Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
User1303 kirjoitti:
Olin hyvä matikassa. Sain kolmen viimeisen kokeen keskiarvoksi 10. Ja koko kauden yli 9. Kuitenkin sain lopputodistukseen 8. Sillä oli suuri merkitys jatko- opiskeluihini. Pärstäkertoimella on suuri merkitys. Opettaja oli vanhanaikainen ja ehkä ei pitänyt pitkästä tukastani ja farkuista. Tämä tapahtui 70- luvulla.
2000 -luvun puolessa välissä sain ruotsin kokeesta arvosanan 5 (täysillä pisteillä) jonka tuli määrittää myös koko kurssin arvosanan. Todistuksessa komeili kuitenkin kolmonen ja kun tätä asiaa tiedustelin, niin opettaja sanoi, että kun edellisestä KURSSISTA olin saanut arvosanaksi ykkösen, niin ei tästäkään voi antaa kolmosta parempaa. Harmitti kun olin kerrankin panostanut inhoamani kielen opiskeluun.
Tolle ei ole mitään perustetta. Olisit vienyt asian eteenpäin!
Minulle kerran annettiin kala enkä koskaan saanut sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiltti mies ov. kirjoitti:
Sitä en ymmärrä, että miksi edes niin sanotut ilotytöt eivät suostu seksiin kanssani vaikka en ole humalassa, epäsiisti, käyttäydy epäasiallisesti tms. Kai se sitten on niin, että kiltti mies ei saa sitä reikää edes rahasta.
Provoilet, etkä ole koskaan ilotyttöä tavannutkaan.
Kyllä he oikeassa elämässä rahasta suostuvat ihan varmasti seksiin, jos asiakas kerran on asiallinen ja siisti ja maksaa sovitusti. Kiltteys tai pahuus ei liity asiaan pätkääkään.
Koenumeroista tuli mieleen: Mieheni (olkoon nimeltään nyt vaikka Pekka) opiskeli alempaa korkeakoulututkintoa. Yhteisoppiaineita, jotka ei liittyneet mitenkään juuri tiettyyn tutkintoon, oli ympäristötieto, terveystieto, kulttuurien tuntemus ym. Kutsuimme niitä mieheni kanssa leikkisästi bullshit-aineiksi.
No, mieheni Pekka meni tällaiseen tenttiin, josta numeroarvostelu oli 1-5. Hän sai hylätyn ja ihmetteli kovasti, koska arveli tentin menneen ainakin kakkosen arvoisesti läpi. Sattumalta sama opettaja oli hylännyt kolmen muun opiskelijan tentin, ja nämä tapasivat sitten uusintatentissä. Kaikkien hylätyn saaneiden nimi oli Pekka.
Opettajalla taisi olla jotain Pekka-nimisiä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
User1303 kirjoitti:
Olin hyvä matikassa. Sain kolmen viimeisen kokeen keskiarvoksi 10. Ja koko kauden yli 9. Kuitenkin sain lopputodistukseen 8. Sillä oli suuri merkitys jatko- opiskeluihini. Pärstäkertoimella on suuri merkitys. Opettaja oli vanhanaikainen ja ehkä ei pitänyt pitkästä tukastani ja farkuista. Tämä tapahtui 70- luvulla.
2000 -luvun puolessa välissä sain ruotsin kokeesta arvosanan 5 (täysillä pisteillä) jonka tuli määrittää myös koko kurssin arvosanan. Todistuksessa komeili kuitenkin kolmonen ja kun tätä asiaa tiedustelin, niin opettaja sanoi, että kun edellisestä KURSSISTA olin saanut arvosanaksi ykkösen, niin ei tästäkään voi antaa kolmosta parempaa. Harmitti kun olin kerrankin panostanut inhoamani kielen opiskeluun.
Tolle ei ole mitään perustetta. Olisit vienyt asian eteenpäin!
Kerroin tästä ns johtavalle opettajalle ja hän päivitteli tilannetta ja myönsi että nyt on väärin toimittu, mutta muistaakseni asialle ei kuitenkaan tapahtunut mitään.. Olin nuori ja kai vaan sitten hyväksyin asian.
Olimme tulleet ukkini luo yöksi kaverini kanssa eräänä viikonloppuna. Olin 12-vuotias pojankoltiainen, kuten kaverikin. Ukin talo sijaitsi rauhallisella maaseudulla muutaman sadan metrin päästä lähimmästä tiestä, eikä naapureitakaan ollut aivan lähettyvillä. Koira oli pihalla kopissaan nukkumassa. Oli talvi ja takka oli lämmin ja ukki kuorsasi naapurihuoneessa. Uneen vaipuessa ylhäältä avovintiltä alkoi kuulua askeleiden ääniä. Askeleet olivat aivan selviä ja askeleet etenivät hitaasti avovintin portailta kohti ikkunaa. Kaverini kuuli täsmälleen samat äänet. Askeleet kulkivat noin 6 metrin matkan ja sen jälkeen niitä ei enää kuulunut. Tämä jäi eläväksi muistoksi tuolta vierailulta. Mummo oli kuollut muutama kuukausi aiemmin. Arvatkaas uskallettiinko käydä vintillä katsomassa mikä siellä oli aiheuttanut nuo askeleiden äänet ? Ei todellakaan. Aamulla käytiin tutkimassa tilannetta ei mitään erikoista ei näkynyt. Avovintin ikkuna on suljettu ja vintille johtavien portaiden ovi lukossa alakerrassa. Edelleen 20 vuotta myöhemmin tulee kylmät väreet kun muistelee tuota tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin pari kuukautta sitten elävää unta, jossa jo kauan sitten kuollut tätini mies seisoi polviaan myöten meressä, oli kaunis aurinkoinen päivä ja hän hymyili minulle leveästi. Hänen vieressään oli toinen nuori mies, joka tavallaan "rajautui pois" näkökentästä - en nähnyt hänen kasvojaan, mutta tiesin että siinä vieressä seisoi joku. Seuraavana aamuna sain viestin mieheltäni, jossa hän kertoi että hänen paras ystävänsä on kuollut.
Olin ystävieni mökillä ensimmäistä kertaa. Lähdin kahden koirani kanssa kävelylle läheiselle metsätielle. Päästin koirat irti, ja ne jolkottelivat edelläni kadoten seuraavan mutkan taakse. Yhtäkkiä koirat ryntäävät minua vastaan, ja juoksivat korvat luimussa sekä hännät suorina ohitseni takaisin mökille päin. Yritin komentaa niitä pysähtymään, mutta koirat pinkoivat pakoon minkä ehtivät. En tiedä mitä ne siellä metsässä kohtasivat - pelästyin koirien reaktiota niin, että pinkaisin itsekin juoksuun niiden perään taakseni katsomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikaa on kulunut vuosia, mutta vieläkin talviaikaan mietin välillä, kuka sääti kaikki työpaikan patterit joululomalle jäädessä. Minä vähensin lämpöä suoraan kukkien alla olevasta patterista (hohkasi kuumana, kukkia tarvitsi kastella usein), jotta pärjäävät loman yli. Lomalta palatessa muut patterit olivat kiinni ja tämä säätämäni patteri täysillä. Lämpötila oli alle 10 astetta. Kaikki työntekijät ihmettelivät, minua varmaan eniten epäiltiin, kun olin sitä kukkapatteria säätänyt.
Osaankohan selittää tämän tarpeeksi järkevästi. En tiedä onko tässä mitään erikoista, mutta kolme vuotta sitten olin ihastunut erääseen mieheen, mutta jutusta ei tullut mitään, koska ukko oli varattu. Kuitenkin jatkoin miehen tekemisien seuraamista (kyttäämistä), koska en pystynyt heti luopumaan ihastuksesta ja halusin tietää mitä hänelle kuuluu. Lähes jokaisella tämän miehen kavereista (siis Facebookissa) oli kaverina eräs Pekka, joka ei siis ollut tämän miehen kaveri kuitenkaan. No tässä nyt ei mitään ihmeellistä ollut, mutta sitten pari vuotta myöhemmin kiinnostuin eräästä toisesta miehestä ja olin jo muuttanut toiselle paikkakunnalle ja kyttäsin tämän uuden miehen tekemisiä. Paljastui että tämä Pekka oli myös suurimman osan tämän toisenkin miehen facebookkavereiden kaveri. Yhdessä muussakin yhteydessä tämä Pekka tuli usein facebookissa vastaan ja oli tykännyt serkkuni julkaisusta. Mietin että kuka tällainen Pekka on kun kaikki sen tuntevat.
Ei tullut siitä toisestakaan miesjutusta mitään ja liityin pari päivää sitten tinderiin. Sielläkin vastaan tuli tämä Pekka ja laitoin silkasta uteliaisuudesta hänelle tykkäyksen, vaikka ei välttämättä ulkoisesti ole tyyppiäni. No nyt ollaan siellä mätsinä. 😄
No en tiedä oliko tämä mikään juttu, mutta vähän on jäänyt vaivaamaan tämä Pekka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pekka on tyrkky, joka tehtailee kaveripyyntöjä.
Tylsimys. Pekka on selvästi kohtalon sormen osoittama "se oikea"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ole mitenkään ihmeellinen juttu, mutta häiritsee kyllä sitäkin enemmän! Asumme miehen kanssa kahdestaan ja nyt yhtäkkiä meiltä on alkanut hävitä keittiövälineitä, kyllä. Ensin katosi hyvä kuorimaveitsi, kummallakaan ei ole mitään hajua, missä ihmeessä se voi olla. Ei ole pudonnut mihinkään, sitä on käytetty vain keittiössä ja käytön jälkeen pesty, sitten laatikkoon. Nyt sitä ei näy missään. Samaten on alkanut hävitä haarukoita ja lusikoita. Vähän aika sitten meillä oli vielä vaikka kuinka paljon haarukoita ja lusikoita, mutta nyt jos ei yhtenä päivänä laita tiskikonetta päälle niin lusikat ja haarukat loppuu. Isoja lusikoita on enää 5 ja koko ajan saa olla tiskaamassa niitä että ei lopu puhtaat. Haarukoitakin ihan muutama ja loppuu kesken, jos ei koko ajan pese. Mihin ihmeeseen ne on kadonnut, en vaan pysty ymmärtämään :D
Anteeksi mutta MISSÄ te asutte? Tuo teksti voisi olla suoraan mun itse kirjoittama. Asuimme useita vuosia kaksin miehen kanssa ja keittiövälineitä katosi täysin samanlailla! Muutimme 2 vuotta sitten uuteen asuntoon ja siihen loppui. Muuton yhteydessä irrotin jokaisen keittiön vetolaatikon ja katsoin niiden takaa jne. mutta mitään kadonneita tarvikkeita ei ikinä löytynyt. Mieleenpainuvin on suht iso turkoakahvainen raastinrauta ja sitten lusikoita, haarukoita jne. Tulee vaan mieleen harrastaako joku isännöitsijä tai joku kellä yleisavain asuntoon tuollaista keittiötarvikkeiden varastelua :D
Vierailija kirjoitti:
Olin ystävieni mökillä ensimmäistä kertaa. Lähdin kahden koirani kanssa kävelylle läheiselle metsätielle. Päästin koirat irti, ja ne jolkottelivat edelläni kadoten seuraavan mutkan taakse. Yhtäkkiä koirat ryntäävät minua vastaan, ja juoksivat korvat luimussa sekä hännät suorina ohitseni takaisin mökille päin. Yritin komentaa niitä pysähtymään, mutta koirat pinkoivat pakoon minkä ehtivät. En tiedä mitä ne siellä metsässä kohtasivat - pelästyin koirien reaktiota niin, että pinkaisin itsekin juoksuun niiden perään taakseni katsomatta.
Haistoivat karhun tai suden? :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ole mitenkään ihmeellinen juttu, mutta häiritsee kyllä sitäkin enemmän! Asumme miehen kanssa kahdestaan ja nyt yhtäkkiä meiltä on alkanut hävitä keittiövälineitä, kyllä. Ensin katosi hyvä kuorimaveitsi, kummallakaan ei ole mitään hajua, missä ihmeessä se voi olla. Ei ole pudonnut mihinkään, sitä on käytetty vain keittiössä ja käytön jälkeen pesty, sitten laatikkoon. Nyt sitä ei näy missään. Samaten on alkanut hävitä haarukoita ja lusikoita. Vähän aika sitten meillä oli vielä vaikka kuinka paljon haarukoita ja lusikoita, mutta nyt jos ei yhtenä päivänä laita tiskikonetta päälle niin lusikat ja haarukat loppuu. Isoja lusikoita on enää 5 ja koko ajan saa olla tiskaamassa niitä että ei lopu puhtaat. Haarukoitakin ihan muutama ja loppuu kesken, jos ei koko ajan pese. Mihin ihmeeseen ne on kadonnut, en vaan pysty ymmärtämään :D
Anteeksi mutta MISSÄ te asutte? Tuo teksti voisi olla suoraan mun itse kirjoittama. Asuimme useita vuosia kaksin miehen kanssa ja keittiövälineitä katosi täysin samanlailla! Muutimme 2 vuotta sitten uuteen asuntoon ja siihen loppui. Muuton yhteydessä irrotin jokaisen keittiön vetolaatikon ja katsoin niiden takaa jne. mutta mitään kadonneita tarvikkeita ei ikinä löytynyt. Mieleenpainuvin on suht iso turkoakahvainen raastinrauta ja sitten lusikoita, haarukoita jne. Tulee vaan mieleen harrastaako joku isännöitsijä tai joku kellä yleisavain asuntoon tuollaista keittiötarvikkeiden varastelua :D
Onhan se mahdollista jos muuta selitystä ei ole. Tai joku entinen asukas joka on pitänyt yhden avaimen itsellään eikä lukkoja ole sarjoitettu uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
Mies 36v. kirjoitti:
Miksiköhän kännykkääni lataamani askelmittari ei toimi kunnolla, koska jos kävelen noin 1½ mittaisen työmatkani samaa vauhtia, samaa reittiä ja otan varmasti myös saman mittaisia askelia, niin joskus olen askelmittarin mukaan ottanut vain reilut 100 askelta ja joskus toisella kertaa lähemmäs 2000 askelta? Kerran kävin noin 3 kilometrin lenkillä eikä askelmittariin kertynyt kuin alle 100 askelta. Minulla on aina sama takki päällä ja kännykkä on aina sen oikeassa taskussa.
Minua hämää se, että joskus aamuisin kännykässäni on askelmittarissa muutama kymmenen askelta. Olen mennyt nukkumaan ennen puoltayötä, eikä varmasti kukaan muukaan elollinen ole puhelimen kanssa kulkenut. Osaisiko joku selittää tätä?
Askelmittarin toiminta perustuu liikkeeseen/tärähdykseen. Toisin sanoen, jos kännykkä on huonosti taskussa, se ei tunnista askeleen tärähdystä tai liikettä ja siksi ei sitä rekisteröi. Myös kännykän käsitteleminen paikallaan saattaa tuoda siihen askeleen tai kaksi lisää.
Mulle käy aina joskus niin, että katson leffaa tai tv-sarjaa ja yhtäkkiä tuntuu kuin olisin nähnyt saman aikaisemmin ja tiedän mitä seuraavaksi tapahtuu, vaikka en varmasti ole katsonut. Tämä voi tosin johtua ihan vaan siitä, että tehdään niin paljon samaan muottiin meneviä sarjoja :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ystävieni mökillä ensimmäistä kertaa. Lähdin kahden koirani kanssa kävelylle läheiselle metsätielle. Päästin koirat irti, ja ne jolkottelivat edelläni kadoten seuraavan mutkan taakse. Yhtäkkiä koirat ryntäävät minua vastaan, ja juoksivat korvat luimussa sekä hännät suorina ohitseni takaisin mökille päin. Yritin komentaa niitä pysähtymään, mutta koirat pinkoivat pakoon minkä ehtivät. En tiedä mitä ne siellä metsässä kohtasivat - pelästyin koirien reaktiota niin, että pinkaisin itsekin juoksuun niiden perään taakseni katsomatta.
Haistoivat karhun tai suden? :O
Itsellekin tuli tämä mieleen. Tosin karhun ovat voineet kohdatakin, ne kun ovat varsin uteliaita otuksia ja saattavat jäädä seuraamaan mitä tapahtuu, ilman että ihminen edes älyää sen lähistöllä olevankaan 😄
Meillä oli kaksi koiraa. Toisella oli eräs hyvin erityinen ja omalaatuinen tapa tervehtiä kun joku perheenjäsen tuli kotiin. Toinen koira ei koskaan tehnyt sitä.
Loppuvuodesta tämä erityisen tavan omaava koira kuoli. Heti seuraavana päivänä toinen koira alkoi tervehtiä sillä samalla tyylillä. Ihan itse sen aloitti, kukaan meistä ihmisistä ei sitä opettanut. On ollut päivittäinen tapa siitä asti. Jotenkin hassua ja tavallaan lohduttavaa. Tuo kuollut koira oli mulle valtavan rakas, tuntuu että se jätti tuon tavan toiselle koiralle lohduttaakseen meitä...
Aika tarkkaan 20v sit seurustelin 17v tytön kanssa jolle sukulaisten syntymät ja kuolemat eivät olisi koskaan yllätyksiä. Tämä ominaisuus oli periytyvää äidiltä tyttärelle, hänen mummunsa oli samanlainen ja edesmennyt äitinsä myös. Meillä käydessään hän kerran sitten vain oli varma että hänen taatansa oli kuollut ja hänen piti heti päästä kotiin. Myöhemmin selvisi että tätini mies oli kuollut tuolloin. Minun sisareni on samanlainen.
Alue: Aihe vapaa
Tolle ei ole mitään perustetta. Olisit vienyt asian eteenpäin!