Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (8016)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kolme gerbiiliä. Yhtenä päivänä niiden käytös muuttui erikoiseksi ja yksi niistä säntäili ympäri terraariota ja muut sen perässä.
Iltapäivällä, kun tultiin kotiin, löytyi tämä ympäriinsä juoksennellut gerbiili kuolleena terraariosta. Sen ruumis oli parista kohtaa jyrsitty niin että karvat ja iho puuttuivat. Oli aika groteski ensikosketus lapsilleni kuolemaan.
Luin jostain että kasvain saattoi olla syynä. Edelleen on mysteeri, että aiheuttiko se itse nuo jäljet itselleen vaiko muut gerbiilit joko sen eläessä tai kuoltua. Kammottavat lemmikin viimeiset hetket jäivät selvittämättä.
Samanlailla meidänkin gerbiili kuoli. Aina ne säntäilevät pitkin ja poikin terraariota, kunnes eräänä päivänä löydät kuolleena. Aivan saman näköisenä se meidänkin gerbiili löytyi.
meilläkin oli 2 gerbiiliä, parhaimmat ystävykset. Yksi aamu lapsi löysi toisen niistä puoliksi syötynä. Ihan en tiedä miksi noin kävi kun vuosia olivat parhaat ystävykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kolme gerbiiliä. Yhtenä päivänä niiden käytös muuttui erikoiseksi ja yksi niistä säntäili ympäri terraariota ja muut sen perässä.
Iltapäivällä, kun tultiin kotiin, löytyi tämä ympäriinsä juoksennellut gerbiili kuolleena terraariosta. Sen ruumis oli parista kohtaa jyrsitty niin että karvat ja iho puuttuivat. Oli aika groteski ensikosketus lapsilleni kuolemaan.
Luin jostain että kasvain saattoi olla syynä. Edelleen on mysteeri, että aiheuttiko se itse nuo jäljet itselleen vaiko muut gerbiilit joko sen eläessä tai kuoltua. Kammottavat lemmikin viimeiset hetket jäivät selvittämättä.
Samanlailla meidänkin gerbiili kuoli. Aina ne säntäilevät pitkin ja poikin terraariota, kunnes eräänä päivänä löydät kuolleena. Aivan saman näköisenä se meidänkin gerbiili löytyi.
meilläkin oli 2 gerbiiliä, parhaimmat ystävykset. Yksi aamu lapsi löysi toisen niistä puoliksi syötynä. Ihan en tiedä miksi noin kävi kun vuosia olivat parhaat ystävykset.
Siis gerbiilit ovat eläimiä - ne toimii vaistojensa varassa, eikä niillä ole kykyä asettua toisen asemaan. Niiden maailmassa siis on luultavasti täysin tavanomaista syödä kaverin ruumista, ei ne mieti että "Batmani varmaan pahoittaa mielensä jos otan haukun".
Reilu 10 vuotta sitten aloin saamaan puhelimeeni puheluita täysin oudosta numerosta. Aluksi vastasin niihin, mutta siellä toisessa päässä kukaan ei sanonut mitään, mutta jotain taustaääniä kuului. Kukaan ei sanonut mitään, vaikka sanoin puhelimeen monta kertaan että "Haloo, kuka siellä". Lopulta jätin vastaamatta puheluihin, mutta olin tallentanut sen numeron puhelimeeni jollain nimellä, oliko se nyt Häirikkö tai jotain sellaista. Lopulta puhelut loppuivat. Olin jo melkein unohtanut asian, mutta sitten tuosta numerosta tuli viesti joskus 2-3 kuukauden päästä kun olin jo melkein unhotanut asian. Viestissä luki jotain sellaista, että "Olet nyt häirinnyt meitä puheluillasi ja viesteilläsi meitä jo monta kuukautta ja me ilmoitamme asiasta poliisille, jos se toistuu vielä kerrankin. Me emme voi auttaa sinua, joten ole hyvä ja lopeta". Poistin viestin ja numeron puhelimestani, mutta minua vieläkin ihmetyttää, että miksi minua syytettiin häiriköinnistä, koska en minä ollut soittanut siihen numeroon kertaakaan tai lähettänyt siihen yhtään viestiä?
Tosi usein käy niin että luulee näkevänsä esim. kaupungilla tuttavan eikä se sitten olekaa se. Ja pian kyseinen henkiö sitten tuleekin oikeesti vastaan.
Näin unta isosta taiteilijan ateljeesta, jossa seisoi valkotakkinen mies. Ateljeen seinustalla oli iso määrä kehyksiä peräkkäin sellaisessa telineessä, ja jotenkin uniminä sanoi ettei siellä työskentelevä mies ole siellä enää, se on vain kaikuja joita näen. Mies otti väriä siveltimellä ja pyyhki siveltimen puhtaaksi liinaan ennen kuin meni vesipisteelleen. Samassa sisään käveli mies, jota taiteilija oli selkeästi odottanut saapuvaksi ja he hersyvästi tervehtivät toisiaan aika tuttavallisesti ja kovaäänisesti. Mies oli pitkä, viiksekäs ja tumma, ja mietin ensin että mies on isoisäni ennen kuin tunnistin ettei se olekaan hän.
Seuraavaksi kuljin portaita pitkin. Tulin niin outoon huoneeseen, etten ymmärtänyt sitä pohjapiirrosta, mutta se oli portaat alas ahtaaseen kylpyhuoneeseen, jossa oli seinustalla miehen mentävä amme ja muut pesutilat matalan katon alla. Siellä makasi alastomana mies, joka karjui tosissaan portaikossa vaimolleen, joka lähti ohitseni pois olematta edes ihmeemmin pahoillaan. Seurasin tapahtumia ihmeissäni, mutta jäin portaikkoon katsomaan kylpevää miestä. Mies reagoi minuun lempeämmin, mutta kehotti silti minuakin poistumaan.
Viime vuonna vierailin Akseli Gallen-Gallelan talossa. Appivanhempani ihmettelivät, kun vedin ihan valkoiseksi ja tuijottelin paikkoja syvän hiljaisuuden vallitessa. Unessa näkemäni ateljee oli tismalleen sellainen kuin missä seisoin. Vesipiste oli paikallaan, jossa olin sen nähnyt. Kun menimme katsomaan Akselin yksityisiä tiloja, niin se unissani kummallinen näkemäni tila oli hänen yläkautta alas kuljettava kylpyhuoneensa. "Mä olen käynyt täällä", sanoin vain ja silmäilin ympärilleni ja anoppi ihmetteli puheitani. Aksu itse vain puuttui. Ylhäällä käydessä tajusin käyneeni sielläkin unissani, ja muistin äkkiä miten unissani mietin samaa asiaa kuin siellä seistessäni et miten nätin siitä saisi pienellä vaivalla.
Uloslähtiessä näin seinällä näin taiteilijastamme yhteiskuvia Marskin kanssa. "No totta kai", puhelin ääneen kuin mielipuoli itsekseni, sillä isoisänihän muistutti eläessään joissain määrin marsalkkaa. Olin puhunut unestani äidilleni ja ystävälleni, ja he tajusivat heti mistä puhun kun kuvailin paikkaa. Ja ei, en ollut nähnyt Aksun kämppää missään aiemmin, koska niin innokas historianharrastaja en kuitenkaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme juttu. kirjoitti:
Reilu 10 vuotta sitten aloin saamaan puhelimeeni puheluita täysin oudosta numerosta. Aluksi vastasin niihin, mutta siellä toisessa päässä kukaan ei sanonut mitään, mutta jotain taustaääniä kuului. Kukaan ei sanonut mitään, vaikka sanoin puhelimeen monta kertaan että "Haloo, kuka siellä". Lopulta jätin vastaamatta puheluihin, mutta olin tallentanut sen numeron puhelimeeni jollain nimellä, oliko se nyt Häirikkö tai jotain sellaista. Lopulta puhelut loppuivat. Olin jo melkein unohtanut asian, mutta sitten tuosta numerosta tuli viesti joskus 2-3 kuukauden päästä kun olin jo melkein unhotanut asian. Viestissä luki jotain sellaista, että "Olet nyt häirinnyt meitä puheluillasi ja viesteilläsi meitä jo monta kuukautta ja me ilmoitamme asiasta poliisille, jos se toistuu vielä kerrankin. Me emme voi auttaa sinua, joten ole hyvä ja lopeta". Poistin viestin ja numeron puhelimestani, mutta minua vieläkin ihmetyttää, että miksi minua syytettiin häiriköinnistä, koska en minä ollut soittanut siihen numeroon kertaakaan tai lähettänyt siihen yhtään viestiä?
Joku pilaili sun kustannuksellasi tai teki kiusaa, luultavasti joku, jonka ainakin etäisesti tunnet.
2000-luvun alussa ajoin autolla Lahti-Helsinki moottoritietä kohti Helsinkiä. Oli sunnuntain iltapäivä ja paluuliikennettä aika paljon. Huomasin että edessä oleva auto alkoi silloin tällöin käydä pientareen puolella, mutta sai korjattua liikkeen. Sitten odottamatta tämä auto meni täyttä vauhtia pellon puolelle. Siinä kohtaa oli moottoritien alittava silta ja auto kieri alamäessä ympäri, sinkoutui jotenkin ilmaan ja jysähti katolleen siihen tielle.
Tilanne näytti tietysti järkyttävältä ja kaikki tapahtui tosi nopeasti. Ajattelin että kuski on varmaankin nukahtanut ja tämä aiheuttanut tilanteen. Odotin että uutisissa on varmaan jotain tästä tapauksesta. Mutta ikinä en kuullut siitä mitään. Äitini sanoi, että voihan hyvinkin tuollaisesta tilanteesta selvitä hengissä eikä siinä mitään sen kummempaa. Tuntui ja tuntuu edelleen kuin olisin kuvitellut koko asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2000-luvun alussa ajoin autolla Lahti-Helsinki moottoritietä kohti Helsinkiä. Oli sunnuntain iltapäivä ja paluuliikennettä aika paljon. Huomasin että edessä oleva auto alkoi silloin tällöin käydä pientareen puolella, mutta sai korjattua liikkeen. Sitten odottamatta tämä auto meni täyttä vauhtia pellon puolelle. Siinä kohtaa oli moottoritien alittava silta ja auto kieri alamäessä ympäri, sinkoutui jotenkin ilmaan ja jysähti katolleen siihen tielle.
Tilanne näytti tietysti järkyttävältä ja kaikki tapahtui tosi nopeasti. Ajattelin että kuski on varmaankin nukahtanut ja tämä aiheuttanut tilanteen. Odotin että uutisissa on varmaan jotain tästä tapauksesta. Mutta ikinä en kuullut siitä mitään. Äitini sanoi, että voihan hyvinkin tuollaisesta tilanteesta selvitä hengissä eikä siinä mitään sen kummempaa. Tuntui ja tuntuu edelleen kuin olisin kuvitellut koko asian.
Korjaus: piti sanoa moottoritien alittava tunneli eikä silta.
Nyt jo 4 lapsen äiti. kirjoitti:
Meillä oli muutama vuosi sitten sukulaisia kylässä ja heidän joukossaan oli kehitysvammainen serkkuni, joka oli silloin jo aikuinen ja joka ei koskaan ollut puhunut mitään, hän ei siis kertaakaan ollut sanonut mitään mitä tarkoittaisi ainakaan muiden mielestä jotain vaikka hän ääntelikin kuin juuri puhuvaan opetteleva lapsi. Hän on ilmeisesti noin 2-vuotiaan lapsen tasolla henkisesti. Minä olin juuri edellisenä päivänä tehnyt positiivisen raskaustestin, mutta en ollut kertonut kenellekään, että olen raskaana eikä kukaan muu kuin minä ja mieheni tiennyt, että halusimme lapsia mahdollisimman pian ja ajoitimme seksuaalisen kanssakäymisen siihen aikaan, kun raskaaksi tulo oli todennäköisintä. No, ihan yllättäen serkkuni katsoi minua kiinteästi ja sanoi selvällä suomen kielellä, että "Sinä saat tyttären syksyllä". Sitten hän vaikeni eikä ole sen jälkeen puhunut mitään, jatkanut vain jokeltelua ja kommunikointia kuvilla ja viittomilla. Minä todella sain tytön sen vuoden syksyllä, mutta yhä ihmettelen, että mistä serkkuni tiesi minun olevan raskaana ja osasi muodostaa tuollaisen lauseen? Hän kun on kuitenkin sellaisella tasolla henkisesti, että hänen ei pitäisi ymmärtää, että mitä esim. raskaana oleminen on.
Tämä kuulostaa vähän samanlaiselta jutulta kuin: Pohjanmaalla oli joku mykkä poika. Sitten jossain juhlassa kun hän oli jo nuori mies, kiersi viinapullo, ja tämä poika oli mukana siinä ringissä. "Antakaa nyt minullekin" sanoi poika, kun mykälle ei uskallettu tarjota. Häneltä kysyttiin miksei ole ennen puhunut ja hän vastasi ettei ole ennen jäänyt ilman viinaa. Uskon että ehkä on ollut olemassa joku hiljainen poika ja vastaava tilanne, mutta tämä sinänsä hauska tarina nyt tuskin on ihan täyttä totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2000-luvun alussa ajoin autolla Lahti-Helsinki moottoritietä kohti Helsinkiä. Oli sunnuntain iltapäivä ja paluuliikennettä aika paljon. Huomasin että edessä oleva auto alkoi silloin tällöin käydä pientareen puolella, mutta sai korjattua liikkeen. Sitten odottamatta tämä auto meni täyttä vauhtia pellon puolelle. Siinä kohtaa oli moottoritien alittava silta ja auto kieri alamäessä ympäri, sinkoutui jotenkin ilmaan ja jysähti katolleen siihen tielle.
Tilanne näytti tietysti järkyttävältä ja kaikki tapahtui tosi nopeasti. Ajattelin että kuski on varmaankin nukahtanut ja tämä aiheuttanut tilanteen. Odotin että uutisissa on varmaan jotain tästä tapauksesta. Mutta ikinä en kuullut siitä mitään. Äitini sanoi, että voihan hyvinkin tuollaisesta tilanteesta selvitä hengissä eikä siinä mitään sen kummempaa. Tuntui ja tuntuu edelleen kuin olisin kuvitellut koko asian.
Mulla on sellainen olo, et tien kuka tässä oli kyseessä. Se oli äiti ja kaksi lasta, siksi siitä ei uutisoitu. Muistan kun kaveri oli toisen lapsen isä ja ihan tosi huolissaan kun sai kuulla kolmannen käden kautta asiasta. Oli niin pahoissa riidoissa lapsensa äidin kanssa, ettei tieto kulkenut. Muistan vain ne kommentit "On se nainen ihan hyvä äiti" mutta en tiedä tarkemmin taustoja. Kauheeta. Voi olla jokin muukin keissi, mutta tää tuntuu niin poltteliaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on yksi parhaita ketjuja av:llä. Kiitos tästä!
Vierailija kirjoitti:
Nyt jo 4 lapsen äiti. kirjoitti:
Meillä oli muutama vuosi sitten sukulaisia kylässä ja heidän joukossaan oli kehitysvammainen serkkuni, joka oli silloin jo aikuinen ja joka ei koskaan ollut puhunut mitään, hän ei siis kertaakaan ollut sanonut mitään mitä tarkoittaisi ainakaan muiden mielestä jotain vaikka hän ääntelikin kuin juuri puhuvaan opetteleva lapsi. Hän on ilmeisesti noin 2-vuotiaan lapsen tasolla henkisesti. Minä olin juuri edellisenä päivänä tehnyt positiivisen raskaustestin, mutta en ollut kertonut kenellekään, että olen raskaana eikä kukaan muu kuin minä ja mieheni tiennyt, että halusimme lapsia mahdollisimman pian ja ajoitimme seksuaalisen kanssakäymisen siihen aikaan, kun raskaaksi tulo oli todennäköisintä. No, ihan yllättäen serkkuni katsoi minua kiinteästi ja sanoi selvällä suomen kielellä, että "Sinä saat tyttären syksyllä". Sitten hän vaikeni eikä ole sen jälkeen puhunut mitään, jatkanut vain jokeltelua ja kommunikointia kuvilla ja viittomilla. Minä todella sain tytön sen vuoden syksyllä, mutta yhä ihmettelen, että mistä serkkuni tiesi minun olevan raskaana ja osasi muodostaa tuollaisen lauseen? Hän kun on kuitenkin sellaisella tasolla henkisesti, että hänen ei pitäisi ymmärtää, että mitä esim. raskaana oleminen on.
Niin varmaan joo. Täällä olisi tarkoitus kertoa ihan tosijuttuja kuitenkin.
Miksi ei olisi? Maailmassa tapahtuu joka sekunti paljon ihmeellisimpiäkin asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2000-luvun alussa ajoin autolla Lahti-Helsinki moottoritietä kohti Helsinkiä. Oli sunnuntain iltapäivä ja paluuliikennettä aika paljon. Huomasin että edessä oleva auto alkoi silloin tällöin käydä pientareen puolella, mutta sai korjattua liikkeen. Sitten odottamatta tämä auto meni täyttä vauhtia pellon puolelle. Siinä kohtaa oli moottoritien alittava silta ja auto kieri alamäessä ympäri, sinkoutui jotenkin ilmaan ja jysähti katolleen siihen tielle.
Tilanne näytti tietysti järkyttävältä ja kaikki tapahtui tosi nopeasti. Ajattelin että kuski on varmaankin nukahtanut ja tämä aiheuttanut tilanteen. Odotin että uutisissa on varmaan jotain tästä tapauksesta. Mutta ikinä en kuullut siitä mitään. Äitini sanoi, että voihan hyvinkin tuollaisesta tilanteesta selvitä hengissä eikä siinä mitään sen kummempaa. Tuntui ja tuntuu edelleen kuin olisin kuvitellut koko asian.
Siis täh? Huomasit vakavan onnettomuuden ja jatkoit vaan matkaa?? Ja pohdit vielä 15 vuoden kuluttua miten kävi? Syyllistyit rikokseen, jokainen on velvollinen pysähtymään onnettomuuspaikalle (jos apua ei selvästi ole jo tulossa).
Vierailija kirjoitti:
Näin unta isosta taiteilijan ateljeesta, jossa seisoi valkotakkinen mies. Ateljeen seinustalla oli iso määrä kehyksiä peräkkäin sellaisessa telineessä, ja jotenkin uniminä sanoi ettei siellä työskentelevä mies ole siellä enää, se on vain kaikuja joita näen. Mies otti väriä siveltimellä ja pyyhki siveltimen puhtaaksi liinaan ennen kuin meni vesipisteelleen. Samassa sisään käveli mies, jota taiteilija oli selkeästi odottanut saapuvaksi ja he hersyvästi tervehtivät toisiaan aika tuttavallisesti ja kovaäänisesti. Mies oli pitkä, viiksekäs ja tumma, ja mietin ensin että mies on isoisäni ennen kuin tunnistin ettei se olekaan hän.
Seuraavaksi kuljin portaita pitkin. Tulin niin outoon huoneeseen, etten ymmärtänyt sitä pohjapiirrosta, mutta se oli portaat alas ahtaaseen kylpyhuoneeseen, jossa oli seinustalla miehen mentävä amme ja muut pesutilat matalan katon alla. Siellä makasi alastomana mies, joka karjui tosissaan portaikossa vaimolleen, joka lähti ohitseni pois olematta edes ihmeemmin pahoillaan. Seurasin tapahtumia ihmeissäni, mutta jäin portaikkoon katsomaan kylpevää miestä. Mies reagoi minuun lempeämmin, mutta kehotti silti minuakin poistumaan.
Viime vuonna vierailin Akseli Gallen-Gallelan talossa. Appivanhempani ihmettelivät, kun vedin ihan valkoiseksi ja tuijottelin paikkoja syvän hiljaisuuden vallitessa. Unessa näkemäni ateljee oli tismalleen sellainen kuin missä seisoin. Vesipiste oli paikallaan, jossa olin sen nähnyt. Kun menimme katsomaan Akselin yksityisiä tiloja, niin se unissani kummallinen näkemäni tila oli hänen yläkautta alas kuljettava kylpyhuoneensa. "Mä olen käynyt täällä", sanoin vain ja silmäilin ympärilleni ja anoppi ihmetteli puheitani. Aksu itse vain puuttui. Ylhäällä käydessä tajusin käyneeni sielläkin unissani, ja muistin äkkiä miten unissani mietin samaa asiaa kuin siellä seistessäni et miten nätin siitä saisi pienellä vaivalla.
Uloslähtiessä näin seinällä näin taiteilijastamme yhteiskuvia Marskin kanssa. "No totta kai", puhelin ääneen kuin mielipuoli itsekseni, sillä isoisänihän muistutti eläessään joissain määrin marsalkkaa. Olin puhunut unestani äidilleni ja ystävälleni, ja he tajusivat heti mistä puhun kun kuvailin paikkaa. Ja ei, en ollut nähnyt Aksun kämppää missään aiemmin, koska niin innokas historianharrastaja en kuitenkaan ole.
Aika hurja! Näin työpaikastani unta ennen kuin menin sinne töihin, mutta oudosta vinkkelistä- portaikosta alas saliin. Paikka on koulu. Sain myös näköhäiriön oikeaan silmääni joka näyttää sivuttaiselta viivalta jonka keskellä on pallo. Myöhemmin joku toi aulaan portaikkoa vasten taiseteoksen jossa on samanlainen kuva. Jos siis katsoisin nyt portaikosta alas näkisin näkökentässä viivan ja pallon. Mikä häiritsee on se, että kuvio on nurinpäin. Mielenkiintoinen sattuma.
Olin 17v ja asuin vielä lapsuuskodissani, kun meille soitti joitain kertoja lankapuhelimeen nainen ja kysyi että onko Jari siellä? No eihän siinä mitään, vikasoittoja tapahtuu.
Sitten täytin 18, muutin omaan asuntoon ja sain elämäni ensimmäisen kännykän kännykän.. ja eräänä päivänä siihen soitti tämä sama nainen kysellen Jaria!
Kummaa kirjoitti:
Noin 6 vuotiaana kuulin ekaa kertaa, mitä adoptio tarkoittaa. Mietin tilanteessa mielessäni, millaistahan olisi, jos vanhempani päättäisi adoptoitu sisaruksen. Hyvin pian tämän jälkeen vanhempani kertoivat minulle, että ovat päättäneet adoptoida minulle pikkusisaruksen, ja näin kävikin.
Muistatko mistä opit tuon adoptio-sanan tarkoituksen silloin 6-vuotiaana? Jospa vanhempasi ihan tarkoituksella valmistelivat sinua asiaan, tutustuttamalla käsitteeseen ensin, kun tiesivät olevansa adoptoimassa pian?
Vierailija kirjoitti:
Asun kerrostalossa ja meillä on postilaatikot alakerran aulassa. Kerran postia katsoessani löysin postiluukustani suklaarasian. Mitään viestiä tai muuta ei ollut mukana, rasiaa ei oltu myöskään pakattu postikuljetukseen. En tunne naapureistani kuin pari ulkonäöltä ja alaovet ovat lukossa 24/7, kaverit soittaa aina ennen kuin tulevat käymään. Koska rasia oli muoveissa ja täysin vahingoittumaton, söin suklaat. Olisi kiva tietää, että mikä juttu tuo nyt oli.
Tapahtuiko Tampereella? Itellä oli meinaan joskus tapana laittaa joulusuklaat kiertoon ja laittaa ne random-naapurien postiluukusta sisään.
Jäi mietityttämään se kerta, kun tuntui siltä, että vaimoni todella halusi rakastella kanssani. Voisiko tällainen käytös liittyä toiseen mieheen?