä ystäväni asui alle kilometrin matkan päässä mummostani, mutta mummo vaan oli kuollut puoli vuotta aikaisemmin. Kerroin tämän tietysti ystävälle ja arvelin, että hän vaan oli luullut jotain toista vanhaa rouvaa mummokseni, mutta ystävä oli aivan 100% varma, että kyseessä oli nimenomaan minun mummoni, jonka hän tunsi hyvin ulkonäöltä.

Minua jäi ihmetyttämään erään naisen aviomiehen nimi. En ole enää tavannut tätä naista muutamaan vuoteen, mutta kun hän oli samassa työpaikassa kanssani, niin hän puhui usein aviomiehestään. Se siinä vain ihmetytti, että hän kutsui tätä kahdella eri nimellä, jotka tuntuivat molemmat olemaan tämän etunimiä. Toinen oli tavallinen suomalainen nimi tyyliin Pekka, toinen nimi oli joku vähän harvinaisempi, ruotsalainen tai suomenruotsalainen nimi, Åke tai joku muu vastaava nimi. Sitäkin ihmettelin, että muut työkaverit pitivät täysin luonnollisena, että kyseisen miehen nimi vaihteli aina välillä. Kuitenkin miehellä oli käsittääkseni yksiosainen etunimi, ei kaksiosaisista nimeä (Pekka-Åke tms.) eikä tällä naisella ollut kahta eri miestä.

Vierailija kirjoitti:

Multa hävisi kerran puhelin. Olin ihan varma, että se oli mun vieressä sängyssä kun menin nukkumaan, mutta aamulla sitä ei löytynyt enää mistään, eikä sitä ole enää sen jälkeen näkynyt.

Vanha viesti eli et ehkä huomaa tätä, mutta vastaan silti :) itselläni kävi täsmälleen samalla tavalla. Olen (perus nuori...) aina kännykkä kädessä ja illalla on tapana ennen nukkumaan menemistä lukea keskustelupalstoja, katsoa videoita yms ja sitten laittaa kännykkä pois. Tämä on siis jokailtainen rutiini. Eräänä aamuna en löytänytkään puhelinta, vaikka olin sen 100% varmasti laittanut viereeni kun menin nukkumaan! Pengoin koko sängyn, otin kaikki lakanat pois, siirsin petauspatjan jne mutta puhelinta ei löytynyt. Yritin viikkoja etsiä sitä ja lopulta ostin uuden. Tästä n. Viikko eteenpäin heräsin aamulla ja ensimmäiseksi etsin puhelintani. Kaivoin puhelinta petauspatjan alta ja löysinkin vanhan, kadoksissa olleen puhelimen! Petauspatjan alla olevan sängyn rungon kankaassa oli pieni repeämä ja puhelin oli luiskahtanut sinne. Jos jostain syystä huomaat tämän viestin niin kannattaa katsoa myös tarkkaan petauspatja ja sängyn runko, jos niissä olisikin huomaamaton reikä.

Mulle soitti joskus muutaman kuukauden ajan säännöllisesti joku venäläinen puhelinnumero, mutta sieltä ei kuulunut mitään, kun puheluun vastasi ja vaikka koitin jotain huhuilla.

Lopulta sitten kerran joku sanoi siellä pikkulapsen äänellä "mama" tai jotain vastaavaa. Jos se olikin joku lapsi, niin mistä ihmeestä oli saanut päähänsä soittaa harva se päivä samaan suomalaiseen numeroon, eikä silloin melkein 20 vuotta sitten varmaan ollut jokaisella lapsella mitään puhelinta ns. leikkikaluna. No saattoi olla joku rahastusyrityskin, mutta en ainakaan huomannut, että puhelinlaskussa olisi näkynyt, eikä varmaan niin yleistä ollut silloin muutenkaan. Sen mamapuhelun jälkeen ne sitten vaan loppuivat kuin seinään.

Tästä on vajaa 10 vuotta kun asuin kerrostalossa ihan vilkkaalla asuinalueella. olin tullut juuri koulusta ja jäin vain ajatuksissani katsomaan olohuoneen ikkunasta pihalle. Jostain syystä tuli mieleeni katsoa ikkunasta aivan sivulle ylös että näen taivaan kerrostalon yllä (tai ainakin koitin). Näin sitten kolme maastonvihreää lentokonetta mitkä muistutti hieman hävittäjiä mutta olivat lyhyempiä ja "pyöreämpiä". Pidin niitä ihan armeijankoneina, mutta minua ihmetytti se että koneet lensivät todella matalalla, hitaasti (kerkesin vilkaisemaan pari kertaa kadulle huomaako kukaan esim. lapset niitä eikä koneet sinä aikana olleet kuin siirtyneet läheisen tien kohdalle) ja niistä ei lähtenyt ääntäkään. Ne koneet lähtivät lentämään peräkanaa kohti kaukana olevaa suurempaa mäkeä, mutta kaksi niistä lähtikin kesken matkan vetämään pillurallia yhden ostoskeskuksen päälle kun se kolmas jatkoi mäen taakse. Asuin silloin siis itsekin mäen päällä niin oli helppo seurata niitä alempana. Sitten nämä kaksi muuta konetta jatkoivat myös sille mäelle ja katosivat sen taakse. Tosin niistä yksi nousi kerran sieltä vielä puurajan yläpuolelle ennen kuin laskeutui takas alas. Kyllähän tuo hieman ihmetytti että mitäs lentokoneita nuo olivatkaan. Ufothan silloin ensimmäisenä tuli mieleen koska tuli nähtyä niitä liikaa tv:stä :D Armeijan lentokenttä tai harjoitusalue oli kyllä lähellä että sieltä nuo varmaan olivat, mutta ihmetytti kyllä se hidas lentonopeus sekä se ettei tosiaan niistä lähtenyt mitään ääniä.

Vierailija kirjoitti:

Uusi mysteeri. Sain pari viikkoa sitten uuden työpuhelimen. Puhelin on täysin uusi, ei siis käytetty. Nyt olen huomannut, että kun lataan USB:lla kuvia puhelimesta tietokoneelle, mukana  siirtyy kuvia joita en ole ottanut. Yleensä kuvat ovat ruoka-annoksista. Tänään siirtyi 3 kuvaa: sushi-lautanen, annos Asian Woking ravintolasta (lautasliina teksteillä kuvassa) ja kuva kukkivasta kirsikkapuistosta. Kuvat eivät ole mitään 'mallikuvia' vaan selkeästi, jonkun ottamia näpsäisyjä. Puhelimesta en kyseisiä kuvia löydä miltään tililitä, mutta tietokoneelle ne siirtyvät omien kuvieni mukana.

Palautuspuhelin, näitä on paljon. Eli joku on ostanut tuon puhelimen, näpännyt muutaman kuvan, ja palauttanut liikkeeseen. Kuvat on jääneet poistamatta. Aika moni kaupasta ostettu tuote on jo kertaalleen ostettu.

Elämässä tapahtunut kaikenlaista pientä "outoa" mutta uskon että moni niistä kuitenkin olis selitettävissä suggestoituneella mielellä, harhanäyllä jne. Mutta yksi juttu on jota en ikinä ymmärtänyt.

Meillä oli yläasteella lukolliset lokerikot oppilaille. Minä itse säilytin siellä takkia tms. päälivaatetta päivän aikana. Yhden kerran, kun koulu oli loppu ja menin lokerolle, huomasin että olin hävittänyt avaimen päivän aikana.

Kävin kysymässä avainta opettajanhuoneesta mutta siellä ei osattu auttaa missä löytyneet avaimet olisi ja vaksi oli lähtenyt jo kotiin. Oli tällaista kylmää kevätaikaa, enkä tietenkään voinut lähteä ilman takkia.

Viimeisen tunnin opettaja lupautui viemään minut kotiin. Kotimatkalla opettaja vielä vähän paheksui avaimen häviämistä. Olin ollut hänen tunneillaan vähän rauhaton muiden oppilaiden kanssa. Ihan yleistä siis tuossa iässä ja pitkinä päivinä. Minä siinä nolona kuuntelin ja päätin, että kiinnitän avaimen johonkin, ettei ikinä katoa uudelleen.

Seuraavana päivänä menin tiedustelemaan olisiko avain löytynyt, mutta ei ollut. Vaksi avasi minulle lokeron vara-avaimella ja sain sen itselleni käyttöön. Takin otin kotiin mukaan ja en enää sitä takkia montaa kertaa pitänyt sinä keväänä, kun ilmat lämpeni ja takki jäi sivuun. Muutamia kertoja kävin kyselemässä hävinnyttä avainta, koska avaimissa oli pantti. Avainta vaan ei koskaan löytynyt. Seuraavana talvena, otin käyttööni taas takin, joka oli jäänyt lokeroon. Kerran sitten huomasin, että takin vuoren välissä on jotain ja tarkemmin paineltuani se tuntui avaimelta. Kaivoin avaimen vuoresta ja tajusin heti että se oli kadonnut lokeroni avain ja niin se oli. En vaan ymmärrä miten avain voi olla sen takin vuoressa, joka oli jäänyt kaappiin lukkojen taakse, avaimen kadotessa. Ja ei, kaapit ei menneet lukkoon ilman avainta, vaan oli just niin peruslukkoja joissa salpa kääntyy avaimella.

Mikähän tuo "lakkaa kolme lisää" on? :/

Minua on jäänyt askarruttamaan, miksi yksi mies ja yksi nainen (molemmat pitkäaiakisia ystäviäni) laittoivat minuun välit poikki ihan äkkiarvaamatta, ilman selityksiä.

Olen vuosikaudet miettinyt, mitä pahaa heille tein ja mikä vika minussa oli/on...

Vikoja tietysti on meissä kaikissa, mutta tietoisesti en tehnyt kummallekaan mitään pahaa, en valehdellut, en rikkonut sopimuksia tms.

En osaa 15-20 vuoden jälkeenkään kuin ihmetellä ja yrittää unohtaa, mutta vaikeaa se on.

Haluaisin kummankin kanssa istua vielä kerran saman pöydän ääreen ja kuunnella, mistä ratkaisunsa johtuivat.

Myyli ov. kirjoitti:

Minua jäi ihmetyttämään erään naisen aviomiehen nimi. En ole enää tavannut tätä naista muutamaan vuoteen, mutta kun hän oli samassa työpaikassa kanssani, niin hän puhui usein aviomiehestään. Se siinä vain ihmetytti, että hän kutsui tätä kahdella eri nimellä, jotka tuntuivat molemmat olemaan tämän etunimiä. Toinen oli tavallinen suomalainen nimi tyyliin Pekka, toinen nimi oli joku vähän harvinaisempi, ruotsalainen tai suomenruotsalainen nimi, Åke tai joku muu vastaava nimi. Sitäkin ihmettelin, että muut työkaverit pitivät täysin luonnollisena, että kyseisen miehen nimi vaihteli aina välillä. Kuitenkin miehellä oli käsittääkseni yksiosainen etunimi, ei kaksiosaisista nimeä (Pekka-Åke tms.) eikä tällä naisella ollut kahta eri miestä.

Mulla on kyllä lähipiirissä parikin pariskuntaa, joissa miehen oikea etunimi on esim. Pekka ja "hellittelynimenä" vaikka Börje.  

Eräänä arki-iltapäivänä olin yksin kotona kun kerrostaloasuntomme ovikello soi. Ovella oli tuntematon tavallisen näköinen nuori mies, joka esittäytyi tyylillä ''Olen Heinosen Marko ja olen tulossa kotiin''. Katsoin miestä ihmeissäni ja sanoin, etten nyt yhtään ymmärrä mistä hän puhuu. Mies vastasi että ''Niin, home is where your heart is ja mulla on ihan helvetin iso sydän.'' Kerroin miehen olevan väärässä paikassa ja aloin sulkea ovea, jolloin mies vielä sanoi että ''Näytä mulle sit suunta minne mun pitää mennä''. Ei soittanut ovikelloa enää uudestaan ja katsoin ovisilmästä kun hän poistui. Tämän jälkeen löysin miehen facebookista hänen kertomallaan nimellä, oli siis esittäytynyt oikealla nimellään. Oli kotoisin naapuripaikkakunnalta ja minulla tai miehelläni ei facebookinkaan mukaan ollut mitään yhteyksiä häneen. Jäi ihmetyttämään miten hän oli päätynyt juuri meidän ovellemme ja mistä oli kyse, sillä ei hän vaikuttanut ainakaan humalaiselta tai muutenkaan sekavalta erikoisia puheita lukuunottamatta.

Meillä on jääkaapin ovessa valokuvia sekä magneetteja, joissa on paljon erilaisia sanoja.  Tapanamme on ollut kirjoitella niistä pieniä viestejä ja runoja kuviin.  Yhtenä aamuna aamupalaa laittaessani huomasin, että kesäiseen valokuvaan, jossa olen mieheni kanssa oli ilmestynyt vierekkäin magneetit ''kumpikin kuollut''. Kysyin mieheltäni miksi ihmeessä hän on laittanut ne siihen, mutta mies vakuutti ettei ole niin tehnyt. Erityisiä vieraitakaan ei ollut viime aikoina käynyt, eikä juttu oikein sovi läheistemme huumorintajuun. Kysyimme kuitenkin niiltä muutamalta perheenjäseneltä jotka olivat vierailleet, mutta he eivät myöntäneet olleensa asialla. Tapaus tuntui silloin hieman karmivalta, ja edelleen haluaisin tietää, kuka viestin oli jättänyt ja mitä ajatellut niin tehdessään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain joskus teininä kirjeen Ghanasta. Sen oli kirjoittanut nainen joka kertoi löytäneensä osoitteeni kadulta. Nimeni kuulostaa ulkomaalaiselle miehen nimeltä (o-loppuinen). Nainen piti asiaa suurena kohtalona.. En tänäkään päivänä ymmärrä mitä osoiitteni voi olla jossain Ghanan kaduilla! En ollut koskaan ollut tekemisissä kenenkään ghanalainen kanssa. Tämä tapahtui 90-luvulla.

Tulee mieleen, että tämä on varmaan ollut joku antiikinaikainen rahanhuijausyritys, mitä nykyään tulee vastaan sähköpostissa. Joku myyntikatalogi-/ lehtifirma tms. myynyt osoitteesi/perheesi osoitteen johonkin rekisteriin ja se on levinnyt ja sieltä nämä valikoivat sinun nimesi kirjeeseen.

Ennen vanhaan nimiä ja osoitteita kaiveltiin lehtiroskiksista ja kaatopaikoilta asti, sitten niitä hyödynnettiin mm. tavaran tilaamiseen ym. Sen takia yli 50-vuotiaat vielä nykyäänkin hysteerisen tarkasti repivät kirjekuorista ja lehdistä nimensä ja osoitteensa pois :D

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaveri, joka on herttaisimpia ja fiksuimpia koskaan tapaamiani ihmisiä. Siksi onkin arvoitus, miksi hän seurustelee - ja on nyt kihloissa! - erään hirveimmän koskaan tapaamani ihmisen kanssa. En edes liioittele, se tyyppi on uskomattoman ilkeä ja käyttäytyy todella huonosti. Olemme olleet illanistujaisissa yhtä aikaa, ja hän on uskomattoman törkeä; on saanut jopa pari muuta vierasta itkemään sanomisillaan. Mutta tuo kaverini on hänen suhteensa kuin kuuro ja sokea, myhäilee vain aina kuinka ihana mies hänellä on. En voi ymmärtää, ja hänen aiemmat kumppaninsa ovat olleet saman kaltaisia.

Nyttemmin kaveri on alkanut vetäytyä meistä muista ja vetoaa aina siihen, että hänellä on muuta menoa tai "mies haluaa olla tänään kahdestaan". Se mikä minua tässä vaivaa, on se,että tuo mies tahallaan eristää häntä muista - tai vielä pahempaa, tekee jotain pahaa hänelle. Haluaisin auttaa kaveria, mutten tiedä, kuinka lähestyisin asian kanssa; hän myös loukkaantuisi varmasti. Toisaalta, onhan hän aikuinen ja tekee itse päätöksensä. Mutta tämä juttu vaivaa minua silti.

Olen aika varma, että kaverisi mies kieltää häntä tapaamasta sinua tai muita läheisiään. Seurustelin joskus miehen kanssa, joka kielsi mua tapaamasta ystäviäni ja joskus jopa sukulaisiani. Suhteen alussa sain nähdä kavereitani entiseen malliin, mutta suhteen edetessä en sitten juuri ollenkaan. En saanut mennä edes parhaan ystäväni synttärijuhliin. En saanut pitää yhteyttä miespuolisiin kavereihini. Syytä, miksi en saanut nähdä minulle läheisiä ihmisiä, en koskaan saanut tietää. Ja kyllä, mies teki pahaa mulle, sain turpaani viikottain.

Toivottavasti asiat järjestyy ja kaverillasi on kaikki hyvin.

Sinä iltana, kun isäni kuoli. Olin yksin kotonani kirjoittamassa graduani loppuun. Isäni oli ollut sairas, mutta ei kuolemaisillaan. Menin nukkumaan kymmenen jälkeen, muistan kun katoin kellosta. En ole aikuisiällä rukoillut. Sinä iltana laitoin kädet ristiin ja rukoilin iltarukouksen, joka minulle lapsena oli opetettu.

Seuraavana aamuna äitini soitti, että isäni oli kuollut. Myöhemmin selvisi, että isäni oli kuollut viisi yli kymmenen, silloin kun iltarukouksen luin.