Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua vaivaa niinkin jännä asia, että työhakemuksiini ei vastata. Olen valmistuva opiskelija, ja hakenut nyt ahkerasti töitä. Kuukausi sitten päivitin työhakemuspohjani ja CV:ni, tein niistä oikein upeat InDesignilla ja mietin tekstit todella tarkkaan. Olen lähettänyt ne todella moniin paikkoihin nyt alkuvuonna, eikä vastauksia mistään! Ei haastattelupyyntöjä tai edes hylkäyksiä. Ja hakemukset ovat kyllä menneet perille, monesta on tullut sähköpostivahvistus.

Vanhat, todella simppelit ja jopa tylsästi muotoillut hakemukseni saivat runsaasti vastauksia, ja sain niillä väliaikaisia työpaikkojakin. On se kumma, että nyt kun panostin noihin oikein kunnolla, niin ketään ei kiinnosta. Eikä ole kyse siitä, että olisin hakenut vaativampiin paikkoihin, vaan ihan saman tasoisiin kuin ennenkin. Olisi kiva tietää missä vika on, ja hylkäyksetkin olisivat parempi juttu kuin vastaamatta jättäminen. Turhauttavaa!

Niissä tylsissä on se olennainen.

Mutta näissä uusissa on samat asiat paremmin muotoiltuna + tarkempi kuvaus kokemuksestani.

Keskellä yötä soi mieheni puhelin, hän katsahti siihen ja painoi kiinni. Kysyin, kuka soitti ja sain epämääräistä mutinaa väärään numeroon soittamisesta. Numero, josta soitto oli tullut, oli erään paikkakunnan kukkapuutarhan, siis kukkakaupan, ja ihmettelen vieläkin, miksi ylipäätään miehelläni oli sen paikkakunnan kukkakaupan puhelinnumero puhelimessaan. Tuolla paikkakunnalla asui mieheni työkaveri, nainen, jonka kanssa mies teki usein pitkiä päiviä ylitöitä ...

Olisipa ollut mukava tietää, lähettelikö mies puhelimitse kukkia tuolle naiselle ja kukkakauppias sitten yön tuiskeissaan vahingossa soitti asiakkaansa numeroon.

Vai kuvittelenko vain? Jumala tietää totuuden, ja se minulle nyt riittää.

Mies oli pari viikkoa teillä tietymättömillä. Siitä on muutama vuosi nyt. Järjesti ensin itselleen raivokohtauksen jostakin mitättömästä asiasta, kuten usein teki, että pääsee lähtemään jonnekin, syytti siitä minua ja lähti, eikä vastannut puhelimeen kahteen viikkoon. Kun tuli, oli kuin mitään ei olisi tapahtunut, eikä kertonut, missä oli ollut, mutta antoi ymmärtää, että oli ollut töissä (oli töissä tuolloin toisella paikkakunnalla). Mistään en voinut tarkistaa, missä on, onko töissä vai ei, sillä en voinut soittaa työpaikalle.

Hän oli tuolloin arvaamaton, teki outoja temppuja, jyräsi tahtonsa läpi neuvottelematta mistään ja katsoi vain, mitä hyötyä hän itse mistäkin asiasta sai. Jäi jonkun kerran valheesta kiinni ja oli silloin niin läheistä, että.

Missä oli tuon pariviikkoisen, sen haluaisin tietää, mutta en saa vastausta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua vaivaa niinkin jännä asia, että työhakemuksiini ei vastata. Olen valmistuva opiskelija, ja hakenut nyt ahkerasti töitä. Kuukausi sitten päivitin työhakemuspohjani ja CV:ni, tein niistä oikein upeat InDesignilla ja mietin tekstit todella tarkkaan. Olen lähettänyt ne todella moniin paikkoihin nyt alkuvuonna, eikä vastauksia mistään! Ei haastattelupyyntöjä tai edes hylkäyksiä. Ja hakemukset ovat kyllä menneet perille, monesta on tullut sähköpostivahvistus.

Vanhat, todella simppelit ja jopa tylsästi muotoillut hakemukseni saivat runsaasti vastauksia, ja sain niillä väliaikaisia työpaikkojakin. On se kumma, että nyt kun panostin noihin oikein kunnolla, niin ketään ei kiinnosta. Eikä ole kyse siitä, että olisin hakenut vaativampiin paikkoihin, vaan ihan saman tasoisiin kuin ennenkin. Olisi kiva tietää missä vika on, ja hylkäyksetkin olisivat parempi juttu kuin vastaamatta jättäminen. Turhauttavaa!

Niissä tylsissä on se olennainen.

Mutta näissä uusissa on samat asiat paremmin muotoiltuna + tarkempi kuvaus kokemuksestani.

Jospa niillä ei ole aikaa ja kiinnostusta muuhun kuin selkoversioon?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaveri, joka on herttaisimpia ja fiksuimpia koskaan tapaamiani ihmisiä. Siksi onkin arvoitus, miksi hän seurustelee - ja on nyt kihloissa! - erään hirveimmän koskaan tapaamani ihmisen kanssa. En edes liioittele, se tyyppi on uskomattoman ilkeä ja käyttäytyy todella huonosti. Olemme olleet illanistujaisissa yhtä aikaa, ja hän on uskomattoman törkeä; on saanut jopa pari muuta vierasta itkemään sanomisillaan. Mutta tuo kaverini on hänen suhteensa kuin kuuro ja sokea, myhäilee vain aina kuinka ihana mies hänellä on. En voi ymmärtää, ja hänen aiemmat kumppaninsa ovat olleet saman kaltaisia.

Nyttemmin kaveri on alkanut vetäytyä meistä muista ja vetoaa aina siihen, että hänellä on muuta menoa tai "mies haluaa olla tänään kahdestaan". Se mikä minua tässä vaivaa, on se,että tuo mies tahallaan eristää häntä muista - tai vielä pahempaa, tekee jotain pahaa hänelle. Haluaisin auttaa kaveria, mutten tiedä, kuinka lähestyisin asian kanssa; hän myös loukkaantuisi varmasti. Toisaalta, onhan hän aikuinen ja tekee itse päätöksensä. Mutta tämä juttu vaivaa minua silti.

Toisen roska on toisen aarre, mutta nämä jaksaa ihmetyttää itseänikin.

Meillekkin tuli joskus joku omilla avaimillaan. Olin silloin ekalla luokalla koulussa 90-luvun alussa. Asuttiin kerrostalossa. Äiti ja isä oli töissä ja pikkuveli päiväkodissa. Pääsin aina koulusta aikaisin, ehkä jotain klo 12 ja jouduin olla usein kotona yksin pari tuntia. Äiti pääsi yleensä klo 14-15 ja isä myöhemmin.

Olin tuolloin koulun jälkeen huoneessa leikkimässä tms. Kuulin kun ovi eteisessä avattiin avaimella. Luulin että äiti tuli kotiin ja huusin "äitii". Se joku ei tullutkaan sisälle vaan kuulin kun lähti juosten rappuset alas. Menin katsomaan eteiseen niin ovi rappukäytävään oli auki. En tuolloin lapsena tajunnut katsoa ikkunasta mikä tyyppi siellä menee.

Joku oli tulossa meille kun ilmeisesti luuli että ei ole ketään kotona. En tosin tiedä mitä tekemään.

Asuttiin vuokralla ja kaupungin vuokra-asunnossa, asuntoa ei siis omistanut yksityinen ihminen joka olisi tullut salaa katselemaan millaista porukkaa asunnossa asuu. Tuohon aikaan oli vanhat abloy avaimet niin niitä saattoi olla edelliset asukkaat teettäneet ylimääräisiä. Isä otti yhteyttä isännöitsijään ja saatiin uusi lukko tuon jälkeen. Oltiin asuttu asunnossa 3-4 vuotta. Jälkeenpäin olen miettinyt että käviköhän joku useinkin meillä tuota ennen jos ei oltu kotona.

Tunsin muutama vuosi sitten ihmisen, jolla ei omien sanojensa mukaan ollut koskaan varaa ostaa ruokaa ja siksi hän joutui olemaan viikkokausia syömättä mitään. Se mikä minua ihmetytti oli se, että näin hänet kuitenkin usein kaupassa kärryt täynnä ruokaa ja kuulin kuinka hän valitti ihmisille, että hänellä ei ole varaa ostaa juuri mitään kaupasta. Ne kärryissä olevat ostokset olivat aina menossa jollekin toiselle ihmiselle, jonka puolesta hän kävi kaupassa, itselleen hänellä ei tietenkään ollut yhtään rahaa ostaa ruokaa. Ihmettelen vain, että miten hän pysyi elossa, koska ei tosiaan saanut mitään ruokaa omien sanojensa mukaan helposti parin kuukauden aikana yhtään ja silti hän lihoi vuoden aikana vähintään 40 kiloa. Miten hän pysyi elossa ja vielä lihoi, vaikka ei saanut syödä koskaan mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2000-luvun alussa ajoin autolla Lahti-Helsinki moottoritietä kohti Helsinkiä. Oli sunnuntain iltapäivä ja paluuliikennettä aika paljon. Huomasin että edessä oleva auto alkoi silloin tällöin käydä pientareen puolella, mutta sai korjattua liikkeen. Sitten odottamatta tämä auto meni täyttä vauhtia pellon puolelle. Siinä kohtaa oli moottoritien alittava silta ja auto kieri alamäessä ympäri, sinkoutui jotenkin ilmaan ja jysähti katolleen siihen tielle.

Tilanne näytti tietysti järkyttävältä ja kaikki tapahtui tosi nopeasti. Ajattelin että kuski on varmaankin nukahtanut ja tämä aiheuttanut tilanteen. Odotin että uutisissa on varmaan jotain tästä tapauksesta. Mutta ikinä en kuullut siitä mitään. Äitini sanoi, että voihan hyvinkin tuollaisesta tilanteesta selvitä hengissä eikä siinä mitään sen kummempaa. Tuntui ja tuntuu edelleen kuin olisin kuvitellut koko asian. 

Siis täh? Huomasit vakavan onnettomuuden ja jatkoit vaan matkaa?? Ja pohdit vielä 15 vuoden kuluttua miten kävi? Syyllistyit rikokseen, jokainen on velvollinen pysähtymään onnettomuuspaikalle (jos apua ei selvästi ole jo tulossa).

Kyllä. Kuten kirjoitin, ajoin ruuhkaisella moottoritiellä. Minulla ei ollut puhelinta saati navigaattoria. Jos olisin nähnyt velvollisuudekseni mennä onnettomuuspaikalle, minun olisi pitänyt odottaa seuraavaa ramppia, kääntyä siitä, ja alkaa etsimään vieraalla alueella missä tuo alikulkutie oli. Onnettomuusautohan päätyi moottoritietä alittavalle tielle, jossa myös kulki autoja eli siinä on taatusti ollut monta muuta autoilijaa ilman että minä olisin lähtenyt tätä paikkaa etsimään ja tuppautumaan mahdollisten pelastustöiden tielle. Tuli tosi paha mieli tästä syyllistämisestä, koska olen aina pysähtynyt auttamaan muita silloin kun siihen on ollut mahdollisuus.

Minä kirjoitin tuon kommentin alkaen "siis täh". Olet kuitenkin selvästi vastuuntuntoinen ja nyt kun selitit asian, ei tarvitse tuntea syyllisyyttä eikä pahaa mieltä.

Toissajouluna nousin keskellä yötä sängystä mennäkseni vessaan. No, istuin vessassa tyytyväisenä - aivan yhtäkkiä mieleeni tuli George Michael ja tuli jotenkin outo olo. Menin takaisin nukkumaan ja seuraavana päivänä näin uutisista, että George Michael oli kuollut tuona yönä. Pidän hänen musiikistaan mutta en ollut aktiivisesti ajatellut häntä tai kuunnellut hänen tuotantoaan vähän aikaan. Tuo oli todella outo kokemus, en ole kertonut tästä kenellekään aiemmin.

nuna kirjoitti:

Lapsena vietin usein viikonloppuja mummolassa. Nyt isäni oli tullut minua hakemaan kotiin, kun olin alkanut itkeä että en lähde. Oliko vielä niin että olin kovasti ensin halunnut kotiin, mutta muuttanut mieleni. Isä ajoi sillä matkalla kolarin rekan kanssa ja vänkärin puoli meni ryttyyn. Se kohta missä olisin istunut. Mummo sanoi sen jälkeen aina että on suojelusenkeli matkassa..

Paitsi että jos sinä et olisi alkanut itkemään ja vänkäämään, niin isäsi olisi lähtenyt ajamaan aikaisemmin ja mitään kolaria ei olisi tapahtunutkaan, koska se rekka olisi ollut menossa paljon kauempana. Kolarit on aina sekunneista kiinni.

 

Vierailija kirjoitti:

Olin vauvan kanssa kaksin kotona, mies oli juuri lähtenyt yksin vanhempiaan tapaamaan toiselle puolelle Suomea. Lähti illalla bussilla juna-asemalle, sanottiin heipat, suljin tapani mukaan neuroottisen huolellisesti oven ja jäin nukuttamaan lasta ns.hyvällä alueella sijaitsevaan kerrostaloasuntoomme. Aiemmin - ja jälkeenpäinkin - äärimmäisen hyvin nukkuva lapsi ei meinannut nukahtaa millään, puoli tuntia yritin. Turhauduin ja poistuin hetkeksi huoneesta, kävelin eteisessä sijaitsevaan vessaan päin, ja kuulin avaimen kääntyvän lukossa. Oletin miehen myöhästyneen bussista ja kävelin eteiseen vastaan, mutta narisevan välioven avattuani ovi pamahtikin voimalla kiinni.

Katsoin ovisilmästä ja avasin oven, huusin jotain tyyliin hei! Hissiin meni punatukkainen nainen jolla päällä punainen nahkatakki. En tunne ketään sen näköistä.

Soitin ensimmäisenä miehelle ja jopa vuokraemännälle (täysin eri näköinen mukava ihminen) etsien järkiselitystä, mutta järkytyksissäni en älynnyt soittaa poliisille ennen seuraavaa aamua. Poliisit tulivat ja vaikuttivat epäuskoisilta, vaikka tiesin tasan tarkkaan mitä olin kuullut.

Jälkeenpäin kuulin toisen poliisin soittaneen miehelle (työtuttuja) ja kyselleen voisiko vaimolla olla esim. synnytyksenjälkeistä masennusta. Ikinä ei näinä vuosina tapahtuneen jälkeen ole mielikuvitukseni tai mielenterveyteni oikutellut, vaikka vieläkään en tiedä kuka meillä kävi ja sai tosiaan oven auki.

Miehesi taitaa pettää ja on antanut seksikumppanilleen teidän avaimen. Varmaan on sattunut joku väärinkäsitys ja nainen on luullut miehen olevan yksin kotona. Esim. soittanut miehelle, kun tämä on ollut matkalla bussille ja kysynyt että onko hän yksin ja kun mies on sanonut että on, niin onkin tuumannut jotain "odota hetki" sulkenut puhelimen ja päättänyt yllättää tämän tulemalla teille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin vauvan kanssa kaksin kotona, mies oli juuri lähtenyt yksin vanhempiaan tapaamaan toiselle puolelle Suomea. Lähti illalla bussilla juna-asemalle, sanottiin heipat, suljin tapani mukaan neuroottisen huolellisesti oven ja jäin nukuttamaan lasta ns.hyvällä alueella sijaitsevaan kerrostaloasuntoomme. Aiemmin - ja jälkeenpäinkin - äärimmäisen hyvin nukkuva lapsi ei meinannut nukahtaa millään, puoli tuntia yritin. Turhauduin ja poistuin hetkeksi huoneesta, kävelin eteisessä sijaitsevaan vessaan päin, ja kuulin avaimen kääntyvän lukossa. Oletin miehen myöhästyneen bussista ja kävelin eteiseen vastaan, mutta narisevan välioven avattuani ovi pamahtikin voimalla kiinni.

Katsoin ovisilmästä ja avasin oven, huusin jotain tyyliin hei! Hissiin meni punatukkainen nainen jolla päällä punainen nahkatakki. En tunne ketään sen näköistä.

Soitin ensimmäisenä miehelle ja jopa vuokraemännälle (täysin eri näköinen mukava ihminen) etsien järkiselitystä, mutta järkytyksissäni en älynnyt soittaa poliisille ennen seuraavaa aamua. Poliisit tulivat ja vaikuttivat epäuskoisilta, vaikka tiesin tasan tarkkaan mitä olin kuullut.

Jälkeenpäin kuulin toisen poliisin soittaneen miehelle (työtuttuja) ja kyselleen voisiko vaimolla olla esim. synnytyksenjälkeistä masennusta. Ikinä ei näinä vuosina tapahtuneen jälkeen ole mielikuvitukseni tai mielenterveyteni oikutellut, vaikka vieläkään en tiedä kuka meillä kävi ja sai tosiaan oven auki.

Miehesi taitaa pettää ja on antanut seksikumppanilleen teidän avaimen. Varmaan on sattunut joku väärinkäsitys ja nainen on luullut miehen olevan yksin kotona. Esim. soittanut miehelle, kun tämä on ollut matkalla bussille ja kysynyt että onko hän yksin ja kun mies on sanonut että on, niin onkin tuumannut jotain "odota hetki" sulkenut puhelimen ja päättänyt yllättää tämän tulemalla teille.

Tai sitten kyseessä oli joku naapuri tai naapurin tuttava, joka vahingossa pyrki sisään väärästä ovesta ja huomatessaan erehdyksen livahti nolona hissiin. Minäkin väsyneenä kerran ihmettelin aikani miksi avain ei toimi, kunnes tajusin olevani alemman kerroksen kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Sain soiton naiselta, joka väitti kivenkovaa että hänellä on suhde mieheni kanssa, oli ollut kuulemma jo pidemmän aikaa  . Mieheni nimi oli oikein, samoin nainen kuvaili miehen pakarassa olevan tatuoinnin ja  erään hiukan epätavallisen asian, josta mies tykkää sängyssä. 

Ainoa ongelma tässä on, että mieheni on pyörätuolissa ja menemme lähes joka paikkaan yhdessä. Esim. Naisen väittämä hotellipanoista minun ollessani töissä ei voinut pitää paikkaansa, sillä teemme  miehen kanssa kumpikin töitä kotoa käsin !  Naisen väitteen perusteella mies oli lentänyt ikkunasta ulos, tehnyt pikapanot hotellissa ja lentänyt takaisin...

Ainoa vaihtoehto on jonkun tutun kummallinen käytännönpila,  en vain keksi mistä tämä tiesi tatuoinnin ja seksimieltymykset, joita mies ei varmastikaan huutele julkisesti!

Mies harrastaa nettiseksiä? Joku nainen innostunut liikaa ja keksinyt valheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin vauvan kanssa kaksin kotona, mies oli juuri lähtenyt yksin vanhempiaan tapaamaan toiselle puolelle Suomea. Lähti illalla bussilla juna-asemalle, sanottiin heipat, suljin tapani mukaan neuroottisen huolellisesti oven ja jäin nukuttamaan lasta ns.hyvällä alueella sijaitsevaan kerrostaloasuntoomme. Aiemmin - ja jälkeenpäinkin - äärimmäisen hyvin nukkuva lapsi ei meinannut nukahtaa millään, puoli tuntia yritin. Turhauduin ja poistuin hetkeksi huoneesta, kävelin eteisessä sijaitsevaan vessaan päin, ja kuulin avaimen kääntyvän lukossa. Oletin miehen myöhästyneen bussista ja kävelin eteiseen vastaan, mutta narisevan välioven avattuani ovi pamahtikin voimalla kiinni.

Katsoin ovisilmästä ja avasin oven, huusin jotain tyyliin hei! Hissiin meni punatukkainen nainen jolla päällä punainen nahkatakki. En tunne ketään sen näköistä.

Soitin ensimmäisenä miehelle ja jopa vuokraemännälle (täysin eri näköinen mukava ihminen) etsien järkiselitystä, mutta järkytyksissäni en älynnyt soittaa poliisille ennen seuraavaa aamua. Poliisit tulivat ja vaikuttivat epäuskoisilta, vaikka tiesin tasan tarkkaan mitä olin kuullut.

Jälkeenpäin kuulin toisen poliisin soittaneen miehelle (työtuttuja) ja kyselleen voisiko vaimolla olla esim. synnytyksenjälkeistä masennusta. Ikinä ei näinä vuosina tapahtuneen jälkeen ole mielikuvitukseni tai mielenterveyteni oikutellut, vaikka vieläkään en tiedä kuka meillä kävi ja sai tosiaan oven auki.

Miehesi taitaa pettää ja on antanut seksikumppanilleen teidän avaimen. Varmaan on sattunut joku väärinkäsitys ja nainen on luullut miehen olevan yksin kotona. Esim. soittanut miehelle, kun tämä on ollut matkalla bussille ja kysynyt että onko hän yksin ja kun mies on sanonut että on, niin onkin tuumannut jotain "odota hetki" sulkenut puhelimen ja päättänyt yllättää tämän tulemalla teille.

Tai sitten kyseessä oli joku naapuri tai naapurin tuttava, joka vahingossa pyrki sisään väärästä ovesta ja huomatessaan erehdyksen livahti nolona hissiin. Minäkin väsyneenä kerran ihmettelin aikani miksi avain ei toimi, kunnes tajusin olevani alemman kerroksen kohdalla.

Tuo nainenhan sai oven auki eli avain oli oikea. Naapuri tai naapurin tuttava ei saisi ovea auki omalla avaimellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin vauvan kanssa kaksin kotona, mies oli juuri lähtenyt yksin vanhempiaan tapaamaan toiselle puolelle Suomea. Lähti illalla bussilla juna-asemalle, sanottiin heipat, suljin tapani mukaan neuroottisen huolellisesti oven ja jäin nukuttamaan lasta ns.hyvällä alueella sijaitsevaan kerrostaloasuntoomme. Aiemmin - ja jälkeenpäinkin - äärimmäisen hyvin nukkuva lapsi ei meinannut nukahtaa millään, puoli tuntia yritin. Turhauduin ja poistuin hetkeksi huoneesta, kävelin eteisessä sijaitsevaan vessaan päin, ja kuulin avaimen kääntyvän lukossa. Oletin miehen myöhästyneen bussista ja kävelin eteiseen vastaan, mutta narisevan välioven avattuani ovi pamahtikin voimalla kiinni.

Katsoin ovisilmästä ja avasin oven, huusin jotain tyyliin hei! Hissiin meni punatukkainen nainen jolla päällä punainen nahkatakki. En tunne ketään sen näköistä.

Soitin ensimmäisenä miehelle ja jopa vuokraemännälle (täysin eri näköinen mukava ihminen) etsien järkiselitystä, mutta järkytyksissäni en älynnyt soittaa poliisille ennen seuraavaa aamua. Poliisit tulivat ja vaikuttivat epäuskoisilta, vaikka tiesin tasan tarkkaan mitä olin kuullut.

Jälkeenpäin kuulin toisen poliisin soittaneen miehelle (työtuttuja) ja kyselleen voisiko vaimolla olla esim. synnytyksenjälkeistä masennusta. Ikinä ei näinä vuosina tapahtuneen jälkeen ole mielikuvitukseni tai mielenterveyteni oikutellut, vaikka vieläkään en tiedä kuka meillä kävi ja sai tosiaan oven auki.

Miehesi taitaa pettää ja on antanut seksikumppanilleen teidän avaimen. Varmaan on sattunut joku väärinkäsitys ja nainen on luullut miehen olevan yksin kotona. Esim. soittanut miehelle, kun tämä on ollut matkalla bussille ja kysynyt että onko hän yksin ja kun mies on sanonut että on, niin onkin tuumannut jotain "odota hetki" sulkenut puhelimen ja päättänyt yllättää tämän tulemalla teille.

Tai sitten kyseessä oli joku naapuri tai naapurin tuttava, joka vahingossa pyrki sisään väärästä ovesta ja huomatessaan erehdyksen livahti nolona hissiin. Minäkin väsyneenä kerran ihmettelin aikani miksi avain ei toimi, kunnes tajusin olevani alemman kerroksen kohdalla.

Tuo nainenhan sai oven auki eli avain oli oikea. Naapuri tai naapurin tuttava ei saisi ovea auki omalla avaimellaan.

Tai sitten säikähtänyt ihmismieli luuli niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin vauvan kanssa kaksin kotona, mies oli juuri lähtenyt yksin vanhempiaan tapaamaan toiselle puolelle Suomea. Lähti illalla bussilla juna-asemalle, sanottiin heipat, suljin tapani mukaan neuroottisen huolellisesti oven ja jäin nukuttamaan lasta ns.hyvällä alueella sijaitsevaan kerrostaloasuntoomme. Aiemmin - ja jälkeenpäinkin - äärimmäisen hyvin nukkuva lapsi ei meinannut nukahtaa millään, puoli tuntia yritin. Turhauduin ja poistuin hetkeksi huoneesta, kävelin eteisessä sijaitsevaan vessaan päin, ja kuulin avaimen kääntyvän lukossa. Oletin miehen myöhästyneen bussista ja kävelin eteiseen vastaan, mutta narisevan välioven avattuani ovi pamahtikin voimalla kiinni.

Katsoin ovisilmästä ja avasin oven, huusin jotain tyyliin hei! Hissiin meni punatukkainen nainen jolla päällä punainen nahkatakki. En tunne ketään sen näköistä.

Soitin ensimmäisenä miehelle ja jopa vuokraemännälle (täysin eri näköinen mukava ihminen) etsien järkiselitystä, mutta järkytyksissäni en älynnyt soittaa poliisille ennen seuraavaa aamua. Poliisit tulivat ja vaikuttivat epäuskoisilta, vaikka tiesin tasan tarkkaan mitä olin kuullut.

Jälkeenpäin kuulin toisen poliisin soittaneen miehelle (työtuttuja) ja kyselleen voisiko vaimolla olla esim. synnytyksenjälkeistä masennusta. Ikinä ei näinä vuosina tapahtuneen jälkeen ole mielikuvitukseni tai mielenterveyteni oikutellut, vaikka vieläkään en tiedä kuka meillä kävi ja sai tosiaan oven auki.

Miehesi taitaa pettää ja on antanut seksikumppanilleen teidän avaimen. Varmaan on sattunut joku väärinkäsitys ja nainen on luullut miehen olevan yksin kotona. Esim. soittanut miehelle, kun tämä on ollut matkalla bussille ja kysynyt että onko hän yksin ja kun mies on sanonut että on, niin onkin tuumannut jotain "odota hetki" sulkenut puhelimen ja päättänyt yllättää tämän tulemalla teille.

Tai sitten kyseessä oli joku naapuri tai naapurin tuttava, joka vahingossa pyrki sisään väärästä ovesta ja huomatessaan erehdyksen livahti nolona hissiin. Minäkin väsyneenä kerran ihmettelin aikani miksi avain ei toimi, kunnes tajusin olevani alemman kerroksen kohdalla.

Tuo nainenhan sai oven auki eli avain oli oikea. Naapuri tai naapurin tuttava ei saisi ovea auki omalla avaimellaan.

Tai sitten säikähtänyt ihmismieli luuli niin?

Ei, kyllä se ovi ihan pamahti kiinni. Mulla oli raollaan olevassa väliovessa (oven puolella) roikkumassa pikkulaukku, jonka hihna rahisi ovea vasten laukun liikkuessa siitä pamauksesta/ilmavirrasta.

Mies on nykyään ex muista syistä, mutta ollaan hyvissä väleissä. Taidan ottaa puheeksi teidän salapoliisihommat. :D

- se alkuperäinen

Vierailija kirjoitti:

Minulle on käynyt lähes sama kuin yllä, paitsi että mies väitti MEILLÄ olevan suhteen.  Ensin alkoi lähetellä facessa viestejä, profiilikuva puuttui eikä profiilissa muutenkaan oikein lukenut mitään mutta mies kyseli olenko jo kertonut miehelleni meistä? " Moikka kaunotar. Joko sä olet kertonut meistä sun miehelle?"  " Ajattelen sua koko ajan" Estin miehen, mutta sitten alkoi tulla soittoja tuntemattomasta numerosta ja miesääni kyseli " Muru, miksi sä estit mut Facessa?"  Kun käskin miehen lopettaa ja ilmoitin tiukasti että nyt saa pelleily riittää, emme tunne toisiamme, alkoi mies soitella AVIOMIEHELLENI   . Tämä tuntematon mieshenkilö tiesi pelottavan yksityiskohtaisia asioita minusta, intiimejäkin asioita joten aviomieheni ymmärettävästi oli epäluuloinen.  Onneksi tämä hyypiö teki sitten virheen väittämällä,  että kun olin ollut Madonnan keikalla Helsingissä olisimme jakaneet hotellihuoneen ja oma mies tiesi varsin hyvin, etten ollut sinne keikalle mennyt koska olimme olleet vatsataudissa kotona, minulla oli kyllä ollut liput..

Uhkailimme poliisilla ja mies lopetti.  Viimeinen viesti oli hyytävä "hauskaa risteilyä", olimme miehen  kanssa varanneet  Tukholman risteilyn. Kyllä tuli koko risteilyn mietittyä, onko se sekopää samalla laivalla ja katseleeko minua? 

Hiukan hirnahdin kun luin viimeisen lauseesi. Se sekopää oli kaiken aikaa lähempänä kuin luulitkaan, nimittäin omalla tietokoneellasi. Missä sivustoilla sinä ja/tai miehesi olittekaan käyneet ja koska viimeksi olette tarkistaneet koneenne tietoturvan ja vaihtaneet salasanat kaikkialle..? Tuo on perinteinen kiristyspuhelu jonka saa kun on ensin itse touhunnut jotain hämärää ja hakkerit ovat sitä kautta päässeet taas asiallea. Seksisivustoilla ne kyselevät aina mistä tykkäät, onko jotain speciaalia, onko sinulla kumppania ja mistä kumppani tykkää. Samaan aikaan kun houkutuslintu utelee sopivat matskut kiristykseen niin penat pistää nettiverkot kuumiksi. Osa uhreista hoitaa nämä asiat rahalla, osa jätetään rauhaan kun todetaan ettei mania tippuisi kumminkaan riittävästi.

Sama juttu sille tatuoidulle pyörätuolisankarille! Ne koneen tietoturvat kuntoon ja sassiin ja ei kannata enää kaikkea kertoa chatissa vaikka kuinka olisi kasvottomana liikkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin vauvan kanssa kaksin kotona, mies oli juuri lähtenyt yksin vanhempiaan tapaamaan toiselle puolelle Suomea. Lähti illalla bussilla juna-asemalle, sanottiin heipat, suljin tapani mukaan neuroottisen huolellisesti oven ja jäin nukuttamaan lasta ns.hyvällä alueella sijaitsevaan kerrostaloasuntoomme. Aiemmin - ja jälkeenpäinkin - äärimmäisen hyvin nukkuva lapsi ei meinannut nukahtaa millään, puoli tuntia yritin. Turhauduin ja poistuin hetkeksi huoneesta, kävelin eteisessä sijaitsevaan vessaan päin, ja kuulin avaimen kääntyvän lukossa. Oletin miehen myöhästyneen bussista ja kävelin eteiseen vastaan, mutta narisevan välioven avattuani ovi pamahtikin voimalla kiinni.

Katsoin ovisilmästä ja avasin oven, huusin jotain tyyliin hei! Hissiin meni punatukkainen nainen jolla päällä punainen nahkatakki. En tunne ketään sen näköistä.

Soitin ensimmäisenä miehelle ja jopa vuokraemännälle (täysin eri näköinen mukava ihminen) etsien järkiselitystä, mutta järkytyksissäni en älynnyt soittaa poliisille ennen seuraavaa aamua. Poliisit tulivat ja vaikuttivat epäuskoisilta, vaikka tiesin tasan tarkkaan mitä olin kuullut.

Jälkeenpäin kuulin toisen poliisin soittaneen miehelle (työtuttuja) ja kyselleen voisiko vaimolla olla esim. synnytyksenjälkeistä masennusta. Ikinä ei näinä vuosina tapahtuneen jälkeen ole mielikuvitukseni tai mielenterveyteni oikutellut, vaikka vieläkään en tiedä kuka meillä kävi ja sai tosiaan oven auki.

Miehesi taitaa pettää ja on antanut seksikumppanilleen teidän avaimen. Varmaan on sattunut joku väärinkäsitys ja nainen on luullut miehen olevan yksin kotona. Esim. soittanut miehelle, kun tämä on ollut matkalla bussille ja kysynyt että onko hän yksin ja kun mies on sanonut että on, niin onkin tuumannut jotain "odota hetki" sulkenut puhelimen ja päättänyt yllättää tämän tulemalla teille.

Tätä mäkin yritin edellä tarjota. Miten mies suhtautui kun hänelle kertoi asiasta? Siksi ihmettelinkin miten asia kääntyi hänen puoleltaan että työkaveritkin naureskelivat miten naisella on vain synnytyksen jälkeinen masennus.. uuo

Sain joskus teininä kirjeen Ghanasta. Sen oli kirjoittanut nainen joka kertoi löytäneensä osoitteeni kadulta. Nimeni kuulostaa ulkomaalaiselle miehen nimeltä (o-loppuinen). Nainen piti asiaa suurena kohtalona.. En tänäkään päivänä ymmärrä mitä osoiitteni voi olla jossain Ghanan kaduilla! En ollut koskaan ollut tekemisissä kenenkään ghanalainen kanssa. Tämä tapahtui 90-luvulla.

- Isäni hautajaisissa samalla hetkellä, kun pappi siunasi arkun niin kappelin ikkunasta alkoi paistaa auringon säteitä, jotka valaisivat isän arkun. Tämän jälkeen sama on tapahtunut myös tuttavaperheen lapsen ja oman pappani hautajaisissa. En sitten tiedä, että onko kappeleissa yleisesti ikkunat tähdätty jotenkin niin, että auringon valo osuisi nimenomaan suoraan arkkuun jostain syystä? Mutta tosiaan aurinko on alkanut paistaa nyt kolmissa eri hautajaisissa samalla hetkellä vainajan siunaamisen kanssa.

- Isän hautajaisissa myös sen jälkeen, kun arkku oli laskettu, minua alkoi piirittää sitruunaperhonen, joka lepatteli tosi pitkään mun ympärillä. Mainittakoon, että en ikinä ole erityisemmin tykännyt perhosista tai muistakaan lentävistä öttiäisistä, jopa pelännyt, mutta tätä perhosta en osannut pelätä, vaan hymyilin sille kyynelteni seasta :)

- Papan hautajaisissa puolestaan, kun pappi kertoi muistopuheessa papan rakkaudesta luontoa kohtaan katselin kappelin ikkunasta ulos ja siellä auringon valossa kylpevän tammen juurella leikki kaksi oravaa, ohi juoksi kaksi fasaania ja vielä yksi jänis, mikä oli mielestäni aikamoinen sattuma.

- Kun äitini veli ja hänen vaimonsa odottivat ensimmäistä lastaan ja raskaus oli vielä sen verran alussa, ettei rakenneultraakaan ollut vielä tehty (tosin he eivät edes halunneet saada vauvan sukupuolesta tietoa ennen syntymää) niin yksi aamu kävellessäni kouluun ja ihan muita juttuja ajatellessani yhtäkkiä mieleeni tuli hyvin vahva ajatus "se vauva on poika". Laitoin tästä heti viestin äidille, joka soitti takaisin ja kertoi edellisyönä nähneensä unen, jossa kuollut isäni oli jutellut äidilleni niinkuin monesti ennenkin, mutta tällä kertaa, kun isä oli jo lähtenyt kävelemään pois päin ja alkanut kadota hän olikin vielä kääntynyt äitiä kohti ja sanonut "Se vauva on poika". Ja poikavauvahan sieltä sitten syntyikin.

- Äidin hyvän ystävän lapsi oli taistellut jo pitkään syöpää vastaan ja kun äiti soitti minulle yhtenä iltapäivänä suru-uutisista, tiesin jo ennen puhelimeen vastaamista, mitä asiaa äidillä on ja itkin jo valmiiksi, kun vastasin.

- Tämä ei ole itselleni tapahtunut vaan yhdelle serkuistani, joka sai lapsena todella paljon kauhukohtauksia öisin (olin kyllä itsekin useampaa todistamassa ja aika karmivia tilanteita ovat). Serkku tuttuun tapaansa kävelee silmät suurina vanhempiensa makuuhuoneeseen ja itkee hysteerisenä ja vaikka ei yleensä näiden kohtausten aikana puhunut mitään niin tällä kertaa hoki itkun seasta jotain tämän tyyppistä "Kamalaa kun nuo kaikki ihmiset vaan kuolee, eikö kukaan voi auttaa niitä?". Seuraavana aamuna serkun vanhemnat lukivat uutisista, että yöllä oli Amerikassa riehunut iso metsäpalo, jossa useita kymmeniä ihmisiä oli kuollut.

- Ja kun joku täällä aikaisemmin mainitsi, että on tuntenut unessa kuolleen puolisonsa läsnäolon hyvin todellisena niin myös äidilläni oli heti isän kuoleman jälkeen paljon tällaisia vastaavia kokemuksia, että oli juuri saamassa unen päästä kiinni/heräämässä ja tunsi isän parran poskeaan vasten ja havahtuessaan tähän äiti tunsi isän läsnäolon niin vahvasti, että olisi voinut vannoa sen olevan totta.