Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Sitä on liikkeellä, varsinkin näin vanhemmiten.

yliluonnollista kirjoitti:

Isäni oli kuollut noin vuosi sitten,eräänä syksynä menimme hänen kotitaloonsa siivoamaan,minulla oli avaimet sinne,talo oli sillähetkellä tyhjä.Poikani meni ulos hakemaan puita ulkosaunaan,minä aloin keittelemään hirvenlihakeittoa hellan päällä,siinä työtä tehdessäni kuulin yhtäkkiä naputusta,ikäänkuin olisi naulaa lyöty seinään,ajattelin,naapurihan se siellä jotain hakkaa,sitten havahduin,eihän,en minä ole nyt kotonani kerrostalossa vaan täällä maallaja eihän täällä ole kuin minä sisällä nyt.Menin ulos saunalle ja kysyin pojaltani että sinäkö siellä sisällä naputtelit..ei,hän vastaa,olen ollut saunalla koko ajan....olisiko isäni tervehtinyt minua...luulen niin.

Lämpölaajeneminen, tai kosteutta kattilan ja hellan levyn välissä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ehkä joku lievä diagnosoimaton aivojuttu. Käy joskus niin että en "näe" sitä mitä ihan silmien edessä on. Tämä erityisesti, jos on sotkuista tai hämärää. Mutta on ollut valoisassakin.

Juuri menneellä viikolla aamulla oli mielenkiintoinen tilanne, kun en millään löytänyt silmälasejani töihinlähtöpuuhissa. Laitoin päähän vanhat rillitkin että näin etsiä. Jättelen niitä rillejä kyllä minne sattuu, se on normaalia. Mutta se ei ole, että kun katson sohvalta edestä, takaa ja nojan päältä enkä löydä. Ja sitten minuutin päästä löydän ne ihan näkyvistä keskeltä sohvatyynyä! Ja vielä kännykän kanssa. Oli kyllä hämärää, mutta ei pimeää.

Näin käy myös joskus tavaroiden kanssa jota laitan käsilaukkuun. Jokin hukkuu ja etsin hulluna kaikki kolot laukusta. Sitten luovutan ja laitan kamat takaisin ja siellä se etsitty huomenna sitten onkin jossain kolossa jota en muka katsonut.

Luottokortille kävi kerran niin, että se oli pudonnut taskusta sängyn viereen ja jotenkin alle olin kai sen potkaissut. Tietysti taas etsin ja etsin kaikki paikat, myös sieltä sängyn alta. Ei missään, joten kuoletin kortin. Viikon päästä se vanha kortti löytyi sängyn alta, ihan läheltä, ei perältä.

Niin sanokaas, mitä hemmettiä tämä on? Joko minulla on joku aivohäiriö, jos tiedätte mikä niin kertokaa! Tai sitten kotonani on joku musta aukko, johon tavara menee ja tulee sitten takaisin.

Nuorena kun joskus näin kävi vielä pelottikin kotiavainkin teki tän tempun. Nyt olen vaan, että aha oli taas tätä, just... Ei tapahdu joka viikko tai edes kuukausi.

Miten tällaista voisi edes tutkia? Muuten olen ihan normaali, ei ole lukihäiriötä tai adhd tms. Akateeminen, vaativassa työssä, jossa paljon lankoja käsissä ja palloja ilmassa ja pärjään hyvin.

Joku sanoikin jo tuolla välissä, että hakeudu nopeasti lääkäriin. Aivokasvain saattaa oireilla noin. 

Kerran poikaystävän kanssa vietettiin viikonloppu vanhempieni kanssa heidän mökillään. Vanhempani lähtivät sitten sunnuntaina kotiin ja me poikaystävän kanssa jäätiin kahdestaan vielä yhdeksi yöksi.

Vanhempieni lähdettyä katsoimme televisiota sängyllä ja yhtäkkiä kuului kauhea paukahdus seinän takaa. Menimme katsomaan ja huomasimme, että saunan kiukaalta oli pudonnut kivi. Nostimme sen takaisin ja menimme takaisin televisiota vahtaamaan. Hetken päästä televisiosta vaihtui itsekseen kanava. Kaukosäädin oli lattialla, joten emme kumpikaan vahingossa koskeneet siihen.

Illalla kun olimme jo nukahtamassa, kuului taas kolahdus. Tällä kertaa ikkunan vierestä katon rajasta tippui sellainen kattolista, joka on naulattu kattoon kiinni. Hieman alkoi jännittää, että mitä seuraavaksi... Loppureissu meni kuitenkin ilman muita outouksia. Olisikohan vaan mökkitonttu ollut pahalla päällä, kun me jäätiin kahdestaan omistajien lähdettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun olen asunut muualla, en viihdy enää tuossa talossa. Käyn siellä kukkia kastelemassa ja siivoilemassa kun porukat on reissussa mutta mukaan otan koirani ja musiikkia.

Noita juttuja olisi muitakin ja ison osan olen haudannut pois muistista.

Minun lapsuudenkodissani on yksi huone, jossa on erittäin ahdistava tunnelma, syytä siihen ei kukaan tiedä. Kukaan ei ole talossa kuollut eikä siinä huoneessa ole koskaan tapahtunut mitään järkyttävää, pahaa tai pelottavaa. Siellä vaan on sellainen tunnelma, että kukaan ei oikein halua nukkua siinä varsinkaan yksin. Jouduin nukkumaan siellä viimeksi käydessäni, ja yksin nukkuessani (nukuin pari yötä siinä lapseni kanssa, joka lähti sitten serkulleen) pidin valot päällä. Ihmiset nukkuvat tosi huonosti siinä huoneessa, unet ovat levottomia ja ahdistavia ja koko ajan on sellainen painostava olo. Täysin käsittämätöntä ja se tunnelma rajoittuu siihen huoneeseen.

Voisko huoneen outo tunnelma johtua jostain yksittäisestä esineestä joka siellä on? Niinhän ainakin kauhuleffoissa käy... :) Tapaturmaisesti kuolleen tai murhatun henkilön kummitus jää "asumaan" johonkin hänelle kuuluneeseen tavaraan...

Tämä tapahtui joitakin vuosia sitten. Menin äitini seuraksi ja yövieraaksi perikunnan mökille. Mökissä on aika viileää, joten pakkasin mukaani muhkeat pörrösukat. Minulla oli kamppeet yhdeksi yöksi pakattuna sellaiseen pienehköön ostoskoriin eli ei paljon mitään. No, seuraavana päivänä, kun tein lähtöä takaisin kaupunkiin huomasin, että toinen pörrösukista on kadonnut. Etsimme sitä kaikkialta mökistä (Tupa, pieni kamari) mutta eipä löytynyt. Korikin käännettiin ympäri. No lähdin siitä ajeleen kotiin ja kas kummaa, kun purin tavarat kotona molemmat sukat olivat korissa. En tätä asiaa edes muistanut enää, kun seuraavan kerran menin mökille yöksi, niin tällä kertaa hävisivät sukat jälleen, tällä kertaa molemmat. Silloin ajattelin, että mitä hel..Sukat löytyivät vasta seuraavana keväänä siivouksen yhteydessä sullottunut eteisen lattian rajaan tavaroiden taakse. Korostan vielä, että olin kahdestaan äitini kanssa mökillä kummallakin kerralla, ketään ei käynyt, eikä äitini ole kaheli.  Seuraava episodi oli sellainen, että -jälleen samaisella mökillä- pesin hampaat illalla, laitoin hammasharjan mukiin, mukin kamarin pöydälle ja tsadaa, aamuun mennessä oli hammasharja hävinnyt, eikä löytynyt mistään enää koskaan.  Äitini veli vaimoineen vierailee myös mökillä joskus ja tämä veljen vaimo kertoi, että hän sitten oli nähnyt ikävää unta mökissä; Joku mies vanhanaikaisissa vaatteissa ja mustissa nahkasaappaissa oli unessa tullut ja polkenut häntä naamaan. Myös siskoni näki unen samantyyppisestä miehestä, joka istui mökin pihalla olevan vanhan aitan portailla.  Minä otin näiden kummien tapausten johdosta yhteyttä erääseen tuttavaan, joka on jonkinsortin selvänäkijä ja kysyin, että mitä ihmettä mökillä on alkanut tapahtumaan, kun aina on aiemmin ollut niin rauhallista ja leppoisaa olla siellä. Tämä tuttavani sanoi, että jonkun tavaran mukana on tullut vainajahenki. Olin ihan äimänä, mutta minulla välähti heti mieleeni pieni, vanha taulu, jonka olin ostanut mökille muutamalla eurolla kirpparilta juuri siihen aikaan, kun siellä alkoi tavaroita häviämään. Kysyin, että miten hiidessä henki saadaan sieltä poistettua, niin tuttavani sanoi, että hän voi poistaa (mies)hengen ja "lähettää" tämän valoon tms. en oikein tarkkaan tiedä mitä siinä tapahtui. No sen jälkeen mökki on ollut taas kuten on ollut vuosikymmenet eli rauhallista on. 

Vierailija kirjoitti:

Kummitustalo kirjoitti:

Vanhempani asuvat yli 100 vuotta vanhassa maalaistalossa, jossa tapahtuu kummia asioita. Minulla siellä oma huone käytössä. Aina kun menen nukkumaan, alkavat selittämättömät kolahdukset kuulua. IKään kuin jokin lentelisi päin seiniä ja kolisisi. Pari kertaa olen herännyt noihin ääniin, verhot heiluivat ja ikään kuin jokin eläin olisi juossut lattialla. Mitään ei ikinä huoneesta poistunut, olin tuolloin peloissani ja en uskaltanut pariin tuntiin lähteä huoneesta. Toisella kertaa kuului kuin jokin olisi laahannut seinää pitkin huoneessani. Se jokin leijui seinää pitkin. Otin tuosta kuvia yöllä ja siinä näkyy valopalloja. Myös kasvi huoneessa on liikutellut yöllä oksiaan ja senkin sain videolle. Kerran näin jopa mustan oudon varjon ulkona, jolle ei ollut aiheuttajaa. Minulla on myös tuolta maatilalta tuotu vanha piironki, se piironki omalla asunnollani kolahtelee omituisesti.

Videot sitten vaan skepsikselle ja rikastut!

Siellä on hiiriä.Ne aloittaa aina temmellyksen,kun valot sammutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tällainen seinäkellon/kellojen arvoitus. Keittiössämme oli seinäkello, joka ihan uudesta alkaen edisti 5 min.  Manailimme, että ei pitäisi ostaa halpoja kelloja ja jonkin aikaa jaksoimme siirrellä kelloa oikeaan aikaan, mutta viimeistään viikossa se oli taas sen 5 min. etuajassa. Vaihdoimme olohuoneessa (aina ajassa pysyneen) kellon ja keittiön "edistävän" kellon paikkoja keskenään. Noh, kuinka ollakaan, ei mennyt kuin pari päivää ja taas tämä keittiöön siirretty kello oli (kuinka ollakaan) sen 5 min. aikaansa edellä. Samaan aikaan olohuoneessa vanha kello pysyi ajassa.

Samaan paikkaan on kokeiltu useita talossa olevia kelloja, ostettu jopa uusia. Aina sama edistäminen tapahtuu. Ja jos kellon siirtää muualle alkaa pysyä ajassa. Melko mystinen juttu. Ei ole selvästikään kelvollinen paikka kellolle tuo, mutta syytä emme ole keksineet. Voisiko ovien aukominen vaikuttaa? Eli seinä jotenkin tärähtäisi ja samalla siirtäisi viisareita kun ovi paiskataan kiinni? Entä kellon alla oleva jääkaappi, voiko siitä nousta jotakin kylmää ilmaa ylöspäin joka vaikuttaisi noin? Ihmeellinen juttu, jos joku osaa kertoa mistä voisi johtua niin kuulisin mielelläni.

Onko kyseessä heilurikello? Heilurikellot voivat synkronoitua seinän kautta esim. naapurin kelloon. Ilmiö löydettiin jo 1600-luvulla.

Ihan normaaleja viisarikelloja kaikki eikä meillä ole seinänaapuria (omakotitalo). Joku tuolla aikaisemmin mainitsi jääkaapin aiheuttaman tärinän, yksi vaihtoehto kai sekin. Tosin tuo on jo varmaankin kolmas jääkaappi samassa paikassa sinä aikana kun noita eri kelloja on kokeiltu eli sellaiset parikymmentä vuotta. Voisi varmaan kohta luovuttaa sen nurkkauksen suhteen ja uskoa, että se ei tykkää kelloista. :D

Vierailija kirjoitti:

Kävelin aamuyöllä suht selvänä baarista kotiin. Missään ei ollut ristinsielua, vain katuvalot hohtivat. Huomasin jonkun olennon ja kun kävelin lähemmäs, tajusin että se oli ihka oikea poro. Eläin oli kytketty tolppaan kiinni, mutta ketään ei ollut lähettyvilläkään. Tuijotettiin siinä hetki toisiamme ja sitten jatkoin matkaa. Käännyin vielä kerran katsomaan ja siellä se poro edelleen möllötti rauhallisena.

Joulupukki oli parkkeeranut poronsa siihen ja mennyt kaljalle.

Meillä oli myös kotikotonani kujeileva kotikummitus. Tavaroita hävisi usein huoneestani ja kun poistuin etsimään niitä toisesta huoneesta, löysin hukassa olleen esineen tyyliin keskeltä lattiaa. Loppuvaiheessa kysyin ääneen voisinkohan saada tavarani takaisin koska tarvitsisin sitä, menin hetkeksi seisomaan toiseen huoneeseen ja palatessani hetken päästä tavara oli useimmiten jossain helpossa paikassa hyvin esillä. En ole kovin innokas uskomaan yliluonnolliseen, mutta tuosta talosta pois muutettuani tätä ei ole enää tapahtunut, joten jotenkin on jäänyt vaivaamaan. Puhuin asiasta äidilleni joskus ja hänellä oli ko. talosta vielä hurjempia tarinoita, mutta hän kyllä toisaalta uskoo muutenkin aika vahvasti, että kummittelua on olemassa.

Juu, on kyllä hiiriäkin ollut sisällä. Mutta ne pitävät täysin erilaista ääntä kuin tuo ja tunnistan sen äänen. Se ääni ei todellakaan johdu hiiristä. Hiiret pitävät nakertavaa ääntä, eivät leiju pitkin seiniä tai heiluttele verhoja.. Eivätkä elä piirongin sisällä. Että näin. Aivokasvainta joku ehdotti, siis isäni on myös kokenut tuolla maatiallla kummittelua ja koirakin on ääniin reagoinut..

Olin perhetutuilla koiravahtina ja nukuin yläkerrassa, koirat alakerrassa. Rappusista ei kuulunut ääniä ellei niille astunut (ei kuulunut muina öinä, ei ollut kuulunut aikaisempinakaan kertoina). Eräänä yönä olin käymässä nukkumaan, kun koirat alkoivat haukkua hillittömästi ja hetkeä myöhemmin rappusista kuului askelien ääniä. En uskaltanut avata makuuhuoneen väliovea, kun pelotti niin kamalasti. Kun äänet rappusista loppuivat, ylätasanteella kuului tavaroiden tippumisen ääniä. Pari kirjaa oli aamulla lattialla.

Sama toistui parina yönä sen viikon aikana, poikkeuksena vain se, että kirjojen sijaan lapsen leluja meni päälle pitkin yötä. 

Olin ehkä jotain 14-15v. Ja tulossa kaverilta kotiin. Asuin silloin pasilassa ja kotimatkalla tienvieressä oli pysäköity auto. Kun olin auton kohdalla niin joku mies rullasi ikkunan auki ja kysyi oletko sä ja tähän mun nimi. Hämmästyneenä sanoin että joo, ja tähän mies vastasi sori että oon myöhässä. Sanoin ei se mitään ja lähdin juoksemaan kotiin. Auto lähti samaan suuntaan ja ikkunasta mies vielä vilkutti. Tästä on jo n. 12 vuotta ja vaivaa edelleen että kuka se friikki oli ja miten tiesi mun nimen. Hetkeen en sitä reittiä enää kotiin kulkenut.

Vuosia sitten heräsin yöllä omituiseen oloon, oli hiljaista, (veljeni oli kylässä,hän nukkui) ihmettelin mihin oikein heräsin..? Tapanani on katsoa kelloa tuolloin, kuten silloinkin tein. Kävin parvekkeella tupakalla, ihmettelin miten kaupunki on niin hiljainen, ei kuulunut tupakkaa poltellessa normaaleja autojen ääniä kaupungin yössä. Menin takaisin sisälle, katselin nukkuvaa veljeäni hetken, menin sitten takaisin sänkyyn. Ihmeen rauhallista, mutta omituista, ajattelin. Jossain vaiheessa olin sitten nukahtanut. Aamulla sain sitten soiton, isoisä oli yöllä nukkunut pois. Kuolinajaksi oli merkattu 2 min.myöhempi aika, minkä olin yöllä herätessäni kellosta tarkistanut. Tämän yöllisen herätyksen, ja rauhallisen, ehkä hiukan painostavan tunnelman olen muistanut läpi elämäni.

Tästä ketjusta muistui mieleeni näihin tavaroiden katoamisiin liittyen; kaikki joilla tätä tapahtuu niin asuuko tai vieraileeko luonanne iäkkäitä sukulaisia/tuttavia?

Meillä nimittäin tämä tavaroiden katoaminen oli yhteen aikaan ihan arkipäivää. Mummoni asui siihen aikaan meillä. Tiesin hänen välillä "siivoavan" eli siirtelevän tavaroita vähän minne sattuu. Jos omia tavaroitani oli hukassa meninkin ensimmäisenä häneltä kysymään mihin tämä oli ne mahdollisesti laittanut. Yleensä ei omasta mielestään ollut tehnyt mitään. Lopulta tavaraa alkoi katoamaan muiltakin, jopa häneltä itseltään. Välillä melkein käänsimme puoli taloa nurin etsiessämme jotakin joka oli taas hävinnyt. Ei tietenkään löytynyt ja mummonikin kiisti koskeneensa mihinkään. Välillä osa tavaroista sitten sattumalta tuli eteen jotakin muuta etsiessä mitä kummallisimmista paikoista. Eikä kukaan niitä tietääkseen ollut sinne laittanut.

Noh, lopulta mummoni muutti palveluasuntoon ja hänellä diagnosoitiin muistisairaus. Myös selittämättömät tavaroiden katoamiset loppuivat siihen. Osa jäi kadoksiin pysyvästi, liekö mummo vahingossa heittänyt vaikka roskiin. Kiisti tietenkin viimeiseen saakka muistissaan mitään vikaa olevan kuten taudinkuvaan kuuluu. Toki ihan tervekin ihminen joskus hajamielisyyksissään laittaa tavaroita outoihin paikkoihin, mutta jos tätä alkaa tapahtua useinkin niin kannattaa tämä mahdollisuus pitää mielessä. Myös esim. pitkäaikanen stressi, masennus tai unettomuus voi heikentää muistia joten nuoremman ihmisen kohdalla niitä on ehkä syytä epäillä ensin.

Vierailija kirjoitti:

Olimme lenkillä äitini ja siskoni kanssa eräänä talvi-iltana hiljaisella tiellä. Tuosta tiestä erkani mökkitie jonka varrella taisi olla vain 2 taloa joissa vakituista asutusta talviaikaan ja nekin ehkä n. 2 km päässä tuosta tienhaarasta. Siinä pimeällä tiellä alkoi tuolta tieltä tai sen takaa tulla aivan järkyttävän kirkas valo puiden välistä. Ihan kuin joku metsäkone tai työkone jossa on todella kirkas työvalo. Mitään ääntä ei kuulunut niinkuin olisi voinut kuvitella jostain koneesta kuuluvan. Valo loisti hetkisen ja hävisi sitten... jos muistan oikein niin se valo ikäänkuin liikkui eli se ”kone” liikkui myös, mutta äänettömästi. Outoa on tosiaan että mitään ääntä ei kuulunut ja tuon tien varrella, tuossa kohtaa ei ollut mitään muuta kuin metsää ja sen takana hakkuualuetta. Kieltämättä tuli vähän outo olo ja kiiruhdettiin poispäin kun mietittiin mikä tuo valo oli ja miksi se sammui/oli äänetön.

Todennäköisesti joku liikkui jalan tehokkaan taskulampun / otsalampun kanssa. Esim. Suunnistaja. Meidän metsissä ajelee myös maastopyöräilijöitä, joilla on tosi tehokkaat valot. Ekana näkyy pitkään metsän siimeksestä tuleva kirkas, liikkuva valokeila. Sitten aivan ääneti edestä pujahtaakin maastopyöräilijä tai letka pyöräilijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui muutama viikko sitten ja on vielä tuoreessa muistissa eli olen "aivan varma" tekosistani.

Olin lähdössä iltaharrastukseeni ja meille oli tullut lapsenvahti (joka huom. osaa lämmittää meillä). Sytytin itse takan koska aikaa oli. Kuten aina, vedin ensin tarkasti pellin auki ja ryhdyin puuhiin. Takka sammui hetken päästä. Joten uusiksi: pellin tarkistus ja sytytys. Takka paloi huonosti. Olin lähdössä mutta palasin eteisestä päällysvaatteissa katsomaan kuinka kävi. Tiesin että pelli on varmasti auki, koska olin katsonut kahdesti, mutta koska tuli hiipui, tarkistin sen rutiininomaisesti vielä kerran. Kiinnihän se tällä kolmannella kertaa oli. Inhottava ajatus, että olisin lähtenyt ja jättänyt muut kaasuihin. Tokkopa lapsenvahti olisi pelliä käynyt tsiikamassa, kun olin sen kanssa talonomistajana jo näkyvästi puuhailut. Mutta oman pöhlöyden piikkiin tämä kait menee. (Pelti oli "varmasti" auki aiemmin!)

Pelti. Ei pelli.

Olin 14v ja  iltahämärissä kävelemässä bussipysäkiltä kotiin, matkaa oli ehkä 2km . Olin  sellaisen umpeen kasvaneen,  lahon ja vinon aidan reunustaman  niityn kohdilla  kun äkkiä kajahti huuto  " Titta-mari!" Koska nimeni on suhteellisen harvinainen, tai oli ainakin 90-luvun alun  kirkonkylällä , pysähdyin tietenkin  ja tähyilin pellolle päin.  En nähnyt ketään, mutta kohta taas sama huuto hiukan lähempänä eikä vieläkään näkynyt ketään.  Ääni kuulosti naiselta ja huusin takaisin "äiti?", vaikken keksinytkään miksi äitini piilottelisi huutamassa jossain pellolla...   Ei vastausta ja lähdin tukka pystyssä juoksemaan kotiin päin,  takaani kuului karmeaa käkättävää naurua kuin milläkin noita-akalla!

Ihan lähellä ei ollut taloja, naapuristossa ei asunut mitään omituista sakkia eikä ikätovereita, jotka olisivat voineet  haluta pelotella. Myös omien kavereiden käytännönpila oli pois suljettu, kuka tulisi niin syrjään kykkimään niitylle  jossa heinän seassa saattoi olla piilossa mitä tahansa vaarallista kuten vanhoja työkaluja? 

Onneksi pian tuon jälkeen vanhempani päättivät haluta lähemmäksi kirkonkylän keskustaa ja talomme myytiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui muutama viikko sitten ja on vielä tuoreessa muistissa eli olen "aivan varma" tekosistani.

Olin lähdössä iltaharrastukseeni ja meille oli tullut lapsenvahti (joka huom. osaa lämmittää meillä). Sytytin itse takan koska aikaa oli. Kuten aina, vedin ensin tarkasti pellin auki ja ryhdyin puuhiin. Takka sammui hetken päästä. Joten uusiksi: pellin tarkistus ja sytytys. Takka paloi huonosti. Olin lähdössä mutta palasin eteisestä päällysvaatteissa katsomaan kuinka kävi. Tiesin että pelli on varmasti auki, koska olin katsonut kahdesti, mutta koska tuli hiipui, tarkistin sen rutiininomaisesti vielä kerran. Kiinnihän se tällä kolmannella kertaa oli. Inhottava ajatus, että olisin lähtenyt ja jättänyt muut kaasuihin. Tokkopa lapsenvahti olisi pelliä käynyt tsiikamassa, kun olin sen kanssa talonomistajana jo näkyvästi puuhailut. Mutta oman pöhlöyden piikkiin tämä kait menee. (Pelti oli "varmasti" auki aiemmin!)

Pelti. Ei pelli.

Kuusamolainen äitini sanoo nimenomaan pelli. Olisko murrekysymys.

"Jepu, mä rakastan sua. Mä rakastan sua."

Yhtenä aamuna heräsin miesääneen, joka sanoi näin. Olin yksin sängyssäni, asuin yksin kämpässäni.

Mulla oli ollut pitkä vaikea jakso, joka loppui tuohon aamuun. Mulla oli hyvä olo pitkästä aikaa.

Elämäni muuttui pala palalta paremmaksi. Tuntui, että joku - olkoon vaikka mielikuvituskaveri - välittää minusta.

-Jepu