Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin romaanikäsikirjoituksen, ihan omaksi huvikseni ja ilman minkäänlaista kunnianhimoa. Hioin tarinaa pikkuhiljaa ja leikittelin ajatuksella lähettää se kustantajalle, vaikka vain kuullakseni kiitos mutta ei kiitos, ja hyvässä lykyssä jotain arviointiakin. Tarina ei ollut mielestäni kovin erikoinen, hommassa oli parasta se kirjoitusvaihe.

Eräänä päivänä tulin töistä kotiin, avasin koneen ja aloin tulostaa käsikirjoitusta paperille. Tulostin ja tulostin, viimein paksu nivaska oli valmiina. Etsin netistä ohjeen saatteeksi ja laadin sen. Pakkasin teelmäni isoon kuoreen, osoite päälle ja postiin.

Kummallista tässä oli se, että koko ajan tunsin toimivani kuin automaatti, jonkin ulkopuolisen voiman ohjaamana. En ollut päättänyt asiaa etukäteen. En miettinyt mitään, en empinyt enkä ajatellut että luulenpa taas liikoja itsestäni. Olin kuin robotti. Vasta postissa ajattelin, että sinne läksi, luultavasti en kuule siitä mitään mutta tulipa tehdyksi.

Parin viikon päästä kustantaja otti yhteyttä ja halusi julkaista käsikirjoitukseni. He pitivät siitä. Fiilikset oli aika mahtavat. Elämäni parhaita juttuja, ja tapahtui hyvin raskaan elämänvaiheen jälkeen.

Edelleenkin muistan sen olotilan printatessani. Ajattelen nykyään, että ehkä jossain joku joskus järjestelee asioita puolestamme.

Vau! Onneksi olkoon! Olisi hauska tietää, mikä on teoksen nimi ja lukea se.

Oli vuosia 1 kotiavain hukassa,etsitty siloin aikoinaan kyllä kaikki paikat.Sitten eräänä päivänä se oli keskellä lastenhuoneen mattoa.Ihan keskellä pelkkä avain.No hyvä kun löytyi.Ja lapset silloin kun hävisi ihan vauvoja.

Kaikista puurakenteisista taloista voi kuulua kovia pamahduksia tai pamahdusten sarjoja (kolinaa) lämpötilvaihteluiden takia. Useimmiten nämä tapahtuvat iltayöstä kun rakenteet alkavat viiletä auringonpaisteen jälkeen. Tätä tapahtuu niin kesällä kuin talvellakin.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko noiden paukahdusten syynä olla rakenteiden liikkuminen , jännitteitä tukihirsissä tai jotain? Meillä katon uusimisen jälkeen paukkui muutaman kerran , puuraketeinen talo voi elämöidä.

Todennäköisesti joku on vahingossa siirtänyt puhelunsa vahingossa väärään numeroon. Silloin kuvailemasi mukainen homma toteutuu.

Hefnerin Huge kirjoitti:

Mulla on samansuuntainen kokemus kuin AP:lla. Sain joskus 90-luvun puolivälin tienoilla käyttööni isäni vanhan kännykän ja samalla myös hänen vanhan liittymän ja numeron. Kun numero oli ollut mulla käytössä useamman vuoden, niin aloin samaan puheluita, jotka oli tarkoitettu johonkin rakennusliikkeeseen. Ensimmäisen kerran puhelu tuli eräänä lauantai aamuna, kun makoilin kotona krapulassa. Soittaja kyseli vihaisena, että miksi remontti ei ole edennyt sovitusti, eikä meinannut millään uskoa, että mulla ei ole mitään tekemistä ko. firman kanssa. Soittaja väitti myös kivenkovaan, että hän on soittanut tähän numeroon useasti ennenkin ja numero on varmasti oikein. Ensimmäinen ajatus oli, että kaverit ovat päättäneet tehdä pilapuhelun, kun olen krapulassa. Soittaja oli kuitenkin täysin tosissaan, eikä meinannut millään suostua lopettamaan puhelua. Vastaavia puheluita tuli tuon jälkeen muutaman vuoden ajan aina silloin tällöin ja taisi tuo samainen henkilökin soittaa joskus uudestaan. Kaikille puheluille oli yhteistä se, että he väittivät soittaneensa samaan numeroon kuin aina ennenkin ja numero on heillä tallennettuna puhelimessa. Sen verran aikanaan selvitin tuota, että sain selville firman jolle puhelut olivat tarkoitettu, mutta olin sen verran nuori, ettei kiinnostanut selvittää asiaa sen pidemmälle. Isäni oli tuon kyseisen numeron ensimmäinen omistaja, eli se ei ole ollut muilla kuin minulla ja isälläni käytössä. Isälläni ei myöskään ollut mitään yhteyksiä firmaan jota tavoiteltiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen vuonna 1981 syntynyt mies eli täytin aikaisemmin tänä vuonna 40 vuotta. Lapsuudessani 1980-luvulla ei luultavasti suhtauduttu yhtä sallivasti kuin nykyään siihen, että poika leikkii nukeilla. Vanhempani kuitenkin väittävät, että minulla oli lapsena useita nukkeja ja sain leikkiä niillä vapaasti. Heidän mukaansa leikinkin niillä usein ja vielä melko vanhaksi asti eli noin 12-vuotiaaksi asti.

Minulla taas ei ole mitään muistikuvaa minulla olleista nukeista tai että olisin leikkinyt niillä vaikka muistan lapsuudestani paljon leluja ja leikkejä jo 4-5 vuotiasta asti. Päinvastoin muistan, kuinka toivoin lapsena itselleni nukkea jolloin sain piiskaa ja ankaran puhuttelun aiheesta kuinka pojat eivät leiki nukeilla.

Lapsuudestani on jäljellä paljon valokuvia joissa leikin mutta yhdessäkään kuvassa ei ole nukkea. Vanhemmillani on säästössä myös paljon lelujani eikä niiden joukossa ole yhtään nukkea vaikka vanhempien mukaan minulla oli paljon nukkeja.

Ne nuket jäivät vahingossa Intiaan kun muutimme sieltä tänne Suomeen.

Otin itselleni kissan kun muutin asumaan yksin ollessani 20v. Se ei ollut mikään sylikissa eikä se viihtynyt ihmisten sylissä hetkeäkään. Jostain syystä pikkusiskoni oli poikkeus. Hänen sylissään se suostui olemaan kun perheeni kävi meillä. Sisko oli 10v kun muutin omasn kotiin.

Kissani ehti olla minulla vain 3 vuotta ennen kuolemaansa. Viimeisenä iltana kun se vielä eli niin se pyrki syliini kun istuin sohvalla katsomassa televisiota. Se tuli vapaaehtoisesti syliini, oli siinä ainakin 2-3 tuntia, kehräsi ja kerjäsi huomiota. Se oli täysin poikkeuksellista sille koska koskaan ennen se ei ollut galunnut itse tulla syliini, olla muutenkaan sylissäni tai kerjännyt huomiotani. Se ei koskaan ollut mitenkään huomionkipeä kissa.

Seuraavana päivänä kun olin tulossa töistä ja kaupasta, niin laskin ostoskassit lattialle kun kissa karkasi ovenraosta rappukäytävään (asuin kerrostalossa). Nappasin avaimet mukaan ja lähdin kissan perään. Onneksi hissi oli vapaa niin menin sillä alakerrokseen jossa ajattelin ottaa kissan kiinni jos se tulisi sinne asti ja tulihan se. Harmi vain eräs naapuri tuli juuri silloin kotiin ja kissa pystyi pakenemaan rappukäytävän ovesta ulos. Minä menin perässä mutta en saanut kissaa kiinni kun se juoksi autotielle ja jäi auton tönäisemäksi. Kissa eli vielä mutta oli sen verran vakavasti vamnautunut, että jouduin viemään sen eläinlääkäriaseman päivystykseen. Siellä sen todettiin olevan sen verran vaikeasti vammautunut, että se piti lopettaa. Sitä ei olisi pystynyt pelastamaan.

Tässä on parikin mysteeriä. Miksi kissa viihtyi eläessään siskoni sylissä mutta ei muiden sylissä? Sisko oli kissan eläessä siis 10-13v. Toinen mysteeri on se, että miksi kissa halusi olla omasta halustaan sylissäni ja kerjäsi huomiota sille täysin luonteenvastaisesti sen toiseksi viimeisenä elinpäivänä?

Mies 50v kirjoitti:

Heräsin eräänä aamuna jalka kipeänä ja huomasin pohkeessani monta isoa aivan ihon pinnalla olevaa haavaa. Lakanoissa oli verta ja samoin oli jalassakin. Menin pesemään veren jalasta pois ja päätin käydä näyttämässä jalkaa ensiavussa. Siellä jalka sidottiin haavojen kohdalla sideharsolla jonka minä kotona vaihdoin säännöllisesi. Lakanat jouduin vaihtamaan ja pesemään ne veriset lakanat. Tästä on jo useampi vuosi, mutta en vieläkään tiedä, että mistä haavat tulivat. Olin yksin kotona, kukaan muu ei olisi voinut päästä asuntooni, sängyssä ei ollut lasinsirpaleita, minulla ei ollut esim. koiraa tai kissaa joka olisi voinut raapia minua eikä sängyn lähettyvillä ollut veistä jolla olisin itse voinut vaikka osittain unessa itseäni haavoittaa. Toisaalta olen melko kankea joten tuskin olisin pystynyt taipumaan asentoon jossa olisin saanut tehtyä pohkeeseen niin siistejä ja suoria pintahaavoja. Kaikki veitseni olivat paikoillaan eikä niissä ollut verta eikä sitä ollut muuta kuin lakanoissa, jalassa ja pyjamahousuissa. Eräs outo yksityiskohta on myös se, että haavat paranivat erittäin nopeasti kun yleensä minulla erilaiset vammat kuten esim. haavat paranevat melko hitaasti.

Ihan tuollaista en ole kokenut, mutta minäkin olen useampaan otteeseen löytänyt itsestäni juuri yön jälkeen isoja naarmuja joista en voi käsittää, että mistä ne ovat tulleet. Viimeeksi minulla oli pitkä, kirvelevä naarmu kädessä, siinä on vieläkin jälki. Kerran minulla oli kyljessä vierekkäin pitkiä punaisia naarmuja, ihan kuin joku eläin olisi raapaissut teräväkyntisellä käpälällä. Mitään eläintä minulla ei ole eikä sellaista olisi voinut myöskään avoimesta ikkunasta tms. asuntooni päästä. Minulla on lyhyet kynnet, ei ollenkaan terävät, joten minun on vaikea kuvitella, että olisin myöskään itse unissani onnistunut raapimaan itseäni noin. Ja asun siis yksin. Kai se minä sitten olen ollut, mutta en vain tajua, että miksi raapisin itseäni noin raivokkaasti unissani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli alkoholisti ja häntä ei me perheen lapset kiinnostaneet juuri lainkaan. Hän ei puhunut meille juuri koskaan mitään ja oli muutenkin melko paljon niin kuin meitä lapsia ei olisi ollut olemassakaan. Hän oli sellainen myös silloin kun hän ei ollut humalassa. Hän oli myös erittäin hyvä piirtäjä selvänä ollessaan. Olin 9-vuotias kun isäni päätti piirtää kuvan 5-vuotiaasta pikkuveljestäni. Kuvassa veljestä näkyi kasvot ja ylävartalo. Tämä oli outoa, koska hän ei ollut koskaan piirtänyt meitä lapsiaan ja nyt hänellä oli pakottava tarve piirtää pikkuveli. Hän hankki ison paperin, suunnitteli kuvan tarkkaan ja sitten piirsi sen. Hän käytti kuvan piirtämiseen ja värittämiseen monta päivää aikaa, hän piirsi lähes aamusta iltaan eikä edes ollut humalassa sinä aikana. Kuvasta tuli siis iso ja se oli erittäin hyvä. Siitä selvästi tunnisti veljen. Erikoista oli sekin, että hän väritti kuvan koska yleensä hän teki mustavalkokuvia.

Kuvan valmistumisen jälkeen isä alkoi taas juoda alkoholia. Humalassa hän oli myös silloin, kun pikkuveli jäi tapaturmaisesti auton alle ja kuoli pari päivää kuvan valmistumisen jälkeen. Rattijuoppo ajoi veljen yli ja sai siitä tietysti rangaistuksen. Se oli isälle iso järkytys että hän oli humalassa veljen kuollessa eikä muistanut myöhemmin tapahtumaa ja että rattijuoppo ajoi veljen yli. Sen jälkeen hän oli raitis mies loppuelämänsä ajan.

Mysteerin tästä tekee se, että miten isällä oli pakottava tarve piirtää veljestä kuva juuri vähän ennen tämän kuolemaa kun muuten hän ei meistä lapsista välittänyt edes veljen kuoleman jälkeen. Joka tapauksessa kuva ripustettiin seinälle muistuttamaan veljestä.

Asia on tietysti kipeä, mutta olisiko mahdollista, että muistat väärin ja, että isäsi oikeasti piirsi kuvan vasta veljen kuoleman jälkeen?

Ei, kyllä hän piirsi sen nimenomaan ennen veljen kuolemaa. Hänelle tuli vain pakottava tarve piirtää kuva veljestäni ja hän sai kuvan valmiiksi pari päivää ennen veljen kuolemaa. Hän piirsi veljestäni kuvan vaikka ei ollut koskaan muuten ollut kiinnostunut meistä lapsistaan eikä hän veljen kuolemankaan jälkeen ollut kiinnostunut meistä muista lapsista. Veljeä hän vain muisteli ja ikävöi, me muut lapset emne merkinneet hänelle mitään.

Onhan niitä ihmisiä, jotka jotenkin aavistavat tai puhdasta sattumaa. Mummini oli täysin kunnossa ja yhtäkkiä sai kohtauksen eikä enää selvinnyt. Hän kävi aktiivisesti sairaalassa pienimmästäkin oireesta. Ehkä hän jotenkin aavisti, että jotain oli tapahtumassa, kun asuntoa tyhjentäessä moni tärkeä asia oli esillä. Ne mitkä hän oli juuri ajatellut antaa jollekin tietylle. Ja siellä oli siis ihan tavaroita, jotka on arkikäytössä. Kaikki kävi nopeasti ilman mitään sen kummempia sairasteluita etukäteen.

On sillä Intiahullulla ollut tässä viestiketjun kirjoittamisessa kova työ kun hän on aivan yksin kaikki nämä reilut 6000 viestiä tänne kirjoittanut.

Vierailija kirjoitti:

On sillä Intiahullulla ollut tässä viestiketjun kirjoittamisessa kova työ kun hän on aivan yksin kaikki nämä reilut 6000 viestiä tänne kirjoittanut.

Niin on, lahjoitetaan palkintona kovasta kirjoitustyöstä matkalippu Intiaan. Vain menolippu.

Joskus nuorena kävelin metroasemalla ja vastaani tuli hieman humalainen mies, joka sanoi minulle "älä koskaan rakastu, sitten menee kaikki asiat päin veetä". Naurahdin tähän toteamukseen, enkä ajatellut tästä sen enempää. Ei mennyt kauaa kun tapasin erään henkilön syntymäpäivänäni ja koin todella voimakkaan rakastumisen, joka johti lopulta siihen, että kaikki asiat menivät päin veetä (vuosien ajan). En tiedä mikä aikamatkustaja/ennustaja tuo tyyppi oli, mutta oikeassa hän oli.

Ei liity edelliseen kertomukseen, mutta kerran istuin metroasemalla ja vieressä istui nainen, joka alkoi yhtääkkiä laulamaan enkelimäisellä äänellä (olisiko ollut latinaksi) jotain kirkkoaariaa, ihmiset kääntyivät katsomaan mutta kukaan ei sanonut mitään. Se oli niin hämmentävä kokemus, että kylmät väreet menivät lävitse, mutta siinä oli myös jokin outo rauhoittava vaikutus. En tiedä olisiko ollut enkeli kyseessä, jos niihin uskoo.

Olisihan noita kertomuksia ja mietityksen aiheita muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on kadonnut melkein kaikki haarukat! Ja asun yksin eli ei edes joku muu ole voinut heittää niitä epähuomiossa menemään. Lusikat alkavat huveta samaa tietä. En ole järjestyksen ihminen, mutta kämppä on siisti ja melko pienikin.

-ap

Kiitos muuten jännistä tarinoista, av ei koskaan petä.

Tämä on kyllä kovin ihmeellistä, sillä minultakin on kadonnut haarukoita niin, että jouduin ostamaan lisää. Ajattelin, että ovat kadonneet muutossa tai menneet vahingossa roskiin. Vielä omituisempaa on, että eräänä päivänä puhtaiden haarukoiden joukkoon astianpesukoneeseen  oli ilmestynyt täysin vieras haarukka, eli siis aivan muuta mallia kuin muut haarukat. Tämä kyllä herätti ihmetystä ja ehdin miettiä että olenko sekoamassa. Kai tälle silti löytyy jokin järkevä selitys.

Näin lapsena, luultavasti alle kouluikäisenä usein unta, jossa olin aina samassa vanhassa talossa, jossa oli vanhanaikainen sisustus. Talo oli joka kerta samanlainen. Unissa talossa oli aina jotenkin pelottava ja painostava ilmapiiri Vähitellen nämä unet loppuivat.

Jälkernpäin olrn miettinyt, että mikä tämä unen talo oli. Uskon jollain tapaa jälleensyntymään ja olen miettinyt, että olisiko minulla ollut entisiä elämiä ja että nukkuessa olisin vielä tarpeeksi pienenä muistanut talon, jossa olisin asunut edellisessä elämässä ja minulle olisi tapahtunut siellä jotain pahaa siellä vielä eläessäni. Siksi unissa oli sellainen negatiivinen tunnelma, että siihen taloon liittyy jotain pahaa / siellä on tapahtunut jotain pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Näin lapsena, luultavasti alle kouluikäisenä usein unta, jossa olin aina samassa vanhassa talossa, jossa oli vanhanaikainen sisustus. Talo oli joka kerta samanlainen. Unissa talossa oli aina jotenkin pelottava ja painostava ilmapiiri Vähitellen nämä unet loppuivat.

Jälkernpäin olrn miettinyt, että mikä tämä unen talo oli. Uskon jollain tapaa jälleensyntymään ja olen miettinyt, että olisiko minulla ollut entisiä elämiä ja että nukkuessa olisin vielä tarpeeksi pienenä muistanut talon, jossa olisin asunut edellisessä elämässä ja minulle olisi tapahtunut siellä jotain pahaa siellä vielä eläessäni. Siksi unissa oli sellainen negatiivinen tunnelma, että siihen taloon liittyy jotain pahaa / siellä on tapahtunut jotain pahaa.

Voisiko tuo olla jokin hyvin varhainen muisto, vielä tuotakin varhaisemmasta lapsuudesta? Jonkun perhetutun sukulaisen talo esimerkiksi jossa et muista käyneesi?

Minäkin kyllä näin lapsena unta samasta metsästä. Siinä ei tosin ollut huono tunnelma, vaan hyvä. Kysyin äidiltäkin, että olemmeko joskus sellaisessa paikassa käyneet, mutta ilmeisesti emme. Siellä oli ihmisiäkin, ei ketään sellaisia jotka tunnistan. Mutta unessa se paikka oli tuttu.

Mutta onhan noita outoja ja karmivia unia tietystä samasta paikasta monillakin, muistan kun luin yhdestä keskustelusta esimerkiksi sellaisesta, että joku oli nähnyt toistuvasti unta, jossa hän lähestyi kesäpäivänä kauniissa maalaismaisemassa maataloa. Vähitellen maiseman väri muuttui jotenkin oudoksi ja tunnelmasta tuli uhkaava. Sitten hän aina heräsi.

Minne hävisi eräs entinen oppilas, joka oli samalla luokalla.

Vierailija kirjoitti:

Näin lapsena, luultavasti alle kouluikäisenä usein unta, jossa olin aina samassa vanhassa talossa, jossa oli vanhanaikainen sisustus. Talo oli joka kerta samanlainen. Unissa talossa oli aina jotenkin pelottava ja painostava ilmapiiri Vähitellen nämä unet loppuivat.

Jälkernpäin olrn miettinyt, että mikä tämä unen talo oli. Uskon jollain tapaa jälleensyntymään ja olen miettinyt, että olisiko minulla ollut entisiä elämiä ja että nukkuessa olisin vielä tarpeeksi pienenä muistanut talon, jossa olisin asunut edellisessä elämässä ja minulle olisi tapahtunut siellä jotain pahaa siellä vielä eläessäni. Siksi unissa oli sellainen negatiivinen tunnelma, että siihen taloon liittyy jotain pahaa / siellä on tapahtunut jotain pahaa.

Mielesi käsittelee elämääsi ja sen ongelmia unessa. Näen itse tosi usein unta, että harhailen eksyksissä jossain isossa hotellissa tms. ja aina kun avaan jonkun oven, takana on vaan toinen ovi ja sen jälkeen toinen enkä pääse talosta ulos. Joskus pakenen minua seuraavaa vaaraa, josta tunnistan vain askeleet ja uhkan  ja löydän salahuoneita, tiedätkö sellaisia mitä elokuvien vanhoissa taloissa, jossain kirjahyllyn takana pikkuinen huone tai ovelasti seinään piilotettu salaovi. Unilla on selkeä yhteys elämääni ja mielentiloihini. Sinullakin saattaa olla jotain asioita painamassa mieltä. Tai ihan sitten vaan oot syönyt jotain sopimatonta, nukut huonosti ja näät sekavia unia

Yleensä loppuvuodesta 16 vuotta täyttävä poikani on siivonnut huoneensa vasta kun se on ollut todella sotkuinen ja silloinkin huolimattomasti monen käskyn jälkeen. Nyt poika on toukokuun alusta asti siivonnut huoneensa oma-aloitteisesti ilman eri käskyjä vaikka se ei ole ollut vielä edes kovin likainen, vaihtanut itse lakanst sänkyyn säännöllisesti (aikaisemmin minä jouduin tekemään sen) ja jopa pessyt itse omsn pyykkinsä. Ennen minä jouduin tekemään senkin ja ihme oli, jos poika edes viitsi pyykit pyykkikoriin asti viedä, yleensä jouduin keräämään ne pojan huoneen lattialta pyykkikoriin.

Mysteeri on, että mikä poikaan on mennyt tai mitä hän juonii kun on muuttanut näin kovasti tapojaan. Poika itse vain sanoo, että "Eihän siihen enää kovin montaa vuotta mene kun muutsn asumasn yksin ja silloin joudun kuitenkin tekemään kotityöt itse".

Äiti 40v kirjoitti:

Yleensä loppuvuodesta 16 vuotta täyttävä poikani on siivonnut huoneensa vasta kun se on ollut todella sotkuinen ja silloinkin huolimattomasti monen käskyn jälkeen. Nyt poika on toukokuun alusta asti siivonnut huoneensa oma-aloitteisesti ilman eri käskyjä vaikka se ei ole ollut vielä edes kovin likainen, vaihtanut itse lakanst sänkyyn säännöllisesti (aikaisemmin minä jouduin tekemään sen) ja jopa pessyt itse omsn pyykkinsä. Ennen minä jouduin tekemään senkin ja ihme oli, jos poika edes viitsi pyykit pyykkikoriin asti viedä, yleensä jouduin keräämään ne pojan huoneen lattialta pyykkikoriin.

Mysteeri on, että mikä poikaan on mennyt tai mitä hän juonii kun on muuttanut näin kovasti tapojaan. Poika itse vain sanoo, että "Eihän siihen enää kovin montaa vuotta mene kun muutsn asumasn yksin ja silloin joudun kuitenkin tekemään kotityöt itse".

Ihan vain tiedoksi sulle, joka kirjoittelet näitä "mysteeri on" - juttuja, että tämä ei ole mikään mysteeriketju vaan selvittämätön asia/tapahtuma, joka on jäänyt vaivaamaan -ketju. Perusta oma ketju sun mysteereille.

Olin hukannut kannettavan tietokoneeni johdottoman hiiren ja etsinyt sitä ympäri asuntoani löytämättä sitä. Eräänä päivänä seisoin jostain syystä tietokonepöydän luona eikä hiirtä näkynyt siinä missään. Poistuin keittiöön juomaan vettä ja kun palasin tietokonepöydän luo, niin hiiri oli siinä tietokoneen päällä missä se ei ollut kun lähdin keittiöön. Se on mysteeri, että missä se oli kadoksissa ollessaan ja miten se ilmestyi siihen tietokoneen päälle. Siitä oken 100% varma, että asunnossani ei ollut ketään muuta kuin minä koska kukaan ei olisi ehtinyt käydä laittamassa hiirtä tietokoneen päälle ja poistua paikalta sinä aikana kun kävin keittiösdä ja huoneesta jossa tietokone oli näki suoraan eteiseen eikä siellä ollut ketään poistumassa. Kävin koko asunnon läpi eikä siellä näkynyt ketään eikä kukaan olisi voinut poistua sieltä tarkastaessani asuntoa. Aloitin tarkastuksen nimittäin eteisestä ja tarkistin, että ulko-oven turvaketju oli paikoillaan. Kävin asunnon läpi ja palasin takaisin eteiseen jossa turvaketju oli yhä paikallaan. Kukaan ei olisi voinut poistua ja sulkea ovea niin, että hän olisi laittanut turvaketjun kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minne ihmeeseen meidän pyykkiteline katosi muutossa?

Mun entisen kämpän varastoon! :D

Mä olen kerran jättänyt pyykkitelineen muutossa naapurin lukitsematta olleeseen häkkivarastoon kun en jaksanut kantaa sitä roskiin. :D