Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Otin itselleni kissan kun muutin asumaan yksin ollessani 20v. Se ei ollut mikään sylikissa eikä se viihtynyt ihmisten sylissä hetkeäkään. Jostain syystä pikkusiskoni oli poikkeus. Hänen sylissään se suostui olemaan kun perheeni kävi meillä. Sisko oli 10v kun muutin omasn kotiin.

Kissani ehti olla minulla vain 3 vuotta ennen kuolemaansa. Viimeisenä iltana kun se vielä eli niin se pyrki syliini kun istuin sohvalla katsomassa televisiota. Se tuli vapaaehtoisesti syliini, oli siinä ainakin 2-3 tuntia, kehräsi ja kerjäsi huomiota. Se oli täysin poikkeuksellista sille koska koskaan ennen se ei ollut galunnut itse tulla syliini, olla muutenkaan sylissäni tai kerjännyt huomiotani. Se ei koskaan ollut mitenkään huomionkipeä kissa.

Seuraavana päivänä kun olin tulossa töistä ja kaupasta, niin laskin ostoskassit lattialle kun kissa karkasi ovenraosta rappukäytävään (asuin kerrostalossa). Nappasin avaimet mukaan ja lähdin kissan perään. Onneksi hissi oli vapaa niin menin sillä alakerrokseen jossa ajattelin ottaa kissan kiinni jos se tulisi sinne asti ja tulihan se. Harmi vain eräs naapuri tuli juuri silloin kotiin ja kissa pystyi pakenemaan rappukäytävän ovesta ulos. Minä menin perässä mutta en saanut kissaa kiinni kun se juoksi autotielle ja jäi auton tönäisemäksi. Kissa eli vielä mutta oli sen verran vakavasti vamnautunut, että jouduin viemään sen eläinlääkäriaseman päivystykseen. Siellä sen todettiin olevan sen verran vaikeasti vammautunut, että se piti lopettaa. Sitä ei olisi pystynyt pelastamaan.

Tässä on parikin mysteeriä. Miksi kissa viihtyi eläessään siskoni sylissä mutta ei muiden sylissä? Sisko oli kissan eläessä siis 10-13v. Toinen mysteeri on se, että miksi kissa halusi olla omasta halustaan sylissäni ja kerjäsi huomiota sille täysin luonteenvastaisesti sen toiseksi viimeisenä elinpäivänä?

Intialaiset kissat on liian isoja lemmikeiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on kadonnut melkein kaikki haarukat! Ja asun yksin eli ei edes joku muu ole voinut heittää niitä epähuomiossa menemään. Lusikat alkavat huveta samaa tietä. En ole järjestyksen ihminen, mutta kämppä on siisti ja melko pienikin.

-ap

Kiitos muuten jännistä tarinoista, av ei koskaan petä.

Tämä on kyllä kovin ihmeellistä, sillä minultakin on kadonnut haarukoita niin, että jouduin ostamaan lisää. Ajattelin, että ovat kadonneet muutossa tai menneet vahingossa roskiin. Vielä omituisempaa on, että eräänä päivänä puhtaiden haarukoiden joukkoon astianpesukoneeseen  oli ilmestynyt täysin vieras haarukka, eli siis aivan muuta mallia kuin muut haarukat. Tämä kyllä herätti ihmetystä ja ehdin miettiä että olenko sekoamassa. Kai tälle silti löytyy jokin järkevä selitys.

Tavallista tuhdimpi päiväkänni yhdistettynä lounaaseen paikallisessa ravintolassa?

Vierailija kirjoitti:

Minulke ei ole selvinnyt, että miten olen koko aikuisikäni nähnyt epätavallisen paljon erikoisia eläimiä joiden luottamuksen olen voittanut puolelelleni ja jotka olen ottanut luokseni hoitoon. Minun luonani ne ovat turvassa niin että ihmiset ja toiset eläimet eivät kiusaa niitä. Olen elänyt koko aikuisikäni isossa onakotitalossani eläinteni kanssa jotka kaikki ovat jollain tapaa erikoisia. Tällä hetkellä luonani asuu esim. 4-siipinen korppi, kaksipäinen hirvi, kaksihäntäinen kissa, 6-jalkainen lehmä, autistinen koira, kehitysvammainen ahma, kyykäärme jolla on 1 pää mutta 2 vartaloa ja koira jolla on ihminesen pää ja joka osaa puhua suomen kieltä. Kun tapasin koiran, niin se hoki vain, että "Jätä minut rauhaan" ja "Miksi ihmiset eivät anna minun olla rauhassa". Lopulta kuitenkin voitin senkin luottamuksen puolelleni ja sain sen muuttamaan luokseni. Nyt sen ei tatvitse elää kadulta ruokaa etsien ihmisten kiusattavana.

Intiassa syntyy kyllä outoja eläimiä. Joskus oli lehdessä JOPA sellainen kuin kaksipäinen vasikka, mutta se ei muistaakseni elänyt kovin pitkään. Ja sitten oli se lapsi (Lakshmi Tatma), jolla oli neljä jalkaa (ja kättä?), kun identtinen kaksossisar oli raskauden aikana yhdistynyt tytön alaruumiiseen. Nykyään hänellä on normaali määrä raajoja. Mutta nää onkin ihan oikeita tapauksia, vaikka Intiassa ollaankin.

Vierailija kirjoitti:

Olin 19 kun kyllästyin vanhempien nurkissa asumiseen ja aloin etsimään omaa huushollia, isä löysi sitten minulle TALON. Pienen ok-talon jossa oli  olohuone, keittokomero, makuuhuone, vessa yhdessä kerroksessa, ylhäällä vintti ja alhaalla suihku + sauna. Vuokra oli aika kova  teinille mutta vanhemmat maksoi takuuvuokran. Frendit oli onnensa kukkuloilla että "jee sulla on oma bileluola" ja tuntuihan se aika luksukselta kun sai soittaa musiikkia kovaa ym.

Talossa oli kuitenkin "vatsaa vääntävä", outo tunnelma jo kun menin sitä katsomaan mutta luulin että vaan jännitän omille muuttamista. Paha olo  ja ahdistus ei kuitenkaan väistyneet kun sain kamat sisään. Tuntui kuin olisi samaan aikaan ollut merisairas  ja ukkonen päällä, semmoinen raskas olo ja mahaa väänsi. Äitikin ihmetteli raskasta ilmaa ja eräs frendi sai joka kerta migreenin mun luona. 

Kuulin myös öisin askeleita vintiltä ja unihan siinä karisi kun tuijotin kattoon ja mietin kuka v""u siellä kävelee! Karmein oli se kerta kun askeet pysähtyi heti yläpuolelleni ja hyppäsi tasajalkaa.

En tiedä voisiko home tehdä semmoisen olon, ja kuuloharhoja? 

Rintamamiestalo? Alkuperäinen asukas yrittää häätää ”tunkeutujat” pois.

Vierailija kirjoitti:

Olimme menossa mieheni kanssa nukkumaan ja olin alasti selkä mieheeni päin kun hän yllättäen kysyi, että mistä selkääni tullut iso arpi oli tullut. Itse en tietenkään voinut nähdä sitä mutta mieheni otti siitä kuvan ja näytti minulle. Keskellä selkääni oli todella aivan selän yläosasta alaosaan asti ulottuva arpi. Aivan kuin keskellä selkää olisi ollut koko selän pituinen suora haava joka olisi parantuessaan jättänyt jälkeensä tuon arven. Selässäni ei kuitenkaan tuota haavaa ole ollut vaan arpi ilmestyi siihen ihan yllättäen. Miehen mukaan siinä ei edellisenä päivänä vielä näkynyt mitään merkkiä arvesta.arvrn kohta ei ole kipeä tai mitään mutta se ei myöskään ole kadonnut sieltä eikä sen ulkonäkö ole muuttunut. Täysi mysteeri on, että miten se ilmestyi sinne.

Onko miehesikin intialainen?

Vasenkätinen tekijä. kirjoitti:

Poliisit selvitti Kyllikki saaren murhaa että se puutikku oli veistetty vasemmalla kädellä. Miten ihmeessä sen voi selvittää . Kertokaapa se.

”Vasemmalla kädellä tehty” voi tarkoittaa myös huolimattomasti ja hätäisesti kyhättyä.

Lääkäri katsoo selän ja pään kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme menossa mieheni kanssa nukkumaan ja olin alasti selkä mieheeni päin kun hän yllättäen kysyi, että mistä selkääni tullut iso arpi oli tullut. Itse en tietenkään voinut nähdä sitä mutta mieheni otti siitä kuvan ja näytti minulle. Keskellä selkääni oli todella aivan selän yläosasta alaosaan asti ulottuva arpi. Aivan kuin keskellä selkää olisi ollut koko selän pituinen suora haava joka olisi parantuessaan jättänyt jälkeensä tuon arven. Selässäni ei kuitenkaan tuota haavaa ole ollut vaan arpi ilmestyi siihen ihan yllättäen. Miehen mukaan siinä ei edellisenä päivänä vielä näkynyt mitään merkkiä arvesta.arvrn kohta ei ole kipeä tai mitään mutta se ei myöskään ole kadonnut sieltä eikä sen ulkonäkö ole muuttunut. Täysi mysteeri on, että miten se ilmestyi sinne.

onko se joku uskontomerkki tai miksi et käy lääkärissä . Hei lääkäri selässäni on metrin pituinen arpi eikä mieskään tiedä miten on sen sinne tehnyt .

Saattaa myös puuttua sisäelimiä niitä varastetaan Amerikassa . Toisaalta arpeni on pesunkestävä 2 kuukautta vanha . Eikö miehesi päästä sinua ovesta ulos että voisit mennä lääkäriin. ???

Metrin pituinen arpi selässä? Henkilön täytyisi olla pitkästi yli 2m pitkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin itselleni kissan kun muutin asumaan yksin ollessani 20v. Se ei ollut mikään sylikissa eikä se viihtynyt ihmisten sylissä hetkeäkään. Jostain syystä pikkusiskoni oli poikkeus. Hänen sylissään se suostui olemaan kun perheeni kävi meillä. Sisko oli 10v kun muutin omasn kotiin.

Kissani ehti olla minulla vain 3 vuotta ennen kuolemaansa. Viimeisenä iltana kun se vielä eli niin se pyrki syliini kun istuin sohvalla katsomassa televisiota. Se tuli vapaaehtoisesti syliini, oli siinä ainakin 2-3 tuntia, kehräsi ja kerjäsi huomiota. Se oli täysin poikkeuksellista sille koska koskaan ennen se ei ollut galunnut itse tulla syliini, olla muutenkaan sylissäni tai kerjännyt huomiotani. Se ei koskaan ollut mitenkään huomionkipeä kissa.

Seuraavana päivänä kun olin tulossa töistä ja kaupasta, niin laskin ostoskassit lattialle kun kissa karkasi ovenraosta rappukäytävään (asuin kerrostalossa). Nappasin avaimet mukaan ja lähdin kissan perään. Onneksi hissi oli vapaa niin menin sillä alakerrokseen jossa ajattelin ottaa kissan kiinni jos se tulisi sinne asti ja tulihan se. Harmi vain eräs naapuri tuli juuri silloin kotiin ja kissa pystyi pakenemaan rappukäytävän ovesta ulos. Minä menin perässä mutta en saanut kissaa kiinni kun se juoksi autotielle ja jäi auton tönäisemäksi. Kissa eli vielä mutta oli sen verran vakavasti vamnautunut, että jouduin viemään sen eläinlääkäriaseman päivystykseen. Siellä sen todettiin olevan sen verran vaikeasti vammautunut, että se piti lopettaa. Sitä ei olisi pystynyt pelastamaan.

Tässä on parikin mysteeriä. Miksi kissa viihtyi eläessään siskoni sylissä mutta ei muiden sylissä? Sisko oli kissan eläessä siis 10-13v. Toinen mysteeri on se, että miksi kissa halusi olla omasta halustaan sylissäni ja kerjäsi huomiota sille täysin luonteenvastaisesti sen toiseksi viimeisenä elinpäivänä?

Kissalla saattoi olla sairaus. Kuolemaa tekevät kissat käyttäytyvät usein oudosti.

Jäähyväiset ja sitten itsari heittäytymällä intialaiseen liikenteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Pahoinpitely ja kumma lovestoori...

Toisen miehen kanssa oli niin on-off tarinaa ainakin parin vuoden ajan ja itse olisin ollut valmis sitoutumaan. Sitten kerran mies sanoi, että jospa nyt alkaisimme seurustella oikein kunnolla. Siihen sanoin, että sitä vain olen odottanut. Sitten ei kuitenkaan tapahtunut mitään kummempaa, mutta eräänä iltana en saanut unta ja lamppukin paloi vielä keskellä iltaa ikkunallani. Sitten mies yhtäkkiä ilmestyi ovelleni kaatokännissä (ei juuri käyttänyt alkoholia yleensä). Sitten ryhtyi koviin panopuuhiin aivan kuin se olisi viimeinen kerta... Minä olin kuulemma maailman paras nainen, jonka on koskaan tavannut on sanonut minulle jossain vaiheessa ja olin myös hyvännäköinen hänen mielestään.

Kun mitään ei sitten kuitenkaan taaskaan kuulunut niin päätin mennä hänen kämpilleen katsomaan... Matkaeroa asunnoillamme oli vajaat kaksi kilometriä. Mutta mies ei ollut kotona. Kurkistin postiluukusta sisälle ja mitä näinkään... Asunto oli muuttokunnossa... siellä oli vain laatikoita... Olin aivan järkyttynyt. Mitä hän on salannut minulta - onko koko ajan ollut joku toinenkin nainen... oliko hän ehkä tullut raskaaksi ja nyt tämmöinen pikamuutto??? Mies oli kyllä kunnollinen joten voisin ajatella... 

Matkaeroa?

Vierailija kirjoitti:

Olin muutama vuosi sitten Intiassa lomamatkalla. Jo ensimmäisenä päivänä perillä lomakohteessa lähtiessäni ulos hotellista luokseni tuli pieni, musta koira, joka nuuski minua tarkasti ja lähti sitten perääni. Se seurasi minua kaikkialle mihin menin, siis aivan joka paikkaan. Se oli jotenkin erikoinen koira, koska se söi, joi, kakki ja pissi normaalisti, mutta kertaakaan se ei haukkunut tai äännellyt muutenkaan. Se ei myöskään antanut minun koskettaa itseään vaikka se seurasi minua joka paikkaan. Lisäksi muut ihmiset olivat kumman välinpitämättömiä sitä kohtaan. Aivan kuin sitä ei olisi olemassa tai he eivät olisi nähneet sitä. Vaikka asuin hotellissa, jonne oli eläinten vienti kielletty, niin henkilökunnasta tai muista asukkaista ei sanonut mitään vaikka koirani seurasi minua sinne. Edes huonesiivoojat eivät valittaneet mitään vaikka koira teki tarpeitaan huoneeni lattialle. Kävin monissa kaupoissa, ravintoloissa ja paikoissa johon lemmikkieläimet eivät olleet tervetulleita, niin kukaan ei koskasn sanonut mitään vaikka koira seurasi minua sinnekin.

Kun minun piti palata takaisin Suomeen, niin ajattelin, että koiran olisi paras jäädä Intiaan mutta se seurasi minua itsepäisesti taksiin, jolla matkustin lentokentälle ja sielläkin se seurasi minua itsepäisesti lentokoneeseen. Ihme kyllä nytkään ei kukaan sanonut minulle mitään esim. että koiraa ei saa tuoda taksiin, lentokentälle tai lentokoneeseen. Kukaan ei edes reagoinut siihen kun se juoksenteli pitkin lentokoneen käytävää ja teki tarpeitaan lattioille.

Kun lentokone sitten laskeutui Suomen maaperälle ja minä poistuin lentokoneesta, niin koira seurasi minua yhä. Mutta kun poistuin lentokentältä, niin koira lähti kulkemaan pois luotani ja sitten sitä ei yllättäen näkynyt ihmisvilinässä vaikka katsoin pitkään sen perään. Kotona huomasin, että kaikki Intiasta sille ostamani tavarat olivat kadonneet eikä koiraa näkynyt myöskään matkalla ottamissani valokuvissa vaikka otin siitä monta kuvaa matkan aikana.

Tästä on pian 10 vuotta ja yhä ihmettelen, että mikä tuo koira oikein oli?

Intialainen sileäkarvainen mysteerinoutaja. Harvinainen rotu, joka elää vain omistajansa mielikuvituksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vasenkätinen tekijä. kirjoitti:

Poliisit selvitti Kyllikki saaren murhaa että se puutikku oli veistetty vasemmalla kädellä. Miten ihmeessä sen voi selvittää . Kertokaapa se.

”Vasemmalla kädellä tehty” voi tarkoittaa myös huolimattomasti ja hätäisesti kyhättyä.

Totta, mutta kyllähän puutikusta voi vähän päätellä kummalla kädellä se on veistetty. Veistopinnasta näkee veitsen kulman ja liikeradan.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Perheeni asui koko lapsuuteni samassa omakotitalossa. Itse asiassa vanhempani muuttivat siihen nyorena pariskuntana pian naimisiin menonsa jlkeen ja muuttivat sieltä pois kun heidän oli aika muuttaa vanhainkotiin eli he asuivatsiellä monta kymnentä vuotta ja kaikki me heidän lapsensa asuimme siellä koko lapsuutenne syntymästä kunnes muutimme omiin koteihin. Taloon liittyy yksi outo yksityiskohta.

Minä synnyin esikoisena ja koko lapsuuteni ajan erään tietyn huoneen ovi oli lukossa. Avain sinne oli vain vanhemmilla ja he ilmeisesti kävivät siellä joskus mutta me lapset emme päässeet sinne koskaan saati että olisimne saaneet edes kurkistaa sinne. Pienestä asti me lapset opimme yksi kerrallasn, että tuosta huoneesta ei yksinkertaisesti saanut puhua tai siitä seurasi rangaistus. Ovi pysyi lukossa vuosikymmenien ajan ainakin kun me lapset olimme paikalla. Emme saaneet puhua siitä vanhempien kanssa, keskenämme, sukulaisten kanssa tai kenenkään kanssa. Kaikista ankarimmin oli kieletty kysyä, että mitä huoneessa oli.

Huoneen ikkunat olivat huolella sisäpuolelta peitetty ja vaikka me lapset yritimme salaa kuubnells oven läpi, niin huoneesta ei kuulunut mitään kuten ei silloinkaan kun minä uskaltauduin koputtamaan oveen ja kysymään oven läpi, että onko siellä joku. Mitään vastausta ei kuulunut.

Me lapset kasvoimme aikuisiksi ja muutinne kotoa yksi kerrallaan, mutta ovi pysyi yhä lukittuna ja huone kiellettynä puheenaiheena.

Lopulta vanhemmat tulivat siihen ikään, että heidän piti muuttaa vanhainkotiin jonne he muuttivat yhdessä. Kun muuttoa alettiin suunnitella ja kotia tyhjentämään, niin tuon huobeen ovi oli auennut. Isä kertoi vain, että vanhemmat olivat itse qvanneen oven ja tyhjentäneet huoneen yhdessä äidin kanssa. Lopulta me lapsetkin pääsimne sinne mutta siellä ei ollut enää mitään.

Vanhempien asuessa vanhainkodissa se lukittu huine oli yhä tabu josta ei saanut puhua. Vanhemmat ovat nyt kuolleet ja he veivät salaisuuden hautaan. Vain he kaksi tiesivät, mitä huoneessa oli. Sen äiti tunnusti kuolinvuoteellaan. Me sisarukset emme koskaan saa tietää, mitä huoneessa oli sillä kukaan nykyään elossa oleva sukulainen tai tuttava ei tiedä tai ainskasn kerro sitä.

Isäsi mukaan vanhempasi tyhjensivät mysteerihuoneen itse äitisi kanssa? Sulla oli siis joko kahdet vanhemmat tai sitten et edes itse pysy kärryillä siitä, mitä olet milloinkin sepittämässä?

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusasi ala-asteella koulussa eräs luokallani ollut poika aika pahasti useamman vuoden ajan. Se alkoi heti ensimmäisellä luokalla.

Sitten neljännellä luokalla perjantaina kun olin lähdössä koulusta niin kuulin kuinka hän huusi nimeäni ja tuli luokseni. Hän oli selvästi pahoillaan ja pyysi anteeksi kiusaamista. Keskustelimme siinä hetkrn ja minä annoin hänelle kiusaamisen anteeksi kun hän lupasi, että se ei jatku enää. Sitten hän hymyili, toivotti minulle hyvää viikonlopoua johon minä vastasin, että "Kiitos samoin" ja me lähdimme eri suuntiin.

Maanantaina saimne tietää, että tuo poika oli kuollut viikonloppuna tapaturmaisesti. Luokassa järjestettiin muistohetki hänen vuokseen.

Minua jäi vaivaamasn, että miten hän pyysi anteeksi kiusaamista juuri vähän ennen kuolemaansa ja se jäi sitten selvittämättä, että mitä olisi tapahtunut, jos hän ei olisi kuollut. Pilailiko hän vai ja olisiko kiusaaminen jatkunut vai olisiko hän oikeasti lopettanut sen?

Eräs minuakin joskus kiusannut luokkakaveri tuli juttelemaan baarissa ja juteltiin hyvässä hengessä. Seuraavaksi kuulin hänen tehneen itsemurhan. Jälkikäteen kuulin muiltakin vsnhoilta koulukavereilta, että hän oli jutellut heidänkin kanssaan, eikä mitään merkkiä mistään masennuksesta. Ainoa outo asia oli siis tuo, että hän tuli juttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin kävelemässä melko aukealla paikalla kun kuulin takani juoksuaskelia ja huudon: "Hei, odota minua". Käännyin katsomaan taakseni ja siellä ei ollut ketään. Paikka oli todelka aukea, siellä olisi nähnyt toisen ihmisen hos hän olisi ollut niin lähellä että juoksuaskeleet kuuluivat ja toisaalta huutaja oli sen verran lähellä, että siinä ei ollut lähellä piilopaikkoja johon hän olisi voinut piiloutua.

Joskus näkee jonkun tutun julkisella paikalla ja morjestaa jo kaukaa ja sitten lähemmäksi päästyään toteaa, ettei kyseessä olekaan tämä tuttu vaan joku vallan vieras hämmentyneen näköinen ihminen, joka ihmettelee miksi joku ventovieras viittoo ja huutaa hänelle. Tällaisessa tilanteessa tekisi mieli haihtua paikalta. Ilmeisesti joku on sitten oikeasti onnistunut siinä?

Olin laivalla miessystäväni kanssa ja hän jäi vielä yökerhoon kun menin hyttiin. Aamulla huomasin ettei mies ollu palannut ja reppukin oli hytissä. Mielessä pyöri kaikki laivakatoamiset ja tietenkin tein polisiille katoamisilmoituksen. Oli järkytys kuulla poliiseilta että mies on kyllä turvassa ja tallessa, muttei halua olla yhdeydessä minuun! Mies jopa oli antanut ymmärtää minun olevan jonkinlainen häirikkö. Jos tahtoi erota miksi piti tehdä se noin dramaattisesti, reppukaan voinut hakea hytistä?!

Risteilyllä ei tapahtanut mitään erikoista, ei ollut riitaa ym .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusasi ala-asteella koulussa eräs luokallani ollut poika aika pahasti useamman vuoden ajan. Se alkoi heti ensimmäisellä luokalla.

Sitten neljännellä luokalla perjantaina kun olin lähdössä koulusta niin kuulin kuinka hän huusi nimeäni ja tuli luokseni. Hän oli selvästi pahoillaan ja pyysi anteeksi kiusaamista. Keskustelimme siinä hetkrn ja minä annoin hänelle kiusaamisen anteeksi kun hän lupasi, että se ei jatku enää. Sitten hän hymyili, toivotti minulle hyvää viikonlopoua johon minä vastasin, että "Kiitos samoin" ja me lähdimme eri suuntiin.

Maanantaina saimne tietää, että tuo poika oli kuollut viikonloppuna tapaturmaisesti. Luokassa järjestettiin muistohetki hänen vuokseen.

Minua jäi vaivaamasn, että miten hän pyysi anteeksi kiusaamista juuri vähän ennen kuolemaansa ja se jäi sitten selvittämättä, että mitä olisi tapahtunut, jos hän ei olisi kuollut. Pilailiko hän vai ja olisiko kiusaaminen jatkunut vai olisiko hän oikeasti lopettanut sen?

Eräs minuakin joskus kiusannut luokkakaveri tuli juttelemaan baarissa ja juteltiin hyvässä hengessä. Seuraavaksi kuulin hänen tehneen itsemurhan. Jälkikäteen kuulin muiltakin vsnhoilta koulukavereilta, että hän oli jutellut heidänkin kanssaan, eikä mitään merkkiä mistään masennuksesta. Ainoa outo asia oli siis tuo, että hän tuli juttelemaan.

Kun ihminen on tehnyt lopullisen päätöksen, hänen mielialansa saattaa kohota hetkeksi. Hän vaikuttaa normaalilta ja terveeltä, vaikkei ole sitä.

Tämäkin halusi selvästi tasoittaa tilit ja lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vasenkätinen tekijä. kirjoitti:

Poliisit selvitti Kyllikki saaren murhaa että se puutikku oli veistetty vasemmalla kädellä. Miten ihmeessä sen voi selvittää . Kertokaapa se.

”Vasemmalla kädellä tehty” voi tarkoittaa myös huolimattomasti ja hätäisesti kyhättyä.

Tässä tapauksessa osattiin katsoa vuolujälkien perusteella, että oli konkreettisesti vasenkätinen.

Miksi päättäjät ovat pahoja, sipilöitä, vanhasia, vartiaisia?

Olin äidin kanssa kaksin kotona ja leikin huoneessani nukellani, joka oli minulle todella tärkeä ja jolla leikin joka päivä. Olin huoneessani leikkimässä nukella ja poistuin hetkeksi käymään vessassa pissalla. Kun tulin takaisin, niin nukke oli kadonnut vaikka muistan selvästi kuinka nukke jäi sängylle. Nukkea ei löytynyt koko huoneestani eikä koskaan koko asunnosta. Se oli kadonnut lopillisesti. Joku ehdotti minulle kerran, että äiti olisi hävittänyt nuken mutta en voi uskoa koska äidillä ei olisi halunnut hävittää ainoan lapsensa tärkeimmän lelun jonka vanhemnat olivat itse minulle ostaneet muutama kuukausi aikaisemmin ostaneet. Miten hön edes olisi osannut tulla hakemaan sitä juuri oikealla hetkellä huoneessani juuri sillä hetkellä kun olin vessassa koska alakerrasta ei kuullut kun tai nähnyt kun kävin vessassa. Ketään muitakaan asunnossa ei ollut, siitä oken varma mutta johonkin nukke vain katosi kun olin hetkrn poissa.

Muutama vuosi sitten olin kotonani jossa asyin silloin. Oli kesä, olin olohuoneessa ja takanani oli osittain auki oleva ikkuna. Täysin yllättäen kuulin takaani selvästi pilkallista naurua. Katsoin taakseni eikä siellä näkynyt ketään katsomassa ikkunasta sisään. Asuin kahdeksannessa kerroksessa eli ainoa tapa päästä katsomaan ikkunastani sisään ja nauramaan ikkunan kautta sisään pilkallista naurua olisi ollut se, että joku olisi laittanut tikapuut ikkunaa vasten ja kiivennyt niitä pitkin ylös katsomaan ikkunasta sisään. Minä ryntäsin ikkunaan eikä siellä näkynyt tikapuita ja niitä alaspäin laskeutuvaa ihmistä. Siinä ajassa kun minä tuolilta ikkunan luokse ryntäsin ei kukaan olisi ehtinyt laskeutunaan tikkaita alas, ottamaan niitä mukaansa ja lähteä pois. Kuitenkaan ikkunasta ei näkynyt mitään erikoista. Kuitenkin pilkallinen nauru kantautui sisälle huoneeseen selvästi avonaisen ikkunan kautta.