Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seisoin Soulissa metrossa ja saavuttiin asemalle. Metroon astui siististi pukeutunut, pitkä ja suunnilleen minun ikäiseni näköinen mies, joka näytti todella tutulta, mutta en pystynyt mielessäni yhdistämään häntä kehenkään. En tuolloin tuntenut ketään korealaista eikä hän myöskään muistuttanut ketään julkisuuden henkilöä, johon olisin voinut hänet sekoittaa. Vaikutti jopa siltä, että hän olisi ajatellut minusta samaa, sillä välillemme syntyi oudon intensiivinen katsekontakti. Sydämeni hakkasi ja välillämme vallitsi todella outo ja hämmentynyt tunnelma, jota on vaikea edes kuvailla.

Muutamalla seuraavalla asemalla juna tyhjeni selvästi ja pääsin istumaan. Myös viereinen paikka tyhjeni, ja tämä mies istui viereeni. Emme sanoneet mitään toisillemme, mutta pohtiessani ilmeisesti unohdin kuunnella asemien nimiä, sillä en ollut huomannut omani lähestyvän. Sydämeni hyppäsi kurkkuun, kun juuri ennen asemaani, jolla minun oli tarkoitus jäädä, mies sanoi minulle "ibeon yeogi", eli "tämä asema". En järkytykseltäni edes vastannut mitään, vaan lähdin nopeasti oville ja jäin junasta. Lähtiessäni katsoin vielä sisälle junan ikkunasta ja mies katsoi takaisin junan lähtöön asti.

En edelleenkään tiedä kuka hän oli, tai mistä hän tiesi, millä asemalla minun pitäisi jäädä. Minulla ei ollut kännykkää tai karttaa esillä, josta olisi voinut nähdä mihin olin menossa, enkä myöskään ollut jäämässä minkään tyypillisen turistikohteen pysäkillä. Olisi pitänyt kysyä, mikä meitä oikein yhdisti.

Vähän vastaava mutta täysin erilainen tapaus Tukholmasta. Oltiin risteilyllä ja pyöritty pitkin keskustaa ja päätettiin lähteä metrolla takaisin laivalle. Ehdin sanoa lipunmyyjälle ”två biljetter”, kun tämä jo vastasi ”till Gärdet?”, joka siis oli Silja-linen terminaalia lähinnä oleva metroasema.

Suomalaiset turistit varmaan laivan lähtöaikaan ostavat tyypillisesti lipun juuri Gärdetiin.

Siskoni oli menossa joskus työhaastatteluun ja kysyi bussikuskilta, että meneehän tämä Hakkilaan. Kuski oli vastannut, että joo pääsee Keskolle. Sisko ihmetteli, että mistä tuo näki hänen määränpäänsä ja arvelin, että kaikki ulkopaikkakuntalaiset Hakkilaa kyselevät olivat luultavasti aina juuri Keskoon suuntaamassa.

Siis yrittikö tämä kirjoittaja jotenkin vihjata, että ruotsini ei muka kuulostanut natiivin lausumalta?

Greta Thunbergiä lainatakseni ”How date you?!”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän yli kolme vuotta sitten aloin tapailla silloista naisystävääni, ja olimme kesällä lämpimällä säällä istumassa hänen kanssa kaupungilla eräässä puistossa veden äärellä juomia nauttimassa. Paikalle pyöräili sattumalta eräs vanha miespuolinen kaverini, joka tietysti istahti siihen juttelemaan. Yhtäkkiä tämä kaverini kysyy naisystävältäni, että olikohan se sinun sisko jonka näin tuolla Lidlissä tässä ihan vasta? Olimme naisystäväni kanssa melko hölmistyneitä, että miten hän voi tuollaista päätellä? Tämä kaverini ei ollut koskaan aiemmin tavannut naisystävääni, saati tiennyt mitään hänen perhesuhteistaan. Naisystävälläni kylläkin oli kaksi siskoa, mutta eihän kaverini voinut sitä tietää, ja heistäkin toinen asui kauempana. Yritin kysellä että kukahan se mahtoi olla, mutta kaverinikaan ei nimeä muistanut, ja sen verran selvisi että se saattoi olla yksi minun naispuolinen tuttu, jonka kaverinikin on joskus tavannut, mutta kuitenkin. Miten kaverini saattoi päätellä, että se on naisystäväni sisko, vaikka he eivät ole edes yhtään saman näköisiä, ja tosiaankin ei hän tiennyt, että naisystävälläni edes on siskoja. Arvoitukseksi siis jäi, että mistä hän sen siskon keksi, vaikka ei edes tuntenut silloista naisystävääni entuudestaan mitenkään? Noh, tämä kaverini on vähän sellainen yksinkertainen ja suppeaa elämää elävä aikamiespoika, joka saattaa yhdistellä asioita vähän oman mielen mukaan, joten olisiko sitten osaselitys siinä?

No siis kaverisi mielestä naisystäväsi vain näytti samalta kuin nainen, jonka hän oli juuri nähnyt kaupassa. Eihän hän tosiaan voinut tietää naisystäväsi siskoista - eikä siis siitäkään, etteivät he ole samannäköisiä. Siskot kuitenkin monesti ovat, ja siksi on ihan luonnollista kysyä. Se kaupan nainen on voinut olla kuka tahansa tuntematon.

Joskus muinoin yhden vanhan luokkakaverin seurassa oli viihteellä usein kaksi hyvin samannäköistä naista. Nähtiin satunnaisesti ehkä kerran kuukaudessa. Toisen kaverin kanssa ei edes oletettu mitään muuta kuin, että siskoksethan siinä. Vasta ehkä yli vuoden päästä selvisi, että ne olikin kavereita.

Toisen ketran intissä yksi mies kiinnitti huomiota, että kaksi muuta oli keskenään hyvin samannäköiset. Välitön reaktio oli ”enhän mä nyt ton näkönen ole!”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle tuli mieleen vuosia sitten näkemäni outo juttu, jota en ole kyennyt selvittämään itselleni vieläkään. Olin menossa keittiöön, kun näin keittiön pöydän yllä "leijuvan" jotain.

Siis pöydän yläpuolella, karkeasti arvioiden noin 5- 10cm pöydän pinnasta leijui outo, jonkinlaisia violetin/sinisen sävyjä sisältävä täysin pyöreä ympyrä. Oli mitoiltaan vielä melko iso, sanotaan että silmämääräisen arvioni mukaan pienen lapsen kokoinen?

Eniten järkytti ja pelotti kuitenkin se, että olin ensinäkin täysin hereillä ja tuo mitä ikinä näinkään pysyi paikoillaan yli 5 minuuttia jonka ajan vaan tuijotin sitä keittiön ovelta. Lähemmäs en uskaltanut mennä, koska tuli vaan tosi paha tunne ettei kannata ja olin täysin yksin kotona.

Myöskään ulkoa tuo näky ei voinut tulla, se selvästi alkoi meidän keittiömme pöydän yläpuolelta. Mietin jo silloin ja myöhemminkin, että mikä lie portti tms oli johonkin?

Vieläkin puistattaa miettiä nimenomaan tuota, että mikä se oli? Olen täysin terve ja olin valveilla, en uskonut yliluonnollisiin juttuihin tuota ennen.

Tuo vain jäi vuosiksi aina välillä vaivaamaan. Se pyöreä juttu oli ikään kuin sen näköinen, että esim käden oisi voinut työntää siitä läpi ja kinuta itse perässä, niin jonnekin?

Tai jotain oisi voinut tulla sieltä jostakin tänne? Sellaisia ajatuksia se pyöreä mikä lopulta olikaan herätti. Hyi elämä.

Olisiko voinut olla joku hetkellinen näköhäiriö? Monestihan jos tuijotat pitkään jotain kirkasta näyttöruutua tai muuta kirkasta valoa, niin se saattaa tehdä silmille tepposet, ja kun käännät katseen muualle kirkkaasta valonlähteestä, niin voit silmissä nähdä vilinää, väreilyä tai jotain erivärisiä kuvioita, tai pitkään huonossa asennossa oleminen, ja äkillinen ylösnousu voi aiheuttaa äkillisen verenpaineen epätasapainon, jolloin voi huimata, ja nähdä näköharhoja. Myös migreenikohtauksessa voi silmissä alkaa vilistä, ja näkyä eri värejä ja kuvioita. Entä syötkö mitään lääkkeitä? Jotkut lääkkeetkin voivat aiheuttaa hallusinaatioita. Mutta jos näistä mikään ei täsmää, niin ilmiölle on kyllä melko vaikea antaa selitystä.

Lääkkeitä en syö, ei taustalla mitään sairauksia kuten migreeniä tai mitään muutakaan.

En itsekään tänä päivänäkään ole keksinyt selitystä ilmiölle.

Toki saattoi olla joku hetkellinen näköhäiriökin, mene tiedä?

Mutta voiko tuollainen kestää yli 5 min?

Ja ainiin, joku kysyi edellisellä sivulla miten ilmiö katosi, että haihtuiko vai poistuinko itse paikalta.

Poistuin lopulta itse makkariin viestittelemään miehelle että monelta pääseekään kotiin, kun alkoi hirvittää..

Kyllä näköhäiriökin voi kestää minuutteja. Itse olen tasan kerran elämässäni kokenut migreenille tyypillisen sahalaitakuvion hohtavan näkökentässäni - vaikka minulla ei ole koskaan ollut migreeniä tai mitään siihen viittaavaa. Tämä kesti useita minuutteja kuvion suurentuessa vähitellen. Mutta päänsärkyä ei tullut, eikä mitään muutakaan oiretta. Kaikkea hassua voi aivoissa tapahtua hetkellisesti.

Migreenejä on erilaisia, eikä se aina tarkoita päänsärkyä. Eli uutisia sulle: sulla on ollut ainakin kerran elämässäsi migreeni.

Vierailija kirjoitti:

Asuimme exäni kanssa keskellä metsää. Kerran tulin töistä ja näin tienlaidassa kävelevä naisen joka kiinnitti huomioni monestakin syystä: Naisella oli valkoinen nahkajakku, mustat tiukat housut  ja valkoiset erittäin korkeakorkoiset saapikkaat. Tie oli hiekkatie, nainen kuitenkin käveli siinä korkkareissaan kuin  catwalkilla. Auringonvalo hehkui naisen oranssinsävyisessä, päälaelle keoksi kasatussa  tukassa ja  ja silmiä peittivät aurinkolasit, kasvoista näin vain väläyksen sivuprofilia. Kaikkiaan hyvin näyttävä ilmestys.  Lähellä ei ollut taloja, ainoa oli meidän talomme ja sinnekin oli parisen kilometriä mutta jos nainen jatkaisi kävelyä, hän päätyisi pihaamme.  Asia alkoi kiusata minua  niin että tein u-käännöksen kysyäkseni, onko hänellä kaikki hyvin mutta nainen oli kadonnut kuin se kuuluisa pieru saharaan. Nousin autosta hölmönä ja mietin, että mikäs kummitus se nyt oli? 

Muistui mieleen nuoruudesta yksi ehkä noin viisikymppinen nainen, joka varsinkin kesäisin käveli usein asuinalueellamme iltaisin viimeisen päälle laitettuna ja hyvin ”antavat” vaatteet päällä. Tuntui nauttivan myös teinipoikien katseista, joita olemuksellaan keräsi.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo pitkään halunnut tilata netistä vanhan englanninkielisen kirjan, kirjaa ei ole suomennettu eikä varmasti ole koskaan ollut myynnissä suomessa. Vihdoin tilasin sen, muutossa huomasin kumminkin että minulla on jo tämä kyseinen kirja ja nyt niitä oli kaksi. Missä vaiheessa olen tämän ostanut sillä kirja oli todella sellainen minkä halusin ja olisin lukenut heti jos se minulla olisi ollut. Vanhempieni kirjoja se ei voi olla sillä he eivät lue englanninkielistä kirjallisuutta tai sellaisista aiheista.

Eniten jäi ärsyttämään rahan meno kun oli tiukkaa muutenkin.

Mulla taas tuli hiukan vastaava täydellinen muistikatko päinvastaisessa tilanteessa. Olin joskus ostanut kävelykengät, jotka sitten osoittautuivat mulle hiukan liian pieniksi. Kerran sitten mainitsin vaimolle, että voisinkin antaa ne hänen sukulaiselleen, etteivät mene hukkaan. Vaimo katsoi ihmeessään ja valisti minua, että olin lahjoittanut ne kengät tälle miehelle jo vuotta aiemmin!

Kirkkonummen surmat.

Vierailija kirjoitti:

Kuka oli se petturi, joka opiskeluaikoinani varasti rahalippaan ainejärjestöni toimistolta. Olin tuolloin aktiivina, ja minulla + noin viidellätoista muulla ihmisellä oli avain tuohon toimistoon. Lippaassa oli ollut yli 500 €, ja ne oli viety eräiden bileiden aikana. Toimiston oven lukkoa ei oltu murrettu, joten sisään oli menty avaimilla. Paikkoja ei oltu pengottu, joten syyllinen tiesi, missä rahoja säilytettiin. Myöskin sen laatikon lukko, jossa lipas oli, oli avattu siististi avaimella.

Meidät kaikki kutsuttiin tämän jälkeen koolle, ja pidettiin vakava puhuttelu. Kaikki kuitenkin näyttivät olevan yhtä ihmeissään ja tyrmistyneitä asiasta. Kuitenkin joku siitä joukosta oli syyllinen. Eniten raivostutti se, että olimme kaikki hyviä kavereita keskenämme. Jos joku oli rahapulassa, olisimme varmasti voineet auttaa häntä.

Syyllinen ei välttämättä ollut kukaan teistä. Katsoppa vaikka youtubesta LockPickingLawyer ja hämmästy miten nopeasti lukot saa auki ilman avaimia.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin aikanaan romanialaisen romaanitytön kanssa espanjassa ja kerran myöhemmin menin taas espanjaan ja puhelimeeni tuli viesti häneltä; oletko täällä? Hetken kuluttua taksini ajoi hänen ohitseen, tuntui aika uskomattomalta, sillä en ollut häneen pitkään aikaan yhteydessä. Lisäksi joka kerta törmään häneen heti ensimmäisinä päivinä kun menen espanjaan, vaikka kaupungissa on noin 300000 asukasta. Tuntuu kyllä hyvältä aina nähdä, ei siinä mitään, mutta tuntuu kuin hänellä olisi jokin yliluonnollinen vaisto.

Tämä juttu ei vaikuta enää niin uskomattomalta, kun selviää, että asut hänen naapurissaan asuessasi Espanjassa.

Vierailija kirjoitti:

Korona hysteria. Ei vaan voi ymmärtää

Katso mutä Intiassa tapahtuu

Olin kaunis kesäaamu ja lapsellani oli aika klo 8 hammaslääkäriin. Menimme sinne kävellen, oli  ihan hiljaista  eikä ketään missään mikä on ymmärrettävää kun ihmisillä lomat ja kello niiin vähän. Olimme kirkon kohdalla  kun  kuulimme kummallisen äänen , kuin  jättiläinen puhaltaisi  limsapulloon ja ääni tuli ylhäältä.  Kun siinä oli se kirkko niin mietin huvittuneena,että nytko ne ilmestyskirjan ratsastajat tulee. Saattoihan tuuli puhaltaa johonkin kirkon rakenteissa, mutta olen ohittanut kys. kirkon kymmeniä kertoja kuulematta  tuollaista ääntä. Poikakin kysyi että mikä  kumma tuo on.   Kuuntelimme ääntä noin 5min kunnes   oli pakko jatkaa matkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle tuli mieleen vuosia sitten näkemäni outo juttu, jota en ole kyennyt selvittämään itselleni vieläkään. Olin menossa keittiöön, kun näin keittiön pöydän yllä "leijuvan" jotain.

Siis pöydän yläpuolella, karkeasti arvioiden noin 5- 10cm pöydän pinnasta leijui outo, jonkinlaisia violetin/sinisen sävyjä sisältävä täysin pyöreä ympyrä. Oli mitoiltaan vielä melko iso, sanotaan että silmämääräisen arvioni mukaan pienen lapsen kokoinen?

Eniten järkytti ja pelotti kuitenkin se, että olin ensinäkin täysin hereillä ja tuo mitä ikinä näinkään pysyi paikoillaan yli 5 minuuttia jonka ajan vaan tuijotin sitä keittiön ovelta. Lähemmäs en uskaltanut mennä, koska tuli vaan tosi paha tunne ettei kannata ja olin täysin yksin kotona.

Myöskään ulkoa tuo näky ei voinut tulla, se selvästi alkoi meidän keittiömme pöydän yläpuolelta. Mietin jo silloin ja myöhemminkin, että mikä lie portti tms oli johonkin?

Vieläkin puistattaa miettiä nimenomaan tuota, että mikä se oli? Olen täysin terve ja olin valveilla, en uskonut yliluonnollisiin juttuihin tuota ennen.

Tuo vain jäi vuosiksi aina välillä vaivaamaan. Se pyöreä juttu oli ikään kuin sen näköinen, että esim käden oisi voinut työntää siitä läpi ja kinuta itse perässä, niin jonnekin?

Tai jotain oisi voinut tulla sieltä jostakin tänne? Sellaisia ajatuksia se pyöreä mikä lopulta olikaan herätti. Hyi elämä.

Olisiko voinut olla joku hetkellinen näköhäiriö? Monestihan jos tuijotat pitkään jotain kirkasta näyttöruutua tai muuta kirkasta valoa, niin se saattaa tehdä silmille tepposet, ja kun käännät katseen muualle kirkkaasta valonlähteestä, niin voit silmissä nähdä vilinää, väreilyä tai jotain erivärisiä kuvioita, tai pitkään huonossa asennossa oleminen, ja äkillinen ylösnousu voi aiheuttaa äkillisen verenpaineen epätasapainon, jolloin voi huimata, ja nähdä näköharhoja. Myös migreenikohtauksessa voi silmissä alkaa vilistä, ja näkyä eri värejä ja kuvioita. Entä syötkö mitään lääkkeitä? Jotkut lääkkeetkin voivat aiheuttaa hallusinaatioita. Mutta jos näistä mikään ei täsmää, niin ilmiölle on kyllä melko vaikea antaa selitystä.

Lääkkeitä en syö, ei taustalla mitään sairauksia kuten migreeniä tai mitään muutakaan.

En itsekään tänä päivänäkään ole keksinyt selitystä ilmiölle.

Toki saattoi olla joku hetkellinen näköhäiriökin, mene tiedä?

Mutta voiko tuollainen kestää yli 5 min?

Ja ainiin, joku kysyi edellisellä sivulla miten ilmiö katosi, että haihtuiko vai poistuinko itse paikalta.

Poistuin lopulta itse makkariin viestittelemään miehelle että monelta pääseekään kotiin, kun alkoi hirvittää..

Kyllä näköhäiriökin voi kestää minuutteja. Itse olen tasan kerran elämässäni kokenut migreenille tyypillisen sahalaitakuvion hohtavan näkökentässäni - vaikka minulla ei ole koskaan ollut migreeniä tai mitään siihen viittaavaa. Tämä kesti useita minuutteja kuvion suurentuessa vähitellen. Mutta päänsärkyä ei tullut, eikä mitään muutakaan oiretta. Kaikkea hassua voi aivoissa tapahtua hetkellisesti.

Migreenejä on erilaisia, eikä se aina tarkoita päänsärkyä. Eli uutisia sulle: sulla on ollut ainakin kerran elämässäsi migreeni.

Jep, oftalminen migreeni tuo.

3-vuotias poikani on mysteeri. Tai oikeastaan mysteeri on se, että hän syntyi 3-vuotiaan sisarensa kanssa kaksosena. Nimittäin kun reilu 3 vuotta sitten olin raskaana niin kohdusta kuului aina vain yhden lapsen sydänäänet, ei koskaan kahden lapsen sydänääniä vaikka kohdussa oli 2 lasta. Olin ennen sitä synnyttänyt jo 8 lasta josta 2 nuorinta olivat kaksoset ja tiesin, että miltä tuntuu kun kohdussa liikkuu vain yksi sikiö ja myös sen, että miltä tuntuu kun kohdussa liikkuu kaksi sikiötä. Koko raskauden ajan silloin 3 vuotta sitten tunsin kohdussa vain yhden sikiön liikkeet. Ultraäänitutkimuksissakin kohdussa näkyi vain 1 sikiö. Kun vatsaani tutkittiin päältä päin kädin, niin kohdussa tuntui vain 1 sikiö ja sen liikkeet. Halusimme miehen kanssa tietää lapsen sukupuolen ja meille kerrottiin, että tulossa on tyttö.

Synnytyksessäkin kuului vain yhden vauvan sydänäänet ja kun tyttö syntyi maailmaan, niin pian ulos tuli myös istukka. Sitten tapahtui se ihmeellinen asia, synnytys nimittäin jatkui ja vaikutti, että tulossa on toinenkin lapsi mutta kun sydänääniä mittaava laite laitettiin paikoilleen, niin kohdusta ei kuulunut sydänääniä. Silti synnytys jatkui ja pian emättimestä tuli esille ensin vauvan päälaki, sitten pää ja pian koko vauva, terve poikavauva terveen tyttövauvan lisäksi ja vaikka pojan sydänääniä ei raskauden tai synnytyksen aikana kuulunut, niin silti syntymän jälkern vauvan sydän löi normaalisti ja oli sivan terve ja normaalisti kehittynyt sydän. Kaikki olivat aivan ihmeissään kun lapsia syntyi kaksi vaikka koko raskausaikana ei ollut merkkiäkään kaksosten syntymästä. Aina kuului vain yhdet sydänäänet, tunsin yhden sikiön liikkeet, ultraäänessä näkyi aina vsin yksi sikiö jne. Miten poika onnistui piilottelemaan kohdussa koko raskauden ajan varsinkin kun hän oli kaksoissiskoaan reilusti isompi? Poika painoi syntyessään 4700g kun taas tyttö painoi 2900g. Mitrn tässä raskaudessa merkit osoittivat, että tulossa on vain yksi lapsi vaikka tuli kaksoset? Edellidessäkin raskaudessa 2 vuotta aikaisemmin syntyi kaksoset ja siitä saatiin tietää jo varhaisessa vaiheessa.

Kaksosten jälkeen olen synnyttänyt 2 lasta, jotka ovat nyt 1v6kk ja 2kk. Näilläkin kerroilla merkit osoittivat, että tulossa on 1 lapsi mutta vitsailtiin että taas tulee yllätyskaksoset mutta ei tullut. Molemmilla kerroilla tuli vain yksi lapsi.

Pyydettiin koulussa lukemaan ääneen aine ja huokaisin siihen 15-vuotiaan draamalla (toki myös osittain huumorilla) kuinka mieluummin vaikka tappaisin itseni. Sen sanottuani minulle tuli todella outo olo, rupesi huimaamaan jne. Meni kyllä ohi siinä tunnin aikana ja lähdin kotiin viikonlopun viettoon. La-su yönä perheenjäseneni täysin yllättäen tappoi itsensä. Oliko outo olo vain sattumaa vai jotain muuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimies googletti sairaslomatodistuksen diagnoosin ja soitti esiintyen tutkijana.

Eihän se diagnoosi kuulu millään tavalla esimiehelle?

No sillälailla kuuluu, että esim silikonitissileikkauksen jälkeinen sairasloma ei kuulu työnantajan maksettavaksi. Eikä esim käsittääkseni abortti?

Tarttuvat taudit, tuki ja liikuntaelimistön sairaudet ja vaikkapa syöpä kuuluvat.

Eli tästä syystä diagnoosi on esimiehen nähtävä.

Heille riittää merkintä, onko sairasloma palkallista vai palkatonta. Diagnoosi ei heille kuulu. Useampi esimies todennäköisesti googlailee niitä uteliaisuuksissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen edelleen pohtinut miksi entinen poikaystäväni alkoi kaverinsa kanssa vainoamaan minua koulumatkoilla. Olin siis 14-vuotias, ja suuri romanssimme oli tapahtunut vuotta aikaisemmin ja kestänyt hurjat kaksi kuukautta päättyen osaltaan siihen, että jätkä oli aika itsetuhoinen enkä ollut valmis seksiin. Kävelin parhaan kaverini kanssa kotiin kun yhtäkkiä huomasimme miten exäni istuu skootterinsa päällä ja päivystää talomme läheisellä mäellä. Hän tuijotti meitä silmä kovana, ei tehnyt mitään, vaan ainoastaan tuijotti. Hetken kuluttua huomasimme, että hänen kaverinsa jolla oli samanmerkkinen skootteri, istui oman moponsa päällä toisella puolella taloamme naapurikerrostalon pihalla. Asuimme siis kerrostalossa lähellä paikkakunnan keskustaa. 

Emme kiinnittäneet siihen kaverini kanssa mitään huomiota. Ainoastaan keskityimme omiin juttuihimme. Äitini kertoi, että eksäni oli ilmestynyt siihen mäelle jo hyvissä ajoin päivällä ja hän lähti vasta tuntien kuluttua. 

Tuota pelleilyä jatkui päiväkausia. Ihmettelimme miten hän sai kaverinsakin siihen mukaan, ja he yksinkertaisesti vain istuivat skoottereittensa päällä ja tuijottivat. Kaverini kyllästyi siihen pelleilyyn ja käveli eksäni luokse, nosti visiirin ja kysyi että mitä kuuluu. Eksäni murahti jotain todella älykästä ja vetäytyi taakse. Kun kaverini ei luovuttanut, hän lopulta siirtyi mopoineen pois. 

Kukaan kundin kavereista ei asunut siinä, koska hänellä ei edes ollut sellaisia. Heistä ei kumpikaan tullut puhumaan mitään, he vain kaartelivat lähellä siellä missä olimme. 

Epäilen, että taustalla oli mustasukkaisuus ja luova kerronta menneisyyden tapahtumista, nimittäin luokkalaiseni tyttö alkoi seurustelemaan tuon samaisen sekopään kanssa ja hänen alamäkensä alkoi siitä. Voi olla, että siellä oli jotain keskinäisiä joita tuo ex oli tulossa raivoamaan mullekin, mutta ei sitten kantti riittänytkään. Uusi tyttis tuli toisinaan keskellä viikkoa kauheassa krapulassa kouluun yms. ja joskus niin itkettyneenä, että pahaa teki. Tuo eksän käytös ei vain ollut kauhean tervettä. 

EXällä ei ollut kavereita, mutta kuitenkin hänen kaverinsa päivysti naapuritalon pihassa?

Näemmä yksi ja sama ihminen käy joka ikiseen juttuun heittämässä tällaisen täysin turhan yksilauseisen kommentin. Tämä oli vielä kerännyt peukkuja, ei luoja. Tässä joku kertoo, miten sen ex on notkunut kotinurkilla ja sinun mielestäsi oleellisin asia on juuri tuo? Kyllä minäkin ihmettelisin, jos joku on mopoineen tuntikausia vahtaamassa, tuohan on vainoamisen tunnusmerkistöt täyttävää kyttäämistä. 

No kylläpäs sua nyt harmittaa, että kirjoittamaasi tarinaan jäi tuollainen ristiriita. Vai vielä pahempaa eli uskoit tuon jutun, vaikka sen pystyi päättelemään keksityksi noin helposti, mutta sinulta itseltäsi jäi tuo yksityiskohta huomaamatta.

Puuttuuko tästä nyt jotain vai mikä tässä on se selittämätön juttu?

Vierailija kirjoitti:

Makkara ov. kirjoitti:

Minulle on aina ollut mysteeri, että miksi uskovaisia ei suljeta mielisairaaloihin. Oikeasti jos joku on niin vaikeasti psykoottinen, että uskoo johonkin yli 2000 vuotta sitten kirjoitetun satukirjojen satuhahmoihin, niin hänen paikkansa on hullujenhuoneella.

Lääkkeet?

En ole kuullut, että niitä olis määrätty uskontoon, jos ei ole muita häiritseviä oireita. Pitäisi mielestäni kyllä, kuten muissakin tilanteissa, joissa todellisuudentaju on hämärtynyt.

Vierailija kirjoitti:

Olin kaunis kesäaamu ja lapsellani oli aika klo 8 hammaslääkäriin. Menimme sinne kävellen, oli  ihan hiljaista  eikä ketään missään mikä on ymmärrettävää kun ihmisillä lomat ja kello niiin vähän. Olimme kirkon kohdalla  kun  kuulimme kummallisen äänen , kuin  jättiläinen puhaltaisi  limsapulloon ja ääni tuli ylhäältä.  Kun siinä oli se kirkko niin mietin huvittuneena,että nytko ne ilmestyskirjan ratsastajat tulee. Saattoihan tuuli puhaltaa johonkin kirkon rakenteissa, mutta olen ohittanut kys. kirkon kymmeniä kertoja kuulematta  tuollaista ääntä. Poikakin kysyi että mikä  kumma tuo on.   Kuuntelimme ääntä noin 5min kunnes   oli pakko jatkaa matkaa.

Taivaanvuohi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle tuli mieleen vuosia sitten näkemäni outo juttu, jota en ole kyennyt selvittämään itselleni vieläkään. Olin menossa keittiöön, kun näin keittiön pöydän yllä "leijuvan" jotain.

Siis pöydän yläpuolella, karkeasti arvioiden noin 5- 10cm pöydän pinnasta leijui outo, jonkinlaisia violetin/sinisen sävyjä sisältävä täysin pyöreä ympyrä. Oli mitoiltaan vielä melko iso, sanotaan että silmämääräisen arvioni mukaan pienen lapsen kokoinen?

Eniten järkytti ja pelotti kuitenkin se, että olin ensinäkin täysin hereillä ja tuo mitä ikinä näinkään pysyi paikoillaan yli 5 minuuttia jonka ajan vaan tuijotin sitä keittiön ovelta. Lähemmäs en uskaltanut mennä, koska tuli vaan tosi paha tunne ettei kannata ja olin täysin yksin kotona.

Myöskään ulkoa tuo näky ei voinut tulla, se selvästi alkoi meidän keittiömme pöydän yläpuolelta. Mietin jo silloin ja myöhemminkin, että mikä lie portti tms oli johonkin?

Vieläkin puistattaa miettiä nimenomaan tuota, että mikä se oli? Olen täysin terve ja olin valveilla, en uskonut yliluonnollisiin juttuihin tuota ennen.

Tuo vain jäi vuosiksi aina välillä vaivaamaan. Se pyöreä juttu oli ikään kuin sen näköinen, että esim käden oisi voinut työntää siitä läpi ja kinuta itse perässä, niin jonnekin?

Tai jotain oisi voinut tulla sieltä jostakin tänne? Sellaisia ajatuksia se pyöreä mikä lopulta olikaan herätti. Hyi elämä.

Olisiko voinut olla joku hetkellinen näköhäiriö? Monestihan jos tuijotat pitkään jotain kirkasta näyttöruutua tai muuta kirkasta valoa, niin se saattaa tehdä silmille tepposet, ja kun käännät katseen muualle kirkkaasta valonlähteestä, niin voit silmissä nähdä vilinää, väreilyä tai jotain erivärisiä kuvioita, tai pitkään huonossa asennossa oleminen, ja äkillinen ylösnousu voi aiheuttaa äkillisen verenpaineen epätasapainon, jolloin voi huimata, ja nähdä näköharhoja. Myös migreenikohtauksessa voi silmissä alkaa vilistä, ja näkyä eri värejä ja kuvioita. Entä syötkö mitään lääkkeitä? Jotkut lääkkeetkin voivat aiheuttaa hallusinaatioita. Mutta jos näistä mikään ei täsmää, niin ilmiölle on kyllä melko vaikea antaa selitystä.

Lääkkeitä en syö, ei taustalla mitään sairauksia kuten migreeniä tai mitään muutakaan.

En itsekään tänä päivänäkään ole keksinyt selitystä ilmiölle.

Toki saattoi olla joku hetkellinen näköhäiriökin, mene tiedä?

Mutta voiko tuollainen kestää yli 5 min?

Ja ainiin, joku kysyi edellisellä sivulla miten ilmiö katosi, että haihtuiko vai poistuinko itse paikalta.

Poistuin lopulta itse makkariin viestittelemään miehelle että monelta pääseekään kotiin, kun alkoi hirvittää..

Kyllä näköhäiriökin voi kestää minuutteja. Itse olen tasan kerran elämässäni kokenut migreenille tyypillisen sahalaitakuvion hohtavan näkökentässäni - vaikka minulla ei ole koskaan ollut migreeniä tai mitään siihen viittaavaa. Tämä kesti useita minuutteja kuvion suurentuessa vähitellen. Mutta päänsärkyä ei tullut, eikä mitään muutakaan oiretta. Kaikkea hassua voi aivoissa tapahtua hetkellisesti.

Migreenejä on erilaisia, eikä se aina tarkoita päänsärkyä. Eli uutisia sulle: sulla on ollut ainakin kerran elämässäsi migreeni.

Jep, oftalminen migreeni tuo.

Kylläpä on kaukaa haettua. Migreenin näköhäiriö liikkuu sen mukaan mihin silmät liikkuvat. Ei pysy paikallaan siis. Eli kyllä tuo sama näköhäiriö olisi siirtynyt sinne toiseen huoneeseenkin, jos liittyisi migreeniin.

Minua ei vaivaa mikään mennyt asia. En juurikaan enää muista menneisyyttä tai välitä mitä on tapahtunut.

Äiti 32v kirjoitti:

3-vuotias poikani on mysteeri. Tai oikeastaan mysteeri on se, että hän syntyi 3-vuotiaan sisarensa kanssa kaksosena. Nimittäin kun reilu 3 vuotta sitten olin raskaana niin kohdusta kuului aina vain yhden lapsen sydänäänet, ei koskaan kahden lapsen sydänääniä vaikka kohdussa oli 2 lasta. Olin ennen sitä synnyttänyt jo 8 lasta josta 2 nuorinta olivat kaksoset ja tiesin, että miltä tuntuu kun kohdussa liikkuu vain yksi sikiö ja myös sen, että miltä tuntuu kun kohdussa liikkuu kaksi sikiötä. Koko raskauden ajan silloin 3 vuotta sitten tunsin kohdussa vain yhden sikiön liikkeet. Ultraäänitutkimuksissakin kohdussa näkyi vain 1 sikiö. Kun vatsaani tutkittiin päältä päin kädin, niin kohdussa tuntui vain 1 sikiö ja sen liikkeet. Halusimme miehen kanssa tietää lapsen sukupuolen ja meille kerrottiin, että tulossa on tyttö.

Synnytyksessäkin kuului vain yhden vauvan sydänäänet ja kun tyttö syntyi maailmaan, niin pian ulos tuli myös istukka. Sitten tapahtui se ihmeellinen asia, synnytys nimittäin jatkui ja vaikutti, että tulossa on toinenkin lapsi mutta kun sydänääniä mittaava laite laitettiin paikoilleen, niin kohdusta ei kuulunut sydänääniä. Silti synnytys jatkui ja pian emättimestä tuli esille ensin vauvan päälaki, sitten pää ja pian koko vauva, terve poikavauva terveen tyttövauvan lisäksi ja vaikka pojan sydänääniä ei raskauden tai synnytyksen aikana kuulunut, niin silti syntymän jälkern vauvan sydän löi normaalisti ja oli sivan terve ja normaalisti kehittynyt sydän. Kaikki olivat aivan ihmeissään kun lapsia syntyi kaksi vaikka koko raskausaikana ei ollut merkkiäkään kaksosten syntymästä. Aina kuului vain yhdet sydänäänet, tunsin yhden sikiön liikkeet, ultraäänessä näkyi aina vsin yksi sikiö jne. Miten poika onnistui piilottelemaan kohdussa koko raskauden ajan varsinkin kun hän oli kaksoissiskoaan reilusti isompi? Poika painoi syntyessään 4700g kun taas tyttö painoi 2900g. Mitrn tässä raskaudessa merkit osoittivat, että tulossa on vain yksi lapsi vaikka tuli kaksoset? Edellidessäkin raskaudessa 2 vuotta aikaisemmin syntyi kaksoset ja siitä saatiin tietää jo varhaisessa vaiheessa.

Kaksosten jälkeen olen synnyttänyt 2 lasta, jotka ovat nyt 1v6kk ja 2kk. Näilläkin kerroilla merkit osoittivat, että tulossa on 1 lapsi mutta vitsailtiin että taas tulee yllätyskaksoset mutta ei tullut. Molemmilla kerroilla tuli vain yksi lapsi.

Miksi tämä haiskahtaa intia-tyypin kirjoitukselta?