Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkikö Salkkareissa Saku karhun, kun oli Kallen ja yhden Nikon kanssa etsimässä Miiaa mökiltä vai oliko se harhaa?
Se oli harhaa, koska siinä sanottiin useaan kertaan sana "karhu", eikä se lähestynyt poikia.
No mitä? Hei, nyt, rauhotu! En mä saa mitään selvää, hei! Otso? Missä? Mitä sä nyt oikein sekoilet? Hei, ei tääl oo otsoja! Näitsä sen?
Avaa! -Tuu äkkii sisään nyt! -No okei, okei! Mitä ihmettä tää nyt oikein on? -Mis Kalle on? -Se jäi pukeen vaatteita. -Kelaa et mä näin otson! -Hei, tää on Sipoota! Ei tääl mitään otsoja oo! -No niin mäkin luulin, mut tuolla se oli metsän reunas! -Ota huikka niin tuut järkiis! -Etsä usko mua? -En. Sä oot nähny unta. -No en todellakaan oo! -Ihan miten haluut. (Ottaa huikan) -Koettasit säkin vähän rentoutua. -No yritä nyt relaa täs näin ku otsot juoksee ympärillä! -No mikset sä tuu tonne mökkiin jos kerran niin pelottaa? Heh, vai onks siellä jotain vieläkin pelottavampaa? -Mitä jos menisit takas kultas luo? -No ku en uskalla ku toi otso hiiviskelee tääl maisemissa! Itte asiass mua alko pelottaa ihan hirveesti! Viittisitsä pitää mua kädestä? Hah hah hah hah!
-Tajuutsä et Miia saattaa olla yksin siel metsässä? -Mitä me nyt tehään? -Lähetään ettii sitä tietenkin! -No mut entäs se otso? -No meit on kolme yht vastaan. -ROOAAAARRR! Hohoo! Olen otso! -Hehee, sä oot ihan säälittävä! Lähetään! -Hei, eiks meidän pitäis venaa aamuun ensin? -Pelkäätteks te jätkät ihan tosissanne? -Sä et nähny sitä eläintä. -No et nähny sinäkään. Ei tääl oo mitään otsoja! Uskokaa nyt! -Joo, no mulle on ihan sama mikä se oli. Mä lähen nyt ettii Miiaa. -Ette te sitä täältä tuu löytämään. -Miten niin? -No, aikani kuluks taiteilin ton mökin oven auki. Ei siellä oo ollu ketään viikkokausiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korona pandemiana, korona epidemiana. Uutisointi todellisuudesta.
Joku ehkä hyväkin, mutta ei tämä ole pöytälaatikko johon kirjoittamista harjoitellaan. Lopeta jo tai laita oma ketju näille.
Olin nuorena kotibileissä, joissa tapettiin yksi vieraista. Olin silminnäkijä. On jäänyt vaivaamaan, että en koskaan ottanut yhteyttä vainajan omaisiin pahoitellakseni tapahtumaan tai kysäkseni, haluaisivatko he tietää tapahtuneesta jotain.
Tulin töistä kotiin ja ja mieheni ilmoitti saunan olevan lämmin ja tyttäremme olevan siellä jo, ilahtuneena lähdin rappusia alas kellaritiloihin jossa sauna sijaitsee. Tytär tuli rapuissa vastaan ja moikkasimme. Kun astuin kylpyhuoneeseen kuulin miten lauteet narahti ja vesi sihahti kiukaalle, ihmettelin että onko "Sannalla" joku ystävä kylässä ja tullut saunomaan eikä minulle sanottu mitään, ei sillä että asia haittaisi mutta halusiko tämä ystävä saunoa yksin eikä kaverin äidin kanssa.. Huikkasin että hei täällä Sannan äiti, vastaus oli narahtavat lauteet. Päätin sitten liittyä seuraan mutta hämmästys oli suuri, kun sauna olikin tyhjä!
Tytär kiusaa vieläkin, että äiti näkee kummituksia saunassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkikö Salkkareissa Saku karhun, kun oli Kallen ja yhden Nikon kanssa etsimässä Miiaa mökiltä vai oliko se harhaa?
Se oli harhaa, koska siinä sanottiin useaan kertaan sana "karhu", eikä se lähestynyt poikia.
No mitä? Hei, nyt, rauhotu! En mä saa mitään selvää, hei! Otso? Missä? Mitä sä nyt oikein sekoilet? Hei, ei tääl oo otsoja! Näitsä sen?
Avaa! -Tuu äkkii sisään nyt! -No okei, okei! Mitä ihmettä tää nyt oikein on? -Mis Kalle on? -Se jäi pukeen vaatteita. -Kelaa et mä näin otson! -Hei, tää on Sipoota! Ei tääl mitään otsoja oo! -No niin mäkin luulin, mut tuolla se oli metsän reunas! -Ota huikka niin tuut järkiis! -Etsä usko mua? -En. Sä oot nähny unta. -No en todellakaan oo! -Ihan miten haluut. (Ottaa huikan) -Koettasit säkin vähän rentoutua. -No yritä nyt relaa täs näin ku otsot juoksee ympärillä! -No mikset sä tuu tonne mökkiin jos kerran niin pelottaa? Heh, vai onks siellä jotain vieläkin pelottavampaa? -Mitä jos menisit takas kultas luo? -No ku en uskalla ku toi otso hiiviskelee tääl maisemissa! Itte asiass mua alko pelottaa ihan hirveesti! Viittisitsä pitää mua kädestä? Hah hah hah hah!
-Tajuutsä et Miia saattaa olla yksin siel metsässä? -Mitä me nyt tehään? -Lähetään ettii sitä tietenkin! -No mut entäs se otso? -No meit on kolme yht vastaan. -ROOAAAARRR! Hohoo! Olen otso! -Hehee, sä oot ihan säälittävä! Lähetään! -Hei, eiks meidän pitäis venaa aamuun ensin? -Pelkäätteks te jätkät ihan tosissanne? -Sä et nähny sitä eläintä. -No et nähny sinäkään. Ei tääl oo mitään otsoja! Uskokaa nyt! -Joo, no mulle on ihan sama mikä se oli. Mä lähen nyt ettii Miiaa. -Ette te sitä täältä tuu löytämään. -Miten niin? -No, aikani kuluks taiteilin ton mökin oven auki. Ei siellä oo ollu ketään viikkokausiin.
Niko tietää parhaat karhupaikat.
Isoisäni veljestä kerrotaan, että hän syntyi aikanaan kotona ja painoi syntyessään reilut 800g ja että paino olisi ollut alimmillaan vain reilut 700g. Silti hän jäi eloon ilman mitään sairauksia ja tai vammoja vaikka hän syntyi keskosena. Sisareni taas syntyi 1970-luvulla sairaalassa ja painoi reilut 900g, Hän kuoli melkein heti synnyttyään ja vanhemmille oli sanottu, että sisko syntyi liian varhaisessa vaiheessa, liian pienenä ja että niin pienet lapset eivät vielä silloin jääneet lääkärien mukaan henkiin vaikka isoisän veli olisi noin 50 aikaisemmin syntynyt siskoa pienempänä ja jäänyt eloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tämä valveunelta kuulostaa, itellä muutamia vastaavia tapahtumia.
Unihalvauksessa et pomppaa istumaan, joten valveuni todennäköisempi. Unihalvauksessa et pysty liikuttamaan raajojasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti, itsellä se on ollut aina ovikellon ääni mihin herään, niin aidon tuntuinen että ei mitään rajaa.
Tässä muutamia itselle tapahtuneita:
Olin kouluikäinen, mutta oli kesäloma menossa ja oli todella kirkkaat yöt. Olin laiska huoneen siivoaja ja tietokonepöydälläni oli siis kasa lautasia ja muita astioita. Heräsin sitten keskellä yötä ja näin kuinka lautaset liikkuivat muutaman sentin toiseen suuntaan.
Samoja aikoja huoneessani oli ruskea keinuhevonen, josta tykkäsin kauheasti. Siirsin hevosen aina toiselle puolelle huonetta, mutta herättyäni se oli aina minun sänkyni vieressä, tätä ei tapahtunut sen jälkeen kun vein keinuhevosen pois huoneesta.
Teini-ikäisenä seurustelin itseäni vähän vanhemman miespuoleisen henkilön kanssa. Siihen aikaan oli vielä Siwat. Hän lähti ostamaan meille viikonlopuksi kaupasta herkkuja ja itselleen muutaman oluen, oltiin asunnossa kahdestaan viikonloppu. Jäin itse pelaamaan korteilla pasianssia keittiönpöydän ääreen ja sitten kuului "Hei tulin jo". Ja ihan kuin joku olisi kävellyt keittiön ohitse makuuhuoneeseen, selasin koko asunnon läpi ja ketään ei siellä ollut.
Pari vuotta myöhemmin olin lapsenvahtina kaverille, tiesin että hän ei yleensä yöksi tullut kotiin vaan aina meni jonkun miehen luokse... Kuului sielläkin ääni " Tulin kotiin" Ja taas joku käveli ohitseni. Kävin katsomassa lasta, joka nukkui omassa sängyssä. Katsoin muutkin huoneet ja kukaan ei ollut missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jormas esittää kappaleen: Harhaa.
Vierailija kirjoitti:
Jormas esittää kappaleen: Harhaa.
Ernos sen esittää. Vm. 1966 harha
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus teininä näin unta isoäidistäni, en ollut koskaan aiemmin nähnyt unta hänestä. Seuraavana päivänä selvisi, että hän oli kuollut yön aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkikö Salkkareissa Saku karhun, kun oli Kallen ja yhden Nikon kanssa etsimässä Miiaa mökiltä vai oliko se harhaa?
Se oli harhaa, koska siinä sanottiin useaan kertaan sana "karhu", eikä se lähestynyt poikia.
No mitä? Hei, nyt, rauhotu! En mä saa mitään selvää, hei! Otso? Missä? Mitä sä nyt oikein sekoilet? Hei, ei tääl oo otsoja! Näitsä sen?
Avaa! -Tuu äkkii sisään nyt! -No okei, okei! Mitä ihmettä tää nyt oikein on? -Mis Kalle on? -Se jäi pukeen vaatteita. -Kelaa et mä näin otson! -Hei, tää on Sipoota! Ei tääl mitään otsoja oo! -No niin mäkin luulin, mut tuolla se oli metsän reunas! -Ota huikka niin tuut järkiis! -Etsä usko mua? -En. Sä oot nähny unta. -No en todellakaan oo! -Ihan miten haluut. (Ottaa huikan) -Koettasit säkin vähän rentoutua. -No yritä nyt relaa täs näin ku otsot juoksee ympärillä! -No mikset sä tuu tonne mökkiin jos kerran niin pelottaa? Heh, vai onks siellä jotain vieläkin pelottavampaa? -Mitä jos menisit takas kultas luo? -No ku en uskalla ku toi otso hiiviskelee tääl maisemissa! Itte asiass mua alko pelottaa ihan hirveesti! Viittisitsä pitää mua kädestä? Hah hah hah hah!
-Tajuutsä et Miia saattaa olla yksin siel metsässä? -Mitä me nyt tehään? -Lähetään ettii sitä tietenkin! -No mut entäs se otso? -No meit on kolme yht vastaan. -ROOAAAARRR! Hohoo! Olen otso! -Hehee, sä oot ihan säälittävä! Lähetään! -Hei, eiks meidän pitäis venaa aamuun ensin? -Pelkäätteks te jätkät ihan tosissanne? -Sä et nähny sitä eläintä. -No et nähny sinäkään. Ei tääl oo mitään otsoja! Uskokaa nyt! -Joo, no mulle on ihan sama mikä se oli. Mä lähen nyt ettii Miiaa. -Ette te sitä täältä tuu löytämään. -Miten niin? -No, aikani kuluks taiteilin ton mökin oven auki. Ei siellä oo ollu ketään viikkokausiin.
Sä taidat olla Otso.
Minua jäi vaivaamaan pari päivää sitten tapahtunut juna-asemalla.
humalaiset miehet n. 25-30v. jotka puhuivat (huusivat, koska humala) selvästi seksistä, ja jostain naisesta: Kato nyt sitä. Tota kun pääsis.. Tuntus hyvältä..tuntusko?
Mainitsin tästä miehelleni, hän vain nauroi ja sanoi että kuvittelen.
Olenkohan sekoamassa? Vai halusinko vain käsittää väärin?
Onko sivuston ylläpito itse mennyt sekaisin päästään ja kirjoittaa noita juttuja vai miksi on noin vaikea antaa yhdelle ihmiselle bannit? Paljon vähemmästäkin on annettu.
Minulla oli aikoinaan akvaario, johon hankin yhteensä 20 kiilakylki-nimistä kalaa jotka ovat parvikaloja. Ensin hankin niitä 10 ja noin 2 viikon päästä toiset 10. Sen sijaan, että ne kaikki 20 olisivat uineet yhdessä tiiviissä parvessa ne uivatkin kahdessa eri parvessa jossa kummassakin oli 10 yksilöä. Eli eri kerroilla hankitut yksilöt ilmeisesti uivat omina parvinaan toisistaan välittämättä. Ne eivät kiusanneet toisiaan eivätkä muodostaneet kahdelle eri pikku parvelle reviirejä joille toinen saman lajin parvi ei olisi saanut tulla vaan se olisi ajettu sieltä pois. Ne kaksi parvea antoivat toistensa olla rauhassa mutta uivat eri parvina toisesta parvesta välittämättä. Ne oli ostettu samasta eläinkaupasta ja olivat taatusti siellä uineet yhdessä isossa parvessa kun myyjä satunnaisesti valitsi kahteen eri kertaan ostamani 10 yksilöä. Vaikka kaupan akvaariossa ne olivat uineet yhdessä isossa parvessa kaikki yhdessä, niin akvaariossani ne muodostivat kaksi erillistä parvea. Tämä oli mielestäni outoa sillä muut akvaarioissani olleet parvikalat ovat uineet yhtenä parvena eivätkä ole jakaantuneet noin eri parviksi. Olisi luullut niiden kiilakylkienkin tunteneen olonsa mukavammaksi ja turvallisemmaksi jos ne olisivat uineet kaikki 20 yhdessä sillä tuollaiset pienet parvikalat tuntevat akvaariossa olonsa turvallisemmaksi, kun niitä on kunnon parvi eli siis mieluiten 20-30 kuin vaikka vain 5-6. Eikä esim. 30 kiilakyljen tapaista melko pientä kalaa tarvitse edes kovin isoa akvaariota. Sellaiselle parvelle riittää jo noin 100 litran akvaario, varsinkin jos siellä ei ole muita kaloja.
Siihen laativi pesänsä, muni kultaiset munansa: kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen. Alkoi hautoa munia, päätä polven lämmitellä. Hautoi päivän, hautoi toisen, hautoi kohta kolmannenki. Jopa tuosta veen emonen, veen emonen, ilman impi, tuntevi tulistuvaksi, hipiänsä hiiltyväksi;luuli polvensa palavan, kaikki suonensa sulavan. Vavahutti polveansa, järkytti jäseniänsä: munat vierähti vetehen, meren aaltohon ajaikse; karskahti munat muruiksi, katkieli kappaleiksi. Ei munat mutahan joua, siepalehet veen sekahan. Muuttuivat murut hyviksi, kappalehet kaunoisiksi: munasen alainen puoli alaiseksi maaemäksi, munasen
yläinen puoli yläiseksi taivahaksi; yläpuoli ruskeaista päivöseksi paistamahan, yläpuoli valkeaista, se kuuksi kumottamahan; mi munassa kirjavaista, ne tähiksi taivahalle, mi munassa mustukaista, nepä ilman pilvilöiksi. Ajat eellehen menevät, vuoet tuota tuonnemmaksi uuen päivän paistaessa, uuen kuun kumottaessa. Aina uipi veen emonen, veen emonen, ilman impi, noilla vienoilla vesillä, utuisilla lainehilla, eessänsä vesi vetelä, takanansa taivas selvä. Jo vuonna yheksäntenä, kymmenentenä kesänä nosti päätänsä merestä, kohottavi kokkoansa. Alkoi luoa luomiansa, saautella saamiansa selvällä meren selällä, ulapalla aukealla. Kussa kättä käännähytti, siihen niemet siivoeli; kussa pohjasi jalalla, kalahauat kaivaeli; kussa ilman kuplistihe, siihen syöverit syventi. Kylin maahan kääntelihe: siihen sai sileät rannat; jaloin maahan kääntelihe: siihen loi lohiapajat; pä'in päätyi maata vasten: siihen laitteli lahelmat. Ui siitä ulomma maasta, seisattelihe selälle: luopi luotoja merehen, kasvatti salakaria laivan laskemasijaksi, merimiesten pään menoksi. Jo oli saaret siivottuna, luotu luotoset merehen, ilman pielet pistettynä, maat ja manteret sanottu, kirjattu kivihin kirjat, veetty viivat kallioihin. Viel' ei synny Väinämöinen, ilmau ikirunoja.
Painuma muodostui tiehen vain siihen paikkaan, ja keväisin, kun lumet oli sulaneet. Muitakin tierumpuja oli monta ja ne ei painuneet sillai.