Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Vierailija kirjoitti:
Kävelin kerran Turun torilla ja mieleeni tuli koulukaverini ala-asteelta, vuosikymmenien takaa. Hän ei edes käväise mielessäni kuin kerran viidessä vuodessa, mutta silloin käväisi. Ja muutaman sekunnin päästä näin kun hän ylitti risteyksen kadun toisella puolella n. 200 m päässä.
Olit ehkä nähnyt hänet jo ennenkuin tajusit nähneesi hänet.
Joskus telkkarissa oli ohjelma mainospsykologiasta. Ihmisille mainostettiin jotain niin etteivät he tienneet mainosta nähneensäkään. Esim autoilijaa tuli vastaan lenkkeilijä jonka t-paidassa oli tuotteen mainos.
Psykologialla voi selittää monia juttuja. Myöskin tuttu ympäristö voi aktivoida muistista jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tämä ei kai sinänsä ole selittämätön, selittynee jollain puoliunessa olevien aivojeni "toimintahäiriöllä" (?), mutta olen useasti muutamaa hetkeä ennen heräämistäni kokenut olevani sängyssäni tiukasti jonkun kainalossa, siis kun olen vaikka kyljelläni, joku on selkäni takana minussa kiinni, tunnen hänen vartalonsa selässäni ja käsivartensa painon, kun pitää minua kainalossaan. Ei mitenkään pelottava tilanne, päinvastoin, joskus jopa puoliunisena yritän "pitkittää heräämistäni" ja tietoisesti fiilistelen sitä toisen kosketusta ja läheisyyttä, tuntuu hyvältä, ihan älyttömän todentuntuinen aistimus, ihan kuin oikeasti joku olisi siinä ja nukkuisi kanssani.
(Onko tällaisia teillä muilla?)
Tämä sama!! Joskus jopa harrastan seksiä tämän tyypin kanssa! Ja on todellakin ihan todentuntuinen fyysinen tunne. Kokemusta on myös unihalvauksista, mutta tämä tuntuu erilaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin 3-4 vuotiaana olin aamulla vielä sängyssäni kun muut olivat aamupalalla. Nousin istumaan sängylläni hämärässä huoneessa ja yhtäkkiä sänkyni edessä alkoi kulkemaan valkoinen hahmo edes takaisin. Hahmo oli perinteisen kummituksen muotoinen mutta ei kuitenkaan realistinen vaan "yliluonnollisen" näköinen. Menin kauhusta kankeana peiton alle ja kun tulin pois niin hahmo oli kadonnut
Minäkii oon nähny 5-vuotiaana juurikin sellaisen perinteisen kummituksen hahmon. Vaikka tapauksesta on yli kakskymmentä vuotta niin pelkään vieläkin pimeää sen takia.
Useimmissa tapauksissa hahmoja nähdään unisena tai väsyneenä mutta minä olin ollut siis ihan iloinen lapsonen vaan minding my own business ja yhtäkkiä näin tämän valkoisen hahmon pimeässä. Traumat jäi.Näin pinnasängystä huoneeseen päin vaalean "hahmon" liikkuvan, jota pelästyin. Myöhemmin tajusin että se oli naapurin pihaan kääntyvän auton valot.
Muuten kuulostaisi helpottavalta ratkaisulta, mutta me asuttiin maaseudul keskellä ei mitään ja huone oli yläkerrassa (huoneen ikkunoista näkyi vaan mettää; ei siellä autolla ajella). Hahmo ei liikkunut, pysyi vaan paikallaan.
Sain tuttavien mökin käyttööni ja menin lapseni kanssa sinne muutamaksi päiväksi. Lapsi oli tällöin n. 1-2- vuotias. Mökki oli kaksi kerroksinen ja nukuimme yläkerrassa. Iltaisin kun lapsikin jo nukkui alkoi mielikuvitus helposti laukkaamaan ja tämän vuoksi lukitsin aina ovet ja ennen nukkumaanmenoa vielä tarkistin moneen kertaan että ovet ovat varmasti lukossa.
Yhtenä aamuna heräsin siihen että alakerrassa oli radio päällä. En taatusti ollut jättänyt sitä päälle illalla kun en ollut edes sitä kuunnellut, vaan katsoin tv: tä illalla viimeiseksi. (Eikä tämä ollut mikään kelloradio missä olisi ollut tälläinen herätystoiminto vaan ihan vanhanaikaisesti nupista piti vääntää päälle ja pois.) Siinä vielä unisena ihmettelin hetken, mutta ajattelin että radio pitää sammuttaa ettei lapsi turhaa herää ja menin alakertaan. Sammutin radion ja keittiöön kahvinkeittoon mennessäni huomasin että mökin takaovi oli raollaan. Siinä vaiheessa jäi kahvinkeitto ja alkoi pakkaaminen! Mitään ei oltu viety eikä jälkeäkään ollut jätetty.
Mää nyt pistän tän tänne jos joku osaa selittää ilmiön.
Tästä on useampi vuosi kun vein koiran nopeasti iltalenkille. Oli -30 pakkasta ja keskiyö kun kävelin omakotitaloalueen läpi kun huomasin yhden tien vieressä olevan talon savupiipun editse leijuvan pienen savupilven. en siinä ajatellut vielä mitään muuta kuin että joku kai kokkaa iltaruokaa. Jatkoin matkaa kunnes syrjäsilmällä havaitsin, että tämän talon katolla tapahtuu jotain liikettä ja huomasin tämän savupilven (tosiaan oli sellainen valkoinen, pienen pilven muotoinen) lipuvan talon kattoa pitkin alaspäin. Jatkoin vielä matkaani kunnes huomasin, että tämä mikälie pilvi oli katon loputtua jatkanut lipumistaan tien päälle (oli siis 3-4m korkeudessa) ja siinä vaiheessa pysähdyin jo seuraamaan sitä koska ilmiö oli outo. Ja sanon tähän väliin, että pilvi siis pysyi muodossaan koko tämän ajan. Muistan minulle tulleen siinä kohtaan vahvasti sellainen ajatus, että tuo pilvi tulee laskeutumaan tien toisella puolella olevan suuren lumikasan päälle ja haihtuu sitten pois. Ja niin se pilvi tosiaan kauniisti kaarsi tuon lumikasan päälle, pysähtyi hetkeksi hieman sen yläpuolelle ja haihtui sitten sekunnissa pois. Silloin katsoin ympärilleni ja tajusin, että se talo jonka savupiipusta luulin tuon tulleen, ei savunnut ja talo oli muutenkin täysin pimeä, lisäksi tuolloin ei tuulenut yhtään. Mutta muistan kuinka yritin etsiä selitystä tuolle ilmiölle, en ole nähnyt tuollaisen yksittäisen "pilven/savun" käyttäytyvän noin tai pysyvän noin pitkään muodossaan ilman ettei matkallaan kokoajana hajoaisi ja haihtuisi ilmaan. Selityksiä otan mielelläni vastaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittämätöntä minulle on miten jotkut eivät ”usko” ufoihin. Ihanko oikeasti ollaan ainoita täällä universumissa? Itse en ole koskaan nähnyt mitään ufoksi luokiteltavaa, mutta uskon kyllä, että moni on.
Joskus 90-luvulla, kun liikuin Kansanlähetyspiireissä, minua luultiin kahden eri henkilön taholta eri kerroilla kirkkoherra Ossi Poikosen vaimoksi (en tiedä oliko hän jo silloin kirkkoherra). Tultiin juttelemaan kuin tutulle ihmiselle, ja ihmeteltiin kovasti, kun sanoin, että olet erehtynyt henkilöstä. En ole koskaan kyseistä vaimoa tavannut, joten en osaa sanoa yhdennäköisyydestämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
601 jatkaa: Ihan vasta pari vuotta sitten minua luultiin Maijaksi. Maija oli ollut järjestämässä hyväntekeväisyyskeräystä pikkukaupungissamme, ja seuraavana päivänä keräyksen loppumisesta minua tultiin kauppareissulla vuolaasti kiittelemään, halatakin meinattiin, mutta sain väistettyä. Totesin, etten ole Maija, eikä minull ole mitään tekemistä tuon hyväntekeväisyyskeräyksen kanssa.
nimimerkillä tusinanaama
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä minulle on miten jotkut eivät ”usko” ufoihin. Ihanko oikeasti ollaan ainoita täällä universumissa? Itse en ole koskaan nähnyt mitään ufoksi luokiteltavaa, mutta uskon kyllä, että moni on.
Niin, no, UFOhan tarkoittaa täsmälleen ottaen "unidentified flying object" eli tunnistamaton lentävä esine, vaikka lyhenteestä onkin yleisesti tullut nimenomaan lentäviin lautasiin eli muualta kuin Maasta lähtöisin oleviin avaruusaluksiin liittyvä ilmaisu.
Eli UFOn näkeminen ei ole mikään uskomuskysymys vaan esimerkiksi taivaalla nähty valoilmiö, joka on peräisin helikopterista mutta jota katsoja ei helikopteriksi tunnista, on tiukan tulkinnan mukaisesti se aito ja oikea UFO.
Eri asia tietysti on, onko planeetallamme käynyt avaruusturisteja tai onko heitä täällä kenties paraikaakin (Trump, köh). Itse olisin taipuvainen kuvittelemaan, että täällä on hyvinkin saattanut poiketa vieraan tekoälyn luotsaamaa teknologiaa, mutta varsinaisia pieniä vihreitä (tai harmaita) miehiä voi olla vaikea tänne avaruuden valtavien etäisyyksien vuoksi kuljettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui joitakin vuosia sitten. Menin äitini seuraksi ja yövieraaksi perikunnan mökille. Mökissä on aika viileää, joten pakkasin mukaani muhkeat pörrösukat. Minulla oli kamppeet yhdeksi yöksi pakattuna sellaiseen pienehköön ostoskoriin eli ei paljon mitään. No, seuraavana päivänä, kun tein lähtöä takaisin kaupunkiin huomasin, että toinen pörrösukista on kadonnut. Etsimme sitä kaikkialta mökistä (Tupa, pieni kamari) mutta eipä löytynyt. Korikin käännettiin ympäri. No lähdin siitä ajeleen kotiin ja kas kummaa, kun purin tavarat kotona molemmat sukat olivat korissa. En tätä asiaa edes muistanut enää, kun seuraavan kerran menin mökille yöksi, niin tällä kertaa hävisivät sukat jälleen, tällä kertaa molemmat. Silloin ajattelin, että mitä hel..Sukat löytyivät vasta seuraavana keväänä siivouksen yhteydessä sullottunut eteisen lattian rajaan tavaroiden taakse. Korostan vielä, että olin kahdestaan äitini kanssa mökillä kummallakin kerralla, ketään ei käynyt, eikä äitini ole kaheli. Seuraava episodi oli sellainen, että -jälleen samaisella mökillä- pesin hampaat illalla, laitoin hammasharjan mukiin, mukin kamarin pöydälle ja tsadaa, aamuun mennessä oli hammasharja hävinnyt, eikä löytynyt mistään enää koskaan. Äitini veli vaimoineen vierailee myös mökillä joskus ja tämä veljen vaimo kertoi, että hän sitten oli nähnyt ikävää unta mökissä; Joku mies vanhanaikaisissa vaatteissa ja mustissa nahkasaappaissa oli unessa tullut ja polkenut häntä naamaan. Myös siskoni näki unen samantyyppisestä miehestä, joka istui mökin pihalla olevan vanhan aitan portailla. Minä otin näiden kummien tapausten johdosta yhteyttä erääseen tuttavaan, joka on jonkinsortin selvänäkijä ja kysyin, että mitä ihmettä mökillä on alkanut tapahtumaan, kun aina on aiemmin ollut niin rauhallista ja leppoisaa olla siellä. Tämä tuttavani sanoi, että jonkun tavaran mukana on tullut vainajahenki. Olin ihan äimänä, mutta minulla välähti heti mieleeni pieni, vanha taulu, jonka olin ostanut mökille muutamalla eurolla kirpparilta juuri siihen aikaan, kun siellä alkoi tavaroita häviämään. Kysyin, että miten hiidessä henki saadaan sieltä poistettua, niin tuttavani sanoi, että hän voi poistaa (mies)hengen ja "lähettää" tämän valoon tms. en oikein tarkkaan tiedä mitä siinä tapahtui. No sen jälkeen mökki on ollut taas kuten on ollut vuosikymmenet eli rauhallista on.
Olisko orava ollut asialla? Voi tulla takan hormin kautta sisään tutkimaan olisko syötävää.
Mielenkiintoinen ketju.
Minulla oli kolme kissaa. Kaikki suhteellisen samanikäistä, ja kuolivatkin sitten kaikki kahden vuoden sisään. Kissat nukkuivat usein vieressäni patsängyllä. Yöllä aina tunsin, kun kissat hyppäsivät sängylle, kävelivät sängyllä ja painautuivat vaikkapa jalkaani vasten. Usein silittelin kissoja, ennen kuin nukahdin.
Kun vanhin kissani kuoli, ja kaksi muuta kissaani olivat vielä elossa, tunsin muutaman kerran kissan tulevan sängylle viereeni. Kurkotin silittämään sitä, mutta ei siinä mitään kissaa ollutkaan. No, ajattelin, että joku kissoistani oli vain hypännyt pois sängyltä huomaamattani.
Tämä jatkui kuitenkin muutaman kerran myös sen jälkeen, kun kaikki kissani olivat jo kuolleet. Silloin en enää yrittänyt silittää olemattomia kissoja. Oli kuitenkin lohdullista tuntea kissan paino jalkaa vasten. Jos siirsin jalkaa, tunne hävisi. Tämä ilmiö loppui vasta noin puoli vuotta viimeisen kissani kuoleman jälkeen.
Olen miettinyt, voiko ihmisellä olla jonkinlainen tuntomuisti, joka muistaa usein tapahtuneet asiat vielä senkin jälkeen, kun niitä ei enää tapahdu.
En siis ikinä nähnyt kissoja mitenkään visuaalisesti asunnossani kummittelemassa, enkä kuullut mitään naukumista tai kehräystä. Ainoastaan nuo tuntemukset ennen nukkumaanmenoa sängyllä. Olen niistä kuitenkin vain iloinen, koska rakastin kissojani kovasti. Kaunis muisto jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin töissä maaseudulla ja ruokatunti vietettiin yhden autiotalon pihalla. Koko sen ajan kun syötiin eväitä oli talon ulko-ovi auki. No saatuani ruuat naamaan ajattelin että käynpä vilkaisemassa vähän taloa. Astuin sitten avonaisesta oviaukosta sisälle ja juuri silloin ovi päätti rysähtää kiinni takanani. Pikkuisen meinas paniikki iskeä ja ehkä sen takia en saanut ovea heti auki. Kerrottuani tämän työkaverilleni sanoi hän omalla huumorintajullaan "talo otti omakseen". Ja hän ei ovea lyönyt kiinni, oli sen verran kaukana. Nykyään talo on korjattu ja on asumiskäytössä, mahtaakohan kummitella enää....?
Ensimmäisen koirani kuoleman jälkeen kuulin öisin vielä pitkään kynsien rapinaa lattialla ja ääntä, joka syntyy kun koira juo vesikiposta. Muutamaan otteeseen näin myös silmäkulmastani varjon koirastani ulkona koppinsa luona. Todennäköisesti alitajunnan temppuilua, koiran menetys oli nimittäin minulle raskas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju.
Minulla oli kolme kissaa. Kaikki suhteellisen samanikäistä, ja kuolivatkin sitten kaikki kahden vuoden sisään. Kissat nukkuivat usein vieressäni patsängyllä. Yöllä aina tunsin, kun kissat hyppäsivät sängylle, kävelivät sängyllä ja painautuivat vaikkapa jalkaani vasten. Usein silittelin kissoja, ennen kuin nukahdin.
Kun vanhin kissani kuoli, ja kaksi muuta kissaani olivat vielä elossa, tunsin muutaman kerran kissan tulevan sängylle viereeni. Kurkotin silittämään sitä, mutta ei siinä mitään kissaa ollutkaan. No, ajattelin, että joku kissoistani oli vain hypännyt pois sängyltä huomaamattani.
Tämä jatkui kuitenkin muutaman kerran myös sen jälkeen, kun kaikki kissani olivat jo kuolleet. Silloin en enää yrittänyt silittää olemattomia kissoja. Oli kuitenkin lohdullista tuntea kissan paino jalkaa vasten. Jos siirsin jalkaa, tunne hävisi. Tämä ilmiö loppui vasta noin puoli vuotta viimeisen kissani kuoleman jälkeen.
Olen miettinyt, voiko ihmisellä olla jonkinlainen tuntomuisti, joka muistaa usein tapahtuneet asiat vielä senkin jälkeen, kun niitä ei enää tapahdu.
En siis ikinä nähnyt kissoja mitenkään visuaalisesti asunnossani kummittelemassa, enkä kuullut mitään naukumista tai kehräystä. Ainoastaan nuo tuntemukset ennen nukkumaanmenoa sängyllä. Olen niistä kuitenkin vain iloinen, koska rakastin kissojani kovasti. Kaunis muisto jäi.
Jonkinlainen tottumukseen liittyvä muisti varmaan on. Se voi liittyä myös kuulemiseen. Ja niinkin pieneen eläimeen kuin hamsteri. Kun hamsterini oli kuollut, korjasin sen tavarat pian pois, mutta vielä parin viikon ajan toisinaan kuulin sen touhuavan ja rapistelevan nurkassa, jossa sen duna oli ollut.
Olin lapsuudenkodin olohuoneessa, ikää sillon noin 7 vuotta, katselin takapihallemme ja näin noin 30 senttiä nurmikon yläpuolella leijuvan punaisen tulipallon. Pallon koko oli noin jalkapallon kokoinen. Se leijui rauhallisesti ilmassa ja meni hitaasti eteenpäin vähän siksakki maisesti, kunnes katosi puiden taakse enkä nähnyt enää ikkunasta. Jälkeenpäin olen yrittänyt etsiä sitä netistä mikä se mahdollisesti on ollut, mutta en ole vielä löytänyt. Se muistutti minikokoista aurinkoa missä leiskui ne liekitkin, jos katsoo googlesta miltä aurinko näyttää niin näytti tismalleen samalta, mutta jalkapallon kokoiselta. Olen miettinyt pallosalamaa mutta en sitten tiedä. Se oli jotenkin tosi maaginen ja serkkuni oli kylässä ja näki sen kanssa. Asuimme metsän keskellä pienellä paikkakunnalla. Jos jollain jotain hajua mikä se olisi voinut olla niin kertokaa ihmeessä :) nyt jälkeenpäin mietin olisiko se voinut olla joku suojelijani, koska olen elämässä kohdannut vaikka mitä selittämättömiä asioita. Ja astrologisessa kartassani olen pelkkää tulta ja aurinkoa ja onnekas maaginen maa-lohikäärme. En tiedä onko jotain yhteistä sitten näillä 🤔
Etsin spriiliukoista tussia, jotta olisin voinut nimikoida lapsen tarhavaatteita. En löytänyt sellaista kotoa, joten päätin unohtaa jutun, kunnes seuraavalla kauppareissulla ostaisin kyseisen tussin. Aloin laittaa ruokaa ja avatessani uuden kananmunakennon, sen sisällä oli musta spriiliukoinen tussi.
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsuudenkodin olohuoneessa, ikää sillon noin 7 vuotta, katselin takapihallemme ja näin noin 30 senttiä nurmikon yläpuolella leijuvan punaisen tulipallon. Pallon koko oli noin jalkapallon kokoinen. Se leijui rauhallisesti ilmassa ja meni hitaasti eteenpäin vähän siksakki maisesti, kunnes katosi puiden taakse enkä nähnyt enää ikkunasta. Jälkeenpäin olen yrittänyt etsiä sitä netistä mikä se mahdollisesti on ollut, mutta en ole vielä löytänyt. Se muistutti minikokoista aurinkoa missä leiskui ne liekitkin, jos katsoo googlesta miltä aurinko näyttää niin näytti tismalleen samalta, mutta jalkapallon kokoiselta. Olen miettinyt pallosalamaa mutta en sitten tiedä. Se oli jotenkin tosi maaginen ja serkkuni oli kylässä ja näki sen kanssa. Asuimme metsän keskellä pienellä paikkakunnalla. Jos jollain jotain hajua mikä se olisi voinut olla niin kertokaa ihmeessä :) nyt jälkeenpäin mietin olisiko se voinut olla joku suojelijani, koska olen elämässä kohdannut vaikka mitä selittämättömiä asioita. Ja astrologisessa kartassani olen pelkkää tulta ja aurinkoa ja onnekas maaginen maa-lohikäärme. En tiedä onko jotain yhteistä sitten näillä 🤔
Ja lisää kokemuksia: olin serkkuni kanssa kotini rannan lähellä menossa uimaan. Kävelimme pururataa pitkin kunnes pysähdyimme kun kuulimme järvestä omituista ääntä ja aloimme etsimään mistä ääni kuuluu, näimme hahmon mikä näytti hevoselta. Kun se tuli lähemmäs näimme että se oli järkyttävän suuri hirvi! Hirvi juoksi järvestä suoraan meitä päin. Serkkuni juoksi puun taakse piiloon ja minä jähmetyin paikoilleni, jolloin hirvi tuli minua kohti ja katsoimme suoraan silmiin noin alle 50 sentin etäisyydeltä. Oli upea ilmestys ja hirvi katosi metsään. Sitä sitten ihmeteltiin. Toinen hirvi tarina kun olimme samojen serkkujen kanssa mökillämme ja vanhempamme lähti kävelylle ja jäimme lapset mökkiin. Terassilta kuului ihmeellistä kolinaa ja menimme katsomaan, niin hirvi seisoi terassillamme ja lähti sitten pois... eipä moni näitä juttuja usko ei edes vanhempamme alkuun 😂
Kaksoisolennoista tuli mieleen, että meidän lähellä asui eräs tyttö, jota todella moni luuli siskokseni. Minulla ei ole siskoa, mutta tosi moni oletti tämän tytön nähdessään kyseessä olevan siskoni.
Sinänsä hauskaa, että tyttö asui melkein naapurissa. Sen perusteella joku voisi melkein olettaa isäni eksyneen joskus naapurin rouvan sänkyyn ja tuloksena olisi syntynyt tämä minua muistuttava tyttö. Isäni tuntien se ei tosin voisi olla ikipäivänä mahdollista. Sitä paitsi tyttö muistutti paljon äitiään. Jostain syystä meillä vain sattuu olemaan samanlaisia piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen koirani kuoleman jälkeen kuulin öisin vielä pitkään kynsien rapinaa lattialla ja ääntä, joka syntyy kun koira juo vesikiposta. Muutamaan otteeseen näin myös silmäkulmastani varjon koirastani ulkona koppinsa luona. Todennäköisesti alitajunnan temppuilua, koiran menetys oli nimittäin minulle raskas.
Samoin käynyt minulle. Tunsin myös koirani nukkumassa polvitaipeissani muutamana yönä, se oli hänen lempipaikkansa ❤️
Alue: Aihe vapaa
Noihin erilaisiin ”aivojuttuihin” voi olla syynä vaikkapa TGA:
https://www.studio55.fi/terveys/article/ohimeneva-taydellinen-muistinme…
”Ohimenevä täydellinen muistinmenetys iskee yllättäen – mistä siinä on kyse?
”TGA (transient global amnesia) eli ohimenevä täydellinen muistinmenetys on hyvänlaatuinen, itsestään korjautuva, alle vuorokauden mittainen muistinmenetyskohtaus...”
”...Kohtausten kesto vaihtelee muutamasta minuutista useampaan tuntiin. Muistikatkos on niin voimakas, että tapahtumat unohtaa siltä hetkeltä täysin, eivätkä ne enää palaudu.
TGA-kohtaukset eivät kuitenkaan ole vaarallisia, sillä ihminen toimii niiden aikana melko normaalisti, eikä vaaratilanteita juurikaan pääse syntymään...”
Keskustelua TGA:sta:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/3720363/loytyyko-ketaan-tga-kohtauksen-…
”...Löytyykö ketään muuta, jolla muistihäiriö on tyypitetty TGA-kohtaukseksi (=Transientti globaali amnesia)?
Itse koin tällaisen muutaman tunnin täydellisen muistinmenetyksen kesällä. Ei ole ollut muistissa mitään ongelmia sitä ennen eikä sen jälkeen. Jäin ihmettelemään mahdollisia syitä ja seurauksia, mutta TGA:n harvinaisuudesta johtuen en tunne enkä ole kuullut kenenkään sitä kokeneen...”
Sellaisiakin ihmeellisiä ”aivojuttuja” on, että sokeakin voi nähdä, vaikka ei tiedä näkevänsä:
http://laaketiedetta.blogspot.fi/2014/02/kun-aivosi-nakevat-mutta-sina-…
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sokean%C3%A4k%C3%B6
Muita merkillisiä aivojen ilmiöitä, Déjà-vu, Presque vu ja Jamais vu:
http://laaketiedetta.blogspot.fi/2013/12/mista-johtuu-deja-vu.html
"Déjà-vu eli entiselämys on tunne tilanteen tuttuudesta. Tuntuu, kuin sama tilanne olisi tapahtunut joskus aiemmin..."
”...Presque vu on varmasti Déjà-vutakin tutumpi tilanne, jossa jokin muistista haettava asia on "kielen päällä". Asia on tuttu, mutta nimi ei millään tule mieleen...”
”...Jamais vu on Déjà-vun vastakohta, tilanne jossa täysin tuttu asia tuntuu vieraalta. Se on helppo aikaansaada valitsemalla jokin sana ja toistamalla sitä sata kertaa. Aivot alkavat estää kyseisen sanan huomioimista, ja hetken päästä sana tuntuu vieraalta, aivan kuin se ei tarkoittaisi mitään...”
Osa näistä voi olla selityksenä joillekin ihmeellisille kertomuksille tässä ketjussa.