Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kaksi koiraa. Toisella oli eräs hyvin erityinen ja omalaatuinen tapa tervehtiä kun joku perheenjäsen tuli kotiin. Toinen koira ei koskaan tehnyt sitä.

Loppuvuodesta tämä erityisen tavan omaava koira kuoli. Heti seuraavana päivänä toinen koira alkoi tervehtiä sillä samalla tyylillä. Ihan itse sen aloitti, kukaan meistä ihmisistä ei sitä opettanut. On ollut päivittäinen tapa siitä asti. Jotenkin hassua ja tavallaan lohduttavaa. Tuo kuollut koira oli mulle valtavan rakas, tuntuu että se jätti tuon tavan toiselle koiralle lohduttaakseen meitä...

Meillä sama! Oli kaksi koiraa, hyvin erilaisia luonteiltaan, vaikka samaa rotua keskenään. Toinen oli leikkisä, nautti lelujen kanssa touhuamisesta, toinen taas haki läheisyyttä mieluiten rapsutusten pyytämisellä ja muuten torkkui paljon. Heti leikkisän koiran kuoltua (toinen koira näki ystävänsä kuoleman) tämä rauhallinen koira toi leluja ja halusi leikkiä. Minustakin tuntui, että halusi lohduttaa meitä

Meillä oli muutama vuosi sitten sukulaisia kylässä ja heidän joukossaan oli kehitysvammainen serkkuni, joka oli silloin jo aikuinen ja joka ei koskaan ollut puhunut mitään, hän ei siis kertaakaan ollut sanonut mitään mitä tarkoittaisi ainakaan muiden mielestä jotain vaikka hän ääntelikin kuin juuri puhuvaan opetteleva lapsi. Hän on ilmeisesti noin 2-vuotiaan lapsen tasolla henkisesti. Minä olin juuri edellisenä päivänä tehnyt positiivisen raskaustestin, mutta en ollut kertonut kenellekään, että olen raskaana eikä kukaan muu kuin minä ja mieheni tiennyt, että halusimme lapsia mahdollisimman pian ja ajoitimme seksuaalisen kanssakäymisen siihen aikaan, kun raskaaksi tulo oli todennäköisintä. No, ihan yllättäen serkkuni katsoi minua kiinteästi ja sanoi selvällä suomen kielellä, että "Sinä saat tyttären syksyllä". Sitten hän vaikeni eikä ole sen jälkeen puhunut mitään, jatkanut vain jokeltelua ja kommunikointia kuvilla ja viittomilla. Minä todella sain tytön sen vuoden syksyllä, mutta yhä ihmettelen, että mistä serkkuni tiesi minun olevan raskaana ja osasi muodostaa tuollaisen lauseen? Hän kun on kuitenkin sellaisella tasolla henkisesti, että hänen ei pitäisi ymmärtää, että mitä esim. raskaana oleminen on.

Minulla oli lapsena hamsteri ja minä tiesin, että ne eivät elä kovin pitkään. Eräänä päivänä olin ulkona ja oli melko kylmä ja sateinen päivä vaikka oli kesä. Jostain mieleeni tuli, että tuollainen olisi hyvä päivä kuolla ja että hamsterini ei elä enää pitkään. En tiedä, että miten liitin huonon sään kuolemaan, mutta muutaman päivän päästä hamsterini oli jo kuollut johonkin sairauteen, mikä sille oli tullut mahdollisesti juuri sinä päivänä, kun ajattelin että se ei enää elä pitkään. En tiedä, että oliko tämä sattuma vai ei, mutta hamsterini kuoli kuitenkin melko nuorena, vain vähän yli vuoden ikäisenä.

Nyt jo 4 lapsen äiti. kirjoitti:

Meillä oli muutama vuosi sitten sukulaisia kylässä ja heidän joukossaan oli kehitysvammainen serkkuni, joka oli silloin jo aikuinen ja joka ei koskaan ollut puhunut mitään, hän ei siis kertaakaan ollut sanonut mitään mitä tarkoittaisi ainakaan muiden mielestä jotain vaikka hän ääntelikin kuin juuri puhuvaan opetteleva lapsi. Hän on ilmeisesti noin 2-vuotiaan lapsen tasolla henkisesti. Minä olin juuri edellisenä päivänä tehnyt positiivisen raskaustestin, mutta en ollut kertonut kenellekään, että olen raskaana eikä kukaan muu kuin minä ja mieheni tiennyt, että halusimme lapsia mahdollisimman pian ja ajoitimme seksuaalisen kanssakäymisen siihen aikaan, kun raskaaksi tulo oli todennäköisintä. No, ihan yllättäen serkkuni katsoi minua kiinteästi ja sanoi selvällä suomen kielellä, että "Sinä saat tyttären syksyllä". Sitten hän vaikeni eikä ole sen jälkeen puhunut mitään, jatkanut vain jokeltelua ja kommunikointia kuvilla ja viittomilla. Minä todella sain tytön sen vuoden syksyllä, mutta yhä ihmettelen, että mistä serkkuni tiesi minun olevan raskaana ja osasi muodostaa tuollaisen lauseen? Hän kun on kuitenkin sellaisella tasolla henkisesti, että hänen ei pitäisi ymmärtää, että mitä esim. raskaana oleminen on.

Hui, olipas spooky tarina. Ajattelin alkua lukiessa että serkku sanoisi jotakin vauvaa muistuttavaa tms, mutta noin selvän lauseen! Kuuliko sitä joku muu ja miten he reagoivat?

Nyt jo 4 lapsen äiti. kirjoitti:

Meillä oli muutama vuosi sitten sukulaisia kylässä ja heidän joukossaan oli kehitysvammainen serkkuni, joka oli silloin jo aikuinen ja joka ei koskaan ollut puhunut mitään, hän ei siis kertaakaan ollut sanonut mitään mitä tarkoittaisi ainakaan muiden mielestä jotain vaikka hän ääntelikin kuin juuri puhuvaan opetteleva lapsi. Hän on ilmeisesti noin 2-vuotiaan lapsen tasolla henkisesti. Minä olin juuri edellisenä päivänä tehnyt positiivisen raskaustestin, mutta en ollut kertonut kenellekään, että olen raskaana eikä kukaan muu kuin minä ja mieheni tiennyt, että halusimme lapsia mahdollisimman pian ja ajoitimme seksuaalisen kanssakäymisen siihen aikaan, kun raskaaksi tulo oli todennäköisintä. No, ihan yllättäen serkkuni katsoi minua kiinteästi ja sanoi selvällä suomen kielellä, että "Sinä saat tyttären syksyllä". Sitten hän vaikeni eikä ole sen jälkeen puhunut mitään, jatkanut vain jokeltelua ja kommunikointia kuvilla ja viittomilla. Minä todella sain tytön sen vuoden syksyllä, mutta yhä ihmettelen, että mistä serkkuni tiesi minun olevan raskaana ja osasi muodostaa tuollaisen lauseen? Hän kun on kuitenkin sellaisella tasolla henkisesti, että hänen ei pitäisi ymmärtää, että mitä esim. raskaana oleminen on.

Niin varmaan joo. Täällä olisi tarkoitus kertoa ihan tosijuttuja kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on makuuhuoneessa muovimatto, josta kuuluu kävellessä ääni. Varsinkin jos ei ole sukkia.

Eräänä yönä heräsin, tiesin miehen vielä katsovan telkkaria viereisessä huoneessa, kuulin oven aukeavan ja tuttujen askelten. Vauva nukkui vieressä pinnasängyssään, olin selin pinnasänkyyn ja ovelle.

Ovi siis aukesi, askeleet kuuluivat selkäni takaa ja menivät vauvan sängylle. Ok, mies kävi katsomassa vauvaa.

Yhtäkkiä tuli tunne ettei kaikki ole kunnossa. Vauva alkoi itkemään ihan täysillä, särkynyttä pelkoitkua ja pomppasin salamana ylös.

Takanani ei ollut ketään ja lapsi huusi paniikissa. Otin lapsen syliin, valot päälle ja viereiseen huoneeseen katsomaan miestä. Siellä se nukkui sohvalla. Heräsi ihan pöllämystyneenä.

En tajua vieläkään.

Hyi! Kun luin kertomuksesi ensimmäisen kerran, en saanut yöllä unta moneen tuntiin kun tuo jäi vaivaamaan. En uskaltanut nukkua kun pelkäsin "jonkin" tulevan makkariini kun nukun :(

Tulee vähän pitkä tarina.. Aloin seurustella mieheni kanssa n.7 vuotta sitten. Tuolloin alkuaikoina hän oli töissä aika isossa firmassa jossa paljon työntekijöitä. Osa oli hänelle läheisempiä mutta osa vieraampia joita hän tiesi vain ehkä nimeltä tai ulkonäöltä.

Kerran sitten yksi tällainen vieraampi miespuolinen työkaveri jonka kanssa hän ei ollut koskaan ennen jutellut, oli mennyt yhtäkkiä juttelemaan miehelleni ja sanonut jotai tämän tyylistä että "säkös seurustelet nykyään sen Elinan kanssa? Aattelin vaan ku oon nähny teidän liikkuvan yhdessä kaupassa ja kylällä jne.. ja mitä Elinalle nykyään kuuluu??" Keskustelu oli jäänyt aika lyhyeksi ja mieheni oli vaan vastannut jotain että "joo seurustellaan ja ihan hyvää sille kuuluu jne.." tyyppi oli vielä käskenyt kertoa terveisiäkin.

Mieheni kertoi tästä kun tuli kotiin, ja outo juttu tässä on se että minulla ei ole mitään hajua kuka tuo mies oli!

Mieheni kertoi hänen nimensä (tiesi etunimen ja sukunimen) ja että oli kuulemma kanssamme jotain samaa ikäluokkaa. Oli kuulemma 100% varma tuosta nimestäkin. Ei ollut kuulemma tuolta tyypiltä sen kummemmin kysellyt että mistä hän tuntee minut. Minä vaan en ollut koskaan tuollaisesta kuullutkaan!

Yritin facebookistakin etsiä tuon nimistä ja pari siellä olikin, mutta heillä ei näkynyt paikkakuntaa eikä ollut yhteisiä kavereita. Muutenkin olivat oudon näköisiä mutta iältään ehkä sopivia. Kysyin myös eräältä läheiseltä ystävältä jonka kanssa paljon on yhdessä kuljettu, mutta ei hänkään ollut tuota nimeä koskaan kuullut. Yritin miettiä pääni puhki kaikkia entisiä koulukavereita ja työkavereita mutta ei tuo nimi vain mitään sano. Nyt olen jo unohtanut mikä se nimi oli, eikä miehenikään enää muista kun on vaihtanut työpaikkaakin jo kauan sitten eikä hän varsinaisesti tuntenut tätä tyyppiä. Silti välillä tämä juttu palaa mieleen ja olen ajatellut että olisiko tuo sekoittanut minut johonkin toiseen joka olisi saman näköinen Elina, ja luullut että se on tuo joku toinen joka kulkeemieheni kanssa. Mutta sekin aika epätodennäköistä koska asuttiin aika pienellä paikkakunnalla. Ollaan siis muutettu muualle jo kauan sitten niin ei olla tuohon tyyppiin törmättykään enää missään.

Toi juttu toi mieleen, että eräs tuttu oli juhlissa jutellut jonkun miehen kanssa, mikä esittäytyi minun entiseksi poikaystäväksi. Tuttu kertoi minulle nimen -ei mitään käryä, näytti vielä miehen kuvankin. Ihan uppo-outo, mistä tiesi edes mun nimen? Ei mulla mitään muistinmenetystä ole, kai nyt muistan kenen kanssa olen seurustellut, jopa yhdenillanjutut muistan. Nykyisen miehen kanssa olen ollut jo parikytvuotta sitäpaitsi...

Nyt jo 4 lapsen äiti. kirjoitti:

Meillä oli muutama vuosi sitten sukulaisia kylässä ja heidän joukossaan oli kehitysvammainen serkkuni, joka oli silloin jo aikuinen ja joka ei koskaan ollut puhunut mitään, hän ei siis kertaakaan ollut sanonut mitään mitä tarkoittaisi ainakaan muiden mielestä jotain vaikka hän ääntelikin kuin juuri puhuvaan opetteleva lapsi. Hän on ilmeisesti noin 2-vuotiaan lapsen tasolla henkisesti. Minä olin juuri edellisenä päivänä tehnyt positiivisen raskaustestin, mutta en ollut kertonut kenellekään, että olen raskaana eikä kukaan muu kuin minä ja mieheni tiennyt, että halusimme lapsia mahdollisimman pian ja ajoitimme seksuaalisen kanssakäymisen siihen aikaan, kun raskaaksi tulo oli todennäköisintä. No, ihan yllättäen serkkuni katsoi minua kiinteästi ja sanoi selvällä suomen kielellä, että "Sinä saat tyttären syksyllä". Sitten hän vaikeni eikä ole sen jälkeen puhunut mitään, jatkanut vain jokeltelua ja kommunikointia kuvilla ja viittomilla. Minä todella sain tytön sen vuoden syksyllä, mutta yhä ihmettelen, että mistä serkkuni tiesi minun olevan raskaana ja osasi muodostaa tuollaisen lauseen? Hän kun on kuitenkin sellaisella tasolla henkisesti, että hänen ei pitäisi ymmärtää, että mitä esim. raskaana oleminen on.

Things that didn't happen :)

Muutama tällainen erikoinen tapahtuma on minulle jäänyt mieleen vuosien saatossa.

  Olin 2000-luvun alkupuoliskolla töissä tehtaassa ja kyseisessä rakennuksessa ei ollut wc-tiloja. Hädän iskiessä olisi pitänyt lähteä muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan rakennukseen.

  Olin jo jonkin aikaa pinnannut, kun en viitsinyt keskeyttää töitäni. Vessahätä oli jo kuitenkin niin kova, että kuvittelin mielessäni meneväni sinne ja kun avaan vessan oven niin pomo istuu oven takana tarpeillaan.

  Lopulta jouduin lähteä vessaan ja kun avasin oven niin pomohan se siellä istui lukitsemattoman oven takana. 

Hauskin ja selkein etiäinen minkä olen koskaan saanut! :)

Yksi mielenkiintoinen sattumus tapahtui muutama vuosi sitten. Kaverini oli pitkällä ajomatkalla. Oli ollut ilmeisen väsynyt jo lähtiessään matkaan. Laitoin hänelle viestin puhelimeen ja oli herännyt siihen ratin takaa. Tien yli oli juuri tuolloin mennyt peura tai vastaava ja oli ehtinyt väistää sen.  Sain kiitoksen herätyksestä.

  Kerran eräässä facebookin testissä, nimekseni valikoitui melko harvinainen nimi tulokseksi. Omituisen tästä tekee se, että se nimi on yli 30 vuotta sitten kuolleen isäni nimi.

  Muitakin selittämättömiä tapauksia on ollut, kuten sellaisia, että soitin on mennyt päälle pari kertaa itsestään ja kaksi kissaani ovat käyneet hyvästelemässä minut ennen lopullista katoamistaan juuri samalla tavalla. Ihan kuin olisivat vaistonneet lopun olevan lähellä.

Meillä muutama patterilelu on alkanut soimaan/ ajamaan, juuri kun olen lähdössä eteisessä ulos lasten kanssa. Esim kerran yksi kauko-ohjattava auto rupesi ääntämään (kenties liikkumaankin, en nähnyt sitä?) kun olin eteisessä. Ajattelin ohjaimen olevan jonkin toisen lelun alla, mutta kun kotiin, olikin se keskellä lattiaa. Samaten patteripiano on ruvennut pimputtamaan.

Toinen mikä on nyt usein käynyt, on meidän rikkaimuri lähtenyt itsestään käyntiin telineessä. Muutama viikko sitten olin lasten kanssa keittiössä ja se lähti käyntiin ja sammui varmaan 10 kertaa. Näin imurin, mitään selitystä ei näkynyt. Ja on siis muinakin kertoina tuo imuri hurissut.

En muista ala-asteen luokkakuvissa olevaa yhtä poikaa ollenkaan ja nimikin on vieras. Kaikki muut muistan paremmin hyvin, jopa sellaiset jotka olivat luokallani vain vuoden. Silloinen luokkakaveri jonka kanssa kuvia taannoin katseltiin yritti minua auttaa muistamaan kertomalla jotain koulumuistojakin tästä, mutta ei. 

Mielessäni on lapsesta asti säilynyt 2 näkemääni unta: pieni hautausmaa syvänpunaisen iltaruskon aikaan ja vanhan talon puutarha, jossa on kaksi tykkiä.

Hautausmaa on vanhan piispanlinnan raunioiden lähellä ja talo/kartano tykkeineen toisella puolella lahtea. Molemmat näin vasta akiuisena, kun muutin lähistölle.

Äitini on nuorena asunut kartanon lähellä ja kertonut käyneensä hautausmaan liepeillä, muttei koskaan minun kanssani. Sukulaisia on työskennellyt kummassakin paikassa joskus 1800-luvulla.

Ja ei, meillä ei ollut tv:tä kun olin pieni.

Olin lapsen kesäleirillä useamman kymmenen kilometrin päässä kotikaupungistani.

Yhtenä yönä heräsin vahvaan tunteeseen, että minun on päästävä kotiin.

Muistan, kuinka pudottauduin alas kerrossängystä, seisoin lattialla ja mietin vauhkona, miten pääsisin heti kotiin.

Tämä oli aikaa ennen kännyköitä.

Lopulta jotenkin havahduin ja menin takaisin nukkumaan.

Kotiin palattuani kuulin, että alkoholisoitunut isäni, josta äitini oli eronnut vuosia aiemmin ja jota harvoin enää näin, oli loukkaantunut vakavasti ko. yönä.

Noin 6 vuotiaana kuulin ekaa kertaa, mitä adoptio tarkoittaa. Mietin tilanteessa mielessäni, millaistahan olisi, jos vanhempani päättäisi adoptoitu sisaruksen. Hyvin pian tämän jälkeen vanhempani kertoivat minulle, että ovat päättäneet adoptoida minulle pikkusisaruksen, ja näin kävikin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kolme gerbiiliä. Yhtenä päivänä niiden käytös muuttui erikoiseksi ja yksi niistä säntäili ympäri terraariota ja muut sen perässä.

Iltapäivällä, kun tultiin kotiin, löytyi tämä ympäriinsä juoksennellut gerbiili kuolleena terraariosta. Sen ruumis oli parista kohtaa jyrsitty niin että karvat ja iho puuttuivat. Oli aika groteski ensikosketus lapsilleni kuolemaan.

Luin jostain että kasvain saattoi olla syynä. Edelleen on mysteeri, että aiheuttiko se itse nuo jäljet itselleen vaiko muut gerbiilit joko sen eläessä tai kuoltua. Kammottavat lemmikin viimeiset hetket jäivät selvittämättä.

Samanlailla meidänkin gerbiili kuoli. Aina ne säntäilevät pitkin ja poikin terraariota, kunnes eräänä päivänä löydät kuolleena. Aivan saman näköisenä se meidänkin gerbiili löytyi.

Käsittämättömän kova kusihätä.

Vierailija kirjoitti:

En muista ala-asteen luokkakuvissa olevaa yhtä poikaa ollenkaan ja nimikin on vieras. Kaikki muut muistan paremmin hyvin, jopa sellaiset jotka olivat luokallani vain vuoden. Silloinen luokkakaveri jonka kanssa kuvia taannoin katseltiin yritti minua auttaa muistamaan kertomalla jotain koulumuistojakin tästä, mutta ei. 

Tämä on kyllä jännä juttu...  Minulle rupesi kerran yksi ystäväni ( ja vanha työkaverini )  puhumaan ex-kollegasta joka oli meidän kanssa samassa tiimissä aikanaan töissä. Muistan kys. henkilön nimen joten kuten mutta en yhtään muista ulkonäköä tai työskentelyä hänen kanssaan.  Jotenkin ihan outo fiilis kun muistan todella paljon työpaikastani tyyppejä joiden kanssa en ollut muuta kuin naamatuttu ja tämän henkilön kanssa olimme jopa samassa tiimissä ja ei kyllä ole mitään muistikuvaa hänestä, paitsi nimi - etäisesti. 

Tämä tapahtui joskus kun olin 17-19 vuotias, poikaystäväni kanssa palasimme kotiin yhtenä tosi aikaisena aamuna. Pakkasta oli, mutta kaikki oli päivänvalossa.  Meidän talo oli kirkkaan punainen ja sen ympärillä oli kuusi metsä. Pääsessämme pihalle, en nähnyt värejä. Aluksi en edes huomannut mitään mutta taloa katsoessa huomasin miten kuolleelta kaikki näytti. Hädissäni katsoin ympärilleni, ja katsoessa talon vieressä olevaa koiraa, värit vaan hiljaa palautuivat takaisin. Eipä oo tapahtunut sen jälkeen, varmaan muutaman minuutin oli kaikki ihan musta valkoista ja talokin näytti ihan hylätyltä.

No nyt vuosien päästä se talo on melko hylätty. Uusi omistaja ei käy siellä.

Samaisessa talossa, kun olin jonku 12 vuotias, yksin ollessani AINA kuulin yläkerrasta ääniä. Kuulosti kuin joku olisi kävellyt, ja kerran huipentui siihen että puu helmet ovi verhossa alkoi heilua. Kukaan ei uskonut kun siitä sanoin.

 

Yksi kesä, joku oli selvästi kävellyt taka pihalla. Jalan jäljet ruohikossa paljasti niiden yrittäneen urkkia makkarin ikkunasta sisään. (nurmea ei oltu siistitty)

PAHIN oli kun sinä kesänä milloin kissani sai pennut, koira alkoi haukkua myöhään illalla (valoista koska lappi) ikkunasta pihalle. Samassa emokissa hyökässi ikkunalle sähisten, muristen ja hyökkien ikkunaa vasten. Pihalla ei ollut mitään. Vain usvaa.

Mä jokunen vuosi sitten syksyllä ajoin metsätiellä kyydissäni kavereita ja perässä toinen autollinen kavereita. Tultiin mutkaan, jossa näin naisen nousevan kyykystä korin kanssa ja katsovan saapuvia autoja. No, kerkesin ajatella, että toivottavasti perässä ajavat eivät aja naisen päälle, kun siinä mutkan ulkoreunassa seisoi. Pääsimme määränpäähämme, ja rupesin juttelemaan, että olikohan nainen sienessä tms, niin kukaan muu ei ollut ketään siinä nähnyt. Ja ei tosiaan olisi voinut naista olla näkemättä, jos se siellä olisi ollut. Tätä en ymmärrä vieläkään, kun ihan selvästi naisen siellä näin nousevan kyykystä katsomaan ohiajavia autoja.