Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakas mummoni oli kuolinvuoteellaan syövän uuvuttamana. Ei enää tehnyt mitään, eli siis aivan viimeisiä päiviään, ehkä viimeistään. Makasi silmät kiinni. Yhtäkkiä hän avasi silmänsä niin auki kun ne saa, nosti kätensä (mitä hän ei ollut pitkään aikaan enää jaksanut tehdä) ja osoitti ympärillä olevien läheisten ohi katonrajaan ja hymyili. "Tuolla on kasvot", hän nauroi. Sitten hän palasi taas normaalitilaansa. 

Muutama vuosi tämän jälkeen myös äitini mummo (jep, eli vanhaksi) makasi viimeisinä päivinään sairaalassa. Hän teki ihan saman homman.

Näitä tapahtuu kuulemma. Tuonpuoleisesta tulee joku (äiti, isä, muu tuttu edesmennyt tai muu asialle laitettu) noutamaan mukaansa. JOtkut potilaat kertovat, että tämä noutaja lähenee päivä päivältä, kunnes aika on lähteä mukaan. Siis etenee ovelta kohti sänkyä.

Aivot järjestävät lähdöstä miellyttävän. Ei siellä oikeasti ole ketään.

Evoluutiobiologina osaat varmaan kertoa, mikä on se mekanismi, millä tuo ominaisuus on syntynyt ja mikä on sen hyöty, että ominaisuus on levinnyt?

Luulisi päinvastoin, että onnellisena kuoleva laji kuolisi hyvin nopeasti sukupuuttoon.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tapahtunut muutamia kertoja julkisella paikalla niin, että olen ollut varma, että joku on huutanut minun nimeni ja kutsunut minua. Minulla kyllä on melko suosittu nimi, joten joku on voinut tosiaan huutaa nimeni jossakin kauempaa kutsuessaan jotain toista saman nimistä henkilöä, mutta jotenkin noissa tilanteissa on tuntunut, että joku olisi tosiaan kutsunut nimenomaan minua nimeltä. Useimmiten nämä ovat tapahtuneet paikoissa, joissa on ollut enemmän ihmisiä melko tiheästi suhteellisen pienellä alueella, mutta kerran tullessani illalla pimeässä kotiin olin varma, että kuulin jonkun lausuvan nimeni hiljaisella äänellä, mikä oli hiukan karmivaa, koska oli pimeää, melko synkkä syksyinen ilta ja olin kävelemässä melko syrjäisellä kadulla, jossa ei tietääkseni ollut lähistölläni ketään. 

Tämä ei sattunut mulle, mutta olen kuullut, että näin kävi eräälle miehelle.

Hän oli ensimmäistä kertaa katsomassa miesten pesäpallo-ottelua. Portilla lippukassalle oli pitkä jono ja juuri, kun oli tulossa miehen vuoro, hän kuuli jostain takaa kovan huudon ”Hei Ville!”.

Mies kääntyi katsomaan, ei nähnyt mitään ja siirtyi vähän sivumpaan, mutta ei vieläkään nähnyt huutajaa. Kääntyessään takaisin jonoon päin hän totesi menettäneensä paikkansa ja joutui jonon perälle.

No hän sai uuden jonotuksen jälkeen vihdoin lipun ja meni katsomoon. Katsomossa ei ollut numeroituja paikkoja, joten mies joutui hetken tähystelemään, että näki vapaan paikan ylimmän rivin keskellä. Mies lähti nousemaan ylös ja juuri, kun hän pääsi ylimmän rivin päähän, joku huusi taas ”Hei Ville!”.

Mies kääntyi katsomaan alas, mutta ei taaskaan tavoittanut katseellaan huutajaa. Sen sijaan kääntyessään takaisin vapaan paikan suuntaan, hän näki, miten toisesta suunnasta tullut katsoja juuri istui viimeiselle vapaalle paikalle.

Seistyään ensimmäisen puolikkaan ottelusta, mies halusi tauolla jotain vahvistusta ja meni grillin jonoon. Jonotettuaan pitkään, hän vihdoin pääsi grillin eteen ja jo kolmannen kerran joku huusi Villeä. Mies kääntyi ympäri, ei nähnyt taaskaan huutajaa, kääntyi takaisin grilliin päin ja totesi että viimeinen makkara myytiin hänen nenänsä edestä.

Mies suuttui ja lähti kävelemään pois alueelta. Tullessaan kenttäalueen portille hän kuuli taas huudon takaansa ”Hei Ville! Mihin sä meet?!”

Mies kääntyi raivoissaan ympäri ja karjaisi:”Kuka v-tu siellä oikein koko ajan huutaa? Ei minun nimeni ole Ville!”

NurseBetty kirjoitti:

Asuttiin ennen mieheni kanssa pienessä asunnossa. Naapurista, makkarimme yläpuolelta alkoi kuulua jossain vaiheessa aina iltaisin kuin jotain painavaa hyllyä/sohvaa raahattaisiin lattiaa pitkin ja sen jälkeen alkoi nopea kopina, kuin joku juoksentelisi pitkin asuntoa kovapohjaiset kengät jalassa. Tämä kovaääninen tapahtumasarja jatkui yhtäjaksoisesti jopa tunteja ja toistui joka ilta kun menimme nukkumaan. Joskus mies oli yölläkin herännyt siihen. Huutoa tai riitelyä ei koskaan kuulunut.

Laitoimme lopulta ystävällisen lapun, että meteli häiritsee ja meteli loppuikin pian. Asunnossa asui hymyilevä noin keski-ikäinen nainen ja pieni alakouluikäinen lapsi. Emme koskaan olleet jutelleet heille muuta kuin tervehtineet. Meni pari kuukautta, niin mieheni kertoi kotiin tullessa (yhteinen sisäpiha) nähneensä kun lastensuojelu (liivissä luli) oli ollut tuon naapurin ovella. Sen jälkeen sitä pientä lasta ei näkynyt kuukausiin. Hän usein leikki pihalla aiemmin, sen jälkeen vaan todella harvoin. Mitähän siinä asunnossa tapahtui. :(

No just varmaan missään liivissä lue lastensuojelu.

Vierailija kirjoitti:

Enpä uskonut koskaan kirjoittavani tähän ketjuun, mutta tulin juuri kaupasta kotiin ja matkalla näin jotain kummallista. 

Suojatie lähetyi ja keskikorokkeella seisoi tumma hahmo ja edessäni ollut auto luonnollisesti hidasti vahtia päästääkseen henkilön suojatien yli. Jarrutin hänen takanaan ja näin hahmon tulevan tielle. Yhtäkkiä edessä ollut auto lähti liikkeelle ja näytti kuin hän olisi ajanut miehen läpi. En oikein osaa selittää tilannetta, mutta hämmästelin suuresti. Hahmo katosi ja huomasin, että keskikorokkeella edelleen seisoo hahmo. Eikö mies sitten tullutkaan suojatien yli? Väsymyksestä ei tällä kertaa ole kyse, mutta ehkä jotenkin näin tilanteen todella väärin. Hämmentävä kokemus kaiken kaikkiaan. Siinä oli kaksi kaistaa vierekkäin joten ei hahmo voi vaan keskeltä tietä hävitä ja oli vielä hyvä valaistus.

Mulla sattui kerran samantapainen tapaus. Ajoin töistä kotiin, kun edessä lähti ehkä keski-ikäinen nainen ylittämään tietä suojatietä pitkin polkupyörää taluttaen. Hidastin reippaasti, että nainen pääsisi kävelemään yli ilman, että minun tarvitsisi kuitenkaan pysähtyä, koska suojatie oli risteyksen toisella puolella ja olisin joutunut pysähtymään osittain risteysalueelle.

Äkkiä nainen kuitenkin pysähtyi seisomaan ajamalleni kaistalle ja jäi katsomaan vastaantulevia autoja. Sen sijaan, että olisi kävellyt 1.5-2m pidemmälle ja pysähtynyt liikenteenjakajan päälle odottamaan, hän päätti pysäyttää selkänsä takana olevan liikenteen kokonaan.

Siinä sitten seistiin niin kauan, että vastaantulevaan liikenteeseen tuli naisen mielestä sen verran pitkä rako, että hän päätti voivansa jatkaa matkaa.

En vieläkään ymmärrä, mitä tuo nainen oikein ajatteli. Lakkasiko hänen selkänsä takana oleva liikenne olemasta, vai mitä ihmettä hänen päässään oikein pyöri.

Mies37v kirjoitti:

Pari viikkoa sitten sukkalaatikkooni ilmestyi sukkapari, jota siellä ei siellä mielestäni ole ennen ollut. Juuri noin kuukausi sitten kävin sukkalaatikon läpi, heitin pois rikkinäisiä ja parittomia sukkia ja lisäsin sinne muutaman ostamani sukkaparin. Niiden joukossa ei kuitenkaan tuota sukkaparia ollut eikä luonani ole käynyt ketään, joka olisi jättänyt sukkansa minulle varsinkaan ilmeisesti pestynä sukkalaatikkoon. Nämä mysteerisukat ovat minusta melko hienot, ehjät ja juuri minun kokoani joten olen tyytyväinen, että ne ilmestyivät minulle jostain rinnakkaisulottuvuudesta tai mahdollisesti jonkun haamun tuomana.

Tämän lisäksi aikaisemmin tällä viikolla huomasin, että toisessa jalassani oleva sukka oli ehjä ja toinen rikki. Sitten unohdin asian kunnes huomasin parin tunnin päästä, että ne olivat vaihtaneet paikkaa, rikkinäinen sukka oli ehjän paikalla ja ehjä rikkinäisen paikalla ilman, että olin vaihtanut niitä jalasta toiseen tai että kukaan muu ihminen olisi tehnyt sitä puolestani.

Todennäköisesti kyse oli siitä, että meni vain tilapäisesti vasen ja oikea sekaisin. Mulle tuota sattuu satunnaisesti. Esim. kerran luin yhden pelin ohjeita, joissa oli pelihahmon kaavakuva ja katsottuani kuvaa, ihmettelin ääneen, että tässähän lukee vasemmassa kädessä right ja oikeassa left. Kaverit nauroivat, että eihän lue. Sitten aivojeni umpisolmu aukesi ja tajusin itsekin, että ihan oikein päin ne on.

Olin noin parikymppinen ja vastasin puheluun vanhempieni kotona. Miesääni kysyi vain "mitä sinulle sanoo nimi - -?" Olin niin hölmistynyt, että aloin soperrella, että eikö hän ole se ja se tietystä tehtävästä yliopistolla (en ollut edes varma, mutta olin ohimennen törmännyt nimeen). Sävy soittajalla oli hieman vihaisen oloinen ja hän lopettikin puhelun heti vastauksen kuultuani. Nykyään tämä henkilö on tietyllä alalla merkittävissä hommissa, mutta ei kyllä siihen aikaan ollut mitenkään merkittävä henkilö. (Siihen aikaan ei ollut numeronäyttöjä lankapuhelimissa.)

Vierailija kirjoitti:

Olin joku vuosi sitten eräänä syysiltana kävelylenkillä. Reitti menee erään kuntopolun ja asuinalueen välisen metsän poikki, siinä kulkee jonkinlainen metsäautotie tai leveä polku. Olin tulossa siis valaistulta kuntopolulta kohti tätä asuinaluetta, tulossa kotiin lenkiltä. Kello oli noin yhdeksän maissa illalla ja oli pimeä tähtikirkas yö eikä kuutamoa joten oli varsin pimeää. Vain autojen äänet kuuluivat vaimeina parin kilometrin päässä olevalta moottoritieltä, muuten ei kuulunut juuri mitään ja oli oikeastaan ihan tyyntä.

Kävellessäni metsän poikki yhtäkkiä takaani alkoi kuulua voimakas kohiseva ääni ja lehdettömien koivujen ja mäntyjen latvukset alkoivat heilumaan. En ymmärtänyt yhtään mistä on kyse ja täytyy myöntää että aika voimakas kauhun tunne sai vallan. Kohinaa ja puiden heiluntaa kesti vain muutama sekunti ja sitten oli taas hiljaista. Katselin siinä vähän aikaa ympärilleni ja ylöspäin mutta mitään ei näkynyt eikä kuulunut, oli taas hiljaista ja vain autojen ääni kuului taas vaimeana moottoritieltä. Sain jotenkin rauhoitettua itseni ja käännyttyä takaisin menosuuntaani. Kävelin aika vauhtia kohti asuinaluetta, tuntui hyvältä päästä katuvalojen alle taas.

En vieläkään tiedä mistä oli kyse, mikä sai aikaa voimakkaan hetkellisen tuulenpuuskan tms. aivan kirkkaana ja tuulettomana  syysiltana.

Trombi?

Vierailija kirjoitti:

Meille Ilmestyi joskus yhtäkkiä miesten XL kokoiset collegehousut. Mieheni on koko L ja ihmetteli kenen housut olivat. Kysyttiin niiltä muutamalta meillä käyneeltä sukulaismieheltä housuista, mutta heistä kukaan ei tunnustanut niitä omakseen. Ja en ollut pettänyt miestäni eikä kukaan ulkopuolinen mies meillä ollut koskaan käynyt edes. Myöskään pyykkihuonetta ei ollut. Housut vaan heitettiin sitten pois jossain vaiheessa kun niille ei käyttöä ollut.

Mies oli ollut kaveriporukan illanvietossa, mökkireissulla tms ja siellä oli lähteneet vahingossa mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Poikani ollessa vajaat 3v hän alkoi toistella meidän vanhempien kuullen pojan nimeä, jossa oli 2 etunimeä peräkkäin. En kerro oikeaa nimeä täällä mutta olkoon se vaikka Ville Petteri. Poika saattoi leikkien lomassa alkaa yllättäen toistelemaan nimeä Ville Petteri. Kun mieheni kanssa kysyimme, että kuka on Ville Petteri, niin poika vastasi, että "Marin vauva" tai "Henrin vauva". Mari on siskoni ja Henri hänen miehensä, heidänkin nimet on tässä muutettu. Kun pojalta kysyi, että missä kyseinen vauva on, niin hän totesi, että "Ei missään". Sitten poika totesi kerran ruokapöydässä jotain siihen suuntaan, että "Nyt Ville Oskari on Marin mahassa". Tarkkaa sanamuotoa emme miehen kanssa enää muista mutta muistaaksemme poika lopetti kyseisen nimen toistelemisen sen jälkeen. Pian sisareni kertoi minulle, että hän odottaa vauvaa ja myöhemmin hän sai pojan, jonka nimi oli Ville Oskari. Poika ei tiettävästi toistellut näitä asioita kenenkään muun kuullen kuin minun ja mieheni kuullen, kukaan ei ainakaan muistanut että poika olisi näitä asioita heidän kuulleen puhunut kun vauvan ristiäisten jälkeen kyselimme asiasta heiltä eli pojan puheista tiesi vain minä, mieheni ja poika. Esim. sisareni ja tämän mies eivät tienneet pojan toistelleen tuota nimiyhdistelmää joten he eivät olisi voineet napata pojalleen nimeä siitä. Erikoista oli myös se, että poikamme tiesi vauvan olevan sisareni mahassa koska hänelle ei oltu ihmisen lisääntymisestä kerrottu sitä ennen eikä sisareni raskaudesta tiennyt silloin muuta kuin hän itse ja hänen miehensä. Me mieheni kanssa kun olimme ensimmäisten joukossa kuulemassa asiasta koska sisko kertoi asiasta kun paikalla oli meidän vanhemmat, minä, mieheni, poikamme ja miehen veljen vanhemmat. Myös poika sai vasta tuolloin tietää, että hänen tätinsä mahassa on pieni vauvan alku kasvamassa. Ennen hänelle ei oltu kerrottu esim. sitä, että vauvat kehittyvät äitinsä mahassa mutta poika ei vaikuttanut yllättyneeltä. Hän käyttäytyi aivan kuin kyseessä on maailman luonnollisin asia jonka hän tiesi jo etukäteen.

mummonne paljasti salaisuuden pojallenne, mutta kielsi kertomasta teille. Samoin paljasti tulevan nimen.

Vierailija kirjoitti:

Mies37v kirjoitti:

Heräsin eilen aamulla, menin ottamaan jääkaapista energiajuoman, avasin tölkin ja join siitä vähän samalla kun otin aamulääkkeet. Laskin tölkin johonkin ja menin käymään vessassa. Kun palasin takaisin vessasta, niin en löytänyt sitä melkein täysinäistä energiajuomatölkkiä mistään enkä ole löytänyt sitä vieläkään. Tiskipöydällä oli muutama tyhjä tölkki, mutta sellaista vajaata tölkkiä ei ole koko asunnosta löytynyt.

Minulta katosi  samalla tavoin ikkunanpesu-lonkero ! Pari huikkaa otin ja menin pissalle, takaisin tullessa tölkki oli poissa. 

Minä ne join. Rrröyh!

olin 14 vuotta ja isosiskoni oli 17. rakastimme toisiamme niin syvästi, kun vain siskot voi rakastaa.

Oltiin kyllä tosi erilaisia. Mä olin yliherkkä, huolehtivainen, tunnollinen "pikku hiiri"ja kympinoppilas. Mun sisko taas avoin, luottavainen, spontaani, rasavilli, joka janosi uusia kokemuksia ja oli aina kaikessa "uudessa" mukana sen kummemmin miettimättä.

Mä olin enemmänkin se "huolehtiva, mietteliäs isosisko".

Ikävä kyllä sisko alkoi käyttää huumeita ja päihteitä.

Eräänä yönä näin unta pienestä suloisesta ruskeapintaisesta pojasta, joka sanoi minulle että hän on minun pikku poika ja että hän tuli tervehtimään minua. Uni oli outo, vakava selkouni ja tunsin valtavaa kiintymystä poikaa kohtaan.

Poika katsoi minua alakuloisena ja sanoi, että siskoni ei halua häntä.

Pian siskoni kertoi olevansa raskaana ja harkitsevansa aborttia. Lupasin tukea häntä ratkaisussaan, mutta tein myös hyvin selväksi, että olisin "maailman paras" täti lapselle.

Siskoni päätti pitää lapsen. Hän ei tiennyt lapsen isää mutta lapsi oli pieni ruskea poika.

Siskoni pääsi irti huumeista ja lapsi sai paljon rakkautta ja hoivaa koko perheeltä.

Ikävä kyllä, sisko myöhemmin taas sortui huumeisiin ja menehtyi.

Hänen lapsensa on normaali, suloinen veitikka, joka pärjää koulussa hyvin ja jolla on ystäviä ja harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli lapsena- ja vielä nuorenakin jokin kummallinen pelko tv:itä ja tietokoneita kohtaan, enkä mielelläni avannut ainakaan tietokonetta, jos joku muukin ei ollut kotona.

Tv:tä kuitenkin katsoin. Samoin tunne siitä, että tietokoneet suunnilleen hajoavat kosketuksestani säilyi lähes aikuisikään.

En muista mistä sain idean, mutta mikään kovin sponttaani ajatus se ei ollut, vaan lähes pakottava halu tai tarve.

Tulin koulusta kotiin ja avasin putkitelevision ja sammutin sen heti perään ja painoin kämmeneni sähköiseltä tuntuvaan tv:n näyttöön hetkeksi, kun otin kämmenen pois, tv:n näytössä näkyi valkoinen kämmenen kuva muistaakseni vielä melko pitkään, kunnes se hälveni siitä. Tuntui aivan loogiselta, että niin tapahtui ja oikeastaan odotinkin niin käyvän. Sen jälkeen tuo ei ole enää koskaan onnistunut ja kuulin myöhemmin, ettei sen edes pitäisi olla mahdollista, jos jollakin on parempaa tietoa kuulisin mielelläni.

Toinen asia on mitä todennäköisemmin pelkkää sattumaa, mutta näin jälkikäteen on hauska ajatella, että kyseessä oli jonkinlainen huonon suhteen aiheuttama energia, joka sai lamput palamaan loppuun ennen aikojaan.

Olimme asuneet exäni kanssa yhdessä parissakin eri asunnossa ja tavatessamme tietysti omissamme. Tuona aikana sain lamput rikki ihan vain olemalla lähellä valaisinta tai viimeistään painamalla valonkatkaisijaa. Kävimme paljon lenkkeilemässä valaistuilla poluilla ja pururadoilla hiljaiseen aikaan, joissa valot tavallisesti sammutettiin kello kymmeneltä illalla. Usein kuitenkin kävi niin valot ikäänkuin sammuivat edellämme, ennen niiden varsinaista sulkemisaikaa.

Exäni vakavissaan syytti minua siitä, että hajoitan lamppuja/saan ne sammumaan tahallani kotona ja muualla.

Asia palasi mieleeni, kun huomasin jokin aika erottuamme, että en ole onnistunut sammuttamaan valaisimia/saamaan juuri vaihdettuja lamppuja palamaan mystisesti itsekseen enää eron jälkeen.

Muistan lapsena katsoneeni telkkaria joskus 90-luvun alussa ja äiti tuli pyyhkimään telkkarin kuvaruutua, siitä hävisi kuva. En tosin itse muista tätä, mutta muistan äidin näin sanoneen. En tiedä sitten oliko luuttu märkä. Ja palautuiko tv ennalleen..

Painoi pyyhkiessään vahingossa nappia, jolloin televisio meni video/scart/yms inputin puolelle. Koska mitään laitetta ei ollut kytketty tai kytketty laite ei ollut päällä, ruutu meni mustaksi,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen edelleen pohtinut miksi entinen poikaystäväni alkoi kaverinsa kanssa vainoamaan minua koulumatkoilla. Olin siis 14-vuotias, ja suuri romanssimme oli tapahtunut vuotta aikaisemmin ja kestänyt hurjat kaksi kuukautta päättyen osaltaan siihen, että jätkä oli aika itsetuhoinen enkä ollut valmis seksiin. Kävelin parhaan kaverini kanssa kotiin kun yhtäkkiä huomasimme miten exäni istuu skootterinsa päällä ja päivystää talomme läheisellä mäellä. Hän tuijotti meitä silmä kovana, ei tehnyt mitään, vaan ainoastaan tuijotti. Hetken kuluttua huomasimme, että hänen kaverinsa jolla oli samanmerkkinen skootteri, istui oman moponsa päällä toisella puolella taloamme naapurikerrostalon pihalla. Asuimme siis kerrostalossa lähellä paikkakunnan keskustaa. 

Emme kiinnittäneet siihen kaverini kanssa mitään huomiota. Ainoastaan keskityimme omiin juttuihimme. Äitini kertoi, että eksäni oli ilmestynyt siihen mäelle jo hyvissä ajoin päivällä ja hän lähti vasta tuntien kuluttua. 

Tuota pelleilyä jatkui päiväkausia. Ihmettelimme miten hän sai kaverinsakin siihen mukaan, ja he yksinkertaisesti vain istuivat skoottereittensa päällä ja tuijottivat. Kaverini kyllästyi siihen pelleilyyn ja käveli eksäni luokse, nosti visiirin ja kysyi että mitä kuuluu. Eksäni murahti jotain todella älykästä ja vetäytyi taakse. Kun kaverini ei luovuttanut, hän lopulta siirtyi mopoineen pois. 

Kukaan kundin kavereista ei asunut siinä, koska hänellä ei edes ollut sellaisia. Heistä ei kumpikaan tullut puhumaan mitään, he vain kaartelivat lähellä siellä missä olimme. 

Epäilen, että taustalla oli mustasukkaisuus ja luova kerronta menneisyyden tapahtumista, nimittäin luokkalaiseni tyttö alkoi seurustelemaan tuon samaisen sekopään kanssa ja hänen alamäkensä alkoi siitä. Voi olla, että siellä oli jotain keskinäisiä joita tuo ex oli tulossa raivoamaan mullekin, mutta ei sitten kantti riittänytkään. Uusi tyttis tuli toisinaan keskellä viikkoa kauheassa krapulassa kouluun yms. ja joskus niin itkettyneenä, että pahaa teki. Tuo eksän käytös ei vain ollut kauhean tervettä. 

EXällä ei ollut kavereita, mutta kuitenkin hänen kaverinsa päivysti naapuritalon pihassa?

Näemmä yksi ja sama ihminen käy joka ikiseen juttuun heittämässä tällaisen täysin turhan yksilauseisen kommentin. Tämä oli vielä kerännyt peukkuja, ei luoja. Tässä joku kertoo, miten sen ex on notkunut kotinurkilla ja sinun mielestäsi oleellisin asia on juuri tuo? Kyllä minäkin ihmettelisin, jos joku on mopoineen tuntikausia vahtaamassa, tuohan on vainoamisen tunnusmerkistöt täyttävää kyttäämistä. 

No kylläpäs sua nyt harmittaa, että kirjoittamaasi tarinaan jäi tuollainen ristiriita. Vai vielä pahempaa eli uskoit tuon jutun, vaikka sen pystyi päättelemään keksityksi noin helposti, mutta sinulta itseltäsi jäi tuo yksityiskohta huomaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Salattujen elämien alkupuolella Seppo lauloi Elviksen kappaletta Hound Dog, mutta yhdessä jaksossa joskus olikohan 2003, kun hän mietti Ullan kanssa ulkomaille lähtemistä ja he miettivät, osaisivatko tilata ruokaa, Seppo sanoi, että hän osaa vain että "one beer, please".

Hound dog ei ole ruokaa.

Luulisi kyllä sitten, että osaisi tilata muutakin kuin oluen, jos ymmärtää englanninkielisten laulujen sanoja. Minulle tuli tuosta mieleen, että Sepolla ei käytännössä ole kielitaitoa, kun sanoi, että osaa tilata vain oluen.

Ei laulun esittäminen tarkoita kielitaitoa. Laulun voi oppia foneettisesti ja toistaa ilman, että ymmärtää mistä laulaa.

Itselläni on teini-iän ufo-kokemus.

Se oli ihan tavallinen Perjantai-ilta kaveriporukassa. Joku oli saanut hankittua muutaman litran salakuljetettua yli 60 % :sta votkaa, jonka sitten sekoitimme Coca-Colaan että sitä ylipäätään pystyisi juomaan. Siemailimme illan aikana lasillisen toisensa perään ja jossain vaiheessa kaveriporukka lähti jonnekkin ja minulta pimeni maailma.

Seuraava muistikuva on se, että viereeni ilmestyy sinivalkoinen avaruusalus joka vilkuttaa sinistä valoa. Aluksen molemmilta puolilta avautuu ikäänkuin kaksi kulkuaukkoa, ovea, joista astuu ulos kaksi sinistä ufomiestä. He tarttuvat minuun kiinni lujasti ja kaikesta vastaanhangoittelustani huolimatta ufomiehet kantavat minut sisälle alukseensa. Aluksen sisällä maailmani pimeni uudelleen.

Seuraavana aamuna minä heräsin Pasilan poliisitalon putkassa. -Miten minä olin sinne joutunut ?

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on teini-iän ufo-kokemus.

Se oli ihan tavallinen Perjantai-ilta kaveriporukassa. Joku oli saanut hankittua muutaman litran salakuljetettua yli 60 % :sta votkaa, jonka sitten sekoitimme Coca-Colaan että sitä ylipäätään pystyisi juomaan. Siemailimme illan aikana lasillisen toisensa perään ja jossain vaiheessa kaveriporukka lähti jonnekkin ja minulta pimeni maailma.

Seuraava muistikuva on se, että viereeni ilmestyy sinivalkoinen avaruusalus joka vilkuttaa sinistä valoa. Aluksen molemmilta puolilta avautuu ikäänkuin kaksi kulkuaukkoa, ovea, joista astuu ulos kaksi sinistä ufomiestä. He tarttuvat minuun kiinni lujasti ja kaikesta vastaanhangoittelustani huolimatta ufomiehet kantavat minut sisälle alukseensa. Aluksen sisällä maailmani pimeni uudelleen.

Seuraavana aamuna minä heräsin Pasilan poliisitalon putkassa. -Miten minä olin sinne joutunut ?

Studio Julmahuvi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö yksi mahdollinen selitys olisi, että "Reetan" poika oli kutsunut äitiään etunimellä kaupassa, myyjä oli kuullut sen ja ajatteli sitten olevansa hyvä asiakaspalvelija puhutellessaan asiakasta tämän etunimellä? Tai sitten "Reetan" lompakossa oli jokin kortti, josta hänen nimensä näkyi, kun Reetta otti poikansa rahat lompakostaan, ja edelleen tässä tapauksessa myyjä halusi osoittaa asiakasystävällisyyttä.

 

Taidat olla jonkin sortin avaruusolio? Lapset eivät puhuttele vanhempiaan etunimillä.

Niinhän sitä luulisi. Muistan kuitenkin lapsuudestani kaksikin lasta, joista toinen puhutteli äitiään ja toinen isäänsä etunimeltä. Olivat siis eri perheistä. En nyt muista, että käyttivätkö myös toisesta vanhemmastaan etunimeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö yksi mahdollinen selitys olisi, että "Reetan" poika oli kutsunut äitiään etunimellä kaupassa, myyjä oli kuullut sen ja ajatteli sitten olevansa hyvä asiakaspalvelija puhutellessaan asiakasta tämän etunimellä? Tai sitten "Reetan" lompakossa oli jokin kortti, josta hänen nimensä näkyi, kun Reetta otti poikansa rahat lompakostaan, ja edelleen tässä tapauksessa myyjä halusi osoittaa asiakasystävällisyyttä.

 

Taidat olla jonkin sortin avaruusolio? Lapset eivät puhuttele vanhempiaan etunimillä.

Niinhän sitä luulisi. Muistan kuitenkin lapsuudestani kaksikin lasta, joista toinen puhutteli äitiään ja toinen isäänsä etunimeltä. Olivat siis eri perheistä. En nyt muista, että käyttivätkö myös toisesta vanhemmastaan etunimeä.

Myös minä kutsuin äitiäni etunimellä joskus 6-8 vuotiaana. Mutta jatkoin sitä vain vähän aikaa, ehkä muutaman kuukauden koska vanhemmat kielsivät sen ja käskivät minun kutsua häntä äidiksi. Isää kutsuin aina isäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö yksi mahdollinen selitys olisi, että "Reetan" poika oli kutsunut äitiään etunimellä kaupassa, myyjä oli kuullut sen ja ajatteli sitten olevansa hyvä asiakaspalvelija puhutellessaan asiakasta tämän etunimellä? Tai sitten "Reetan" lompakossa oli jokin kortti, josta hänen nimensä näkyi, kun Reetta otti poikansa rahat lompakostaan, ja edelleen tässä tapauksessa myyjä halusi osoittaa asiakasystävällisyyttä.

 

Taidat olla jonkin sortin avaruusolio? Lapset eivät puhuttele vanhempiaan etunimillä.

Niinhän sitä luulisi. Muistan kuitenkin lapsuudestani kaksikin lasta, joista toinen puhutteli äitiään ja toinen isäänsä etunimeltä. Olivat siis eri perheistä. En nyt muista, että käyttivätkö myös toisesta vanhemmastaan etunimeä.

Myös minä kutsuin äitiäni etunimellä joskus 6-8 vuotiaana. Mutta jatkoin sitä vain vähän aikaa, ehkä muutaman kuukauden koska vanhemmat kielsivät sen ja käskivät minun kutsua häntä äidiksi. Isää kutsuin aina isäksi.

Minä olen aina kutsunut vanhempiani etunimillä. Ainoana lapsena se tuntui luonnolliselta, kun kaikki muutkin puhuttelivat heitä nimillä.

Minulle tuli muutama vuosi sitten äitini kanssa vapun aikoina puheeksi virpominen ja äiti mainitsi minun käyneen lapsena monena vuonna virpomassa muiden ladten kanssa. Minusta se tuntui uskomattomalta ja sanoin, että se ei varmasti ole totta mutta äiti sanoi, että kyllä se on totta. Meille syntyi jopa kiistaa tästä.

Minä en edelleenkään usko, että minä olisin käynyt virpomassa. Ensinnäkin olin lähes aina hylkiö jo lapsena jota muut lapset eivät ottaneet mukaan porukkaan. Miksi he siis olisivat ottaneet minut mukaan virpomaan kun he eivät hyväksyneet minua mukaan mihinkään muuhunkaan juttuihinsa? Olin myös erittäin ujo jo silloin joten en olisi varmasti uskaltanut mennä soittelemaan vieraiden ihmisten ovikelloa, puhumaan heille ja lausumaan virpomislorua. Sitäpaitsi minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, että olisin käynyt virpomassa. Ei siis yksinkertaisesti mitään muistikuvia.

Mysteeri on, että kumpi meistä muisti väärin, äiti vai minä? Jos äiti, niin miksi hän muisti, että olisin käynyt virpomassa jos en oikeasti käynyt? Ei hänellä ollut silloin eikä ole vieläkään mitään merkkejä esim. muistisairaudesta. Vai olinko minä väärässä ja jos olin, niin miksi mielestäni on täysin pyyhkiytynyt pois virpomassa käynnit? Jos siis todella kävin virpomassa kuten äiti väitti.